Keskiviikkona 20. elokuuta 2008

This charming man

Sugar Kane heitti haasteen: kuinka pukeutuisin, jos olisin mies?

Ensin tietenkin esittelen ne nuoruuden innoittajat, joilta olisin yrittänyt joskus näyttää - ja jotka muuten ovat toimineet innoittajinani, vaikka olenkin nainen. Eihän pukeutuminen eikä varsinkaan inspiraatio ole niin sukupuolisidonnaista. Kuvittelen siis, että olisin miehenä (tai siis poikana) notkunut ihan samoissa piireissä kuin oikeastikin.

Devotional-ajan Dave - valkoinen wifebeater, Converset ja ylikasvanut letti:

Dave
Kuva: depechemode.com

80-90-luvun vaihteen Robert - isot valuvat villapaidat, suttaantunut meikki, mustaa ja tukka sekaisin:


Kuva: thecure.com

Kurt - edelleen epämääräisen kokoisia vaatteita ja tukka vähän eri tavalla sekaisin:


Kuva: nirvanaclub.com

Miltä sitten näyttäisin? Saattaisin olla aika rock, ja pukeutumistani ohjaisi sama periaate kuin tällä HEL-LOOKSista löytyvällä tyypillä: “it’s just layers and layers of black with some goth tones”. Haluaisin kuitenkin pitemmän tukan kuin hänellä, ehkä jonnekin hartiaosastolle asti (ei kuitenkaan Hanson-mallia!) ja pitäisin oman värini ihan periaatteen vuoksi.


Kuva: Hel-Looks

Koska olen mukavuudenhaluinen ja yksinkertainen (öö, siis tyyliltäni), ehkä kuitenkin jättäisin muutaman mustan kerroksen pois ja pukeutuisin simppelin itämaisesti, samaan tyyliin kuin tämä Altamira NYC -sivustolta löytyvä mies:


Kuva: Altamira NYC

Sivustolta löytyi ilmeisesti samasta tyypistä toinenkin kuva, vähän juhlavampi look, joka näyttää just sopivan oudolta:


Kuva: Altamira NYC

Kuvista päätellen käyttäisin ilmeisesti enimmäkseen jotain converseja ja maihareita tai vastaavia raskaampia kenkiä. Jos haluaisin välillä vähän kevyempää askelta, pukisin korkokengät niin kuin David Bowie teki musisoidessaan Pet Shop Boysin kanssa 90-luvulla (pitää linkittää video, kun ei löytynyt kuvaa - kenkä näkyvissä mm. siinä jossain klo 0:25 kohdalla). Rock-asento, nahkahousut ja kapeat korot, toimii.

Ja sitten kun olisin seitsemänkymmenen, laittaisin nahkahousut komeroon ja näyttäisin tietenkin tältä:

Kuva: The Leonard Cohen Files

Tukka sekaisin, epämääräisen kokoisia, mustia ja goottivaikutteisia vaatteita valuvina kerroksina - sehän meinaa, että näyttäisin miehenä ihan samalta kuin nyt!

Maanantaina 21. heinäkuuta 2008

Vaatekaappikatsaus

Tarviin loppukesäksi/syksyksi seuraavat asiat:

Vedenpitävä, HUPULLINEN takki
Jos kerran meinaan edelleen kävellä töihin ja joka paikkaan muuallekin, tarvitsen hyvännäköisen ja kelejä kestävän, vähintään reisiin asti ulottuvan takin. Takkivajaus on ollut kohdallani kroonista jo vuosikausia, saas nähdä, tuleeko tänä syksynä parannusta. Ja siinä tosiaan pitää olla huppu, jotta kerrankin tukka pysyisi aina hyvin.

Haaveilen salaa myös mustasta, lyhyestä nahkatakista, mutta luulen, että se jää haaveeksi. Sovittelin jo kertaalleen peilin edessä vanhaa uskollista prätkärotsiani, mutta se on 90-luvun malliin aika väljä ja iso. Haluaisin jonkun vähän istuvamman ja pienemmän.

Rento ja rokkihenkinen jakku/bleiseri
Interpolin tyylikkään keikan innoittamana haluan ruveta pukeutumaan vähän huolitellummin. En kuitenkaan meinaa mitään jakkupukua, vaan jonkun sellaisen vähän rokimman jakuntapaisen. Mistähän sellaisia saisi?

Liivi
Ensin näin Anton Corbijn -näyttelyssä sen kuuluisan kuvan Dave Gahanista (edelleenkään ei oo Daven voittanutta!), jossa Dave nojailee seinään synkän näköisenä ja seinällä sen takana on tissit, ja sillä on SE raidallinen liivi päällään. Tämä ei todellakaan ole se kuva, mutta liivi on sama:


Kuva: Depechemode.com

Ja sitten kävellessäni kotiin näyttelystä näin Gaudeten ikkunassa mallinuken päällä naisellisemman version tuollaisesta perinteisestä miesten liivistä. Sellainen sopisi mulle aivan loistavasti!

Boots from WilliamsburgKasa VÄRILLISIÄ polvisukkia
Löysin kaappia penkoessani keväällä New Yorkista ostamani saappaat, jotka ovat hienoisen epäsopivuutensa takia jääneet tähän asti kokonaan käyttämättömiksi (sen siitä saa kun sovittelee kenkiä jalat turvoksissa 20 kilometrin kävelyn jälkeen, nälkäisenä ja vesisateessa kastuneena). Vein ne vihdoin suutarille venytettäviksi. Näin kesällä niitä voisi tietysti pitää paljain säärin, mutta vähän syssymmällä niiden alla olisi hyvä olla jotkut pitkät sukat. Useampi kanssaihminen mainitsi Vapauttakaa naiset legginseistä -ketjussa polvisukat, ja ne alkavat pikkuhiljaa kiinnostaa minuakin. Kokeilujen perusteella alla olevien sukkien olisi hyvä tunnustaa jotain muuta väriä kuin mustaa, sillä mustalla pohjalla nuo varsien reikäkuviot eivät ollenkaan pääse oikeuksiinsa. Joten värillisiä polvisukkia siis mulle.

Harmaat tai mustat tai punaiset saappaat
Kaapeista löytyy vähän kaikenlaisia saappaita, mut ei just niitä täydellisen simppelin hyvännäköisiä ja jalkaan sopivia. Viime talven kuljin lukioaikaisissa saappaissani, jotka näyttävät edelleen ihan hyviltä, mutta alkavat oikeasti olla jo turhan kulahtaneet pitkiin kävelyihin (sisäpohjat ovat muhentuneet käytössä). Saappaiden lisäksi tarvitsisin jotkut tyylikkäät nilkkurit housupäiviä varten, mutta saas nähdä.

Näitä kun yhdistäisi kaapeista löytyviin trikoisiin ja neuleisiin, minusta tulisi täydellisen uljas ja kaunis warrior queen! Tukka onkin jo kroonisesti sekaisin (ainakin ilman sitä huppua).

Maanantaina 24. maaliskuuta 2008

I don’t like your fashion business, mister

Olin tosiaan viime viikolla New Yorkissa, mutten oikein ole vielä saanut ajatuksiani sillä lailla kasaan, että voisin kertoa reissusta jotain järkevää (se kaupunki sekoittaa ihmisen pään). Nappaan tähän väliin Sugar Kanelta haasteen:

1 Aloitetaan perusasioista. Nimi? Anu.

2 Ikä? 33.

3 Muotiblogisi ikä? Tämähän nyt ei varsinaisesti ole muotiblogi, vaan yleistä hölinää minua kiinnostavista asioista, joihin ei niinkään kuulu muoti, mutta tyyli ja pukeutumisasiat kyllä. Niinkuin arkistolinkeistä näkyy, koko homma alkoi huhtikuussa 2005 ja syntyi kertaalleen uudelleen marraskuussa 2006.

4 Asuinpaikka? Ullanlinna, Helsinki.

5 Idolisi? Tässä varmaan meinataan tyyli-ikoneita tai sen sellaisia? Niitä on oikeastaan aika vähän. PJ Harvey on ollut jo pitkään suosikkini, varsinkin New York -kaudellaan 90-luvun loppupuolella. Sugar Kane auttoi minua löytämään Kim Gordonin, joka on upea esimerkki siitä, miten aikuistutaan asiallisesti.

Miehekkäämpiä tyyliesikuvia, jotka kuuluvat varsinkin menneisyyteeni ovat Depeche Moden laulaja Dave Gahan erityisesti Devotional-kiertueen aikoihin 90-luvun alussa (mustaa, nahkaa ja tukka sekaisin) sekä Robert Smith (mustaa, kalpeaa ihoa ja tukka sekaisin).

