Keskiviikkona 28. tammikuuta 2009

Slow show

Sekä Honey Junkie että Sugar Kane ovat hehkuttaneet Rodarten mohair-asioita ja ensinmainittu vielä tyylin kotimaista versiota I know why no:ta.

Samat neulotut riekaleet ovat kummitelleet minunkin mielessäni siitä lähtien, kun kesällä näin I know why no:n neulottuja legginsejä B-butikissa (kesän ainoana +29 asteen hellepäivänä ei jostain kumman syystä tullut mieleenkään yrittää sovittaa niitä) ja vähän myöhemmin syksyllä Rodarten neuleita Kim Gordonin päällä I-D-lehdessä.

Parempi myöhään ja niin edelleen, joten kuukausien huolellisen suunnittelun jälkeen kävin talviloman kunniaksi ensin Hundparkissa vakoilemassa I know why no:n juttuja ja sitten lankakaupassa. Löysin sieltä etsimäni, eli harmaata italialaista mohair-silkkisekoitelankaa. Nyt on meneillään testivaihe, eli oikean puikkokoon ja tiheyden selvittäminen. Alunperin lankaa on ollut tarkoitus neuloa puikoilla 3-4, joten verkkopintaa varten koko pitää vähintään tuplata. Kuvassa taitaa olla koon 8 puikot, mutta kokeilujen perusteella tulin siihen tulokseen, että 10 on parempi - tulee isosilmäisempää verkkoa, muttei vielä mene liian reiälliseksi. Ja kun neuloo pyöröpuikoilla, ei tarvitse yrittää ommella sivusaumoja tuollaiseen verkkopintaan. Lopputuloksen on tarkoitus aikanaan esittää lantiomittaista liiviä/mekkoa, joka joko mahtuu päälleni tai sitten vasta ensi talvena. Pääasia, että inspiraatio tulee käytettyä hyödyksi silloin, kun se iskee.

mohair

On muuten varsin mukavaa vaihteeksi viettää talviloma kotinurkissa. Kunto ja rahat eivät riitä kauemmas matkustamiseen (ensinmainitun katoaminen liittyy vatsassani majailevaan tyyppiin ja jälkimmäiset tarvitaan samaan heppuun liittyviin investointeihin), joten käytin lomani alkupuoliskon perheen kanssa seurusteluun ja loppupuolisko sujuu kotisohvalla makoillen. Olen havainnut myös orastavaa pesäntekovimmaa, ja olen ajatellut suunnata sen komeroiden siivoamiseen (säilytystilaa niille investoinneille). Jospa kerrankin päätyisin peräti suunnitelmista tekoihin.

Maanantaina 24. maaliskuuta 2008

I don’t like your fashion business, mister

Olin tosiaan viime viikolla New Yorkissa, mutten oikein ole vielä saanut ajatuksiani sillä lailla kasaan, että voisin kertoa reissusta jotain järkevää (se kaupunki sekoittaa ihmisen pään). Nappaan tähän väliin Sugar Kanelta haasteen:

1 Aloitetaan perusasioista. Nimi? Anu.

2 Ikä? 33.

3 Muotiblogisi ikä? Tämähän nyt ei varsinaisesti ole muotiblogi, vaan yleistä hölinää minua kiinnostavista asioista, joihin ei niinkään kuulu muoti, mutta tyyli ja pukeutumisasiat kyllä. Niinkuin arkistolinkeistä näkyy, koko homma alkoi huhtikuussa 2005 ja syntyi kertaalleen uudelleen marraskuussa 2006.

4 Asuinpaikka? Ullanlinna, Helsinki.

5 Idolisi? Tässä varmaan meinataan tyyli-ikoneita tai sen sellaisia? Niitä on oikeastaan aika vähän. PJ Harvey on ollut jo pitkään suosikkini, varsinkin New York -kaudellaan 90-luvun loppupuolella. Sugar Kane auttoi minua löytämään Kim Gordonin, joka on upea esimerkki siitä, miten aikuistutaan asiallisesti.

