Eräänä iltapäivänä

Stellagee ja Anna ovat jutustelleet hellepukeutumisesta, jospa määkin vähän.

Helteisessä kaupungissa (tai oikestaan kaupungeissa, vietin viikonlopun Turussa) tallustellessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että monilla nykynuorison edustajilla on tapana verhoilla jalkansa paksuihin mustiin legginseihin tai peräti sukkahousuihin myös liki kolmenkymmenen asteen lämpötilassa. Mulla hikoo perse pelkästä ajatuksestakin.

Kuvittelen kuitenkin arvaavani, mistä kyseinen ilmiö johtuu - olen itsekin saanut itseni kiinni hautomasta mielessäni ajatusta siitä, että reiteni eivät ole esittelykelpoiset eikä Aikuisen Naisen ole sopivaa näyttäytyä julkisilla paikoilla liian lyhyissä helmoissa tai lahkeissa. Mutta kuka lopulta kieltää? Aivan niin, minä itse. Minun reisissäni tai polvissani ei oikeasti ole mitään sellaista vikaa, minkä muut huomaisivat (ja mitä väliä, vaikka huomaisivatkin) ja veikkaan, että niin on aika monen leggins-nuorenkin laita. Kyse on taas niistä kuuluisista möröistä omien korvien välissä.

Eri asia tietenkin on, jos esimerkiksi työpaikalla katsotaan karsaasti paljaita reisiä, mutta silloinkin mieluummin pidentäisin lahjetta tai hameenhelmaa kuin kiskoisin nylonia alle. Nyt, kun vaatimus sisäsiistiydestä ei enää rajoita omaa pukeutumistani, olen päättänyt heittää Aikuisen Naisen päähänpinttymillä ns. vesilintua ja pukeutua just niin lyhyisiin shortseihin kuin haluan. Ihan hotpants-osastolle en aio edelleenkään mennä, mutta nämä Beamin alesta löytämäni A.P.C. -shortsit ovat just hyvät:

Shortsit A.P.C., toppi Marimekko, arskat Miu Miu ja sandaalit Bernhard Willhelm X Camper

Aina sentään löytyy joku pukeutumista rajoittava tekijä, mulle se on tällä hetkellä jälkikasvun ruokkiminen, joka estää mekkojen käyttämisen. Pitää siis keksiä muuta, vaikka tällaisia shortsit ja hulmuava toppi -yhdistelmiä. Väliaikainen työelämästä poistuminen tuo lahkeen- ja helmanpituuden lisäksi muitakin vapauksia pukeutumiseen, nyt voin nimittäin käyttää myös rypistyviä materiaaleja ilman huolta siitä, miltä perspuoleni näyttää kahdeksan tunnin (hikisen) toimistolla istumisen jälkeen.

Ameriikan mantereelle suuntautunut sandaaliostokseni meni siis ns. puihin. Palautin sandaalit ja sain rahat takaisin, mutta Fedexin kuitti tullimaksuista antaa edelleen odottaa itseään… en siis ole vielä päässyt anomaan takaisin maksamiani tulleja. Katsotaan, miten käy.

Kaiken säädön jälkeen sandaalivarastoni huono tila jäi jurppimaan, sillä siivoimmat niistä, viimevuotiset akuuttiin sandaalinpuutteeseen hätäpäissäni ostamani halpikset näyttävät just itseltään - loppuunajetuilta halpiksilta. Mun sandaalien pitää olla paitsi hyvännäköiset, myös kestävät ja hyvät jalassa, koska aion kävellä niillä PALJON. Aiempina vuosina sandaalini ovat joutuneet koetukselle eteläisen Euroopan helteisissä kaupungeissa, tänä vuonna aion talloa (loputtomiin) lähinnä kotikaupunkini katuja. Kotimaan kauppojen tarjonta ei paljon päätä huimannut - kuten aiemmin mainitsin, löysin lähinnä keinonahkaa, tursuavia liimasaumoja ja loputtomat määrät toinen toistaan tylsempiä gladiaattorisandaaleja. Jäin siis edelleen haaveilemaan mustista Bernhard Willhelm X Camper -sandaaleista, käsissäni kääntymässä käyneet ruskeat versiot kun vaikuttivat väriä ja pohjan mallia lukuunottamatta varsin hyviltä.

Apu löytyi lopulta vanhasta tutusta paikasta - Camperin omasta verkkokaupasta. Lähetin heille tiedustelun, olisiko mustia sandaaleita mahdollista saada, vaikka niitä ei olekaan tarjolla verkkosivustolla, ja sain erinomaista ja henkilökohtaista palvelua. He lupasivat tarkistaa keskusvarastonsa tilanteen ja ilmoittivat samantien, että sandaaleita löytyy edelleen. Annoin luottokorttini numeron puhelimitse (he soittivat minulle) ja tilaus lähti matkaan. He pahoittelivat, että varastotilausten käsittely kestää normaalia kauemmin, mutta paketti lähti lopulta matkaan päivässä. (Ja saapui nopeasti suomen rajalle - sen jälkeen DHL:n kanssa suoritettiin aiempaa rasittavammat säätökuviot: heidän lähetyksenseurantansa ei näytä Suomen rajojen sisällä reaaliaikaista tilannetta enkä siis voinut tietää, milloin lähetys on tulossa meillepäin. Opin tällä kertaa myös sen, että lähetit eivät nykyään ole firman omia eivätkä siksi voi joustaa missään asiassa, ja että vastaanottavan osoitteen muutos maksaa nykyään 16 euroa ja summa pitää maksaa etukäteen. Eikä puhelimitse tavoitettu asiakaspalvelija välttämättä kirjoita kaikkia osoitetietoja ylös. Sain kuitenkin paketin sitten seuraavana päivänä.)

Tässä ne nyt ovat ihan oikeesti: