Eräänä iltapäivänä

Avauduin Sugar Kanelle Facebookissa jokakeväisestä aiheesta “mulla ei oo kunnon päällystakkia”. Sen sijaan mulla oli muutama takki, jotka olin jo päättänyt viskata kirppislaatikkoon saadakseni kaappiin tilaa talvitakeille (jotka lisääntyvät ilmeisesti jotenkin suvuttomasti joka talvi). Otin kirppissäkin sisällön tarkasteluun vielä kerran ennen sen viemistä ulos ja löysin sieltä pari vuotta sitten ostamani Marc O’Polon takin. Se oli saanut tylyn tuomion siksi, että sen vetoketjun päällä olevat tereet ovat niin pitkät, että jäävät aina vetoketjun väliin, kun takkia kiskoo huolimattomasti kiinni.

FB-tilityksessäni olin maininnut, että en halua parkaa, vaan jotain kasarimpaa. Ja siinähän se on - väljää ja kiiltävää tuulitakkifiilistä. Eikä vetoketjun kanssa tarvitse kamppailla, kun pitää takkia auki!

takki Marc O’Polo, rengashuivi American Apparel, neulosjakku Marimekko, t-paita Edun, pussihousut Miriam Ponsa, sukkikset H&M, kengät Camper, laukku KTZ

Kevään tullen olen ottanut taas uskolliset pussihousut ja jumppatossut käyttöön. Ne sopivat niin täydellisesti urbaaniin flaneeraukseen.

Mää just kyllästysin villatakkeihin. Perus-Filippa K:ni otti ja kutistui pesussa enkä löytänyt tilalle mitään kiinnostavaa ja järkevän hintaista (mitä tuo perustakki ei oikeastaan koskaan edes ollut…). Marimekon Samu-Jussi-jakku oli askel oikeaan suuntaan ja pidän siitä tosiaan kovasti, mutta joinakin päivinä se tuntuu liian viralliselta. Erityisesti kaipasin jotain rennon kesäiseksi päällysvaatteeksi (suhtaudun edelleen luottavaisesti tulevaisuuteen).

Päätin lähestyä asiaa aivan toisesta suunnasta. Jokin aika sitten 2 or 3 things I know -blogissa näkemäni oodi svetareille oli jäänyt muhimaan mieleeni, samoin kuin Sugar Kanen ansiokas Ray Petri -esittely. Svetareissa ja/tai collegepuseroissa on jotain ihastuttavan 80-lukuista, ja ne tuntuvat monen vuoden kapealinjaisen villatakki ja -puserokauden jälkeen ihan eri tavalla tuoreilta.

Lastenvaatteita etsiessäni tulin selailleeksi myös American Apparelin nettikaupan naisten valikoimaa ja huomasin sen muuttuneen huomattavasti mielenkiintoisemmaksi sitten viime kerran (josta tosin on aikaa…). Tuotekuvien vähäpukeiset nuoret tytöt ovat vähentyneet ja tilalla on aikuisempaakin kamaa. Kotihoidontuella kituuttelevaa miellyttää myös vaatteiden hinta - joudun toistaiseksi sanomaan hyvästit Martin Margielalle ja kumppaneille ja tarvittaessa täydentämään vaatekaappiani kohtuuhintaisemmilla asioilla.

Joten hus kittaantuneet villatakit - jos kesällä tulee kylmä, throw a sweater over it! Uusi ystäväni on nimeltään The oversized circular pullover.

Ylikokoinen yläosa ja kapea alaosa ovat se itsestäänselvä yhdistelmä:

Pusero American Apparel, pillit Filippa K, laukku KTZ

Svetareiden lisäksi olen kaivellut 80-luvun muistojeni seasta myös pastellivärit - aloitan hillitysti viime kesänä Wunderin aletangosta bongaamallani Kokon To Zain laukulla, mutta saatan vielä riehaantua niiden suhteen, varokaa vaan.

Mutta takaisin siihen puseroon. Leveän ja kapean yhdistäminen on vähän tylsä sääntö, joten mieluummin yhdistelen Stellageen mainitsemalla loose on loose -meiningillä:

Haaremihousut toissakesäistä barcelonalaista hippikamaa, lipsut Havaianas

Ja jos oikein riehaannun, saatan pussittaa kummastakin päästä:

Pussihousut Martin Margiela

Umpinainen yläosa tekee asuista yhä yksinkertaisempia. Se on samalla sekä helppoa että haastavaa - ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, miten asun eri kerrokset sopivat toisiinsa, mutta samalla pitää vähän miettiä, miten kokonaisuus pysyy mielenkiintoisena. Pitääpä käydä kesähuivivalikoima läpi.

Leopardiprintti ja muutkin eläinkuosit ovat periaatteessa ihan kiehtovia asioita, mutten sitten kuitenkaan kykene pukemaan sellaisia päälleni. Olo tuntuu liian kirjavalta. Tykkään kuitenkin kissoista ja leopardeista varsinkin, ja onneksi Edun tarjoaa mustan ja harmaan ystävälle monokromaattisen vaihtoehdon:

Toppi Edun, pussihousut Miriam Ponsa, neuletakki Filippa K, lipsut Havaianas

Oli lämpötila mikä tahansa, paljaat sääret ovat edelleen kesän ykkösasuste. Mulle tulee aina kesäisin pakkomielle paljaista varpaista ja sääristä - niiden iho tarvitsee ilmaa, kun joutuu suurimman osan vuotta olemaan vaatteiden alla piilossa. En siis pue sukkia enkä pitkiä lahkeita vapaaehtoisesti, ja kesä katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista.

Ja tajusin muuten just, mikä pitkissä kaulariipuksissa tällä hetkellä mättää: tää mun tukka ei sovi niiden kanssa yhteen.

Stellageen blogissa puhutaan olkatoppauksista. Kuten kuvasta näkyy, multa löytyy olkapäitä omasta takaa sen verran leveälti, ettei toppauksia juuri tarvita. Rintavarustustakin löytyy, varsinkin tällä hetkellä, ja siksikään en halua erityisesti lisätä volyymia ylävartalooni.

Lantionseutu sen sijaan on mulla aika kapea, ja siksi mieluusti korostankin sitä - ja jalkoja muutenkin - hartioiden sijaan. Julkaisemistani kuvista käy varmaankin aika nopeasti ilmi yleinen tyylillinen linjani: yksinkertaisia ja yksivärisiä (mustia…) yläosia ja jotain jännää ja vähän runsaampaa alaosassa.

Tänään on vuorossa eilisen lomapussihousumeiningin ns. sisarasu. Keväällä esitellyt Martin Margielan pussihousut toimivat oivallisesti leveiden hartioiden tasapainottajina:

Housut Martin Margiela 6, toppi American Apparel, lipsut Havaianas

Noissa pöksyissä on leveä vyötärökuminauha, joka hakeutuu aina kropan kapeimmalle kohdalle. Ne siis istuvat niin, että luovat mukavasti illuusiota vyötäröstä, joka on mulla ylempänä kuin yleensä itse kuvittelen.

Olen näköjään kesän kunniaksi päättänyt ruveta lähes koruttomaksi. (Toivottavasti vain väliaikaisesti) kasvaneen rinnanympärykseni takia en enää osaa pitää kaulakoruja, varsinkaan pitempiä riipuksia, joita suurin osa mun kaulakoruista on, koska ne tuntuvat vain jäävän hassusti killumaan tissien päälle. Muutenkaan ne eivät just nyt tunnu oikeilta, kun pukeudun enimmäkseen kaksiosaisiin asuihin. Riipukset kuuluvat yhteen mekkojen kanssa, niillä pystyy kätevästi korostamaan pystysuoraa ja kapeaa siluettia. Nythän mun siluetti leikkautuu keskeltä poikki, ja kaulakorujen pitäisi olla toisenlaisia. Rannekoruista en tykkää kesällä, koska ne hiostavat. Nappikorviksilla siis mennään, sormuksia en edes laske koruiksi.

Eilisen asiallinen shortsi -tyylin jälkeen vaihdoin välillä vähän relampaan meininkiin, kun kerran olen olevinaan lomalla koko kesän (vaikka tämä loma kyllä käy työstä).

Siinä missä Anna hakee innoitusta amerikasta, mun kesäinspiraationani toimivat aina vaan ja uudestaan suosikkilomakohteeni asukit, Barcelonan katalaaniseparatistihipit.