Viime aikoina olen saanut eniten innoitusta omasta itsestäni eri tyyliaikoinani.

6 Lempivaatemerkkisi? Cecilia Sörensen, Maison Martin Margiela, Rodebjerin mekot. Omista kaapeista löytyy jonkun verran myös Marimekon samujussiosastoa, sen mallistojen kiinnostavuus tosin vaihtelee aika lailla. Tämä kevät oli aika tylsä ja kummallinen (niinkuin jo aiemmin avauduin), erityisesti jotkut talvimallistot taas ovat olleet varsin kivoja. Taidan olla muutenkin enemmän talvi-ihminen, melkeinpä merkin kuin merkin talvimallistot ovat kesää kiinnostavampia.

7 Lempikenkämerkkisi? Kaapista löytyy eniten Camperin kenkiä. Kyseisen merkin mallistot olivat ennen kivampia, mutta ovat viime aikoina alkaneet muuttua vähän tylsiksi ja omituisiksi (tai sitten minä olen kasvanut ulos raskaista popoista), joten uusi suosikkimerkki on haussa.

8 Lempikauppasi, joka löytyy Suomesta? Beam on tämänhetkinen ehdoton suosikkini, sen lisäksi asioin Asunassa ja Helsinki 10:ssä.

9 Lempikauppasi, joka löytyy ulkomailta? Comité ja OnLand Barcelonassa (ensinmainittu El Ravalissa, jälkimmäinen El Bornissa) myyvät paikallisten suunnittelijoiden tuotoksia pieninä sarjoina, joista jotkut on vielä tehty samassa kaupungissa. FlagShipStore Berlin Prenzlauer Bergissä on vastaava kauppa Berliinissä.

Perjantaina päättyneeltä New Yorkin reissulta jäi erityisesti mieleen Maison Martin Margielan putiikki (tai oikeastaan miesten ja naisten putiikit erikseen) West Villagen ja Meatpacking Districtin rajamailla. Oikein tyylikästä ja persoonallista meininkiä ja sisustusta.

10 Miksi aloitit muotiblogin kirjoittamisen? Blogissani ei oikeastaan ole yhtään muotiaiheista juttua, mutta aloin kirjoittaa enemmän tyylijuttuja, kun huomasin niistä olevan apua oman tyylin jäsentämisessä.

11 Seuraatko muiden muotiblogeja? Seuraan, mutta nirsosti. Tykkään ihmisten omista tyyleistä ja pintaa syvemmälle menevistä pohdiskeluista, en niinkään ostosraporteista.

12 Jos kyllä, seurasitko niitä jo ennen omaasi? Ei sellaisia oikeastaan ollut silloin kun itse aloitin blogin pitämisen. Olen kyllä seurannut niitä jo aika kauan ja ammentanut juttuideoita itsellenikin.

13 Kuinka paljon kulutat rahaa vaatteisiin kuussa? Se vaihtelee aika paljon. Joskus en yhtään, joskus useampia satasia. En shoppaile, vaan ostan harkiten, vähän ja tarpeellista. Kymmenen halvan kertakäyttöpaidan sijaan ostan mieluummin yhden laadukkaamman, joka yleensä on myös kalliimpi, joten rahaa kuluu kerralla enemmän.

Edellisen tilipäivän jälkeen olen ostanut aiemmin mainitsemani Maison Martin Margielan hameen ja Marimekon aletangosta pitkän harmaan villatakin. Jaa niin, lentosukat myös, oikein mukavat ja tyylikkäät (not).

14 Entä kenkiin? Sekin vaihtelee kovasti. Oli aikoja, jolloin ostin kenkäparin kuukaudessa (kun mukamas tarvitsin), nykyään niitä kertyy vähemmän. Kenkiin pätee sama linja kuin vaatteisiin, laatu korvaa määrän.

Etsiskelin New Yorkista aiemmin haaveilemiani saappaita, tarkoitukseni oli löytää harmaat saappaat, jotka sopivat yhteen samasta kaupungista ostamani harmaan laukun kanssa. Harmaita saappaita ei löytynyt, mutta eräästä williamsburgilaisesta kenkäkaupasta (jonka nimen unohdin jo) löytyi tällaiset:

Boots from Williamsburg

Nuo eivät ole harmaat eivätkä välttämättä sovi harmaan laukun kanssa, mutta ovatpa hienot ja sopivat erään mustan laukkuni kanssa (kunhan plankkaan ne vähän kiiltävämmiksi).

