Eräänä iltapäivänä

Kesää odotellessa tuli mieleen, että välillä voisi pukeutua vähän vähemmän verskapukuun ja enemmän asiallisesti. Havaitsin myös, että nyt mulla on taas koko vaatevalikoimani käytössäni, eikä mun tarvitse aina käyttää niitä muutamaa vaatetta, jotka olivat ainoat vaihtoehdot evakkoretken aikana. Kaapeistani löytyy edelleen myös liian vähälle käytölle jääneitä juttuja - esimerkiksi viime kesänä ostamani samettijakku, jota en ollut käyttänyt tähän päivään mennessä vielä yhtään.

Haaremihousuista en kuitenkaan luovu, vaan yhdistän ne aamulla ensiesittelynsä saaneeseen Kaksi-Tvån hapsulaukkuun ja hippijalkineisiin.

Jakku Cecilia Sörensen, raitapaita Marimekko, haaremihousut American Apparel, laukku Kaksi-Två

Koska kesätukkani on taas entistä lyhyempi, huomasin, että minun pitää ryhdistäytyä korvakorujen sun muiden naisellisten elementtien kanssa, etten ihan näyttäisi pojalta. Vaaleankeltaiset muoviset napit ovat omaa 80-luvun jäämistöäni, mistähän saisin lisää vastaavia?

Tulis lämmin, niin voisi alkaa käyttää mekkoa tai hametta. En haluaisi sortua legginseihin.

…löytyivät Claudia Cifun blogin kautta, ovat alunperin peräisin Style.com:ista ja ovat osa Thakoonin vuoden 2011 mallistoa:

Kuvia kytätessäni sain ahaa-elämyksen: mun kaapeistanihan löytyy jo kaikenlaista, mistä voisi koostaa tuollaisia asuja (ylemmän kuvan toppi on aika lailla Henkkamaukka-raitatoppini mallinen, alemman kuvan housut AA:n persikkahousuja vastaavat ja jakuksi kävisi viime vuonna hommaamani Cecilia Sörensen -samettitakki). Vain tuollainen hame puuttuu - olisi jo ehkä muutenkin korkea aika löytää hameet uudelleen.

Lupasin riehaantua pastellisävyjen kanssa, täältä siis pesee! Viimeisin pastelli- ja trikoohankintani, joka noudattaa omaksumaani rentoa linjaa, ovat American Apparelin persikanväriset, pikee-trikoiset byysat - just sopivan kasarit ja kesäiset. Ja ne sopivat loistavasti yhteen virallisten katalaanihippijalkineiden, menorcalaiskenkien kanssa. (Kuvan kengät olen ostanut Barcelonasta alunperin äidilleni, mutta ne ovat sittemmin päätyneet minun käyttööni.)

Valkoinen t-paita tuntuu tällä hetkellä liian kapealta, mutta housut toimivat myös moneen kertaan aiemminkin esitellyn Cecilia Sörensenin laskospuseron kanssa:

Vielä vähän aikaa sitten olin sitä mieltä, etten osaa ostaa mitään Hennes&Mauritzilta, samoin ainoa kaapistani löytyvä raitakuosi oli Marimekon tasaraitaa. Sitten menin Helsingin uusimmalle Henkkamaukalle ostamaan lapselle kesäpyjamia ja löysin raitapaitamekon:

Kamichan blogi on toiminut mulle suurena innoittajana kerrostamisen opettelemisessa. Raitamekko on mitä oivallisin vaate niihin harjoituksiin:

Kuten huomaatte, recessionista-kotiäiti on siirtynyt uusimmissa vaatehankinnoissaan lähes kokonaan halpaan trikooseen. Selkeästi ainoa asia, joka oikeasti pistää miettimään vaatteisiin käytettävän rahan määrää, on käytettävissä olevan rahan määrä. Kun piristää halvalla trikoolla kaikkea sitä, mitä vaatekaapit tursuavat ennestään (tai sitten kasaa kaiken uuden samaan asuun…), on käytössä jo melkoinen määrä yhdisteltävää.

persikanväriset housut, sitruunankeltainen ja mintunvihreä tank top, musta rinkulahuivi ja musta pitkähihainen pusero American Apparel, raidallinen kaulahuivi Marimekko, valkoinen t-paita Edun, musta raidallinen paita/mekko H&M, harmaa laskospusero Cecilia Sörensen, lipsut Havaianas