Miehekkäämpiä tyyliesikuvia, jotka kuuluvat varsinkin menneisyyteeni ovat Depeche Moden laulaja Dave Gahan erityisesti Devotional-kiertueen aikoihin 90-luvun alussa (mustaa, nahkaa ja tukka sekaisin) sekä Robert Smith (mustaa, kalpeaa ihoa ja tukka sekaisin).

Viime aikoina olen saanut eniten innoitusta omasta itsestäni eri tyyliaikoinani.

6 Lempivaatemerkkisi? Cecilia Sörensen, Maison Martin Margiela, Rodebjerin mekot. Omista kaapeista löytyy jonkun verran myös Marimekon samujussiosastoa, sen mallistojen kiinnostavuus tosin vaihtelee aika lailla. Tämä kevät oli aika tylsä ja kummallinen (niinkuin jo aiemmin avauduin), erityisesti jotkut talvimallistot taas ovat olleet varsin kivoja. Taidan olla muutenkin enemmän talvi-ihminen, melkeinpä merkin kuin merkin talvimallistot ovat kesää kiinnostavampia.

7 Lempikenkämerkkisi? Kaapista löytyy eniten Camperin kenkiä. Kyseisen merkin mallistot olivat ennen kivampia, mutta ovat viime aikoina alkaneet muuttua vähän tylsiksi ja omituisiksi (tai sitten minä olen kasvanut ulos raskaista popoista), joten uusi suosikkimerkki on haussa.

8 Lempikauppasi, joka löytyy Suomesta? Beam on tämänhetkinen ehdoton suosikkini, sen lisäksi asioin Asunassa ja Helsinki 10:ssä.

9 Lempikauppasi, joka löytyy ulkomailta? Comité ja OnLand Barcelonassa (ensinmainittu El Ravalissa, jälkimmäinen El Bornissa) myyvät paikallisten suunnittelijoiden tuotoksia pieninä sarjoina, joista jotkut on vielä tehty samassa kaupungissa. FlagShipStore Berlin Prenzlauer Bergissä on vastaava kauppa Berliinissä.

Perjantaina päättyneeltä New Yorkin reissulta jäi erityisesti mieleen Maison Martin Margielan putiikki (tai oikeastaan miesten ja naisten putiikit erikseen) West Villagen ja Meatpacking Districtin rajamailla. Oikein tyylikästä ja persoonallista meininkiä ja sisustusta.

10 Miksi aloitit muotiblogin kirjoittamisen? Blogissani ei oikeastaan ole yhtään muotiaiheista juttua, mutta aloin kirjoittaa enemmän tyylijuttuja, kun huomasin niistä olevan apua oman tyylin jäsentämisessä.

11 Seuraatko muiden muotiblogeja? Seuraan, mutta nirsosti. Tykkään ihmisten omista tyyleistä ja pintaa syvemmälle menevistä pohdiskeluista, en niinkään ostosraporteista.

12 Jos kyllä, seurasitko niitä jo ennen omaasi? Ei sellaisia oikeastaan ollut silloin kun itse aloitin blogin pitämisen. Olen kyllä seurannut niitä jo aika kauan ja ammentanut juttuideoita itsellenikin.

13 Kuinka paljon kulutat rahaa vaatteisiin kuussa? Se vaihtelee aika paljon. Joskus en yhtään, joskus useampia satasia. En shoppaile, vaan ostan harkiten, vähän ja tarpeellista. Kymmenen halvan kertakäyttöpaidan sijaan ostan mieluummin yhden laadukkaamman, joka yleensä on myös kalliimpi, joten rahaa kuluu kerralla enemmän.

Edellisen tilipäivän jälkeen olen ostanut aiemmin mainitsemani Maison Martin Margielan hameen ja Marimekon aletangosta pitkän harmaan villatakin. Jaa niin, lentosukat myös, oikein mukavat ja tyylikkäät (not).

14 Entä kenkiin? Sekin vaihtelee kovasti. Oli aikoja, jolloin ostin kenkäparin kuukaudessa (kun mukamas tarvitsin), nykyään niitä kertyy vähemmän. Kenkiin pätee sama linja kuin vaatteisiin, laatu korvaa määrän.

Etsiskelin New Yorkista aiemmin haaveilemiani saappaita, tarkoitukseni oli löytää harmaat saappaat, jotka sopivat yhteen samasta kaupungista ostamani harmaan laukun kanssa. Harmaita saappaita ei löytynyt, mutta eräästä williamsburgilaisesta kenkäkaupasta (jonka nimen unohdin jo) löytyi tällaiset:

Boots from Williamsburg

Nuo eivät ole harmaat eivätkä välttämättä sovi harmaan laukun kanssa, mutta ovatpa hienot ja sopivat erään mustan laukkuni kanssa (kunhan plankkaan ne vähän kiiltävämmiksi).

15 Entä hiuksiisi? Leikkautan hiukset keskimäärin 6-7 viikon välein, 50-60 euroa kerta. Väriä niissä ei ole ollut pitkiin aikoihin, vaan luomumeiningillä mennään. Shampoot sun muut ovat Paul Mitchelliä, vähän tyyristä, mutta laadukasta ja riittoisaa.

16 Entä asusteisiin? Asusteisiin kuluu rahaa hyvin satunnaisesti. Koruja ostan harvoin (ja käytän vähän), huiveja ja sen sellaisia en oikein osaa käyttää, joten niitäkin on vain muutama. Sukkahousuja ostan erityisesti syksyisin ja muuten silloin kun tarvetta on, joten niihinkään ei kulu rahaa säännöllisesti.

Laukkujen pitää olla nahkaa ja laadukkaita, ja tuollainen yhdistelmä tietää isoa hintalappua, joten niitä varten pitää yleensä vähän säästää erikseen. New York on hienojen nahkalaukkujen luvattu kaupunki, ja sieltä löysinkin pitkään haaveilemani laukun (joka on siis se, joka näyttää hyvältä aiemmin mainitsemieni saappaiden kanssa):

Latico clutch

17 Kuinka tärkeitä asusteet ovat sinulle? Ne ovat piste i:n päälle, eli tärkeitä, erityisiä ja vähälukuisia. En tykkää joulukuusimeiningistä, vaan annan mieluummin yhdelle asusteelle sen ansaitseman tilan.

18 Kuvaile tyyliäsi! (huom, vastaus ei saa olla ‘en osaa’ tms.)
Mustiinpukeutuva minimalisti, joka ammentaa ideoita omasta alakulttuurimenneisyydestään ja rokkimaailmasta laajemminkin. Pelkistettyjä muotoja, laadukkaita materiaaleja, harkittuja yksityiskohtia.

19 Onko tyylisi muuttunut vuoden sisällä? Ei varsinaisesti muuttunut, mutta tietyllä tavalla täsmentynyt.

20 Jos kyllä, miten? Ks. 19. Seuraavaksi on tarkoitus pyrkiä rohkeampaan suuntaan, pois itsestäänselvistä kokonaisuuksista.

21 Oudoksutaanko ulkonäköäsi koskaan? Joistakin kengistä ja vaatteiden yksityiskohdista on tullut erikoisia kommentteja.

22 Oletko joutunut vaikeuksiin tyyliisi uppoavan rahamäärän takia? En harrasta sellaisia vaikeuksia.

23 Kuinka usein päivität blogiasi? Silloin kun siltä tuntuu, se vaihtelee kovasti.

24 Oletko koskaan harkinnut muotiblogisi lopettamista? En.

25 Jos kyllä, miksi? Ks. 24.

26 Kuinka paljon muoti vaikuttaa tyyliisi? En juurikaan seuraa ns. pintamuotia, mutta muodin yleiset trendit toki vaikuttavat minunkin pukeutumiseeni. Koska olen ikääntyvä nuori kapinallinen, yritän yleensä välttää ns. massamuoti-ilmiöitä.

