Eräänä iltapäivänä

Monokromaattisella minimalismilla kevättä kohti eli Marimekon kummalliset hihat in action:

Neulosjakku Marimekko, tasaraitapaita Marimekko, housut Twist&Tango, ballerinat Camper

Äitini sanoin: vähän liian lyhyt ja vähän liian pitkät hihat, muuten hyvä. Eli just mun makuuni, kerrankin voin kerrostaa.

Noin muuten pukeutumisinspiraatio on edelleen vähän hakusessa ulkomaailmaa hallitsevan valkoisen aineen ja varsinkin sen sulamisolomuodon takia. Ballerinakelejä odotellessa.

Mää just kyllästysin kylmyyteen ja lumihankeen. Helteitä odotellessa pitää kuitenkin vielä torjua paleltumista pukemalla päälle suunnilleen kaikki, mitä kaapista löytyy, tai ainakin pari villatakkia kerralla. Samalla on tärkeää säilyttää tiukan monokromaattinen linja.

Won Hundred -villatakki on esitelty täällä joitakin kertoja aiemminkin, myös yhdistettynä harmaaraidalliseen Marimekon t-paitaan. Alempi villatakki on jo pitkään palvellut Filippa K:n perusmalli. Housut ovat taannoinen alehankintani ja ovat nykyään käytössä lähes joka päivä. Näissä vaatteissa on just mukavasti sellaista kiinnostavaa muotoa ja laskosta, joista oli vähän aikaa sitten puhetta Jaakon kanssa.

Batgirl-pusero ruotsalaista tekoa joidenkin kymmenien vuosien takaa, ostettu tukholmalaisesta UFF:ista vuonna 1995:

Silkkipuuvillainen pliseerattu huivi Henrik Vibskovin nettikaupan alesta vuonna 2010:

(Housut Twist&Tango, toppi Cultivate)

Alennusmyyntien kunniaksi sorruin matkimaan Meidän Pariisin Annaa ja tilasin saman takin, harvoin saa näin hyvää näin halvalla. Takki on one size, joten se istuu mun päällä eri tavalla kuin Annan, ja toki me asustamme sitä hyvin eri tavoin - on oikeastaan hauska seurata, miten erilaiseksi sama vaatekappale muuntuu eri ihmisillä.

Twist&Tangon housut toimivat saappaiden kanssa just niin itäsaksalaisesti kuin toivoinkin.

(Kuva on vähän alaviisto, mutta menköön.)

Takki Cecilia Sörensen, putkilo ja pipo DIY, housut Twist&Tango, saappaat ysäriä, harmaa villatakki Filippa K

Noin muuten olen kyllä jo kyllästynyt talveen. Mistä ihmeestä se kengät tärvelevä ja vaunujen mukana sisälle kulkeutuva kymmenen sentin rapakerros on ilmestynyt Helsingin jalkakäytäville, kun se ei mene pois, vaikka olisi miten paljon pakkasta?

Riehaannuin käymään alennusmyynneissä, mutta edelleen shoppailu- ja krääsäahdistusta potevana toteutin sen omalla tyylilläni: täsmäiskuina kahteen eri kauppaan, Beamiin ja Asunaan. Ensinmainitusta en ostanut mitään, jälkimmäisestä löysin paidan ja housut. (Saatan vielä vakoilla muutaman ulkomaisen verkkokaupan alennusmyynnit, kunhan ne parin päivän päästä alkavat. Niistä lisää myöhemmin, jos aihetta on.)

Nyt mulla on yksi puuttunut klassikko, jota olen pitkään kammonnut ja salaa kaivannut - valkoinen kauluspaita. Löytöni tosin on valkoinen kauluspaita with a twist, ja olen kytännyt sellaista jo vuosikausia (ja pukenut haaveiluni sanoiksi mm. Meidän Pariisissa). Kyseessä on Cecilia Sörensenin Pequeños Heroes -kierrätysmalliston kustomoitu miestenpaita, uniikki yksilö, joka oli just nyt sopivasti alennusmyynnissä.

Ukkohenkiset laskoshousut ovat Twist&Tangon mallistosta. Hämmästyttävää kyllä, olen kerrankin löytänyt housut, joita ei tarvitse lyhentää! Malli on mainio - alaspäin kapeneva lahje on ylhäältä varsin väljä, ja toimii just sopivan itäsaksalaisen pussihousumaisesti saapikkaiden kanssa näin talviaikaan (ja kesällä tietenkin ihan eri tavalla pikkukenkien kanssa).

Ryhtiliikkeeni jatkuu siis edelleen, pysyn alennusmyyntienkin aikaan visusti perusasioissa. Samaan aikaan pystyn kuitenkin yllättämään myös itseni - en edes muista, milloin viimeksi pukeutumiseni hallitseva väri olisi ollut valkoinen.

