Eräänä iltapäivänä

Tänä kesänä olen satunnainen kuin Renton ja erikoisalaani on vaatteiden löytäminen. En löytänyt alennusmyynneistä etsimiäni shortseja, sen sijaan löysin sellaiset äitini vaatekomerosta. Tarkalleen ottaen sieltä löytyi kahdet mustat puuvillashortsit, joista toiset olen itse ostanut Seppälästä joskus 90-luvun alussa ja toiset, kuvassa olevat, ovat äitini vanhat samalta vuosikymmeneltä:

Kuvan neuletakki on niinikään löytö omasta vaatekaapistani, se on männävuosien Samu-Jussi-Marimekkokamaa, kesäistä puuvilla-pellavasekoitetta.

Sugar Kanen tontilla oli puhetta it-bageista ja kengistä, ja lupasin jatkaa aiheesta itse vähän lisää. Lienen paasannut täällä aiemminkin (mutten nyt löydä aiheeseen liittyviä kirjoituksia, joten paasaan taas) siitä, miten kenkähulluutta ja sen seurauksena varsin huoletonta kenkien hamstraamista pidetään usein jotenkin oleellisesti naiseuteen kuuluvana asiana. Ei se niin mene, sanoo allekirjoittanut, joka on huomannut asian kirjaimellisesti kantapään kautta. Itsekin olen aikoinaan hamstrannut oman osuuteni, mutta jossain vaiheessa huomasin, että päädyn kuitenkin käyttämään vain hyvin pientä osaa kokoelmastani. Tykkään kävellä paljon ja huolettomasti, ja suurin osa maailman kengistä ei sovellu sellaiseen. Ei mun tarvitse haalia niitä kaappiini vain siksi, että se on jonkinlainen naisten tapa toimia.

Näin kesäisin olen viimeisen päälle paljasjalkaihminen, en ole käyttänyt sukkia sitten toukokuun ensimmäisten lämpimien ilmojen. Useimmiten löydän jalkoihini eteisen lattialla lähimpänä ulko-ovea lojuvat Havaianakset, koska ne toimivat kaikissa ympäristöissä monsuunisateesta hiekkalaatikkoon ja kaupunkimaratonilta puutarhafiestaan. Omistan myös ihan oikeat nahkasandaalit, surullisen kuuluisat Camper-Bernhard-Willhelmit, mutta niillä on kaikesta mukavuudestaan huolimatta ilkeä tapa alkaa satunnaisesti kalvaa kantapäästä. En siis luota niihin.

Kauniit kengät ovat kauniita, mutta on oikeastaan aika vapauttavaa päästä irti siitä ajatuskuviosta, että kenkien pitäisi olla jotain erityistä. Pääsee lähemmäksi satunnaisuuden ydintä, ja näyttää samalla taas vähän enemmän itseltään.

Vaikka vielä on kesää jäljellä ja aion lampsia lipsuissa pitkälle syyskuuhun, en silti malta olla miettimättä, mitä tuleman pitää. Kuten joka vuosi ehkä vuodesta -93, aion inspiroitua ysäristä ja siitä yhdestä tietystä musagenrestä. Tänä vuonna homman voisi vetää vaihteen vuoksi vähän överiksi, tässä annos inspiraatiota:

Päästyäni taas Barcelonaan tajusin, että olin jostain käsittämättömästä syystä päässyt hiukan unohtamaan, miten loputtomasti kyseinen kaupunki minua inspiroi - edellisestä reissusta kun on kuitenkin vain kaksi vuotta aikaa. Olemisen kaikenkattava rentous sopii mulle, niin elämänasenteena kuin pukeutumistyylinäkin. Missään muussa kaupungissa kahdeksi päiväksi (kolmen päivän reissulla…) omille teilleen seikkailemaan lähtenyt matkalaukku ei olisi harmittanut yhtä vähän - Barcelonassa voi pukeutua niihin kuteisiin, joita nyt on ensimmäiseksi sattunut ostamaan (siinä vaiheessa kun vielä toivoi, että se laukku tulisi vielä samana päivänä tai edes seuraavana aamuna) ja näyttää suunnilleen samanlaiselta kuin muutkin.

