Eräänä iltapäivänä

Kauppojen villatakkivalikoimat ovat viime aikoina (tai oikeastaan vuosina…) olleet aika epäkiinnostavia. Sopivia lankoja sen sijaan löytyy - ei tosin välttämättä Suomesta, mutta maailmalta kyllä. Vajaan vuoden kypsyttelyn jälkeen ryhdyin vihdoin hommiin ja neuloin eräästä nettikaupasta tilaamastani lankasatsista itselleni tulevaksi syksyksi takin. Projekti oli historiallinen parillakin tavalla: ainakaan kymmeneen vuoteen en ole neulonut kaulaliinaa isompaa vaatetta itselleni, ja noin kahteenkymmeneen vuoteen en ole lähtenyt tekemään isompaa neuletyötä ilman valmista mallia. (Joskus aikoinaan, kun olin just oppinut neulomaan, väsäsin sujuvasti laatikkomaisia villapaitoja ihan fiilispohjalta. Ja pidinkin niitä, koska niistä väistämättä tuli tosi grungea.)

Mitat on otettu varsin hyvän mallisesta, mutta ihan jumalattomasti nyppyyntyvästä ja siksi lähes käyttökelvottomasta Marimekon Samu-Jussi-neulepuserosta, lankana on laatuisa Rowanin Pure Wool Aran (DK-paksuutta saa Suomestakin ja olen neulonut siitä putkiloita).

Tähän aikaan vuodesta tuon kanssa tulee KUUMA, mutta vähän syssymmällä sitä voi pitää ihan päällystakkinakin. Ja myös yhdistellä vähän mielikuvituksellisemmin… (syytän sitä kuumuutta).

*

Meidän Pariisin Anna kyseli syysinspiraatiojuttujen perään. Mä olen päättänyt jatkaa pastelliövereitä ja sen lisäksi inspiroitua lähinnä Isseysta, Isseysta ja Isseysta.

Tässä kuvassa kiteytyy kaikki olennainen: neuleputkilot (joita mulla on jo vähän ja aion tehdä niitä lisää), pastellisävyt (homma hallussa), pussittavat housut (näitäkin löytyy) ja matalat kengät (ovat niin mua).

Isseyn syysmallistosta löytyy muutama muukin juttu.

Kirjavat jalat, jotka löytyvät jo mun kaapista:

Rypytetyt asiat, joita niinikään löytyy mun kaapista, koska olen nykyään Sugar Kanen hienon All Saints -silkkiliivin onnellinen omistaja:

Kuvat: Style.com

Kuten totesin, kaikki, mitä syksyksi tarvitsen, löytyy jo kaapeistani. Olen siis samaa mieltä Annan kanssa siitä, että uuden ostaminen on yliarvostettua!

*

Tästä voikin luontevasti vetää aasinsillan tiettyihin netissä kiertäviin kulutuskriittisiin kamppiksiin, joista yhteen Uusi Musta yllyttää osallistumaan. Mieleni tekee kovasti kritisoida pyrkimystä pärjätä kuukausi kuudella vaatteella - mikä ihmeen pointti siinä on, jos vaatekaappi on kuitenkin täynnä? Se voi toki kasvattaa itsekuria jollain tasolla, mutta mielestäni olisi fiksumpaa käyttää niitä vaatteita, jotka on mennyt hankkimaan. On oikeastaan vähän kummallista, että kulutuskriittisyys kulkee käsi kädessä jo hankitun tavaran vähentämisen kanssa, sehän johtaa hyvin usein lähinnä aiemminkin kommentoimaani tavara-ahdistuksen siirtämiseen muiden riesaksi - ja tekee kaappeihin tilaa uusille hankinnoille.

Tulevan sesongin vaihtumisen yhteydessä olenkin päättänyt haastaa ainakin itseni käyttämään kaikkea, mitä kaapeista löytyy sen sijaan että kantaisin ne kirppislaatikkoon. Jos ei heti näytä hyvältä, tarvitaan lisää mielikuvitusta peliin, ja vaikka sakset, jollei homma muuten toimi.