Jaa niin, löytyy mun kaapista yksi naisklassikkokin - trenssi. Unohdin sen, koska en ole oikein osannut käyttää sitä. Erityisen vaikeaa on ollut löytää sen pariksi sopivat kengät - ballerinat tai muut avokkaat ovat sen kanssa liian naismaiset (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan - sellaista liian perinteistä meininkiä) ja kumitossujen kanssa se näyttää jotenkin väkisin nuorennetulta. Mielikuvissani trenssi on ollut kevättakki, ainakin niitä on kaupoissa aina keväisin, mutta minusta pitkä takki ja kevät eivät oikein sovi yhteen. Kaipaan silloin jotain kevyempää.

Päätin siirtää trenssin syksyyn - syyssateilla pitkää takkia tarvitaan, eikö? - ja kokeilla sitä Depeche Mode -klassikkokenkien eli Martensien kanssa. Se toimii heti paremmin:

Trenssi Twist&Tango, housut Filippa K, t-paita Marimekko, huivi Henrik Vibskov, maiharit Doc Martens

Kuviokokeiluni jatkuvat myös edelleen. Stellagee muistutti pallokuviosta, ja löytyyhän mun kaappieni perukoilta sellaistakin - vieläpä klassisen Marimekko-kuosin muodossa. Tällä kertaa yhdistin pallot isoihin ruutuihin, Henrik Vibskovin Bauhaus-huivin kuviot (joissa on kaikkia mun tämän syksyn lempivärejä: mustaa, valkoista, punaista ja jotain purppurantapaista) ovat niin laajoja, että huivi melkeinpä vaihtaa väriä riippuen siitä, miten sen taittelee kaulaansa.

Mainitsin löytäneeni hyvän viininpunaisen, ja myös se näkyy kuvassa. Filippa K:n chinos-housuissa on paitsi upea väri, myös pudotettu haara, joka muuttaa vartalon mittasuhteita mukavasti pidentäen selkää ja lyhentäen jalkoja.

(Nimimerkki En edelleenkään omista kokovartalopeiliä ottaa itsestään kuvia selvittääkseen, millätavoin maiharit kannattaa pukea kapealahkeisten housujen kanssa ja ihmettelee, mikseivät peilit kävele itsekseen kaupasta kotiin.)

Päivän kuteet valittiin teemalla kesä katsotaan kalenterista (piti sitten kuitenkin käydä hakemassa villatakki päälle myöhemmin). Vaikka mulla ei ole tänä kesänä lomaa, koska olen jo lomalla, olen kuitenkin siirtynyt heinäkuuksi tyylillisesti kesälomalle, eli korvannut kengät lipsuilla ja meikin aurinkolaseilla ja kieltäydyn peittämästä sääriäni, vaikka lämpömittari näyttäisi mitä. Shortsit ovat hyvät sateellakin, eivät lahkeet kastu lammikoissa.

Toppi Twist&Tango, pussihousut Miriam Ponsa, lipsukkeet Havaianas, aurinkolasit MiuMiu

Tuo Twist&Tangon toppi on muuten oivallinen vaate olkapäiden korostamiseen - siinä on nappilista kummallakin olkapäällä. Ja tykkään sen kaula-aukon muodosta, se on avara olematta liian paljastava ja on linjassa hartioitteni kanssa. Pussihousut ovat lempparipussistini Miriam Ponsan käsialaa.

Ponsan sivustolla on muuten jo näkyvissä syksy/talvi 09/10 -kokoelma, aika tyylikästä kamaa. (Tarviin edelleen sen muulin Barcelonasta.)

Omatekemät neulekaulurit ovat edelleen ns. huolellisen suunnittelun asteella, mutta löysin kaupasta aarteen, joka toi käsitteeseen “neuleputkilo” aivan toisenlaisen ulottuvuuden.

Kyseessä on Twist & Tangon tämän syksyn uutuus, puuvilla-angorasekoitelangasta neulottu pitkä kaistale, ikäänkuin kaulaliina, joka on ommeltu päistään yhteen kiinni renkaaksi. Neule on sileää oikeaa, joten se rullautuu reunoistaan pehmeästi.

Kaksi kierrosta kaulan ympäri ja se toimii asustehuivina:

Kolme kierrosta ja siitä tulee ihan oikea kaulaliina:

Oikein pehmeää ja miellyttävää, muttei liian lämmintä materiaalia. Kokeilin sekä mustaa että tuota harmaata, ja tulin siihen tulokseen, että harmaassa vaatteen muoto tulee paremmin esiin.

Tällaisia voisi vaikka tehdä itsekin lisää. Jos jaksaisi.