Eräänä iltapäivänä

Takki Cecilia Sörensen (esitelty viime vuonna pallovatsan peittona), alpakkavillamekko Edun (esitelty useampaan kertaan aiemmin), baskeri La La Berlin (ensiesittelyssä toissavuonna), kaulassa kaksi neulekauluria, joista toinen itsetehty ja toinen muutaman vuoden takaista Marimekkoa, saappaat ysäriä, lapaset Stockmannilta ja reisitaskuhousut Varustelekasta (näin matalalantioisilla housuilla ei kyllä oikeasti sodita, nää on varmaan jotkut poseeraushousut).

Puuh, vähempi vaatemäärä olis vaihteeksi kiva. Onneksi sentään aurinko paistaa.

Alennusmyyntien kunniaksi sorruin matkimaan Meidän Pariisin Annaa ja tilasin saman takin, harvoin saa näin hyvää näin halvalla. Takki on one size, joten se istuu mun päällä eri tavalla kuin Annan, ja toki me asustamme sitä hyvin eri tavoin - on oikeastaan hauska seurata, miten erilaiseksi sama vaatekappale muuntuu eri ihmisillä.

Twist&Tangon housut toimivat saappaiden kanssa just niin itäsaksalaisesti kuin toivoinkin.

(Kuva on vähän alaviisto, mutta menköön.)

Takki Cecilia Sörensen, putkilo ja pipo DIY, housut Twist&Tango, saappaat ysäriä, harmaa villatakki Filippa K

Noin muuten olen kyllä jo kyllästynyt talveen. Mistä ihmeestä se kengät tärvelevä ja vaunujen mukana sisälle kulkeutuva kymmenen sentin rapakerros on ilmestynyt Helsingin jalkakäytäville, kun se ei mene pois, vaikka olisi miten paljon pakkasta?

Stellageen tontilla pohdittiin pakkaspukeutumista. Itse en niinkään vaihtele vaatteita kelien mukaan, vaan kasaan lisää villaa perustaltaan samankaltaiseen pysyvään vaateparteen. Poikkeuksena takit - räntäsateella en käytä villakangastakkia eikä kevyt toppavuorinen takki lämmitä tarpeeksi pakkasella - ja kengät. Sohjokelillä käytän maihareita, pakkasilla UGG:eja ja siinä jossain välissä erilaisia saappaita ja saapikkaita. UGG:it ovat muuten ainoat töppöset, joissa kylmänarat jalkani pysyvät lämpiminä, alle ei välttämättä tarvittaisi sukkia ollenkaan. Australian surffipummit eivät tosin ole tajunneet, että jossain voi olla lunta ja liukasta ja ovat pistäneet kenkiin vähän liian luistavat pohjat.

Nyt, kun ulkona on 17 astetta pakkasta, otan muutaman viikon takaisen monokromaattisen kokonaisuuden ja vaihdan villatakin lämpimään villapaitaan. Kapeahihaisen villakangastakin alle ei tosin mahdu kovin paksua paitaa, joten lisään kerroksia myös sen päälle. Jatkoksi edelliseen vielä yksi putkilo lisää - tällä kertaa Filippa K:n harmaa patenttineuleinen, joka on vähän liian väljä hupuksi, joten käytän sitä keeppinä. Käsiin kahdet lapaset päällekkäin, ja taas tarkenee.

Päällimmäinen putkilo Filippa K, takki Cecilia Sörensen, pipo ja muut putkilot DIY

Vaikka päättääkin muuttaa ulkoista olemustaan, ei kannattaisi rakastua itse muutokseen liikaa. Alkusyksystä päätin lisätä pukeutumiseeni väriä, mutta talven tullen huomasin, että kaikki talvivaatteeni ovat joko mustia tai harmaita ja kun oikein silmiin katsotaan, mä viihdyn niissä parhaiten. Pidän kyllä edelleen punaisesta ja vihreästä (enkä juuri muista väreistä, vaikka olen kyllä yrittänyt), mutta ne sopivat omaan pukeutumiseeni kuitenkin parhaiten tehosteväreiksi - joskus isompina, yleensä pienempinä määrinä.

