Eräänä iltapäivänä

Pengoin vaatekaappiani kartoittaakseni sieltä löytyviä asioita, joita voisi luonnehtia jonkinlaisiksi klassikoiksi. Sattuneista syistä kaapistani ei löydy twinsettejä tai kilttihameita, mutta sieltä löytyy kyllä erinäisiä katutyyliin ja eri alakulttuureihin liittyvän pukeutumisen klassikoita. Jotkut ovat jääneet jemmaan menneiltä vuosilta lähinnä menneiden muistelua varten, mutta osaa käytän edelleen jatkuvasti, tosin usein esikuviinsa verrattuna hiukan päivitettyinä versioina.

Vaikka otankin vaikutteita alakulttuureista (erityisesti niistä, joiden osana olen itse joskus ollut), en kuitenkaan haluaisi pukeutua kovin univormumaisesti tai kuorruttaa itseäni erilaisilla viittauksilla. Allaolevan kuvan asukokonaisuus ei ehkä päätyisi päälleni muuten kuin äkkiä-jotain-kuteita-niskaan-ja-maitokauppaan-ennen-kuin-se-suljetaan-tilanteissa, mutta osat erikseen, vähän harkitummin yhdisteltyinä, ovat käytössä melko usein.

Maihinnousutakki. Armeijassa osataan tarkoituksenmukaiset, eli säänkestävät, mukavat ja ryhdikkäät kuteet (älkää mainitko tässä kohtaa Suomen armeijan nykyistä maastopukua, siitä on armeijamainen ryhdikkyys kaukana) ja niistä ovat tykänneet aikojen kuluessa kaikenlaiset tyypit modeista punkkareihin ja katalaanihippeihin. Armeijan ylijäämäkauppojen takit ovat useimmiten miesten malleja ja siksi minulle väärän mallisia ja usein aivan liian pitkiä, joten olen etsinyt pitkään naisvartalolle päivitettyä versiona. Kuvan takki on Filippa K:n viime kevään mallistoa. Kaapistani löytyy myös toinen armeijalta muotonsa lainannut naisvaate, Zara-parka (joka on siitä loistava, että se on väljä olematta säkkimäinen ja nielee tarvittaessa sisäänsä kantorepun).

Maihinnousukengät. Ne ovat tietenkin Doc Martensit, jotka toimivat viittauksena grunge- ja konoottinuoruuteeni (myös Deppareilla oli Martensit!). Martensit ovat edustaneet jos jonkinlaista alakulttuuria - kultaisella 90-luvulla sellaiset oli kaikilla juppihippipunkkareilla, jotka hengasivat Turun legendaarista Dynamoa edeltänyttä legendaarista Appelsiinia edeltäneessä legendaarisessa Bar Old Timesissä eli Oldessa, jota eräs tuttuni nimitti maiharibaariksi.

Martensien mallit määritellään kärjen ja nauhanreikien määrän mukaan, nuo kuvassa olevat ovat 10-reikäiset ja pehmeäkärkiset, yksi perusmalleista. Arkistojen kätköissä mulla on myös 3-reikäiset teräskärkiset kävelykengät.

Valkoinen t-paita. Terveisiä vaan Marlon Brandolle ja kaikille muille rock-uskottaville tyypeille, jotka ovat yhdistäneet valkoisen t-paidan kapinalliseen asenteeseen. Itse en osaa oikein olla t-paitojen kanssa (perusteepparin kaulus kuristaa aina), joten olen keventänyt Edunin valkoista t-paitaa leikkelemällä siitä kauluksen resorin ja helma- ja hihansuiden käänteet pois.

Viisnollaygöset. Just julistin, etten ole mikään farkkutyttö, mutta nyt, kun toissakeväänä hankkimani viisnollaykköset taas mahtuvat päälle, olen todennut, että tämä kaikkien klassikkofarkkumallien äiti - siis se perinteinen miesten malli - on ainoa, joka istuu päälleni kuin hanska.

Kuvassa olevien lisäksi kaapista löytyy vielä ainakin seuraavat (päivitän listaa myöhemmin, jos huomaan muistini pettäneen):

Mustat pillifarkut. Ne eivät saa olla liian piukat, sillä en hae niillä mitään teinilookia, vaan niiden kuuluu roikkua takamuksesta rokkistaratyyliin.

Prätkärotsi. Omani on leveää ysärimallia, joten se on saanut jäädä kaappiin, vaikka prätkärotsi onkin tehnyt uuden tulemisen. Hmm, ehkä jos sen yhdistäisi pyöräilyshortseihin, niin saisi aikaan ehdan buffalo-fiiliksen…

Converse All Star -tossut. Näitä popoja on myyty 750 miljoonaa paria, ja minunkin kaappiini on eksynyt muutama. Tällä hetkellä käytössä ovat varrettomat mustavalkoiset tossut, yritän pitää mielessäni erinäiset (post-)punk-esikuvat kävellessäni niillä.

Voimme julistaa täydellisen villatakin metsästyksen päättyneeksi, nopeammin kuin olisin arvannutkaan. Beamhillista löytyi tällainen:

Neuletakki Won Hundred, t-paidat Filippa K

Väri tosin ei ole musta, mutta muoto on just sellainen kuin halusinkin. Oikeastaan tuo villasukanharmaa toimii paremmin kuin musta, se tuo vaatteen muodon selkeämmin esiin. Takki on myös sen verran väljä, että sitä voi syssymmällä pitää päällystakkina kantorepun kanssa (meillä on anarkistilapsi, joka ei viihdy vaunuissa - taas pukeutumiseen lisää haastetta!), repun hihnat mahtuvat hyvin sen alle.

