Eräänä iltapäivänä

Anna kirjoitti hellepukeutumisen vaikeudesta. Mulle helteessä ongelmallisinta on se, että ilman ollessa kuumaa mä haluan pukeutua mahdollisimman vähän, jotta kuuma ilma saisi vapaasti tuntua ihollani. Se on helteessä parasta ja sitä kaipaan aina talvisin! En kuitenkaan halua näyttää rantabarbilta, joten jonkinlainen säädyllisyys ja ei-sporttisuus on hyvä säilyttää. Tänään aamulla mylläsin vaatekaappini kertaalleen läpi ja päädyin varsin simppeliin yhdistelmään:

toppi American Apparel, hame Monki, lipsut Havaianas, laukku KTZ, aurinkolasit ysäri-Benetton

Monkin lyhyt ja hassutaskuinen trikoohame on helteellä yllättävän miellyttävä, se on puuvillan ja viskoosin sekoitetta (mustassa versiossa oli viskoosin tilalla polyesteria, mistä kyseistä puotia nuhdeltakoon). Aurinkolasit ovat vuosikerta-Benettonia omista ysäriarkistoistani ja tuntuvat virkistävän kevyiltä vuosikausien paksusankaisuuden jälkeen. Havaianakset ovat luottokesäjalkineet, niillä pärjää myös monsuunisateen yllättäessä ja niillä pystyy testatusti kävelemään tuntikausia helteessä erinäisissä suurissa kaupungeissa - mikä oikeastaan onkin paras tapa viettää hellettä. American Apparelin holtittoman iso one size fits all -toppi kuroutuu paremmin istuvaksi, kun sen olkapäille tekee solmut (ja se on asiaankuuluvasti rypyssä helteessä touhuamisen jälkeen).

Kaikkien aikojen hellekesäbiisi löytyy YouTubesta:

Toisin kuin suomalaiset, minä tykkään helteestä. Tämä tuntuu ihan mahtavalta.

Tein heräteostoksen, joka on monella tavalla hämmentävä. 1) Minähän en yleensä tee heräteostoksia, 2) vaate ei ole musta, harmaa, valkoinen tai pastellisävyinen, 3), se on kuviollinen, 4) se on ruotsalaisesta halpisketjusta (tällä kertaa Monkista), 5) se on LEIKKIPUKU. Se tulee kuitenkin tarpeeseen, koska olen kaivannut jonkinlaista kesämekkoa with a twist - tällä kertaa siis lahkeet ovat se twist.

Päästyäni kotiin uuden pukuni kanssa ihmettelin hetken, mitä oikein olen mennyt ostamaan. Henkarilla roikkuessaan ja väärin asustettuna (esimerkiksi ballerinojen kera) vaate näyttää siltä, että olen lähdössä päivätansseihin 40 vuotta liian aikaisin. Ehdin jo tarkistaa ostokuitista, että puvun saa palauttaa, mutta sitten muistin lapsuuden sankarini (kelailkaa sinne videon loppupuolelle, niin löydätte pointin):

Lättänäsandaalien, pamppaantuneen villatakin ja jonkun satunnaisen huivin kera puettuna tämä on just täydellinen lady grunge -mekko (vaikkei se oikeasti olekaan mekko, mutta Kurtin leninkikin taitaa olla juoponnapissa)! Tietenkään hellepuku ja paksu villatakki eivät oikein sovi yhteen, mutta kesäyöt ovat olleet viileitä viime aikoina. Ehkä löydän kaapista vielä jonkun ohuemmankin neuleen, joka palvelee samaa tarkoitusta, ja ihan oikealla helteellä tietty mennään ensimmäisen kuvan mukaisesti reteesti asustamatta.

(Tajusin muuten just, että nuo Bernhard Willhelm -sandaalit ja Kaksi-Två-laukkuni ovat molemmat hyvin samaan tyyliin sahalaitaisia.)

Tällä viikolla vuorossa vähän sisäsiistimpi ja talvisempi versio aikuispunkkarista:

Takki Martin Margiela 6, leggarit Monki, alpakkaneulemekko Edun, kauluri Marimekko, pipo ZEBRAtOD, saappaat 80-luvulta, hakaneula Bless

Olen juuttunut käyttämään Edunin alpakkamekkoa, se on lämmin ja pehmeä ja lohduttaa pakkasen ja flunssan kouriin joutunutta pientä ihmistä. Se on myös mukavasti vastakohtainen verrattuna Monkin punkkarilegginseihin. Tykkään myös vastavärikontrastista ja Blessistä sekä siitä, että Bless tuo myyntiin pieniä juttuja, joilla voi näppärästi saada blessmäistä särmää pukeutumiseen eivätkä ne vaadi samanlaisia investointeja kuin Blessin tuotteet keskimäärin. Hakaneula kauluksessa on punk ja vihreä keikauttaa viikunanpunaisen päälaelleen.