Batgirl-pusero ruotsalaista tekoa joidenkin kymmenien vuosien takaa, ostettu tukholmalaisesta UFF:ista vuonna 1995:

Silkkipuuvillainen pliseerattu huivi Henrik Vibskovin nettikaupan alesta vuonna 2010:

(Housut Twist&Tango, toppi Cultivate)

Ystävät huomaavat joskus asioita, jotka jäävät itseltä pimentoon. Meidän Pariisin Anna perheineen antoi minulle syntymäpäivälahjaksi aivan mielettömän hienon kirjan: Irving Penn Regards the Work of Issey Miyake - kirja esittelee Issey Miyaken tuotantoa vuosilta 1975-1998 Irving Pennin minimalistisen tyylikkäin valokuvin.

Fanittelin Isseyta kovastikin aikoinaan 1900-luvun puolella, mutta sittemmin olen jostain käsittämättömästä syystä unohtanut kokonaan, miten suuri vaikutus miehellä on ollut tekemisiini, sekä omaan pukeutumistyyliini että käsitöitteni tyyliin. En tiedä, mistä Anna keksi hankkia minulle juuri tämän kirjan, mutta sitä selatessani muistin taas, mistä tässä kaikessa on kysymys. Älkää kuitenkaan kysykö, mistä - en minä osaa selittää. Sillä on jotain tekemistä äärimmäisen yksinkertaisuuden, arkkitehtonisen tyylikkyyden ja pehmeän käyttömukavuuden kanssa.

Eikö näissä kahdessa olekin jotain samaa?

Kuvan keskeneräinen neuletyö on väriä lukuunottamatta samanlainen kuin aiemmin tekemäni harmaa putkilo, ja olen tosiaan kehitellyt mallin ennen kuin sain haltuuni tuon kirjan.

*

Samaan aikaan katselin Flickrissä sijaitsevaa amigurumi-kuvakokoelmaani sillä silmällä ja huomasin, että kaikki ne otukset, joista itse pidän eniten, ovat lintuja. Hmm.

Taidan olla valaistunut.

Bongasin tämän ulkonäköruodinnan ensin Katalta ja sitten Minhiltä, ja se sopii mainiosti jatkoksi kosmetiikkakatsaukseeni.

Vartalopohdintojen taustoittamiseksi tässä toissapäivänä otettu kuva ulkomuodostani, kuvassa tasan 38 raskausviikkoa täynnä. Vatsassani oleileva kaveri on siis tulossa ulos ihan lähiaikoina.

1) Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Olen. Tosin varsinkin vartaloni poikkeaa tällä hetkellä aika reippaasti normaalimitoistaan, enkä vielä tiedä, millaiseksi se aikanaan palautuu. Joitain pysyviä muutoksia varmaankin jää, mutta ne kuuluvat asiaan.

2) Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Pitkään halusin pienemmät jalat, mutta nyt olen jo tottunut näihin. Kenkien mallilla pystyy yllättävän paljon vaikuttamaan siihen, miltä jalat näyttävät suhteessa kroppaan.

3) Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Nenää, silmiä, hiuslaatua ainakin.

4) Meikkaatko päivittäin?
Aina silloin, jos tiedän olevani lähdössä ovesta ulos (pitemmälle kuin lähikauppaan).

5) Perusmeikkisi?
Ripsiväri, luomiväri, luomien pohjustusvoide, puuteri, kulmakarvageeli, valokynä, poskipuna.

6) Hiustesi väri & pituus?
Väri on oma (eli tummanruskea), pituus vähän venähtänyt polkka eli melkein olkapäihin asti ulottuva.

Suunnitelmissa on tehdä tälle (taas kerran) jotain radikaalia, mutta kattellaan sitä sitten kesemmällä. Loppukeväästä en kuitenkaan todennäköisesti ehdi kampaajalle, joten tällä hetkellä pääasia on se, että hiukset ovat helppohoitoiset eivätkä kovin nopeasti kasva pois mallistaan (paitsi otsatukan osalta tietenkin).

7) Kuinka usein…

…värjäät hiuksiasi?
En ole värjännyt hiuksiani ainakaan seitsemään-kahdeksaan vuoteen, enkä kovin todennäköisesti lähde värjäyskierteeseen uudelleen. Se tulee kalliiksi ja lopputulos tyydyttää aina pari viikkoa kerrallaan.

…peset hiuksesi?
Joka päivä. Herään aamuisin tukka pystyssä ja olen liian laiska vääntelemään sitä erikseen kuosiin, joten pesen sen samalla kun käyn suihkussa.

…käyt suihkussa?
Ks. edellinen kohta, eli joka aamu.

…kuorit ihoasi?
Silloin kun muistan. Unohdin mainita kuorinta-aineet kosmetiikkakatsauksessani - mulla on kasvoja varten joku Cliniquen mömmö ja vartalolle Body Shopin hyvin miedosti sitruunaruoholle tuoksuva SPA(!)-kuorinta-aine. En ole ihan varma, onko kummastakaan mitään hyötyä oikeasti.

…käyt kosmetologilla?
Olen käynyt elämässäni kaksi kertaa kosmetologilla. Kumpikaan kerta ei ollut sellaista arjen luksus -tyyppistä hemmottelua kuin olisin toivonut eikä ihollekaan tapahtunut ihmeitä, joten käytän rahani mieluummin muuhun.

…poistat ihokarvojasi?
Talvisin satunnaisesti, kesällä säännöllisesti.

…käyt solariumissa?
En ole ikinä käynyt.

8) Miten pidät hiuksiasi?
Auki ja vapaasti roikkuvina, koska hiuslaatuni ei suosi esimerkiksi kiinni pitämistä ilman lakkakerroksia.

9) Miten tukkasi on nyt?
Ks. edellinen kohta.

10) Rasvaatko ihoasi?
Iltaisin. Varsinkin pallovatsaa on tullut rasvattua innokkaasti, raskausarpien välttämiseksi.

11) Tyypillisimmät vaatteesi?
Mustat tai harmaat, mukavat ja persoonalliset (näistä on jauhettu tässä blogissa aika paljon, en nyt lähde erittelemään sen tarkemmin).

12) Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Mustat äitiysverkkarit (ns. vatsapussimallia) ja liian lyhyt t-paita, jaloissa on villasukat (niinkuin aina kotioloissa).

13) Millaiset alusvaatteet on ylläsi?
Mustat ja koruttomat.

14) Kuinka monet farkut omistat?
Varmaan yhteensä kymmenet, mutta käytössä ovat vain yhdet. Tai siis olisivat, jos mahtuisivat päälle.

15) Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Kävin eilen illalla lähi-delissä jaloissani UGG-bootsit ilman sukkia! Tällä vatsalla sukkien laittaminen jalkoihin on melkoista ähellystä, mitkään kengät eivät oikein tahdo enää mahtua ja UGG:ien turkispinta tuntuu erittäin miellyttävältä paljaita jalkoja vasten. Ne tosin alkavat olla suhteessa keleihin vähän liian lämpimät ja talviset, pitäisikin etsiä vielä jotkut muut lyhyiden matkojen helposti jalkoihin kiskaistavat popot lähikauppa- ja kahvinhakureissuja varten.

16) Millaista takkia pidit viimeksi?
Samaa Cecilia Sörensenin takkia kuin joka päivä tänä talvena.

17) Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?
Bravadon mustia äitiysliivejä.

18) Lempikorusi?
Niitä on useampia, olen joskus kirjoittanut niistä enemmänkin.

19) Käytätkö kynsilakkaa?
En, kahdesta syystä: olen laiska ja kynteni eivät kestä kynsilakkaa (liuskoittuvat ja kellastuvat, vaikka kuinka käyttäisin aluslakkaa).

20) Lempihajuvetesi?
Yhä edelleen Issey Miyaken L’eau d’Issey.

21) Shampoo ja hoitoainemerkkisi?
Sim:in tuoksuton DermaSyd. Löysin sen vasta vähän aikaa sitten, mutta tykkään kovasti.

22) Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
Juuri nyt ei mitään (olen joutunut luopumaan sormusten käytöstä, koska nakkisormeni ovat alkaneet turvota), mutta yleensä niistä löytyy kaksi sileää hopeasormusta, kapeampi vasemmasta nimettömästä ja leveämpi oikeasta keskisormesta.

23) Tarkkailetko painoasi?
En juurikaan, mutta tiedän kyllä yleensä suurin piirtein, mitä painan. Tällä hetkellä neuvolan terkkari hoitaa tarkkailun ns. viran puolesta, ja just nyt painan noin 15 kiloa enemmän kuin normaalisti.

24) Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
Neuvolan terveydenhoitaja sanoi viime viikolla, että olen yllättävän freesin näköinen ottaen huomioon sen, missä vaiheessa raskautta mennään… ilmeisesti jengillä on tapana kulahtaa jossain vaiheessa äitiyslomaa.

