Eräänä iltapäivänä

Ihanan turhamaisuuden Kirsikka käynnisti mielenkiintoisen keskustelun vaatteiden eettisyydestä. Se innoitti minut poikkeamaan tavoistani ja julkaisemaan kerrankin päivän asun (pahoittelen kuvan hämäryyttä, mutta kun koko maailma oli vähän hämärä tänään):

Edunin lepakkohihainen, alpakkavillainen neulemekko Mint & Vintagen alennusmyynnistä. Mustat puuvillakalsarit, eikun legginsit H&M Mama. Saappaat (jotka ovat oikeasti ruskeat, vaikka näyttävät kuvassa melkein mustilta) kotimaista laatutuotantoa 90-luvun alusta. Vatsa on tuolla jossain mekon alla piilossa (ja kuvakulmakin häivyttää sen näköjään aika hyvin).

Ja sitten katsotaan vähän tarkemmin.

H&M Maman puuvillaisissa, mammamallin kalsareissa on 50% luomupuuvillaa, kuulostaa ystävälliseltä. Jotenkin vähemmän ystävälliseltä kuulostaa se, että ne ovat Made in Bangladesh ja maksoivat peräti 12,90 euroa, samoin se, että niiden saumat kiertävät. Ja vaikka ne ovat vatsaosastolta hyvinkin tilavat, ne ovat sääriosastaan niin piukat, etteivät vähänkään tuhdimmat pohkeet mitenkään mahtuisi niihin. Minun kapeat sääreni mahtuvat nyt juuri ja juuri. Kaavojen tekijä ei ilmeisesti ole tiennyt/jaksanut välittää, että jalkojen turvotus - josta en itse onneksi vielä kärsi - on aivan yleinen raskauden sivuoire.

Edun puolestaan on Bonon(!) ja vaimonsa Ali Hewsonin perustama vaatemerkki, jonka periaatteena on tuottaa vaatteita kehitysmaissa reilun kaupan meiningillä. Perussa tehty alpakkaneule vaikuttaa laadukkaalta, on ihanan tuntuinen päällä ja… pesulapussa lukee “dry clean only”.

Olen siis tehnyt omien periaatteitteni vastaisen ostoksen. Vasta ihmeteltyäni vaatetta kotona tajusin, että sehän tosiaan on nettiostosten ongelmana, ettei tuotelappuja pääse silmäilemään ennen ostamista. Kaupat kyllä useimmiten kertovat auliisti vaatteen valmistusmateriaalit ja joskus -maankin, mutta pesuohjeita harvemmin mainitaan tuotetiedoissa.

Mekko on kuitenkin sen verran hieno, etten aio palauttaa sitä - en tosin ole vielä päättänyt, kiikutanko sen aikanaan pesulaan vai otanko riskin ja kokeilen pestä sen itse. Villamateriaaleja ei onneksi tarvitse pestä kovin usein.

Henkkamaukan trikoot on siis tuotettu puoliksi luonnonmukaisesta materiaalista, mutta ne on valmistettu ties missä ja laadultaan ne ovat perushalpistasoa. Edunin mekko on reilujen perulaisten valmistama, mutta sen ohjeidenmukainen hoito ei tule olemaan kovin ympäristöystävällistä (ja käy vähän kalliiksi - pesulan vaihtoehtona voi sitten olla se, että tuotteesta tulee ns. kertakäyttöinen). Taitaa olla niin kuin jo Ihanan turhamaisuuden kommenteissa mainitsin, että ympäristöystävällisyys ja reilu kauppa harvemmin sopivat samaan tuotteeseen.

Täytyy myöntää, että viime aikoina olen käytännön pakosta joutunut vähentämään eettisten asioiden puntarointia vaatteita ostaessani, pääasia on ollut, että olen löytänyt jotain päälle mahtuvaa ja edes jotenkin oman tyylini mukaista. Nuo Henkkamaukan trikootkin olisin ostanut joka tapauksessa, oli niissä luomupuuvillaa tai ei, koska ne ovat ainoat mustat äitiysmalliset puuvillatrikoot, joihin olen tähän mennessä törmännyt. Toisena kriteerinä päällemahtumisen jälkeen on ollut se, että vaatteita voisi käyttää myös myöhemmin, vaikka kotivaatteina jos ei muualla. En edelleenkään pidä ajatuksesta, että ostaisin vaatteita vain lyhytaikaista käyttöä varten.

Yllättävän usein on kuitenkin tullut vastaan jonkinlaisin ystävällismielisin vivahtein varustettuja vaatteita, vaikken ole sellaisia erikseen etsinyt. Kaapistani löytyy öko-tex-standardin mukainen viskoosihame - joka on nyppyyntynyt käytössä - ja luomupuuvillainen äitiyspaita - jonka saumat paukkuvat epäilyttävästi aina, kun vaatetta vähän venyttää. Jotenkin tuntuu siltä, että erilaiset eko- ja luomuasiat ovat tällä hetkellä aika usein vain viherpesua, jonka on tarkoitus houkutella ns. tiedostavia kuluttajia tekemään ekotekoja haalimalla itselleen kasoittain ystävällisiä vaatteita.

Itse ajattelen, että kun kerran ollaan vaivauduttu kasvattamaan puuvillaa luonnonmukaisesti, se ansaitsisi tulla käytetyksi laadukkaan vaatteen raaka-aineena. Viljelyn edut menevät hukkaan, jos vaate kestää käyttöä vain muutaman kuukauden.

Uskon kyllä, että oikeasti eettiset vaatteetkin tulevat vielä - tai siis, onhan niitä nytkin jossain, mutta ne ovat hankalasti löydettävissä kaiken vihreäksi pestyn kaman seasta. Täytyy vain odottaa, että eettisyys menee pois muodista.