Takki Cecilia Sörensen (esitelty viime vuonna pallovatsan peittona), alpakkavillamekko Edun (esitelty useampaan kertaan aiemmin), baskeri La La Berlin (ensiesittelyssä toissavuonna), kaulassa kaksi neulekauluria, joista toinen itsetehty ja toinen muutaman vuoden takaista Marimekkoa, saappaat ysäriä, lapaset Stockmannilta ja reisitaskuhousut Varustelekasta (näin matalalantioisilla housuilla ei kyllä oikeasti sodita, nää on varmaan jotkut poseeraushousut).

Puuh, vähempi vaatemäärä olis vaihteeksi kiva. Onneksi sentään aurinko paistaa.

Alennusmyyntien kunniaksi sorruin matkimaan Meidän Pariisin Annaa ja tilasin saman takin, harvoin saa näin hyvää näin halvalla. Takki on one size, joten se istuu mun päällä eri tavalla kuin Annan, ja toki me asustamme sitä hyvin eri tavoin - on oikeastaan hauska seurata, miten erilaiseksi sama vaatekappale muuntuu eri ihmisillä.

Twist&Tangon housut toimivat saappaiden kanssa just niin itäsaksalaisesti kuin toivoinkin.

(Kuva on vähän alaviisto, mutta menköön.)

Takki Cecilia Sörensen, putkilo ja pipo DIY, housut Twist&Tango, saappaat ysäriä, harmaa villatakki Filippa K

Noin muuten olen kyllä jo kyllästynyt talveen. Mistä ihmeestä se kengät tärvelevä ja vaunujen mukana sisälle kulkeutuva kymmenen sentin rapakerros on ilmestynyt Helsingin jalkakäytäville, kun se ei mene pois, vaikka olisi miten paljon pakkasta?

Stellageen tontilla pohdittiin pakkaspukeutumista. Itse en niinkään vaihtele vaatteita kelien mukaan, vaan kasaan lisää villaa perustaltaan samankaltaiseen pysyvään vaateparteen. Poikkeuksena takit - räntäsateella en käytä villakangastakkia eikä kevyt toppavuorinen takki lämmitä tarpeeksi pakkasella - ja kengät. Sohjokelillä käytän maihareita, pakkasilla UGG:eja ja siinä jossain välissä erilaisia saappaita ja saapikkaita. UGG:it ovat muuten ainoat töppöset, joissa kylmänarat jalkani pysyvät lämpiminä, alle ei välttämättä tarvittaisi sukkia ollenkaan. Australian surffipummit eivät tosin ole tajunneet, että jossain voi olla lunta ja liukasta ja ovat pistäneet kenkiin vähän liian luistavat pohjat.

Nyt, kun ulkona on 17 astetta pakkasta, otan muutaman viikon takaisen monokromaattisen kokonaisuuden ja vaihdan villatakin lämpimään villapaitaan. Kapeahihaisen villakangastakin alle ei tosin mahdu kovin paksua paitaa, joten lisään kerroksia myös sen päälle. Jatkoksi edelliseen vielä yksi putkilo lisää - tällä kertaa Filippa K:n harmaa patenttineuleinen, joka on vähän liian väljä hupuksi, joten käytän sitä keeppinä. Käsiin kahdet lapaset päällekkäin, ja taas tarkenee.

Päällimmäinen putkilo Filippa K, takki Cecilia Sörensen, pipo ja muut putkilot DIY

Vaikka päättääkin muuttaa ulkoista olemustaan, ei kannattaisi rakastua itse muutokseen liikaa. Alkusyksystä päätin lisätä pukeutumiseeni väriä, mutta talven tullen huomasin, että kaikki talvivaatteeni ovat joko mustia tai harmaita ja kun oikein silmiin katsotaan, mä viihdyn niissä parhaiten. Pidän kyllä edelleen punaisesta ja vihreästä (enkä juuri muista väreistä, vaikka olen kyllä yrittänyt), mutta ne sopivat omaan pukeutumiseeni kuitenkin parhaiten tehosteväreiksi - joskus isompina, yleensä pienempinä määrinä.