27 Luetko paljon muotilehtiä? Aika vähän.

28 Jos kyllä, mitä? Ostan silloin tällöin i-D:n, lisäksi opiskelen Imagen ja Trendin muotisivuja. Joskus ostan espanjankielisen Voguen, koska siinä saa samalla kätevästi opiskeltua kieltä.

Kotimainen Olivia tuntui ensi alkuun hyvältä lehdeltä, mutta nykyään jokaisessa uudessa numerossa tuntuu olevan entistä enemmän aivoon ottavia artikkeleita tyyliin “melkein kuolin mutta sitten valaistuin” tai “olen niin vanha enkä ymmärrä nuorisoa”. Vaateosasto jää vähän niiden varjoon.

29 Jos kyllä, ostatko irtonumeroita vai tilaatko? Enimmäkseen irtonumeroita. Image tulee kotiin.

30 Teetkö koskaan itse vaatteita? Neulon ja virkkaan ketterästi asusteita, eli pipoja, huiveja, lapasia, sukkia ja sen sellaisia. Villapaitojakin osaisin, ellen olisi laiska (kärsivällisyys ei riitä neulomaan ohutta lankaa ja paksuista neuleista en tykkää). Olen myös joskus ommellut kovastikin paljon, mutta nykyään en omista ompelukonetta (hyvät maksavat paljon, ja sitten sitä pitäisi myös käyttää koko rahan edestä). Kun ei ole ihan kauhean taitava, on jotenkin helpompi ostaa vaatteet valmiina.

31 Kallein vaatteesi, jonka omistat tai olet omistanut? Kalleimmat vaatteeni taitavat olla pitkiä villakankaisia päällystakkeja.

32 Entä kalleimmat kenkäsi, jotka omistat tai olet omistanut? Muutamat saappaat ovat maksaneet suunnilleen parisataa euroa.

Tiistaina 26. helmikuuta 2008

Kaksi naista, kenkää ja kaupunkia, yksi kollikissa ja yksi hame.

Kaksi kaunista ja tyylikästä naista, kaksi kaupunkia (joissa kummassakaan en ole vielä käynyt), kaksi hyvää biisiä ja kaksi hienoa videota. Molemmissa videoissa on juuri sellaista kaupunkimeininkiä, josta tykkään. (Olen tainnut intoilla näistä videoista joskus aiemminkin, mutta ei se haittaa. Nämä kestävät kyllä enemmänkin intoilua, ja varsinkin yhdessä.)

Ensin Sonic Youthin Kim Gordon (jonka upeuden tajusin vasta, kun sugar kane oli sitä minulle moneen kertaan tolkuttanut), Pariisi, Kengät ja Jams Run Free:

Meidän olohuoneen ikkunasta muuten näkyy tuollainen pimeyden keskellä kelluva yksinäinen ikkuna aina iltaisin. Siellä jossain se naapuritalo on, vaikkei sitä näy.

Seuraavaksi PJ Harvey, neonvalot, tuulinen New York ja The Wind:

*

Kun ostaa harvemmin vaatteita, voi sitten hyvällä omallatunnolla ostaa vähän kalliimpaa ja tyylikkäämpää, ja olla sitten aivan fiiliksissä ostoksestaan. Ostin tilipäivän kunniaksi Martin Margielan hameen, mustan ja melkein minipituisen, jossa on helman hiukan pussimaiseksi kurova leveä kuminauha helmassa. Ja tykkään kovasti! Paitsi että se on hieno ja istuva, sen materiaali on istumatyöläiselle (jonka hame on aina takapuolesta rutussa) sopivaa: kangas on 100% lyocellia (eli selluloosapohjaista muuntokuitua). Se on vähän kuin puuvillaa, mutta ei rypisty ollenkaan samalla tavalla ja ne vähät rypyt, joita helmaan istuskellessa ilmestyy, oikenevat itsestään pikkuhiljaa.

Eilen puin sen mustan topin, mustan villaneuletakin, luumunpunaisten sukkisten, vuosikertasaappaitteni ja Henry-huivini kanssa ja näytin mielestäni erittäin itseltäni.