Tiistaina 29. syyskuuta 2009

sometimes you make me feel like i’m living at the edge of the world like i’m living at the edge of the world

Sugar Kane pukeutuu mustiin nahkahousuihin ja Meidän Pariisin Anna etsii inspiraatiota aavikkogooteista. 90-luvun alun tapahtumista johtuen gootit ovat ikuisesti lähellä sydäntäni, joten inspiroidunpa minäkin vähän.

Gootteja on - tai oli ainakin 90-luvulla - oikeastaan aika monenlaisia. Yritin miettiä, onko mitään, mikä yhdistäisi erilaisia gootteja, mutten keksinyt mitään mustaa väriä lukuunottamatta. Sekään ei tosin pidä paikkaansa, sillä Annan mainitseman Fields of the Nephilimin tyypit eivät pukeutuneet mustaan. Ehkä goottius on lähinnä tietynlainen teatraalisen synkkä asenne tai oikeastaan poseeraus, jonka tarkoituksena on erottua massasta. Sen takana sitten kukin toteuttaa omaa tyyliään, toiset tykkäävät lateksisista fetissijutuista ja toiset liian suurista villapaidoista, ja nykypäivän teinigootit näyttävät innoittuneen japanilaisesta pop-kulttuurista.

Itse pidin - ja pidän edelleen - yhtenä tyylijumalanani The Curen sielua Robert Smithiä. Muistatte varmaan tämän legendaarisen levynkansikuvan:


Kuva: thecure.com

Robert Smithin tyyli on täältä ikuisuuteen harmaata, mustaa ja valkoista, villaa ja mohairia, mustaa farkkua ja nahkaa, varsilenkkareita ja maihareita, valkoiseksi kalkittu naama, suttaantunut silmämeikki ja punatut huulet, musta tukka pystyssä.

Ja sitten siitä se aikuisempi versio:

gootti-inspiraatio
Mohairneule ja nahkahousut 90-luvun H&M:ää, maiharit DocMartens

Olen omistanut nämä nahkahousut jo toistakymmentä vuotta, mutten ole juurikaan pitänyt niitä. Nahkahousuissa on se ongelma, etten ole oikein koskaan keksinyt, millaisten kenkien kanssa voisin niitä pitää. Nahkakengät ovat nahkahousujen kanssa ehkä vähän liikaa, mutta toisaalta en tykkää mokkakengistä enkä omista sellaisia. Mitkään sukat eivät käy nahkahousujen kanssa, joten pitäisi olla nilkkurit. Gootti-inspiraatiokuvaan puin niiden kanssa maiharit, ja ajattelin ensin, että ne ovat ihan liikaa. Kuvaa katsoessani tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että maiharit toimivat oikeastaan ihan hyvin - ne vetävät asun kunnolla överiksi.

Mohairvillapaitani ei oikeastaan ole ihan tarpeeksi ylisuuri, tai ainakaan siinä ei ole oikealla tavalla liian pitkät hihat. Pitäisi varmaan neuloa itse uusi. Tykkään kuitenkin mohairin ja nahan yhdistelmästä.

Sugar Kanen innoittamana olen taas muutaman päivän kuunnellut repeatilla Disintegration-levyä. Levynkantta tuijotellessani muistin, että goottiaikoinani tapasin piristää mustia asuja vihreällä - värillä, jota en ole sen jälkeen vuosikausiin käyttänyt. Siihen aikaan jopa silmämeikkini oli vihreää rajauksia myöten. Koska yritän edelleen tosissani ajaa itseäni käyttämään enemmän värejä, olen alkanut miettiä vihreän kaulahuivin neulomista talveksi. Täytyisi vain löytää lankakaupasta täydellinen kirkas sammalenvihreä sävy, eikä se ole ollenkaan helppoa.

Olen tainnut ennenkin julistaa, että Disintegrationin avausraita Plainsong on ehkä maailman paras biisi. Olen edelleen samaa mieltä.