25) Menisitkö kauneusleikkaukseen?
En kovin vähäisestä syystä.

26) Minkälainen on meikkipussisi?
Marimekon mustavalkoraitainen pussukka. Käytän sitä vain reissuilla, muuten meikit ovat Ikean pyöreässä koripurnukassa kylppärin pöydällä.

27) Minkä värinen on hiusharjasi?
Puunvärinen.

28) Käytätkö ryppyvoiteita?
En. Silmänympärysvoide poistaa lähinnä turvotusta ja tummia silmänalusia (tai sitten se vaan lupaa niin).

29) Montako käsilaukkua omistat?
Kymmenkunta, eri kokoisia eri tarkoituksiin. Kaikki nahkaa.

30) Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Ei kumpiakaan (korvissa olevia reikiä ei varmaan lasketa, vaikka ne onkin aikoinaan tehty lävistystekniikalla).

Jälleen Sugar Kanelta vohkittu haaste eli “elämän aakkoset”. Kun aloin kasata listaa, huomasin, että se alkoi ihan itsekseen muotoutua kertomaan niistä asioista, joita olen arvostanut tai pitänyt esikuvina tai joista olen saanut inspiraatiota jo pitkään, vuosia tai jopa vuosikymmeniä, ja jotka seuraavat mukanani edelleen. Näitä voisi siis kuvata jonkinlaisiksi inspiraatioaakkosiksi.

A

Paul Auster. Lempparikirjailijani, jolta olen yrittänyt oppia useammissa kerroksissa ajattelua.

Akayism. Kahden ruotsalaisen katutaiteilijan projekti, jossa otetaan kaupunkitilaa haltuun uudenlaisin keinoin. (Projektin nettisivusto ei ole päivittynyt aikoihin, mutta sieltä saa jonkinlaista ideaa siitä, mitä tyypit puuhaavat. Lisää kuvia myös tuolla.)

B

Barcelona. Kaikkien aikojen suosikkikaupunkini, jonka kapeille kaduille voisi unohtua vaeltelemaan ikuisiksi ajoiksi. Sinne on aina loputon ikävä takaisin.

Berliini. Kaupunki täynnä inspiroivinta katutyyliä, hienointa avantgarde-muotia ja muutenkin upeaa meininkiä.

Banksy. Asiallinen artisti, joka paitsi tekee hienoja töitä, myös yrittää nakertaa Oikean Taiteen käsitettä ja jalustaa omalla tavallaan (aiheesta oli mainio artikkeli taannoin Imagessa).

Beat Generation. Elin myöhäisen teini-ikäni lueskellen beat-kirjailijoiden tuotantoa, erityisesti William Burroughsia, mutta myös Allen Ginsbergiä ja Jack Kerouacia. Paitsi että beatin kapinallinen meininki puhutteli nuorta kansalaista, myös liikkeen vaikutus myöhempien aikojen pop-kulttuuriin ja rokkimeininkiin The Doorsista Tom Waitsiin ja U2:sta Sonic Youthiin on tarjonnut paljon polkuja tutkittavaksi.

C

Cut-up. Tekstiä katkova ja uudelleen yhdistelevä kirjoitustekniikka, joka tuli mulle tutuksi aikoinaan William Burroughsin tuotannosta, ja yhdistää hänet muutamaan muuhun lempparityyppiini, mm. David Bowieen, Kurt Cobainiin ja Thom Yorkeen. Tällaista ajattelutapaa voisi soveltaa moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi ns. Free form crochet -virkkaustekniikka on hiukan sukua sille. Free form crochet olisi kovasti kiinnostavaa, mutta vaatii sellaista “Free your mind and your ass will follow” -tyyppistä lähestymistapaa, jossa itselläni on vielä vähän opeteltavaa.

Cecilia Sörensen. Lempparisuunnittelijani, joka tekee parhaat hameet ja takit ja muistuttaa aina Barcelonasta.

Anton Corbijn. Tyyppi joka kuvitti nuoruuteni ja on inspiroinut minua enemmän kuin olen huomannutkaan. En muistanut koko äijän olemassaoloa vuosiin ennen kuin hänen retrospektiivinäyttelynsä tuli Helsinkiin viime vuonna, ja vasta näyttelyssä tajusin, mistä on peräisin mieltymykseni satunnaisiin rajauksiin, jyrkkiin kontrasteihin ja rakeisuuteen varsinkin mustavalkoiselle filmille kuvatessani.