Viime syksynä ostamani MM6-takki on jäänyt melkein käyttämättömäksi, koska se ei enää vuodenvaihteen jälkeen mahtunut päälle. Sama juttu yhden toissatalvisen villakangastakin kanssa, sekin tuntuu taas ihan uudelta. Ihan kätevää - ei kaipaa uutta, kun unohtaa vanhat välillä kaappiin ja sitten löytää taas.

Ensin oli aikuisgrunge ja sitten aikuisgootti, nyt on inspiraatiolistalla vuorossa aikuispunk:

parkatakki Zara, alpakkaneulemekko Edun, kauluri Marimekko, trikoot Monki ja maiharit Doc Martens

En ole itse koskaan ollut inessä punk-skenessä, mutta innoitun kyllä joistakin kyseisen genren edustajista, sekä musiikillisesti että etenkin tyylillisesti. Jaakko muistaa varmasti viime vuosisadan Turusta erään kauniin punkkaritytön, joka yhdisti ruskeaa ja pinkkiä leopardikuosia ja trikoota ja maiharia ja pukeutui aina hyvin näyttävästi. Sovitellessani uusia kalsareitani muistin hänet, ja ajattelin etsiä enemmänkin innoitusta hänen kaltaisistaan. En ehkä piirtäisi anarkiamerkkiä nahkatakin selkään, mutta kirjava trikoo (joka tosiaan - onneksi - näyttää enemmän klooripestyltä kuin batiikkivärjätyltä) ja maihinnousukenkä toimii aina.

Kalsarit ja maiharit (sekä kengät että takki) ovat oivallisia syysmyrskyntorjuntavaatteita, monot kestävät vettä ja lahkeet eivät kastu. Kalsarit ovat Mintun putiikista - muuten samat kuin Sugar Kanella, mutta viikunan väriset. Käytin Edunin alpakkaneulemekkoa viime talvena pallovatsan peitteenä, ja se onneksi sopii hyvin normaaleihinkin mittoihini.

*

Alpakka on yksi lempparimateriaaleistani, ja siitä tulikin mieleeni eri puolilla blogistania viime aikoina käydyt keskustelut vaatteiden materiaaleista - esimerkiksi Stellagee ja Issues-blogin Jan ovat kirjoittaneet aiheesta.

Etsiskelin netistä jotain kätevää tiivistelmää erilaisista kuiduista, ja löysin Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n kuituoppaan. Siitä löytyvät kaikki yleisimmin käytetyt kuidut simppelisti ryhmiteltyinä ja sen avulla käy selville esimerkiksi se, ettei sellainen usein kammotuksena pidetty asia kuin tekokuitu välttämättä ole niin huono juttu kuin miltä ensin kuulostaa, tekokuituja kun ovat myös esimerkiksi muuntokuidut, jotka ovat enimmäkseen varsin miellyttäviä.

Puhdas villakaan ei ole niin simppeli juttu kuin miltä ensin vaikuttaisi, se kun ei ole kovin kulutuksenkestävää ja villalankojakin on erilaisia. Löyhäkierteisestä langasta neulottu pusero jää kiinni ovenkahvaan ja kellonhihnaan ja puhdistamaton villa haisee lampaalle. Pieni määrä polyamidia (tai polyesteria, esim. suhteessa 75% villaa, 25% poly-jotakin) tekee esimerkiksi villasukkalangasta tai villakankaasta kestävämpää. Ja oma lukunsa ovat tietenkin huonolaatuiset tai käyttötarkoitukseen sopimattomat villalangat, joista tehtyjä riepuja kaupat ovat nykyään puolillaan. Ne nyppyyntyvät, vanuvat tai pistelevät.

*

Joskus käy niin, että laadukkaatkin kuidut käyvät hankaliksi. Esimerkiksi ihanan pehmeältä tuntuva silkkimohair-lanka, josta mun oli tarkoitus neuloa jokin rodartemainen verkkoasia, osoittautui äärest ärsyttäväksi neulottavaksi, se on liukasta ja joustamatonta ja takertuu puikkoihin ja silmukat kiristyvät niin pieniksi, että niitä on mahdoton neuloa. Silkkisen pehmeä bambuviskoosilanka taas oli niin luistavaa, etten millään pystynyt keksimään tapaa, jolla pystyisin jatkamaan lankaa kerästä toiseen ja huolittelemaan jatkokohdan pitävästi, mutta kuitenkin näkymättömästi.

Tällä hetkellä olenkin tykästynyt Rowanin puhtaaseen, konepestävään villalankaan, josta on tähän mennessä syntynyt grungepipo ja vauvanhaalari, ja kohta kenties jonkinlainen postmoderni kaulahuivi.