Eräänä iltapäivänä

Olen vihdoin onnistunut työntämään laiskotusta sen verran syrjään, että sain aloitettua puolivuosittaisen varustehuollon. Homma alkaa tietenkin kesäkenkien putsaamisella, plankkaamisella ja arkistoinnilla, minkä jälkeen syys- ja talvikengät voidaan siirtää laatikoistaan eteiseen lojumaan.

Kenkien huoltaminen on välineurheilua (Anaaliset lankkaajat r.y.), johon tarvitaan

• vanha hammasharja (oivallinen tapa kierrättää kyseinen kapine vielä yhteen käyttötarkoitukseen ennen roskikseen heittämistä)
• Kolmionmuotoisia, vaahtomuovisia halpis-meikkisieniä
• lääkärimalliset ohuet kumihanskat (ovat mukamas kertakäyttöisiä, mutta oikeasti niitä kyllä voi käyttää monta kertaa)
• Wolyn Perfect Gel väritöntä kenkävoidetta pintanahoille, rasvanupukille ja -mokalle
• Wolyn mustaa plankkia mustille pintanahoille
• Kiiltonahkakengille sun muille eksoottisemmille materiaaleille omat aineensa
• pehmeä puuvillainen vaalea kangas (kenkäosastolta)
• Tarvittaessa: Marseille-saippuaa

Hammasharjalla jynssätään kenkien pohjat ja pohjien reunat puhtaiksi. Marseille-saippualla, haalealla vedellä ja meikkisientä apuna käyttäen pestään tarvittaessa sandaalien sisäpohjat ja putsataan muut tahrat - eikä kannata huuhdella liian huolellisesti, ettei nahka kovetu, viimeisessäkin huuhteluvedessä pitää olla hiukan saippuaa mukana.

Meikkisieni on oivallinen väline myös plankin tai kenkävoiteen levittämiseen, kolmion terävällä kulmalla ylettyy kätevästi pohjan ja kengän väliseen uraan ja kaikenlaisten solkien alle. Ohuet kumihanskat estävät käsiä suttaantumasta plankkiin.

Mustille nahkakengille mustaa plankkia, muille väritöntä voidetta, joka käy myös puhdistukseen ja pehmennykseen (paremmin kuin plankki myös mustille kengille). Kiiltonahkaiset sun muut eksoottisemmista materiaaleista tehdyt kengät tarvitsevat tietenkin omat aineensa. Perfect Gel -voidetta ei tarvitse erikseen kiillottaa, mutta musta plankki saa kauniin kiillon, kun kenkiä hankaa tarkoitukseen suunnitellulla liinalla (itse olen saanut sellaisia nettitilausten kylkiäisinä, mutta sellaisia löytyy kyllä kenkäosastoltakin).

Huollettujen kenkien annetaan kuivua ja sitten ne arkistoidaan talveksi alkuperäiseen laatikkoonsa silkkipaperiin käärittyinä. Hammasharja, meikkisieni ja kumihanskat puhdistetaan saippualla seuraavaa käyttökertaa varten.

Paitsi vaatekaapista, omituisia kerrostumia löytyy myös pyykkikorista.

Mitä ajattelin silloin, kun päätin neuloa itselleni vihreät villasukat? Joo, erikoinen väripilkku oli ihan kiva ajatus, mutta kun koko taloudesta löytyy ehkä kolme vihreää vaatekappaletta, villasukat lojuvat suurimman osan aikaa hautautuneena pyykkikorin pohjalle odottamaan seuraavaa pesua. Siellä ne ovat samassa sedimentissä sen ainoan vihreän t-paidan ja Marimekon 60 asteessa pestävän mustavalkoisen trikoopaidan kanssa (se on sitä laatua, jota ei saa pestä viileämmässä, koska värit sekoittuvat) odottamassa sitä päivää (joka ei koskaan tule), kun samankaltaisia vaatteita on pyykissä täyden pesukoneellisen verran.

Karkeasti arvioiden 80% tämän talouden vaatepyykistä on mustaa/harmaata/violettia (ne voi pestä samalla kerralla), 15% punaista ja loput valkoista ja ne pestään joko 30 tai 40 asteen pesussa. Satunnaisia muunvärisiä vaatekappaleita voi tunkea punaisten kanssa samaan pesuun, jos voi olla varma siitä, etteivät ne päästä tai kerää väriä.

Käsin en juurikaan jaksa pestä mitään, vaan tungen useimmat villavaatteet tylysti pesukoneeseen (toki villaohjelmaan ja asiallisen pesuaineen kera). Pesen käsin vain jotkut satunnaiset aarteet, joiden tärveltymistä en uskalla riskeerata.

Kalliin ja vaivalloisen kuivapesun tai kemiallisen pesun kelpuutan vain päällystakeille ja juhlavaatteille (silkkimekoille ja vastaaville). Pidän kuluttajan harhauttamisena esimerkiksi sellaisia ei-mitenkään-erikoisia viskoosivaatteita, joita ei saa lainkaan pestä vesipesussa - niissä on pakko olla jotain perustavanlaatuista pielessä, jos ne eivät kestä pesua. Kaikkein epäilyttävimpiä ovat huivit ja lapaset, joiden vesipesu on kielletty, ne kun likaantuvat käytössä nopeasti ja niitä pitäisi päästä pesemään usein. Olen ollut huomaavinani, että vesipesukielto on yleistymään päin - olen alkanut miettiä, olisiko kyse jostain sellaisesta, että vaatteen valmistaja haluaa luistella vastuusta vaatteen kulutuskestävyyden suhteen.

Tunnen itseni eikä minusta koskaan tule tämän innokkaampaa pyykkääjää, joten olen erikseen opetellut tutkimaan vaatteiden pesulaput huolellisesti ennen kuin ostan. Nyt minun pitäisi vielä tutkia vaatekaapin sedimentit ja miettiä, onko siellä mahdollisesti jotain sellaista, joka on jäänyt vaille käyttöä siksi, että kierto pyykkikorisedimenttien kautta takaisin vaatekaappiin on kovin hidasta. Sellaisten paikka on selkeästi työhuoneen nurkan kirppis-alepa-kassissa.