Kuukauden ensimmäisen valoisan päivän kunniaksi asukuva mustan ja harmaan sävyissä:

Pipo ja kaulaputkilot itsetehtyjä, hakaneula Bless, musta villakangastakki Cecilia Sörensen, harmaa villatakki Won Hundred, harmaa viskoositoppi Cecilia Sörensen, mustat pillit Filippa K, tohvelit UGG

Tänään on myös ensimmäinen kunnon talvipäivä, mittari on kymmenen astetta pakkasen puolella, joten päivän teemana on villaa villan päälle. Kuluneena syksynä olen neulonut enemmän kuin blogannut, joten tulostakin on syntynyt: pipo sekä musta kapeampi ja harmaa leveämpi kaulaputkilo ovat itse tehtyjä. Seuraavaksi jonotuslistalla on lapsen villatakin ja vielä yhden kaulaputkilon lisäksi villapaita mulle itselleni - aika haasteellinen projekti, varsinkin kun aion toteuttaa sen ilman valmista ohjetta. En ole neulonut sellaista varmaan kymmeneen vuoteen.

Tilaisuus tekee syysgarderobin ihan puolivahingossa keskellä kesää, vieläpä erinomaisen henkilökohtaisen palvelun kera (pitää kehua aina kun on aihetta, hyvä palvelu kun on valitettavasti edelleen harvinaista herkkua!).

Filippa K:n liikkeestä soitettiin, että taannoin varaamani mustat pillit (jotka ovat samanlaiset kuin aiemmin ostamani harmaat) ovat saapuneet ja kävin noukkimassa ne pois. Kuvan musta puuvillasamettijakku on Cecilia Sörensenin, kyselin häneltä tämän vuoden syysmalliston kuvissa näkynyttä jakkua ja hän tarjoutui lähettämään minulle postissa mallikappaleen (rahaa vastaan toki), koska se ei tullutkaan tuotantoon. Jakku on muuten ihan yksinkertainen, mutta siinä on taskut ja aavistuksen verran rypytetyt hartiasaumat.

Pillit ja jakku yhdessä tekevät hovivalokuvaajani mukaan rokkitähtifiiliksen. Niin kuuluukin - tämä on juuri se rokkityylin kantaäitien suosima, Sugar Kanen esittelemä pillit ja istuva takki -look, jota olen etsinyt.

Sametti on pienen vauvan äidille hiukan ongelmallinen materiaali, se kun ei oikein siedä vauvan suorittamia Jackson Pollock -henkisiä koristeluja eli puklausta. Suunnittelen ratkaisevani ainakin osan ongelmasta ostamillani fuksianpunaisilla harsoliinoilla, ne muistuttavat hiukan enemmän huivia kuin tavalliset liinat (joissa on vähän liikaa hippifiilistä) ja niitä on helppo pestä tarpeen mukaan.

Nyt olen alkanut aavistella, mistä normaalivartaloisten jenkkamakkarat sikiävät: Filippa K:n myyjät yrittivät kovasti suositella mulle numeroa pienempiä farkkuja kuin nuo, mitkä mulla on kuvassa jalassa. Vaikka pilli onkin pilli, ei sen mun mielestä silti tarvitse istua kuin nakinkuori, varsinkaan vyötäröltä, silloinhan olemattomampikin pömppövatsa nousee housunkauluksen päälle makkaraksi. Vähän löysässä pillissä on enemmän rokkifiilistä ja -viittausta, eihän ne Ramonesin poikienkaan byysat aina niin hyvin istuneet.

*

Olen hahmotellut tänne vastaavaa hakusana-tagilistausta kuin Sugar Kanella on blogissaan. Aakkosellinen lista tageista löytyy omalta sivultaan ja täydentyy pikkuhiljaa (laitan näkyvämmän linkin tuonne sivupalkkiin jossain vaiheessa). Älkää kysykö, miksi osa erisnimistä on isolla alkukirjaimella ja osa ei - en tiedä. Ja ihmisten nimet on aakkostettu etunimen mukaan, koska tuo systeemi ei tunne pilkkuja eikä juuri muitakaan välimerkkejä. Mutta mennään näillä, en osaa säätää tuota enempää. Enkä halua - jo tuon listauksen vääntäminen haluamani näköiseksi alkoi tuntua liikaa työltä näin äitiyslomalla.