Eräänä iltapäivänä

Alkusyksyn väri-inspiraationa toimii tämä keittiön pöydälle sattumalta rakentunut sommitelma:

(Karviaiset olivat hyviä, ne syötiin jo. Punainen Pantone-muki on miehen, mulla on harmaa, Cool Gray 10 C.)

Huomasin vasta valokuvasta, että Henrik Vibskovin Bauhaus-huivi sopii erittäin hyvin yhteen viininpunaisten chinos-housujeni kanssa. Kaapista löytyi myös huivin sävyyn sopiva punainen t-paita. En tykkää tummansinisestä, joten korvasin sen violetilla.

Värit sopivat keskenään yhteen ihan hyvin, mutta… mulle tulee pikkuisen liian värikäs olo. Yritän kuitenkin sitkeästi olla valitsematta mustaa, niin turvallinen väri kuin se onkin. Cool gray hillitsee hiukan väriloistoa, olen jo testannut täydellisen villatakkini tähän vuodenaikaan toimivaksi päällystakiksi:

Katsotaan, onnistunko sinnittelemään ilman sukkia kuun loppuun asti!

Samaan tapaan kuin maiharit raikastavat muuten liian naismaisen trenssin, tyttömäiset ballerinat saavat vähän tasapainottavaa miesmäisyyttä parkasta.

Parka tuo vaihteen vuoksi mukavaa väljyyttä kapeaan ja kulmikkaaseen linjaan.

Vastavärikontrasti toimii myös aina, varsinkin voimakkaimmassa muodossaan punainen vastaan vihreä. Puhtaat värit tosin olisivat yhdessä liian ärtsyjä (enkä pidä kirkkaasta vihreästä muutenkaan), mutta huolella valitut sävyt, kuten viininpunainen ja armeijanvihreä, toimivat keskenään varsin hyvin.

Kuvaa katsoessani huomaan, että asu oikeastaan vaatisi vielä jonkun pienen yksityiskohdan, joka ei ole päätyyn saakka pelkistetty. Vielä on liian lämmin huiveille, mutta syssymmällä sellainen saattaisi tuoda pukeutumiseeni hiukan lisää jyrkkää erilaisuutta (sanakirjan suomennos sanalle “kontrasti” on jotenkin viehättävä).

Parka Zara, housut Filippa K, ballerinat Nilson

(Naisten)lehdissä näkee usein juttuja ja naiset aika yleisesti puhuvat siitä, miten he kokevat raskauden aikaiset vartalonmuutokset, ja varsinkin siitä, kuinka he toivovat vanhojen muotojensa palautuvan raskauden jälkeen. Harvemmin kukaan puhuu raskauden jälkeisistä muutoksista (painon pudottamista lukuunottamatta), ja siksi ne oikeastaan tulivat minullekin yllätyksenä.

Olen laihtunut yhdeksän kiloa neljässä kuukaudessa. Vaaka näyttää nyt samoja lukemia kuin vähän yli vuosi sitten, ennen raskautta, eli olen aika hyvin palautunut vanhoihin mittoihini. Kroppani kuitenkin tuntuu hyvin erilaiselta kuin silloin. Imetys on tehostanut kilojen lähtemistä, erityisesti niin, että kropastani on poistunut kaikki ylimääräinen (ja ei-niin-ylimääräinenkin) neste ja rasva. Olen siis hyvin kuivassa kunnossa ja näen itseni peilissä paljon teräväpiirteisempänä kuin ennen. Samaan aikaan lantioni tuntuu pehmeämmältä. En ole varma, huomaavatko muut muutosta, mutta minulle se on hyvin selkeä.

Kuten vähän aikaa sitten kirjoitin, en enää koe naisellisuuteni olevan kiinni ulkoisista seikoista yhtä paljon kuin aikaisemmin. Paitsi hiusmallin muuttamiseen, tämä mielentila on tuonut uudenlaista vapautta myös pukeutumiseeni, en enää pelkää näyttäväni liian androgyyniltä.

Sugar Kane julisti rakastavansa housuja ja niin teen minäkin - vuosien tauon jälkeen. Paitsi että mekot ovat epäkäytännöllisiä imettävälle ja hameet yleensä vaunujen kanssa liikkuvalle, taisin saada jonkun (toivottavasti ohimenevän) trauman äitiysmekoista. Olen myös edelleen sitä mieltä, että olen hoitanut oman osuuteni tämänkertaisesta leggins-muodista, joten tulevana syksynä ja talvena aion pukeutua oikeisiin housuihin.

Koska vartaloni teräväpiirteisyys tulee todennäköisesti olemaan ohimenevä ilmiö (uskon sen muuttuvan taas, kun imetys aikanaan loppuu), olen päättänyt ottaa siitä ilon irti ja korostaa sitä pukeutumisessani. Tänä syksynä suosin kapeaa, kulmikasta ja viimeisen päälle pelkistettyä siluettia:

t-paita Marimekko, neuletakki Marimekko, farkut Filippa K, ballerinat Nilson

Tykkään siitä, miten Marimekon tasaraitapaidan (jonka oikeastaan voisi lisätä klassikkolistaan, vaikka malli ei ihan se perinteisin olekaan) venekaulus ja vaakaraidoitus korostavat hartialinjaa (joka on mulla aika jykevä, mutta tykkään siitä ja korostan mielelläni) ja villatakin valuva muoto pidentää ja kaventaa yhtä aikaa.

Sugar Kanen äiti on kuulemma sanonut, että sukat laitetaan jalkaan vasta kuukauden päästä. Minäkin uskon häntä!

Hyvästi kuminauhavötärö! Kuten Sugar Kanen blogissa uhosin, olen ostanut ihan oikeat housut. Ja otin päivän asu -kuvankin, teemalla latte-mamma lähdössä päiväkävelylle jälkikasvunsa kanssa.

Housut Rodebjer, neuletakki Filippa K, laukku Swedish Hasbeens (kiitoksia Stellageelle vinkistä, laukku on just sopivan kokoinen kaupungilla flaneeraamiseen ja muuhun kalenterittomaan elämään!), ballerinat Nilson (ja vaunut Emmaljunga - joko tuli tarpeeksi monta ruotsalaista merkkiä?). Huivi on Töölö Fashion Instituten pötkylä.

Valkoisesta t-paidasta pitää erikseen mainita, että olen vihdoin löytänyt ratkaisun t-paita-ahdistukseen: Edunin Basic-malliston t-paidat ovat sekä edullisia että laadukkaita. Kuvan valkoinen paita on Gal’s Essential Tee. En muuten edes muista, koska olen viimeksi käyttänyt tavallista valkoista t-paitaa - vaihtelu virkistää!

Housuja sovitellessani huomasin, että raskauden jäljiltä oman vartalon ulottuvuudet ovat vähän hakusessa. Valitsin ensin hyllystä koon M, mutta sitten sovituskopissa huomasin, että S-koko on sittenkin edelleen se mulle sopiva. Kuten aiemmin totesin, en edelleenkään mahdu vanhoihin farkkuihini, mutta olen alkanut aavistella, ettei kyse olekaan pelkästään ylimääräisistä kiloista (joita on vielä jäljellä muutama, mutta ovat onneksi katoamaan päin), vaan lantion muodon muuttumisesta. Raskauden aikanahan lantio levenee jonkun verran (minulla ilmeisesti aika paljonkin, liitoskivuista päätellen) ja farkkuni ovat niin tyköistuvia, että jo pieni leventyminen on saattanut tehdä niistä liian pieniä. Saas nähdä, vetäytyvätkö luuni koskaan takaisin vanhoille paikoilleen, vai onko muutos pysyvää.

Mutta minunhan piti esitellä nuo housut: ohutta puuvillaa, porkkanamalli, vajaamittainen lahje - loistavat kesähousut! Ja on tosiaan jännää pitää vaihteeksi päällä alaosaa, jossa on ihan oikea vyötärökaitale ja napitus, on heti paljon ryhdikkäämpi olo.

On muuten aivan mahtavaa, että kelit ovat vihdoin sellaiset, ettei tarvitse käyttää sukkia.