Sunnuntaina 7. joulukuuta 2008

I never thought this day would end, I never thought tonight could ever be this close to me

Heilahtelevat hormonit (kerrankin voin oikeasti syyttää niitä!) aiheuttavat omituisia oireita joka lähtöön, ja nyt ne ovat iskeneet päähäni: minusta on tullut putkiaivo! Ennen niin kätevästi tapahtunut moniajo (lehden lukeminen - neulominen - syöminen - netin surffaaminen) ei onnistu minulta enää ollenkaan, vaan aiheuttaa välittömän hermostumisen ja turhautumisen. Sen sijaan kun maltan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, onnistuu flow-tilaan liukuminen hämmästyttävän sujuvasti verrattuna aiempaan.

Tämän seurauksena pystyn kyllä uppoutumaan töihini tehokkaasti, mutten jaksa keskittyä sähköposteihin töiden lomassa. Kotona olen puuhaillut innokkaasti erilaisia käsitöitä, mutta blogien lukeminen ja netin selailu yleisemminkin ovat jääneet pahasti niiden jalkoihin. Ja varsinkin oman blogin kirjoittaminen - ennen mietin uusia jutunaiheita samalla kun vaikkapa neuloin, mutta nyt päähäni mahtuu vain kaksi nurin - kaksi oikein. Blogissa on siis hiljaista, mutta sukanvarresta tulee kyllä kaunista ja tasaista. Mieheni totesi, että nytpä tiedät, millaista heillä on aina.

Putkiaivo ei oikein kestä ihmis- ja tavarapaljoutta (kanssaihmisten väistely ja tavaroiden katselu eivät oikein suju yhtä aikaa, seuralaisen kanssa keskustelusta puhumattakaan), joten inspiroiduin Ornamon joulumyyjäisistä ihan yhtä vähän kuin viime viikonloppuisista, vaikka niissä olikin tarjolla myös vähän käyttökelpoisempaa ja laadukkaampaa tavaraa. Sen sijaan putkiaivo viihtyy oikein hyvin kotisohvalla väsäämässä, joten ne vähät joululahjat, jotka lähipiirini tänä vuonna saa, ovat enimmäkseen itse tehtyjä. Niistä ei vielä sen enempää, koska olen huomannut täällä liikkuvan vakoojia.

(Tähän väliin mental note: vältä mustaa lankaa kaamosaikana. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, ettei kertakaikkiaan näe, mitä yrittää tehdä.)

Toinen asia, josta olen jaksanut viime aikoina haltioitua käsillä tekemisen lisäksi, on edelleen jatkuva Men with broken voices -musiikkiteema. Nyt olen siirtynyt ns. kovempiin aineisiin, eli kaikkien särkynytäänisten isään. Hyvä yleisö: Robert Smith, The Cure ja ikiklassikko Close to Me! Biisin sanoitus sopii oivallisesti kaamosaikaan ja videon tunnelma on kuin joulumyyjäisissä.

Keskiviikkona 20. elokuuta 2008

This charming man

Sugar Kane heitti haasteen: kuinka pukeutuisin, jos olisin mies?

Ensin tietenkin esittelen ne nuoruuden innoittajat, joilta olisin yrittänyt joskus näyttää - ja jotka muuten ovat toimineet innoittajinani, vaikka olenkin nainen. Eihän pukeutuminen eikä varsinkaan inspiraatio ole niin sukupuolisidonnaista. Kuvittelen siis, että olisin miehenä (tai siis poikana) notkunut ihan samoissa piireissä kuin oikeastikin.

Devotional-ajan Dave - valkoinen wifebeater, Converset ja ylikasvanut letti:

Dave
Kuva: depechemode.com

80-90-luvun vaihteen Robert - isot valuvat villapaidat, suttaantunut meikki, mustaa ja tukka sekaisin:


Kuva: thecure.com

Kurt - edelleen epämääräisen kokoisia vaatteita ja tukka vähän eri tavalla sekaisin:


Kuva: nirvanaclub.com

Miltä sitten näyttäisin? Saattaisin olla aika rock, ja pukeutumistani ohjaisi sama periaate kuin tällä HEL-LOOKSista löytyvällä tyypillä: “it’s just layers and layers of black with some goth tones”. Haluaisin kuitenkin pitemmän tukan kuin hänellä, ehkä jonnekin hartiaosastolle asti (ei kuitenkaan Hanson-mallia!) ja pitäisin oman värini ihan periaatteen vuoksi.