D

Depeche Mode. Bändi, jonka musiikkiin rakastuin ja ja joka (juuri edellä mainitun Anton Corbijnin suosiollisella myötävaikutuksella) loi tyylin, jota minäkin aikoinani apinoin. Prätkärotsit, vaaleat tai valkoiset Leviksen 501:t ja Martensin maiharit ovat 80-90-lukujen vaihteen ikoneita ja mustanpuhuva synkistely aina varma vaihtoehto.

E

Enki Bilal. Tämä mies tekee sarjakuvasta Taidetta isolla T:llä. Tykkään varsinkin uudemmasta tuotannossa, joka on kehittynyt alkuaikojen pikkutarkasta, scifi-henkisemmästä nyhräyksestä varmaotteisemmaksi ja tyylikkäämmäksi ja samalla jotenkin luonnosmaisemmaksi (esimerkkejä täällä ja täällä). Pyrkiminen teknisestä täydellisyydestä kohti omaa, varmaa näkemystä on oppimisen arvoinen asia.

F

Filmi. Valokuvausharrastukseni, varsinkin filmille kuvaaminen, on ollut vähän aikaa jäissä inspiraation (ja valon) puutteen vuoksi, mutta suosin edelleen filmiä digikuvauksen sijaan, jos arvioidaan lopputuloksen puhuttelevuutta. Filmillä kaikki väreistä kontrastiin toimii paremmin (niitä ei tarvitse hakea kuvaan erikseen Photoshopin avulla), ja sokkona kuvaaminen on kiehtovaa vaihtelua “helpolle” digikuvaukselle.

Kaksoisvalotus on kuvamaailman cut-up-tekniikkaa, jota voi oikeaoppisesti tuottaa vain filmikameralla.

G

Grunge. Paitsi musiikkigenre, grunge oli myös tyyli, asenne ja elämäntapa, joka osui herkässä iässä ja on ehtymätön inspiraation lähde edelleen.

Gaultier. Jean Paul linkittyy mielessäni sekalaiseen vyyhteen, jonka muita osia ovat mm. Jeunet&Caro, Pierre&Gilles, merimiespaidat, 90-luku, tyylikkäät parfyymipullot ja toverini Maire.

H

PJ Harvey. Tyyli- ja roolimalli, tumma, kalpea, kaunis ja voimakas. Ja tekee hienoa musaa.

Boris Hoppek. Saksalainen katu- ja muunkinlainen artisti ja varsinkin hänen luomansa bimbo-nuket ovat vaikuttaneet hyvin paljon siihen, että oma design-nukkeharrastukseni pääsi vauhtiin, jatkui ja kehittyy koko ajan. Hoppek vaikuttaa kahdessa eri kaupungissa, jotka molemmat sattuvat kuulumaan suosikkeihini - Barcelonassa ja Berliinissä.

I

Issey Miyake. Yksinkertainen ja koruton japanilainen design viehättää minua aina vain. Issey Miyake on merkittävä myös siksi, että L’Eau D’Issey on ollut suosikkituoksuni jo varmaan toistakymmentä vuotta.

Indie. Paitsi musiikkigenre, tämä on myös varsin kannatettava elämäntapa ja asenne. Support your local starving artist!

Interpol. 2000-luvun suurin suosikkibändini, joka paitsi hioo Joy Divisionin ja muiden ns. post punk -bändien meininkiä nykypäivään sopivaksi, myös näyttää esimerkillisen tyylikkäältä lavalla. Bonuksena laulaja Paul Banksin matala ääni puhuttelee jollain hyvin alkukantaisella tasolla.

J

Tove Jansson. Muumeja ja muuta Muumilaakson porukkaa voisi pitää jo tylsinä itsestäänselvyyksinä, kun haetaan innoitusta erilaisten design-ötököiden luomiselle, mutta kyllä ne edelleen ovat minulle hyvin tärkeitä, samoin kuin koko Janssonin luoma satumaailma. Muumit ovat ajattomia ja valloittavia, tykästyin niihin jo joskus silloin kun opin lukemaan, ja palaan niiden pariin edelleen säännöllisesti.