Kuukauden ensimmäisen valoisan päivän kunniaksi asukuva mustan ja harmaan sävyissä:

Pipo ja kaulaputkilot itsetehtyjä, hakaneula Bless, musta villakangastakki Cecilia Sörensen, harmaa villatakki Won Hundred, harmaa viskoositoppi Cecilia Sörensen, mustat pillit Filippa K, tohvelit UGG

Tänään on myös ensimmäinen kunnon talvipäivä, mittari on kymmenen astetta pakkasen puolella, joten päivän teemana on villaa villan päälle. Kuluneena syksynä olen neulonut enemmän kuin blogannut, joten tulostakin on syntynyt: pipo sekä musta kapeampi ja harmaa leveämpi kaulaputkilo ovat itse tehtyjä. Seuraavaksi jonotuslistalla on lapsen villatakin ja vielä yhden kaulaputkilon lisäksi villapaita mulle itselleni - aika haasteellinen projekti, varsinkin kun aion toteuttaa sen ilman valmista ohjetta. En ole neulonut sellaista varmaan kymmeneen vuoteen.

Tilaisuus tekee syysgarderobin ihan puolivahingossa keskellä kesää, vieläpä erinomaisen henkilökohtaisen palvelun kera (pitää kehua aina kun on aihetta, hyvä palvelu kun on valitettavasti edelleen harvinaista herkkua!).

Filippa K:n liikkeestä soitettiin, että taannoin varaamani mustat pillit (jotka ovat samanlaiset kuin aiemmin ostamani harmaat) ovat saapuneet ja kävin noukkimassa ne pois. Kuvan musta puuvillasamettijakku on Cecilia Sörensenin, kyselin häneltä tämän vuoden syysmalliston kuvissa näkynyttä jakkua ja hän tarjoutui lähettämään minulle postissa mallikappaleen (rahaa vastaan toki), koska se ei tullutkaan tuotantoon. Jakku on muuten ihan yksinkertainen, mutta siinä on taskut ja aavistuksen verran rypytetyt hartiasaumat.

Pillit ja jakku yhdessä tekevät hovivalokuvaajani mukaan rokkitähtifiiliksen. Niin kuuluukin - tämä on juuri se rokkityylin kantaäitien suosima, Sugar Kanen esittelemä pillit ja istuva takki -look, jota olen etsinyt.

Sametti on pienen vauvan äidille hiukan ongelmallinen materiaali, se kun ei oikein siedä vauvan suorittamia Jackson Pollock -henkisiä koristeluja eli puklausta. Suunnittelen ratkaisevani ainakin osan ongelmasta ostamillani fuksianpunaisilla harsoliinoilla, ne muistuttavat hiukan enemmän huivia kuin tavalliset liinat (joissa on vähän liikaa hippifiilistä) ja niitä on helppo pestä tarpeen mukaan.

Nyt olen alkanut aavistella, mistä normaalivartaloisten jenkkamakkarat sikiävät: Filippa K:n myyjät yrittivät kovasti suositella mulle numeroa pienempiä farkkuja kuin nuo, mitkä mulla on kuvassa jalassa. Vaikka pilli onkin pilli, ei sen mun mielestä silti tarvitse istua kuin nakinkuori, varsinkaan vyötäröltä, silloinhan olemattomampikin pömppövatsa nousee housunkauluksen päälle makkaraksi. Vähän löysässä pillissä on enemmän rokkifiilistä ja -viittausta, eihän ne Ramonesin poikienkaan byysat aina niin hyvin istuneet.

*

Olen hahmotellut tänne vastaavaa hakusana-tagilistausta kuin Sugar Kanella on blogissaan. Aakkosellinen lista tageista löytyy omalta sivultaan ja täydentyy pikkuhiljaa (laitan näkyvämmän linkin tuonne sivupalkkiin jossain vaiheessa). Älkää kysykö, miksi osa erisnimistä on isolla alkukirjaimella ja osa ei - en tiedä. Ja ihmisten nimet on aakkostettu etunimen mukaan, koska tuo systeemi ei tunne pilkkuja eikä juuri muitakaan välimerkkejä. Mutta mennään näillä, en osaa säätää tuota enempää. Enkä halua - jo tuon listauksen vääntäminen haluamani näköiseksi alkoi tuntua liikaa työltä näin äitiyslomalla.