Kuva: Hel-Looks

Koska olen mukavuudenhaluinen ja yksinkertainen (öö, siis tyyliltäni), ehkä kuitenkin jättäisin muutaman mustan kerroksen pois ja pukeutuisin simppelin itämaisesti, samaan tyyliin kuin tämä Altamira NYC -sivustolta löytyvä mies:


Kuva: Altamira NYC

Sivustolta löytyi ilmeisesti samasta tyypistä toinenkin kuva, vähän juhlavampi look, joka näyttää just sopivan oudolta:


Kuva: Altamira NYC

Kuvista päätellen käyttäisin ilmeisesti enimmäkseen jotain converseja ja maihareita tai vastaavia raskaampia kenkiä. Jos haluaisin välillä vähän kevyempää askelta, pukisin korkokengät niin kuin David Bowie teki musisoidessaan Pet Shop Boysin kanssa 90-luvulla (pitää linkittää video, kun ei löytynyt kuvaa - kenkä näkyvissä mm. siinä jossain klo 0:25 kohdalla). Rock-asento, nahkahousut ja kapeat korot, toimii.

Ja sitten kun olisin seitsemänkymmenen, laittaisin nahkahousut komeroon ja näyttäisin tietenkin tältä:

Kuva: The Leonard Cohen Files

Tukka sekaisin, epämääräisen kokoisia, mustia ja goottivaikutteisia vaatteita valuvina kerroksina - sehän meinaa, että näyttäisin miehenä ihan samalta kuin nyt!

Maanantaina 24. maaliskuuta 2008

I don’t like your fashion business, mister

Olin tosiaan viime viikolla New Yorkissa, mutten oikein ole vielä saanut ajatuksiani sillä lailla kasaan, että voisin kertoa reissusta jotain järkevää (se kaupunki sekoittaa ihmisen pään). Nappaan tähän väliin Sugar Kanelta haasteen:

1 Aloitetaan perusasioista. Nimi? Anu.

2 Ikä? 33.

3 Muotiblogisi ikä? Tämähän nyt ei varsinaisesti ole muotiblogi, vaan yleistä hölinää minua kiinnostavista asioista, joihin ei niinkään kuulu muoti, mutta tyyli ja pukeutumisasiat kyllä. Niinkuin arkistolinkeistä näkyy, koko homma alkoi huhtikuussa 2005 ja syntyi kertaalleen uudelleen marraskuussa 2006.

4 Asuinpaikka? Ullanlinna, Helsinki.

5 Idolisi? Tässä varmaan meinataan tyyli-ikoneita tai sen sellaisia? Niitä on oikeastaan aika vähän. PJ Harvey on ollut jo pitkään suosikkini, varsinkin New York -kaudellaan 90-luvun loppupuolella. Sugar Kane auttoi minua löytämään Kim Gordonin, joka on upea esimerkki siitä, miten aikuistutaan asiallisesti.

Miehekkäämpiä tyyliesikuvia, jotka kuuluvat varsinkin menneisyyteeni ovat Depeche Moden laulaja Dave Gahan erityisesti Devotional-kiertueen aikoihin 90-luvun alussa (mustaa, nahkaa ja tukka sekaisin) sekä Robert Smith (mustaa, kalpeaa ihoa ja tukka sekaisin).

Viime aikoina olen saanut eniten innoitusta omasta itsestäni eri tyyliaikoinani.

6 Lempivaatemerkkisi? Cecilia Sörensen, Maison Martin Margiela, Rodebjerin mekot. Omista kaapeista löytyy jonkun verran myös Marimekon samujussiosastoa, sen mallistojen kiinnostavuus tosin vaihtelee aika lailla. Tämä kevät oli aika tylsä ja kummallinen (niinkuin jo aiemmin avauduin), erityisesti jotkut talvimallistot taas ovat olleet varsin kivoja. Taidan olla muutenkin enemmän talvi-ihminen, melkeinpä merkin kuin merkin talvimallistot ovat kesää kiinnostavampia.

7 Lempikenkämerkkisi? Kaapista löytyy eniten Camperin kenkiä. Kyseisen merkin mallistot olivat ennen kivampia, mutta ovat viime aikoina alkaneet muuttua vähän tylsiksi ja omituisiksi (tai sitten minä olen kasvanut ulos raskaista popoista), joten uusi suosikkimerkki on haussa.

