Lauantaina 8. marraskuuta 2008
(Tekstiili)taidetädin muistelmat
Tämä kaveri syntyi erään kuvista päätellen varsin mainion Hysse-nimisen tyypin inspiroimana, kun satuin löytämään lankakaupasta kerrankin tuollaista tasaisen harmaata lankaa (yleensä harmaat villalangat ovat meleerattuja) juuri sopivan sävyisenä:
Tätä otusta värkkäillessäni tulin miettineeksi, että tekstiilitaide (jollaiseksi luen myös amigurumit) on aina ollut niinsanotusti sydäntäni lähellä. Ja tarkennetaanpa vielä, että pidän nimenomaan vähän pop-artsummasta tekstiilitaiteesta - olen aina kammonnut perinteistä taidekäsityötä (sitä, jota myydään joulumyyjäisissä ja kädentaitomessuilla) ja ns. Virallista Tekstiilitaidetta. Perinteisiä tekniikoita kun voi käyttää kokeilevamminkin, ei aina ole pakko huovuttaa repaleisia piippahattuja, neuloa kukertavia kirjoneuleita sienillä värjätyistä langoista, kutoa tilan täyttäviä kuultokudoksia tai etsiä innoitusta Suomen luonnosta.
Suosikkiartistini tällä alalla on kaikenlaista muutakin artsua tehnyt Panu Puolakka, jonka pääkopasta ovat lähtöisin mm. tv:n virityskuvasta inspiroitunut ryijy ja Bob Marley -ristipistotyö. Jälkimmäinen löytyy harmaasävyisenä kanavatyöversiona myös meiltä kotoa - ostin aikoinaan do-it-yourself-paketin lankoineen ja pohjamalleineen Kiasman kaupasta ja väsäsin työn itse valmiiksi. Osallistuvaa taidetta, sano.
(Bob Marleyn innoittamana aloitin samoihin aikoihin myös itse suunnittelemani kanavatyön, MacOS9 -käyttöjärjestelmän Key Caps -apuohjelmasta löytyvän tyylitellyn retrohenkisen tietokoneen näppäimistön neljällä eri harmaan sävyllä, mutta se ei tullut koskaan valmiiksi. Se on varmaankin tallella jossain, pitäisikin etsiä se ja kokeilla, jos inspiraatio löytyi uudelleen…)
Vuonna -96 hain TAIK:in tekstiilitaiteen linjalle, lähinnä siksi, että siinä oli kivoimmat ennakkotehtävät. Pääsin pääsykokeisiinkin, mutteivät huolineet sisälle. Näin jälkeenpäin ajatellen se on ehkä ihan hyvä, olen saanut itse löytää oman tyylini ajan kanssa ja pakottamatta. En ehkä kuitenkaan olisi halunnut (enkä edes helposti saanut) ammattia noin marginaaliselta taidealalta. Nyt voin puuhastella vapaasti ja omaan tahtiini.
Virkkaaminen, neulominen ja kanavatyöt ovat helposti käytettävissä olevia tekniikoita, niitä on helppo toteuttaa omalla kotisohvalla (ristipistokin toimisi, mutta olen sellaiseen pikkutarkempaan värkkäämiseen liian kärsimätön). Olen vuosikaudet suunnitellut ommeltavan ryijyn tekemistä, senkin kanssa voisi työskennellä sohvalla, mutta se vaatisi enemmän suunnittelua ja hankintoja materiaalien puolesta.
Nyt olen alkanut kaivata kunnollista ompelukonetta, sillä voisi artsujuttujen lisäksi tehdä ihan vaatteitakin, jos sellaiselle päälle sattuisi. Tällä hetkellä mulla ei ole minkäänlaista, eikä myöskään mitään käsitystä siitä, millainen olisi hyvä. Olen jo kertaalleen oppinut, että halvalla ei saa kunnollista, sillä tulin ostaneeksi paskavekottimen, joka ei suostunut ompelemaan edes farkkukankaan paksuista matskua. Vehkeen tulisi siis mielellään toimia paksuillakin kankailla, myös nahalla, mutta siinä ei tarvitsisi olla mitään eriskummallisia koruompeleita, vaan ihan perus-siksakit, suorat neuleet ja joustotikit riittäisivät. Osaako kukaan teistä lukijoistani suositella?