Nyt, kun mahdun suurimpaan osaan vaatteistani ja kesägarderoobi on taas käytössä, olen kovasti inspiroitunut pukeutumaan ns. ajatuksella ja peräti ottamaan asukuvia. Muumitalo muuttuu muoti- eikun tyyliblogiksi, varokaa vaan.

Sattuneesta syystä kaapeistani löytyy nykyään iso kasa toppeja, jotka kiristävät rinnanympäryksestä. Onneksi Edunin alelaarista löytyi pelastava riepu. Se on harmaata ohutta puuvillaa ja sillä voi peittää huonosti istuvan topin, ja kai sitä voisi pitää sellaisenaankin, jos tykkäisi paljastella selkäänsä.

Harmaa toppi Edun, sen alla musta toppi Marimekko, suosikkipussihousuni jo useamman vuoden ajalta Miriam Ponsa.

Päivän flaneerauskierros loppui ensin lyhyeen, kun lapselle tuli räyhähenki (eli jano) ja äidillekin kuuma ja häikäistys (siellä on ihan oikeasti kesä!), ja palasimme kotiin vaihtamaan vaatteita ja tankkaamaan. Toiselle reissulle pukeuduin hiukan kevyemmin:

Viskoositoppi Marimekko ja polvihousut Cecilia Sörensen, aurinkolasit Miu Miu.

Noissa housuissa on erityisen nerokas vyötärökaitale, joka peittää pömppömahan, mutta näyttää silti hyvältä:

Päivän vaunulenkin teemana oli lämpimän ja aurinkoisen päivän kunniaksi puistokierros, kuljimme Tähtitorninmäen kautta Senaatintorille nauttimaan lounaaksi supertiikeritötterön (Valio saisi palauttaa valikoimiinsa piparminttujäätelön, Ingmanin piparmintussa on jostain käsittämättömästä syystä suklaata mukana), ja sieltä Kaisaniemenpuiston ja Tokoinrannan kautta Töölönlahden ympäri.

Me arvostamme kovasti sitä, että joku on aikoinaan istuttanut kaupungin puistoihin paratiisi- ja tavallisia omenapuita, ne ovat niin kauniita kukkiessaan:

Otsikon mukaisesti julistettakoon jälleen kerran, että tänä vuonna, niinkuin viime vuonna ja myös sitä edellisenä, kesäihon väri on vaalea. Syytkin ovat samat kuin aina ennenkin: 1) en tykkää maata auringossa, 2) en rusketu, vaikka haluaisinkin, 3) itseruskettavat tökötit ovat paholaisen keksintö, 4) ihonväri-idolini on edelleen Liv Tyler.

Bongasin tämän ulkonäköruodinnan ensin Katalta ja sitten Minhiltä, ja se sopii mainiosti jatkoksi kosmetiikkakatsaukseeni.

Vartalopohdintojen taustoittamiseksi tässä toissapäivänä otettu kuva ulkomuodostani, kuvassa tasan 38 raskausviikkoa täynnä. Vatsassani oleileva kaveri on siis tulossa ulos ihan lähiaikoina.

1) Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Olen. Tosin varsinkin vartaloni poikkeaa tällä hetkellä aika reippaasti normaalimitoistaan, enkä vielä tiedä, millaiseksi se aikanaan palautuu. Joitain pysyviä muutoksia varmaankin jää, mutta ne kuuluvat asiaan.

2) Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Pitkään halusin pienemmät jalat, mutta nyt olen jo tottunut näihin. Kenkien mallilla pystyy yllättävän paljon vaikuttamaan siihen, miltä jalat näyttävät suhteessa kroppaan.

3) Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Nenää, silmiä, hiuslaatua ainakin.

4) Meikkaatko päivittäin?
Aina silloin, jos tiedän olevani lähdössä ovesta ulos (pitemmälle kuin lähikauppaan).

5) Perusmeikkisi?
Ripsiväri, luomiväri, luomien pohjustusvoide, puuteri, kulmakarvageeli, valokynä, poskipuna.