8 Lempikauppasi, joka löytyy Suomesta? Beam on tämänhetkinen ehdoton suosikkini, sen lisäksi asioin Asunassa ja Helsinki 10:ssä.

9 Lempikauppasi, joka löytyy ulkomailta? Comité ja OnLand Barcelonassa (ensinmainittu El Ravalissa, jälkimmäinen El Bornissa) myyvät paikallisten suunnittelijoiden tuotoksia pieninä sarjoina, joista jotkut on vielä tehty samassa kaupungissa. FlagShipStore Berlin Prenzlauer Bergissä on vastaava kauppa Berliinissä.

Perjantaina päättyneeltä New Yorkin reissulta jäi erityisesti mieleen Maison Martin Margielan putiikki (tai oikeastaan miesten ja naisten putiikit erikseen) West Villagen ja Meatpacking Districtin rajamailla. Oikein tyylikästä ja persoonallista meininkiä ja sisustusta.

10 Miksi aloitit muotiblogin kirjoittamisen? Blogissani ei oikeastaan ole yhtään muotiaiheista juttua, mutta aloin kirjoittaa enemmän tyylijuttuja, kun huomasin niistä olevan apua oman tyylin jäsentämisessä.

11 Seuraatko muiden muotiblogeja? Seuraan, mutta nirsosti. Tykkään ihmisten omista tyyleistä ja pintaa syvemmälle menevistä pohdiskeluista, en niinkään ostosraporteista.

12 Jos kyllä, seurasitko niitä jo ennen omaasi? Ei sellaisia oikeastaan ollut silloin kun itse aloitin blogin pitämisen. Olen kyllä seurannut niitä jo aika kauan ja ammentanut juttuideoita itsellenikin.

13 Kuinka paljon kulutat rahaa vaatteisiin kuussa? Se vaihtelee aika paljon. Joskus en yhtään, joskus useampia satasia. En shoppaile, vaan ostan harkiten, vähän ja tarpeellista. Kymmenen halvan kertakäyttöpaidan sijaan ostan mieluummin yhden laadukkaamman, joka yleensä on myös kalliimpi, joten rahaa kuluu kerralla enemmän.

Edellisen tilipäivän jälkeen olen ostanut aiemmin mainitsemani Maison Martin Margielan hameen ja Marimekon aletangosta pitkän harmaan villatakin. Jaa niin, lentosukat myös, oikein mukavat ja tyylikkäät (not).

14 Entä kenkiin? Sekin vaihtelee kovasti. Oli aikoja, jolloin ostin kenkäparin kuukaudessa (kun mukamas tarvitsin), nykyään niitä kertyy vähemmän. Kenkiin pätee sama linja kuin vaatteisiin, laatu korvaa määrän.

Etsiskelin New Yorkista aiemmin haaveilemiani saappaita, tarkoitukseni oli löytää harmaat saappaat, jotka sopivat yhteen samasta kaupungista ostamani harmaan laukun kanssa. Harmaita saappaita ei löytynyt, mutta eräästä williamsburgilaisesta kenkäkaupasta (jonka nimen unohdin jo) löytyi tällaiset:

Boots from Williamsburg

Nuo eivät ole harmaat eivätkä välttämättä sovi harmaan laukun kanssa, mutta ovatpa hienot ja sopivat erään mustan laukkuni kanssa (kunhan plankkaan ne vähän kiiltävämmiksi).

15 Entä hiuksiisi? Leikkautan hiukset keskimäärin 6-7 viikon välein, 50-60 euroa kerta. Väriä niissä ei ole ollut pitkiin aikoihin, vaan luomumeiningillä mennään. Shampoot sun muut ovat Paul Mitchelliä, vähän tyyristä, mutta laadukasta ja riittoisaa.

16 Entä asusteisiin? Asusteisiin kuluu rahaa hyvin satunnaisesti. Koruja ostan harvoin (ja käytän vähän), huiveja ja sen sellaisia en oikein osaa käyttää, joten niitäkin on vain muutama. Sukkahousuja ostan erityisesti syksyisin ja muuten silloin kun tarvetta on, joten niihinkään ei kulu rahaa säännöllisesti.