K

Kamera. Virkkuukoukun (ja läppärin) lisäksi yksi viime vuosien tärkeimpiä itseilmaisun välineitäni. Digikamera menettelee, mutta filmikamera on ainoa oikea.

Kenzo. Edelleen japanilaista tyylikkyyttä, varsinkin Kenzon neuleet ovat upeita ja inspiroivia.

(Tästä tulikin mieleeni Honey Junkien blogissa käyty keskustelu ideoiden alkuperäisyydestä - hehkuttamani entrelac-neulekuvio ei todellakaan ole Kenzon keksintöä, vaan vanha juttu, mutta Kenzo on keksinyt soveltaa sitä hienolla tavalla.)

L

David Lynch, lapsuuden sankarini. Kukaan muu ei edelleenkään kykene luomaan yhtä tiivitä ja käsinkosketeltavia mysteereitä tai yhtä vinksahtaneita tarinoita. Ihailen myös Lynchin tapaa luoda aivan omanlaistaan kuvakerrontaa - se on tietyllä tapaa sukua aiemmin mainitsemalleni cut-up-tekniikalle.

M

Musta. Perusväri ja kaiken muun pohja. Sitä ei kannata vaihtaa, olen huomannut sen ns. kantapään kautta.

Modernisme. Erityisesti Antonio Gaudí on aikamoinen Barcelona-klisee, mutta hänen kädenjälkensä näkyy kaupungissa sen verran voimakkaana ja useissa paikoissa, että häntä ja hänen töitään ei siellä oleskellessaan voi ohittaa (edes katsellessaan maahan, ks. kuva). Modernisme-arkkitehtuuri toimii kuitenkin myös muiden suunnittelijoiden tekemänä, ja sen - ja koko liikkeen - muotokielestä ja asenteesta voi hakea innoitusta omaankin itseilmaisuunsa.

Dr. Martens. Alakulttuuriklassikot, joita pitää aina olla yksi pari jemmassa, ihan varmuuden vuoksi.

N

Neulominen. Pitkäaikaisin käsityöharrastukseni, jonka pariin palaan aina uudelleen inspiraation iskiessä. Parhaimmillaan hyvin rentouttavaa ja terapeuttista hommaa.

New York. Kaupunki, joka jää vaivaamaan mieltä. Se on aivan liian iso ja siellä on kaikkea liikaa, mutta silti sinne haluaisi takaisin. Jos se olisi lähempänä ja pienempi, ehkä niin tapahtuisi useammin.

*

Olikohan siinä nyt kaikki? Pidätän oikeuden lisätä listalle kamaa, jos jotain tärkeää unohtui (niinkuin varmasti tapahtui).

FinnFlairin Sanna jutteli vähän aikaa sitten tuoksuista, ja kyseli muiden suosikkeja. Vaikka onkin talvi (tai toivottavasti kohta kevät), minä tuoksun viime kesälle:

Tuo on Issey Miyaken viimevuotinen kesätuoksu, alkoholiton L’Eau D’Issey. Minulla on tuoksusta myös se perinteisempi versio, mutta sitä käytän yleensä vain erityisinä hetkinä. Olen hiukan arka tuoksuille, ja saan helposti päänsärkyä omastakin parfyymistani. Tuo kesätuoksu on tavallista tuoksua kevyempi, ja siedän sitä paremmin. Se on miellyttävän kevyt ja hedelmäinen, sen keveys luo tavallaan vastakohdan tummasävyiselle vaatetukselleni. Ja tykkään kovasti myös tuosta pullosta, sitä katsellessa muistaa kesän.

Moneen vuoteen minulla ei ollut tuoksua ollenkaan, ja vuosi sitten päätin ryhdistäytyä ja etsiä itselleni jonkun uuden ja omalta tuntuvan. Kävin ahkerasti tavarataloissa testailemassa eri tuoksuja, ja löysin monta hyvää ehdokasta. Kaikissa niissä oli kuitenkin sama vika: ajan kuluessa ne muuttuivat ihollani aivan toisenlaiseksi. Suihkautushetkellä raikas ja miellyttävä tuoksu muuttui tunkkaiseksi ja raskaaksi.

Lopulta kuljin täyden ympyrän ja päädyin samaan tuoksuun, joka oli suosikkini joitakin vuosia sitten, ennen kuin lakkasin kokonaan käyttämästä tuoksuja. Ehkä meidät on luotu vain toisillemme.