15 Entä hiuksiisi? Leikkautan hiukset keskimäärin 6-7 viikon välein, 50-60 euroa kerta. Väriä niissä ei ole ollut pitkiin aikoihin, vaan luomumeiningillä mennään. Shampoot sun muut ovat Paul Mitchelliä, vähän tyyristä, mutta laadukasta ja riittoisaa.

16 Entä asusteisiin? Asusteisiin kuluu rahaa hyvin satunnaisesti. Koruja ostan harvoin (ja käytän vähän), huiveja ja sen sellaisia en oikein osaa käyttää, joten niitäkin on vain muutama. Sukkahousuja ostan erityisesti syksyisin ja muuten silloin kun tarvetta on, joten niihinkään ei kulu rahaa säännöllisesti.

Laukkujen pitää olla nahkaa ja laadukkaita, ja tuollainen yhdistelmä tietää isoa hintalappua, joten niitä varten pitää yleensä vähän säästää erikseen. New York on hienojen nahkalaukkujen luvattu kaupunki, ja sieltä löysinkin pitkään haaveilemani laukun (joka on siis se, joka näyttää hyvältä aiemmin mainitsemieni saappaiden kanssa):

Latico clutch

17 Kuinka tärkeitä asusteet ovat sinulle? Ne ovat piste i:n päälle, eli tärkeitä, erityisiä ja vähälukuisia. En tykkää joulukuusimeiningistä, vaan annan mieluummin yhdelle asusteelle sen ansaitseman tilan.

18 Kuvaile tyyliäsi! (huom, vastaus ei saa olla ‘en osaa’ tms.)
Mustiinpukeutuva minimalisti, joka ammentaa ideoita omasta alakulttuurimenneisyydestään ja rokkimaailmasta laajemminkin. Pelkistettyjä muotoja, laadukkaita materiaaleja, harkittuja yksityiskohtia.

19 Onko tyylisi muuttunut vuoden sisällä? Ei varsinaisesti muuttunut, mutta tietyllä tavalla täsmentynyt.

20 Jos kyllä, miten? Ks. 19. Seuraavaksi on tarkoitus pyrkiä rohkeampaan suuntaan, pois itsestäänselvistä kokonaisuuksista.

21 Oudoksutaanko ulkonäköäsi koskaan? Joistakin kengistä ja vaatteiden yksityiskohdista on tullut erikoisia kommentteja.

22 Oletko joutunut vaikeuksiin tyyliisi uppoavan rahamäärän takia? En harrasta sellaisia vaikeuksia.

23 Kuinka usein päivität blogiasi? Silloin kun siltä tuntuu, se vaihtelee kovasti.

24 Oletko koskaan harkinnut muotiblogisi lopettamista? En.

25 Jos kyllä, miksi? Ks. 24.

26 Kuinka paljon muoti vaikuttaa tyyliisi? En juurikaan seuraa ns. pintamuotia, mutta muodin yleiset trendit toki vaikuttavat minunkin pukeutumiseeni. Koska olen ikääntyvä nuori kapinallinen, yritän yleensä välttää ns. massamuoti-ilmiöitä.

27 Luetko paljon muotilehtiä? Aika vähän.

28 Jos kyllä, mitä? Ostan silloin tällöin i-D:n, lisäksi opiskelen Imagen ja Trendin muotisivuja. Joskus ostan espanjankielisen Voguen, koska siinä saa samalla kätevästi opiskeltua kieltä.

Kotimainen Olivia tuntui ensi alkuun hyvältä lehdeltä, mutta nykyään jokaisessa uudessa numerossa tuntuu olevan entistä enemmän aivoon ottavia artikkeleita tyyliin “melkein kuolin mutta sitten valaistuin” tai “olen niin vanha enkä ymmärrä nuorisoa”. Vaateosasto jää vähän niiden varjoon.

29 Jos kyllä, ostatko irtonumeroita vai tilaatko? Enimmäkseen irtonumeroita. Image tulee kotiin.

30 Teetkö koskaan itse vaatteita? Neulon ja virkkaan ketterästi asusteita, eli pipoja, huiveja, lapasia, sukkia ja sen sellaisia. Villapaitojakin osaisin, ellen olisi laiska (kärsivällisyys ei riitä neulomaan ohutta lankaa ja paksuista neuleista en tykkää). Olen myös joskus ommellut kovastikin paljon, mutta nykyään en omista ompelukonetta (hyvät maksavat paljon, ja sitten sitä pitäisi myös käyttää koko rahan edestä). Kun ei ole ihan kauhean taitava, on jotenkin helpompi ostaa vaatteet valmiina.