Matkaseuralaiseni Annan kanssa kuitenkin totesimme, että vaikka vastapäisellä metrolaiturilla istuvan naisen riikinkukkokuosiset (siis se koko lintu, ei pelkkää “silmäsulkaa”) haaremihousut näyttivät tosi hyviltä ja paikallisessa kaupassa vastaavia pöksyjä hiplaillessa niiden ostaminen tuntui kovasti houkuttelevalta, koti-Suomessa kaikki on toisin. Riikinkukkohaaremihousut voisivat toimia näinä muutamina omituisina päivinä, kun Helsingissä on miltei kuumempi kuin Barcelonassa, mutta arki koittaisi kuitenkin ennen pitkää ja housut jäisivät kaapin perukoille odottamaan seuraavaa reissua. Siksi paikallisesta meiningistä pitää jotenkin suodattaa Suomeen käyvä versio.

Kaapeistani löytyy jos jonkinlaista haaremi- ja pussihousua (joista hienoimmat ovat edellisiltä Barcelonan-reissuiltani). Vaan yksi versio puuttui vielä - nyt näin useamman paikallisen ihmisen päällä haaremimalliset farkut ja yritin laiskasti etsiskellä sellaisia kaupoista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ehdin jo luopua haaveestani, kunnes yllättäen törmäsin kyseisiin pöksyihin matkan jälkeen helsinkiläisessä Henkkamaukassa. Simppeli toppi (oma versioni on muutaman vuoden takaista Samu-Jussi-Marimekkoa), laskettu haara ja Havaianakset - tai menorcalaiskengät - siinä barcelonalainen rentoilu-univormu.

toppi Marimekko, farkut H&M, lipsut Havaianas

Anna kirjoitti hellepukeutumisen vaikeudesta. Mulle helteessä ongelmallisinta on se, että ilman ollessa kuumaa mä haluan pukeutua mahdollisimman vähän, jotta kuuma ilma saisi vapaasti tuntua ihollani. Se on helteessä parasta ja sitä kaipaan aina talvisin! En kuitenkaan halua näyttää rantabarbilta, joten jonkinlainen säädyllisyys ja ei-sporttisuus on hyvä säilyttää. Tänään aamulla mylläsin vaatekaappini kertaalleen läpi ja päädyin varsin simppeliin yhdistelmään:

toppi American Apparel, hame Monki, lipsut Havaianas, laukku KTZ, aurinkolasit ysäri-Benetton

Monkin lyhyt ja hassutaskuinen trikoohame on helteellä yllättävän miellyttävä, se on puuvillan ja viskoosin sekoitetta (mustassa versiossa oli viskoosin tilalla polyesteria, mistä kyseistä puotia nuhdeltakoon). Aurinkolasit ovat vuosikerta-Benettonia omista ysäriarkistoistani ja tuntuvat virkistävän kevyiltä vuosikausien paksusankaisuuden jälkeen. Havaianakset ovat luottokesäjalkineet, niillä pärjää myös monsuunisateen yllättäessä ja niillä pystyy testatusti kävelemään tuntikausia helteessä erinäisissä suurissa kaupungeissa - mikä oikeastaan onkin paras tapa viettää hellettä. American Apparelin holtittoman iso one size fits all -toppi kuroutuu paremmin istuvaksi, kun sen olkapäille tekee solmut (ja se on asiaankuuluvasti rypyssä helteessä touhuamisen jälkeen).

Kaikkien aikojen hellekesäbiisi löytyy YouTubesta:

Toisin kuin suomalaiset, minä tykkään helteestä. Tämä tuntuu ihan mahtavalta.

Lupasin riehaantua pastellisävyjen kanssa, täältä siis pesee! Viimeisin pastelli- ja trikoohankintani, joka noudattaa omaksumaani rentoa linjaa, ovat American Apparelin persikanväriset, pikee-trikoiset byysat - just sopivan kasarit ja kesäiset. Ja ne sopivat loistavasti yhteen virallisten katalaanihippijalkineiden, menorcalaiskenkien kanssa. (Kuvan kengät olen ostanut Barcelonasta alunperin äidilleni, mutta ne ovat sittemmin päätyneet minun käyttööni.)

Valkoinen t-paita tuntuu tällä hetkellä liian kapealta, mutta housut toimivat myös moneen kertaan aiemminkin esitellyn Cecilia Sörensenin laskospuseron kanssa:

Vielä vähän aikaa sitten olin sitä mieltä, etten osaa ostaa mitään Hennes&Mauritzilta, samoin ainoa kaapistani löytyvä raitakuosi oli Marimekon tasaraitaa. Sitten menin Helsingin uusimmalle Henkkamaukalle ostamaan lapselle kesäpyjamia ja löysin raitapaitamekon:

Kamichan blogi on toiminut mulle suurena innoittajana kerrostamisen opettelemisessa. Raitamekko on mitä oivallisin vaate niihin harjoituksiin:

Kuten huomaatte, recessionista-kotiäiti on siirtynyt uusimmissa vaatehankinnoissaan lähes kokonaan halpaan trikooseen. Selkeästi ainoa asia, joka oikeasti pistää miettimään vaatteisiin käytettävän rahan määrää, on käytettävissä olevan rahan määrä. Kun piristää halvalla trikoolla kaikkea sitä, mitä vaatekaapit tursuavat ennestään (tai sitten kasaa kaiken uuden samaan asuun…), on käytössä jo melkoinen määrä yhdisteltävää.

persikanväriset housut, sitruunankeltainen ja mintunvihreä tank top, musta rinkulahuivi ja musta pitkähihainen pusero American Apparel, raidallinen kaulahuivi Marimekko, valkoinen t-paita Edun, musta raidallinen paita/mekko H&M, harmaa laskospusero Cecilia Sörensen, lipsut Havaianas

Alkaneen kesän kunniaksi jatkan loose on loose -linjalla, yhdistäen siihen katalaanihippiurbaanisurffipummimeininkiä viimevuotiseen malliin:

harmaa laskospaita Cecilia Sörensen, sen alla malvanvärinen hoppi American Apparel, haaremihousut American Apparel, lipsut Havaianas

Vasta kuvan ottamisen jälkeen tajusin, että asu näyttää sekä mielenkiintoisemmalta että tasapainoisemmalta, jos antaa alemman topin helman roikkua vapaasti housujen päälle. Alan pikkuhiljaa oppia kerrostamaan, vielä pitäisi muistaa kuvata kerrostumat silloin, kun niissä onnistun.

Sitten sama, mutta astetta nelikulmaisemmin:

tasaraitapaita Marimekko, haaremihousut American Apparel, jumppatossut Camper

Meidän Pariisin Anna jutteli vaikeasta suhteestaan lenkkitossuihin. Mulla on vähän samaa ongelmaa - lenkkarit ovat mulle turhan sporttiset ja kumitossuista (siis Converse-Vans-osastosta) en tykkää, silti haluaisin kävellä mukavissa kengissä. Mun valintani ovat jo pitkään olleet Camperin jumppatossut, joita ennen myytiin mallinimillä Left ja Right. Nykyään vastaava malli on Colibri, joka valmistajansa mukaan on samaan aikaan ballet pump ja sporty moccasin. Uudet tohvelit siis ensiesittelyssä jälkimmäisessä asukuvassa, ja ihan kohta myös lähikuvassa.

Kenkien suhteen olen ollut viime vuosina erityisen merkkiuskollinen, ja kun lapselle piti saada ensimmäiset omat kävelykengät serkun vanhojen, jo liian pieneksi jääneiden tilalle, valinta osui kuin sattumalta samaan merkkiin…

Nyt on kummallakin kunnon jalkineet urbaaniin flaneeraukseen.

Julistin Meidän Pariisissa, että olen hiomassa omaa tyyliäni entistä simppelimmäksi. Suorat linjat ja yksityiskohtien olemattomuus tuntuvat jotenkin tuoreilta nyt, kun epäsymmetrisiä leikkauksia sun muita riekaleita tursuaa jo melkein kaikkien ruotsalaisketjujenkin näyteikkunoista.

Vietän tulevan kesän edelleen oloneuvoksettarena, ja päätin ottaa asiasta ilon irti. Jos ei kerran ole pakko pukeutua asiallisesti, voi ihan rohkeasti suosia trikoota, joka on oivallinen materiaali puistossa istuskeluun! Päätin myös jalostaa Meidän Pariisin Annan urbaaniksi kehumaa katalaanihippi-kesätyyliäni hiukan eteenpäin: vähän aikaa sitten uhkailin riehaantuvani pastellisävyjen kanssa, eikä American Apparelin pastelliteemaviikonloppu (kaikki pastellisävyiset vaatteet -15%, sävyjen joukossa sellaisia herkullisuuksia kuin lemon, mint, apricot ja mauve) olisi voinut osua parempaan saumaan.

koko asukokonaisuus American Apparel, lipsut Havaianas

En muistanutkaan, miten hyvä väri sitruunankeltainen on. 80-luvulla mulla oli sitruunankeltainen neulepusero, tykkäsin siitä kovasti ja muistelen olleeni erityisen tyytyväinen siihen, miten se sopii ihoni ja hiusteni väriin. Taisin hukata pastellit siinä vaiheessa, kun aloin värjätä hiuksiani lukion loppupuolella.