Hiukan vastoin periaatteitani olen mennyt tykästymään kovasti noihin Filippa K:n luomupuuvillaisiin t-paidanretaleisiin. Ne ovat kesällä rennon viileitä ja syksyllä niitä voi pukea useamman päällekkäin ja antaa helmojen vilkkua vähän Demeulemeester-henkisesti. (Tuo viime vuoden malliston valkoinen paita on kaikissa olosuhteissa niin ohut ja läpinäkyvä, etten oikein osaa pitää sitä yksinään.)

Sugar Kane muistutti eräästä hienosta ja ikuisesta ysäri-inspiraation lähteestä, Sonic Youthin Sugar Kane -musavideosta:

1. Miss Sevignyllä on videossa samanlainen tukka kuin mulla. Asiallista.

2. Mä tarviin tuollaisen raidallisen, pitkulaisen pipon. Ehtisinköhän mä jossain välissä neuloa sellaisen?

3. Videon ainoa vika on, että TAAS alkaa tehdä mieli New Yorkiin. Nyyh.

Sugar Kane kuvaili hienosti 12-vuotiaiden poikien kesälookia, joka on niin universaalisti toimiva, että siitä voivat tällaiset vanhemmatkin(!) naisihmiset ottaa mallia. Osui aika sopivaan saumaan tuo SK:n juttu, kun ottaa huomioon, mitä mulla oli eilen päällä.

Yhdistetään Stand by Me ja wannabe-surffipummi, eli poikatukka, mieheltä pöllitty iso t-paita ja aurinkoisilla vaunuttelureissuilla ruskettunut niska (joka ei tosin kuvassa näytä ihan niin ruskettuneelta):

Mies lupasi punaisen perusteepparin lainaksi kotona pidettäväksi, mutta mulla on t-paitojen kanssa sellainen ongelma, että resorillinen kaula-aukko helposti ahistaa ja kuristaa, niinpä leikkasin siitä kauluksen kokonaan irti ja samantien lyhensin liian pitkät hihat samalla menetelmällä. Mies purnasi, että se antoi paidan mun käytettäväksi, ei tärveltäväksi… no, nyt mä saan pitää sen kokonaan itse! XL-kokoinen paita näyttää suuressa väljyydessään oikeastaan niin hyvältä, että sitä voisi pitää muuallakin kuin kotona. Punainen värikin on virkistävä pitkästä aikaa! Tulee ihan ysärivibat, muistikuvia ajalta, jolloin t-paidat olivat SUURIA ja ihan lähipiirissäkin oli vielä niitä pikkupoikia, joiden tukka paloi auringossa platinanvaaleaksi.

Hyvästi kuminauhavötärö! Kuten Sugar Kanen blogissa uhosin, olen ostanut ihan oikeat housut. Ja otin päivän asu -kuvankin, teemalla latte-mamma lähdössä päiväkävelylle jälkikasvunsa kanssa.

Housut Rodebjer, neuletakki Filippa K, laukku Swedish Hasbeens (kiitoksia Stellageelle vinkistä, laukku on just sopivan kokoinen kaupungilla flaneeraamiseen ja muuhun kalenterittomaan elämään!), ballerinat Nilson (ja vaunut Emmaljunga - joko tuli tarpeeksi monta ruotsalaista merkkiä?). Huivi on Töölö Fashion Instituten pötkylä.

Valkoisesta t-paidasta pitää erikseen mainita, että olen vihdoin löytänyt ratkaisun t-paita-ahdistukseen: Edunin Basic-malliston t-paidat ovat sekä edullisia että laadukkaita. Kuvan valkoinen paita on Gal’s Essential Tee. En muuten edes muista, koska olen viimeksi käyttänyt tavallista valkoista t-paitaa - vaihtelu virkistää!

Housuja sovitellessani huomasin, että raskauden jäljiltä oman vartalon ulottuvuudet ovat vähän hakusessa. Valitsin ensin hyllystä koon M, mutta sitten sovituskopissa huomasin, että S-koko on sittenkin edelleen se mulle sopiva. Kuten aiemmin totesin, en edelleenkään mahdu vanhoihin farkkuihini, mutta olen alkanut aavistella, ettei kyse olekaan pelkästään ylimääräisistä kiloista (joita on vielä jäljellä muutama, mutta ovat onneksi katoamaan päin), vaan lantion muodon muuttumisesta. Raskauden aikanahan lantio levenee jonkun verran (minulla ilmeisesti aika paljonkin, liitoskivuista päätellen) ja farkkuni ovat niin tyköistuvia, että jo pieni leventyminen on saattanut tehdä niistä liian pieniä. Saas nähdä, vetäytyvätkö luuni koskaan takaisin vanhoille paikoilleen, vai onko muutos pysyvää.

Mutta minunhan piti esitellä nuo housut: ohutta puuvillaa, porkkanamalli, vajaamittainen lahje - loistavat kesähousut! Ja on tosiaan jännää pitää vaihteeksi päällä alaosaa, jossa on ihan oikea vyötärökaitale ja napitus, on heti paljon ryhdikkäämpi olo.

On muuten aivan mahtavaa, että kelit ovat vihdoin sellaiset, ettei tarvitse käyttää sukkia.