Eräänä iltapäivänä

Nyt se on loppu, nimittäin leggingsien käyttäminen. Olen niiiin kyllästynyt niihin - paitsi siksi, että neljällä viidestä vastaantulevasta nuoresta naisesta on jalassaan sellaiset (myös näillä keleillä, kun ihan hyvin pärjäisi ilmankin), myös siksi, että ne ovat ihan liian helpot. Kaipaan haastetta omaan pukeutumiseeni!

Mitä silloin tehtiin, kun leggingsit eivät olleet hip ja in? Silloin pidettiin kylmällä ilmalla (sukka)housuja ja lämpimällä (tai ylipäätään kesällä, kun se kerran edelleen katsotaan kalenterista) annettiin kalpeiden säärten hohtaa vapaasti auringossa. Taidan palata henkisesti aikaan ilman legginsejä (en muuten vieläkään osaa päättää, kirjoitetaanko ne kahdella vai kolmella g:llä) ja jatkaa Sugar Kanen viitoittamaa tietä: joko paksut, mustat ja mattapintaiset sukkahousut tai sitten paljaat sääret. Muita vaihtoehtoja emme tunnusta. No, ehkä harmaita sukkiksia joskus.

Sukkahousuahdistus tuntuu vaivaavan ihmisiä siellä täällä ympäri blogistania. Itsekin kärsin tuosta taudista vuosikaudet, kunnes sain eräästä nettikeskustelusta yksinkertaisen vinkin hyvistä sukkahousuista: kunhan paketin päällä lukee Wolford. (Tuo vinkki ei tosin suoraan estä sukkahousuja päätymästä imurin kitaan, siihen tarvitaan muita keinoja. Ja näköjään Kataa ei auta edes Wolford, sielläpäin sukkahousuahdistus taitaa olla varsin vakavaa laatua.)

Viime kesän lopulla tekemäni päätös on pitänyt, en ole käyttänyt farkkuja enkä oikeastaan muitakaan pitkiä housuja koko talvena. En edelleenkään omista kunnollisia sellaisia, enkä ole jaksanut vaivautua etsimään, kun olen pärjännyt ilmankin. Sen sijaan olen käyttänyt sukkahousuja joka ainoa päivä! Wolford on pelastanut minut paleltumiselta kävellessäni töihin ja juoksennellessani ympäri kaupunkia. Kaapistani löytyy plussakelejä varten 50 denierin, nollakeleille 66 denierin ja pakkasille paksuja merinovillaisia sukkahousuja, väreinä musta, harmaa ja luumunpunainen. Ja jos vielä joskus maailmassa mittari painuu miinus kymmenen asteen alapuolelle, kiskaisen sukkahousujen päälle paksut legginsit.

Tietenkin Wolfordit ovat pirun kalliita, mutta oikeastaan kyse on vain siitä, että pitää pulittaa isompi summa rahaa kerralla. Aikaisemmin rahaa on mennyt varmaan yhtä paljon, mutta pienemmissä erissä (ja kaappiin on kertynyt kasoittain pesussa omituisiksi venyneitä tai kutistuneita ja/tai ensimmäisellä käyttökerralla puhki menneitä sukkahousuja). Ja suostun kyllä maksamaan vähän ekstraa pukeutumisen helppoudesta - siitä, että ensimmäiset kaapista käteen osuvat sukkahousut ovat todennäköisesti ehjät ja istuvat. Se helpottaa unenpöpperöistä aamukaaostani huomattavasti.