6) Hiustesi väri & pituus?
Väri on oma (eli tummanruskea), pituus vähän venähtänyt polkka eli melkein olkapäihin asti ulottuva.

Suunnitelmissa on tehdä tälle (taas kerran) jotain radikaalia, mutta kattellaan sitä sitten kesemmällä. Loppukeväästä en kuitenkaan todennäköisesti ehdi kampaajalle, joten tällä hetkellä pääasia on se, että hiukset ovat helppohoitoiset eivätkä kovin nopeasti kasva pois mallistaan (paitsi otsatukan osalta tietenkin).

7) Kuinka usein…

…värjäät hiuksiasi?
En ole värjännyt hiuksiani ainakaan seitsemään-kahdeksaan vuoteen, enkä kovin todennäköisesti lähde värjäyskierteeseen uudelleen. Se tulee kalliiksi ja lopputulos tyydyttää aina pari viikkoa kerrallaan.

…peset hiuksesi?
Joka päivä. Herään aamuisin tukka pystyssä ja olen liian laiska vääntelemään sitä erikseen kuosiin, joten pesen sen samalla kun käyn suihkussa.

…käyt suihkussa?
Ks. edellinen kohta, eli joka aamu.

…kuorit ihoasi?
Silloin kun muistan. Unohdin mainita kuorinta-aineet kosmetiikkakatsauksessani - mulla on kasvoja varten joku Cliniquen mömmö ja vartalolle Body Shopin hyvin miedosti sitruunaruoholle tuoksuva SPA(!)-kuorinta-aine. En ole ihan varma, onko kummastakaan mitään hyötyä oikeasti.

…käyt kosmetologilla?
Olen käynyt elämässäni kaksi kertaa kosmetologilla. Kumpikaan kerta ei ollut sellaista arjen luksus -tyyppistä hemmottelua kuin olisin toivonut eikä ihollekaan tapahtunut ihmeitä, joten käytän rahani mieluummin muuhun.

…poistat ihokarvojasi?
Talvisin satunnaisesti, kesällä säännöllisesti.

…käyt solariumissa?
En ole ikinä käynyt.

8) Miten pidät hiuksiasi?
Auki ja vapaasti roikkuvina, koska hiuslaatuni ei suosi esimerkiksi kiinni pitämistä ilman lakkakerroksia.

9) Miten tukkasi on nyt?
Ks. edellinen kohta.

10) Rasvaatko ihoasi?
Iltaisin. Varsinkin pallovatsaa on tullut rasvattua innokkaasti, raskausarpien välttämiseksi.

11) Tyypillisimmät vaatteesi?
Mustat tai harmaat, mukavat ja persoonalliset (näistä on jauhettu tässä blogissa aika paljon, en nyt lähde erittelemään sen tarkemmin).

12) Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Mustat äitiysverkkarit (ns. vatsapussimallia) ja liian lyhyt t-paita, jaloissa on villasukat (niinkuin aina kotioloissa).

13) Millaiset alusvaatteet on ylläsi?
Mustat ja koruttomat.

14) Kuinka monet farkut omistat?
Varmaan yhteensä kymmenet, mutta käytössä ovat vain yhdet. Tai siis olisivat, jos mahtuisivat päälle.

15) Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Kävin eilen illalla lähi-delissä jaloissani UGG-bootsit ilman sukkia! Tällä vatsalla sukkien laittaminen jalkoihin on melkoista ähellystä, mitkään kengät eivät oikein tahdo enää mahtua ja UGG:ien turkispinta tuntuu erittäin miellyttävältä paljaita jalkoja vasten. Ne tosin alkavat olla suhteessa keleihin vähän liian lämpimät ja talviset, pitäisikin etsiä vielä jotkut muut lyhyiden matkojen helposti jalkoihin kiskaistavat popot lähikauppa- ja kahvinhakureissuja varten.

16) Millaista takkia pidit viimeksi?
Samaa Cecilia Sörensenin takkia kuin joka päivä tänä talvena.

17) Minkälaisia rintaliivejä käytit viimeksi?
Bravadon mustia äitiysliivejä.

18) Lempikorusi?
Niitä on useampia, olen joskus kirjoittanut niistä enemmänkin.