Paikallinen hippijengi leikkaa itselleen takatukan, pukeutuu rennosti trikoisiin pussihousuihin ja varvassandaaleihin ja vaatii Kataloniaa itsenäiseksi. Mulla ei ole takatukkaa eikä henkilökohtaista mielipidettä Katalonian tilanteesta, mutta pussihousuista tykkään minäkin.

Pussihousut barcelonalaista hippikamaa, toppi Marimekko, lipsut Havaianas

Jos huolestutte siitä, että mulla on aina sama paita päällä, ei hätää - mulla on näitä kaksi samanlaista. Musta Samu-Jussi-Marimekko-viskoosisekoitetoppi vain on täydellinen kesävaate: kevyt ja viilee, helppo yhdistellä sekä rennosti että asiallisesti eikä kiristä mistään. Pussihousut esiteltiin täällä jo viime vuonna ja annettiin tarkempia maamerkkejä sellaisten löytämiseksi. Ja kuten jo edellisen viestin kommenteissa totesin, paljaat sääret ovat kesän tärkein asuste!

Yleisön pyynnöstä pussihousukuvia:

Designpussihousut ovat harmaata puuvillaa ja niissä on korkea vyötärö, paljon kivoja laskoksia ja nappilistat lahkeissa. Niiden merkki on Miriam Ponsa ja tuote on Product of Barcelona (paikallista tuotantoa siis). Miriam Ponsan nettisivut ovat näköjään ns. vaiheessa, mutta matkailijoille tiedoksi, että liike löytyy Barcelonan El Bornin kaupunginosasta, C/ de la Princesan varrelta (läheltä Jaume I -metroasemaa).

Minulla on edellisen reissun tuliaisina jo ennestään samanlaiset, mutta paksumpaa kangasta ja mustat. Nämä ovat siis kesämallia ja hämmentävää kyllä, numeroa pienemmät, joten ne myös istuvat vähän eri tavalla. Ihan kuin olisivat aivan eri housut!

Hippipussihousut ovat punaista puuvillatrikoota, merkistä ja muusta meiningistä ei tietoa (näissä ei näytä olevan edes pesulappua). Tällaisia myydään eri väreissä ja halavalla Barcelonan Barri Gòtic -kaupunginosassa, hippiosaston kansoittaman Plaça George Orwellin laidalla sijaitsevissa putiikeissa. Ostin samasta kaupasta myös mustat haaremihousut.

Paikalliseen tyyliin hippipussihousuja pidetään hihattoman topin ja lipsujen kanssa. Täällä kotimaan kesässä täytyy ehkä suosia villatakkia ja vedenpitäviä kenkiä (lipsutkin kävisivät kyllä kesäsateeseen, mutta varpaat paleltuvat).

Ja jos haluatte tietää, miksi Barcelonassa on George Orwellin mukaan nimetty aukio ja miksi juuri paikalliset hipit saattavat kokea sen omakseen, lukekaa miehen kirjoittama, alunperin vuonna 1938 julkaistu opus Homage to Catalonia (suomennettu nimellä Katalonia, Katalonia). Orwell oli vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa vuosina 1936-37 taistelemassa ja haavoittumassa aatteen puolesta fasisteja vastaan, ja kyseinen teos kertoo paitsi hänen kokemuksistaan, myös laajemmin tuon kummallisen sodan käänteistä. Ja samalla se ehkä myös valottaa vähän sitä, miksi Barcelonasta on tullut sellainen kaupunki kuin se on.

Kun eilen oli kerrankin valoisaa sisällä, innostuin kuvaamaan enemmänkin vaatteita ja kenkiä. Tällä kertaa esittelen aiemmin kehumani Miriam Ponsan korkeavyötäröiset pussihousut, jotka ovat paitsi hienot, myös erittäin mukavat. Ostin ne syksyllä Barcelonasta ja niistä on talven aikana tullut erityiset lempparini.

Ja kuten jo mainitsin, tämän kevään (mikä ihmeen kevät, minä vaan kysyn, kun ulkona sataa kaatamalla) Se Juttu ovat poimut ja rypytykset, joten nämä housut etulaskoksineen sopivat kevääseen oivallisesti. En olekaan vielä päässyt kokeilemaan, miltä ne näyttävät vaikkapa sandaalien kanssa, ilman sukkia.