31 Kallein vaatteesi, jonka omistat tai olet omistanut? Kalleimmat vaatteeni taitavat olla pitkiä villakankaisia päällystakkeja.

32 Entä kalleimmat kenkäsi, jotka omistat tai olet omistanut? Muutamat saappaat ovat maksaneet suunnilleen parisataa euroa.

Perjantaina 15. helmikuuta 2008

Your favorite mirror, your favorite slave

Eli Ei oo Daven voittanutta, osa 2. Stella jo ehtikin löytää tämän YouTubesta, mutta ei toinen kerta pahaa tee. Tässä siis yksi maailman parhaista biiseistä:

(Corbijnin työtä tuo video, jälleen kerran.)

Juutuin eilen illalla katselemaan tarkemmin DM-sivustolta löytyviä Devotional-kiertueen aikaisia (tausta)kuvia. Joissain kuvissa Davella on päällään vanha nahkatakki ja sen alla pystyraidallinen liivi. Ompelin joskus tuollaisen liivin itse veljelleni raidallisesta puuvillakankaasta, kun kaupoista ei sellaista löytynyt ja Davella kuitenkin oli.

Edellisen viestini kommenteissa Maire mainitsi, että yksi still-kuva Depeche Moden musiikkivideosta pääsi mukaan hänen moodboardiinsa. Itse aloin myös katsella tuota videota ja sivuston kuvia sillä silmällä - tuo tyyli miellytti minua jo vuonna -93 ja se tekee niin edelleen. Hmm, ehkä voisin omia siitä itselleni jotain. Oikeastaan olen jo, ainakin maiharit ja mustan värin, mutta ehkä voisin vielä muutakin.

Torstaina 14. helmikuuta 2008

Ei oo Daven voittanutta

Päässäni on jo muutaman päivän ajan itsepintaisesti soinut erinäisiä Deppareiden biisejä, kenties johtuen siitä, että pari päivää sitten tämän sivuston ulkoasua muokatessani vaihdoin hetken mielijohteesta tuon yläreunassa olevan harmaan alaotsikon. Tai sitten vaihdoin otsikon koska päässäni soi, ei voi tietää. Mutta kuitenkin, viimeisimpänä päähäni on tarttunut Little 15:

Tuo biisi on aina ollut yksi suosikeistani bändin tuotannosta (vaikka paras on kyllä edelleen In Your Room niin mahtavalta levyltä Songs of Faith and Devotion. Onkohan siitä video? Pitääkin etsiä…). Siitä nimittäin löytyy viisaita sanoja:

Now all that she wants
Is three little wishes
She wants to see with your eyes
She wants to smile with your smile
She wants a nice surprise
Every once in a while

“Every day, once a day, give yourself a present”, niinkuin toinen Dave, ei vaan Dale (Twin Peaksin Dale) sanoi. Kelpaa minulle elämänohjeeksi.

Little 15 -musiikkivideo julkaistiin tasan 20 vuotta sitten, vuonna 1988. Bändin pojat näyttävät niin nuorilta… Daven ääni on edelleen ihana (vaikka bändin musiikki onkin nykyään mitä on…), mutta hänen ulkomuotonsa oli kyllä parhaimmillaan Devotional-kiertueen aikoihin vuonna 1993. Uuh:

Lainasin kuvan DM:n viralliselta sivustolta, toivottavasti eivät pistä pahakseen. Tuon kuvan on tietenkin ottanut Anton Corbijn, jonka toukokuussa Tennispalatsissa avautuvaa retrospektiivi-näyttelyä en malta odottaa.

Little 15 -videossa vilahtelee nostalgisia vaatekappaleita: prätkärotseja ja maihareita. Minultakin löytyy edelleen kaapista molemmat. Ostin prätkärotsini aikoinaan Turun Diverssikaupasta. Tuota kauan sitten kadonnutta kauppaa muistelen edelleen lämmöllä, siellä myytiin kaikenlaista kummallista. Rotsi maksoi silloin koko omaisuuteni, mutta se oli sen arvoinen. Ehkä vielä joskus uskallan alkaa käyttää sitä uudelleen.