Laukkujen pitää olla nahkaa ja laadukkaita, ja tuollainen yhdistelmä tietää isoa hintalappua, joten niitä varten pitää yleensä vähän säästää erikseen. New York on hienojen nahkalaukkujen luvattu kaupunki, ja sieltä löysinkin pitkään haaveilemani laukun (joka on siis se, joka näyttää hyvältä aiemmin mainitsemieni saappaiden kanssa):

Latico clutch

17 Kuinka tärkeitä asusteet ovat sinulle? Ne ovat piste i:n päälle, eli tärkeitä, erityisiä ja vähälukuisia. En tykkää joulukuusimeiningistä, vaan annan mieluummin yhdelle asusteelle sen ansaitseman tilan.

18 Kuvaile tyyliäsi! (huom, vastaus ei saa olla ‘en osaa’ tms.)
Mustiinpukeutuva minimalisti, joka ammentaa ideoita omasta alakulttuurimenneisyydestään ja rokkimaailmasta laajemminkin. Pelkistettyjä muotoja, laadukkaita materiaaleja, harkittuja yksityiskohtia.

19 Onko tyylisi muuttunut vuoden sisällä? Ei varsinaisesti muuttunut, mutta tietyllä tavalla täsmentynyt.

20 Jos kyllä, miten? Ks. 19. Seuraavaksi on tarkoitus pyrkiä rohkeampaan suuntaan, pois itsestäänselvistä kokonaisuuksista.

21 Oudoksutaanko ulkonäköäsi koskaan? Joistakin kengistä ja vaatteiden yksityiskohdista on tullut erikoisia kommentteja.

22 Oletko joutunut vaikeuksiin tyyliisi uppoavan rahamäärän takia? En harrasta sellaisia vaikeuksia.

23 Kuinka usein päivität blogiasi? Silloin kun siltä tuntuu, se vaihtelee kovasti.

24 Oletko koskaan harkinnut muotiblogisi lopettamista? En.

25 Jos kyllä, miksi? Ks. 24.

26 Kuinka paljon muoti vaikuttaa tyyliisi? En juurikaan seuraa ns. pintamuotia, mutta muodin yleiset trendit toki vaikuttavat minunkin pukeutumiseeni. Koska olen ikääntyvä nuori kapinallinen, yritän yleensä välttää ns. massamuoti-ilmiöitä.

27 Luetko paljon muotilehtiä? Aika vähän.

28 Jos kyllä, mitä? Ostan silloin tällöin i-D:n, lisäksi opiskelen Imagen ja Trendin muotisivuja. Joskus ostan espanjankielisen Voguen, koska siinä saa samalla kätevästi opiskeltua kieltä.

Kotimainen Olivia tuntui ensi alkuun hyvältä lehdeltä, mutta nykyään jokaisessa uudessa numerossa tuntuu olevan entistä enemmän aivoon ottavia artikkeleita tyyliin “melkein kuolin mutta sitten valaistuin” tai “olen niin vanha enkä ymmärrä nuorisoa”. Vaateosasto jää vähän niiden varjoon.

29 Jos kyllä, ostatko irtonumeroita vai tilaatko? Enimmäkseen irtonumeroita. Image tulee kotiin.

30 Teetkö koskaan itse vaatteita? Neulon ja virkkaan ketterästi asusteita, eli pipoja, huiveja, lapasia, sukkia ja sen sellaisia. Villapaitojakin osaisin, ellen olisi laiska (kärsivällisyys ei riitä neulomaan ohutta lankaa ja paksuista neuleista en tykkää). Olen myös joskus ommellut kovastikin paljon, mutta nykyään en omista ompelukonetta (hyvät maksavat paljon, ja sitten sitä pitäisi myös käyttää koko rahan edestä). Kun ei ole ihan kauhean taitava, on jotenkin helpompi ostaa vaatteet valmiina.

31 Kallein vaatteesi, jonka omistat tai olet omistanut? Kalleimmat vaatteeni taitavat olla pitkiä villakankaisia päällystakkeja.

32 Entä kalleimmat kenkäsi, jotka omistat tai olet omistanut? Muutamat saappaat ovat maksaneet suunnilleen parisataa euroa.