19) Käytätkö kynsilakkaa?
En, kahdesta syystä: olen laiska ja kynteni eivät kestä kynsilakkaa (liuskoittuvat ja kellastuvat, vaikka kuinka käyttäisin aluslakkaa).

20) Lempihajuvetesi?
Yhä edelleen Issey Miyaken L’eau d’Issey.

21) Shampoo ja hoitoainemerkkisi?
Sim:in tuoksuton DermaSyd. Löysin sen vasta vähän aikaa sitten, mutta tykkään kovasti.

22) Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
Juuri nyt ei mitään (olen joutunut luopumaan sormusten käytöstä, koska nakkisormeni ovat alkaneet turvota), mutta yleensä niistä löytyy kaksi sileää hopeasormusta, kapeampi vasemmasta nimettömästä ja leveämpi oikeasta keskisormesta.

23) Tarkkailetko painoasi?
En juurikaan, mutta tiedän kyllä yleensä suurin piirtein, mitä painan. Tällä hetkellä neuvolan terkkari hoitaa tarkkailun ns. viran puolesta, ja just nyt painan noin 15 kiloa enemmän kuin normaalisti.

24) Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
Neuvolan terveydenhoitaja sanoi viime viikolla, että olen yllättävän freesin näköinen ottaen huomioon sen, missä vaiheessa raskautta mennään… ilmeisesti jengillä on tapana kulahtaa jossain vaiheessa äitiyslomaa.

25) Menisitkö kauneusleikkaukseen?
En kovin vähäisestä syystä.

26) Minkälainen on meikkipussisi?
Marimekon mustavalkoraitainen pussukka. Käytän sitä vain reissuilla, muuten meikit ovat Ikean pyöreässä koripurnukassa kylppärin pöydällä.

27) Minkä värinen on hiusharjasi?
Puunvärinen.

28) Käytätkö ryppyvoiteita?
En. Silmänympärysvoide poistaa lähinnä turvotusta ja tummia silmänalusia (tai sitten se vaan lupaa niin).

29) Montako käsilaukkua omistat?
Kymmenkunta, eri kokoisia eri tarkoituksiin. Kaikki nahkaa.

30) Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Ei kumpiakaan (korvissa olevia reikiä ei varmaan lasketa, vaikka ne onkin aikoinaan tehty lävistystekniikalla).

Viime aikoina on ollut muotiviikkoja vaikka missä. Täytyy myöntää, että vaikka kuinka yritän, en oikein jaksa inspiroitua ns. huippusuunnittelijoiden tulevista mallistoista. Ne ovat jotenkin liian isoja, liian kaukana minusta, liian täynnä itsestäänselvää tyylikkyyttä, ja niitä - ja niistä inspiroituvaa kuvastoa - pursuaa ihan kaikkialta.

Sillä aikaa toisaalla eli suosikkikaupungissani Barcelonassa on meneillään 080 Barcelona Fashion, eräänlaiset indie-muotimessut, jotka ovat osa Catalan Fashion Action Plan 2007-2010 -projektia. Siellä siis esitellään paikallisia suunnittelijoita paikallishallinnon tuella, tarkoituksena elvyttää ja kansainvälistää paikallista vaatebisnestä. Tapahtuma alkoi eilen ja jatkuu huomiseen asti.

Mukana on tietenkin lempparisuunnittelijani Cecilia Sörensen, joka on estradilla huomenna. Jo eilen esiteltiin toisen Barcelonassa vaikuttavan lempparini, Miriam Ponsan ensi syksyn mallisto, nimeltään Bruna.

Omistan pari Miriam Ponsan vaatetta (esittelin yhden eli mustat pussihousut just muutama päivä sitten) ja tykkään kovasti sekä laadusta että mallista. Tulevan syksyn valikoimissakin on vaikka mitä hienoa:

Kuvat: 080 Barcelona Fashion

Hmm, en varmaankaan itse pääse paikalle ensi syksynä tutkimaan Ponsan kaupan (joka on varsin tyylikäs ja sijaitsee C/ Princesan varrella El Bornin kaupunginosassa) valikoimia, pitänee hommata joku muuli rahtaamaan mulle vaatteita sieltä.