Mää just kyllästysin villatakkeihin. Perus-Filippa K:ni otti ja kutistui pesussa enkä löytänyt tilalle mitään kiinnostavaa ja järkevän hintaista (mitä tuo perustakki ei oikeastaan koskaan edes ollut…). Marimekon Samu-Jussi-jakku oli askel oikeaan suuntaan ja pidän siitä tosiaan kovasti, mutta joinakin päivinä se tuntuu liian viralliselta. Erityisesti kaipasin jotain rennon kesäiseksi päällysvaatteeksi (suhtaudun edelleen luottavaisesti tulevaisuuteen).

Päätin lähestyä asiaa aivan toisesta suunnasta. Jokin aika sitten 2 or 3 things I know -blogissa näkemäni oodi svetareille oli jäänyt muhimaan mieleeni, samoin kuin Sugar Kanen ansiokas Ray Petri -esittely. Svetareissa ja/tai collegepuseroissa on jotain ihastuttavan 80-lukuista, ja ne tuntuvat monen vuoden kapealinjaisen villatakki ja -puserokauden jälkeen ihan eri tavalla tuoreilta.

Lastenvaatteita etsiessäni tulin selailleeksi myös American Apparelin nettikaupan naisten valikoimaa ja huomasin sen muuttuneen huomattavasti mielenkiintoisemmaksi sitten viime kerran (josta tosin on aikaa…). Tuotekuvien vähäpukeiset nuoret tytöt ovat vähentyneet ja tilalla on aikuisempaakin kamaa. Kotihoidontuella kituuttelevaa miellyttää myös vaatteiden hinta - joudun toistaiseksi sanomaan hyvästit Martin Margielalle ja kumppaneille ja tarvittaessa täydentämään vaatekaappiani kohtuuhintaisemmilla asioilla.

Joten hus kittaantuneet villatakit - jos kesällä tulee kylmä, throw a sweater over it! Uusi ystäväni on nimeltään The oversized circular pullover.

Ylikokoinen yläosa ja kapea alaosa ovat se itsestäänselvä yhdistelmä:

Pusero American Apparel, pillit Filippa K, laukku KTZ

Svetareiden lisäksi olen kaivellut 80-luvun muistojeni seasta myös pastellivärit - aloitan hillitysti viime kesänä Wunderin aletangosta bongaamallani Kokon To Zain laukulla, mutta saatan vielä riehaantua niiden suhteen, varokaa vaan.

Mutta takaisin siihen puseroon. Leveän ja kapean yhdistäminen on vähän tylsä sääntö, joten mieluummin yhdistelen Stellageen mainitsemalla loose on loose -meiningillä:

Haaremihousut toissakesäistä barcelonalaista hippikamaa, lipsut Havaianas

Ja jos oikein riehaannun, saatan pussittaa kummastakin päästä:

Pussihousut Martin Margiela

Umpinainen yläosa tekee asuista yhä yksinkertaisempia. Se on samalla sekä helppoa että haastavaa - ei tarvitse niin tarkkaan miettiä, miten asun eri kerrokset sopivat toisiinsa, mutta samalla pitää vähän miettiä, miten kokonaisuus pysyy mielenkiintoisena. Pitääpä käydä kesähuivivalikoima läpi.

Päivän kuteet valittiin teemalla kesä katsotaan kalenterista (piti sitten kuitenkin käydä hakemassa villatakki päälle myöhemmin). Vaikka mulla ei ole tänä kesänä lomaa, koska olen jo lomalla, olen kuitenkin siirtynyt heinäkuuksi tyylillisesti kesälomalle, eli korvannut kengät lipsuilla ja meikin aurinkolaseilla ja kieltäydyn peittämästä sääriäni, vaikka lämpömittari näyttäisi mitä. Shortsit ovat hyvät sateellakin, eivät lahkeet kastu lammikoissa.

Toppi Twist&Tango, pussihousut Miriam Ponsa, lipsukkeet Havaianas, aurinkolasit MiuMiu

Tuo Twist&Tangon toppi on muuten oivallinen vaate olkapäiden korostamiseen - siinä on nappilista kummallakin olkapäällä. Ja tykkään sen kaula-aukon muodosta, se on avara olematta liian paljastava ja on linjassa hartioitteni kanssa. Pussihousut ovat lempparipussistini Miriam Ponsan käsialaa.

Ponsan sivustolla on muuten jo näkyvissä syksy/talvi 09/10 -kokoelma, aika tyylikästä kamaa. (Tarviin edelleen sen muulin Barcelonasta.)