Eräänä iltapäivänä

Saikkupäivän kunniaksi asukuvia (kun taas kerrankin olen kotona valoisaan aikaan)!

Anna kyseli jokin aika sitten, millaisia odotusvaatteita olen löytänyt. Kuten olen jo aiemmin todennut, olen löytänyt hyvin vähän mitään itseni näköistä - olenkin kulkenut koko talven yhteensä kolmessa eri trikoomekossa, yhdessä neulemekossa ja yhdessä trikoisessa minihameessa. Onneksi sentään kaikki kaapista löytyvät villatakit menevät päälle, kunhan en yritä saada niitä kiinni ja muutama trikoopaita on tarpeeksi väljää mallia. Niillä, koruilla ja kengillä saa pukeutumiseen vähän vaihtelua.

Harmaa viskoosimekko ja mustat puuvillatrikoot: H&M Mama
Mekon alla musta 3/4-hihainen toppi: Vuokko
Musta villatakki: Filippa K (Honey Junkien luottomallia)
Saappaat: ehtaa kotimaista ysäriä, äidin vanhat
Kaulariipus: Missy Industry (lähikuvassa tuolla)

Tuo mekko olisi muuten makuuni ehkä vähän liian tyttömäinen (siinä on solmittavat nauhat selän puolella), mutta trikoiden kanssa siihen saa edes vähän rokimpaa fiilistä. Tykkään tuosta leikkauksesta kyllä, koska se on tarpeeksi tilava (vyötärönympärykseni alkaa jo hipoa metriä ja kasvaa vielä pari kuukautta…) olematta säkkimäinen.

Lupasin aiemmin asukuvan syksyllä budjettini räjäyttäneestä, mutta aivan loistavaksi hankinnaksi osoittautuneesta Cecilia Sörensenin takista, joka ei oikein päässyt oikeuksiinsa henkarilla roikkuessaan.

Takki on siis leikkaukseltaan varsin eriskummallinen, mutta toimiva ja laskeutuu hyvin kauniisti. Takana on isoja poimutuksia:

Ja edessä kiinni ommeltuja laskoksia:

Yleensä tässä tilassa joutuu tekemään kompromisseja viimeistään talvitakin kanssa, koska kalliita hankintoja ei kannata tehdä vain muutamaa kuukautta varten. Tuon takin kanssa niihin ei tarvinnut ryhtyä, koska siinä toimivuus (vaikka se ei siis ole mikään odotusmalliston vaate, vaan ihan normaali takki) ja just-mun-näköisyys kohtaavat kerrankin lähes täydellisesti.

Minut on vallannut tavallista voimakkaampi syyslaiskuus. En ole jaksanut kirjoittaa, lukea, neuloa tai tehdä juuri mitään muutakaan kuin maata sohvalla, kuunnella Achtung Babya ja syödä kotimaisia kaneliomenoita ja kriikunoita.

Stella kirjoitti toisaalla (salasanan takana, joten en linkitä), kuinka hänestä on yllättäen alkanut tuntua siltä, ettei hän ehkä enää tarvitse uusia vaatteita. Olen huomannut saman omalla kohdallani. Olen aina pitänyt syksystä niin paljon, että syysvaatevarastoni on ollut kesävaatevarastoa laajempi ja monipuolisempi, ja muutaman vuoden laadukasta-ja-vähemmän -ostosten ja parin tämänvuotisen täydennyksen (mm. hieno harmaa patenttineuleinen baskeri, josta otan kuvan, kunhan jaksan) jäljiltä kaapistani löytyy tätä syksyä varten jo melkein kaikkea.

Tällä hetkellä tunnen voimakasta viehätystä muodottomiin, mutta kauniisti laskeutuviin vaatteisiin. Olen oleskellut viime aikoina Vuokko Nurmesniemen mustassa Viila-taidetätimekossa, mustassa palmikkoneuleponchossa ja uusissa saappaissani. Jos viitsisin mennä kauppaan, tarvitsisin vain parit sukkahousut, ne maihareiden kanssa käytettävät villasukat, joita en ikinä löydä ja jonkun pitkän ja valuvan, pehmeän ja nukkaantumattoman villaneuleen. Mutta näköjään pärjään ilmankin.

Ikuinen laadukkaiden t-paitojen metsästykseni tuotti vaihteeksi tulosta. Uskollinen blogikommentaattorini ja ystäväni Anna antoi minulle vinkin, että Vuokko Nurmesniemen valikoimista löytyy hyvälaatuisia trikoovaatteita. Pistäydyin perjantaina Vuokon liikkeessä Pohjoisespalla ja huomasin vinkin pitävän paikkansa. Nyt minulla on kaksi t-paitaa, jotka tuntuvat hyvältä ja joissa on hyvänmallinen kaulus ja tarpeeksi pitkät hihat! Paidat ovat mukavasti väljiä ja näyttävät hyvältä myös hameenkauluksen sisään sullottuina.

Harmi vain, että trikoopaitoja lukuunottamatta Vuokon liikkeen muu valikoima on aikamoista mummomeininkiä. Pientä nuorennusleikkausta kaipaisivat siis - veikkaan, että hyvännäköiset, laadukkaat ja kotimaiset vaatteet kävisivät kyllä kaupaksi.

Kuvassa t-paitojen alla on asia, josta haaveilin muutama päivä sitten - yksinkertainen musta huppari. Kun sovittelin uutta löytöäni kotona, sain heti kommentteja grungemeiningistä. Oikein onnistunut ostos siis!

Kun tänään ulos lähtiessäni kiskoin uutta mustaa t-paitaa päälleni, huomasin, että siihen oli takertunut valkoisia kissankarvoja. Karvojen omistaja asuu vanhempieni luona toisessa kaupungissa eikä ole ikinä nähnyt paitaani. Epäilen, että joka paikkaan leviävät ja kaikkiin vaatteisiin takertuvat kissankarvat ovat osa kissojen kansainvälistä salaista suunnitelmaa maailman valloittamiseksi.

Kissoista puheen ollen, tässä uusi suosikkini Alaska:

Tämä video jaksaa hymyilyttää kerran toisensa jälkeen. Kuka nyt haluaisi mennä kotiin, kun ulkona on hyvä ilma ja mukava maja?