Keskiviikkona 28. tammikuuta 2009

Slow show

Sekä Honey Junkie että Sugar Kane ovat hehkuttaneet Rodarten mohair-asioita ja ensinmainittu vielä tyylin kotimaista versiota I know why no:ta.

Samat neulotut riekaleet ovat kummitelleet minunkin mielessäni siitä lähtien, kun kesällä näin I know why no:n neulottuja legginsejä B-butikissa (kesän ainoana +29 asteen hellepäivänä ei jostain kumman syystä tullut mieleenkään yrittää sovittaa niitä) ja vähän myöhemmin syksyllä Rodarten neuleita Kim Gordonin päällä I-D-lehdessä.

Parempi myöhään ja niin edelleen, joten kuukausien huolellisen suunnittelun jälkeen kävin talviloman kunniaksi ensin Hundparkissa vakoilemassa I know why no:n juttuja ja sitten lankakaupassa. Löysin sieltä etsimäni, eli harmaata italialaista mohair-silkkisekoitelankaa. Nyt on meneillään testivaihe, eli oikean puikkokoon ja tiheyden selvittäminen. Alunperin lankaa on ollut tarkoitus neuloa puikoilla 3-4, joten verkkopintaa varten koko pitää vähintään tuplata. Kuvassa taitaa olla koon 8 puikot, mutta kokeilujen perusteella tulin siihen tulokseen, että 10 on parempi - tulee isosilmäisempää verkkoa, muttei vielä mene liian reiälliseksi. Ja kun neuloo pyöröpuikoilla, ei tarvitse yrittää ommella sivusaumoja tuollaiseen verkkopintaan. Lopputuloksen on tarkoitus aikanaan esittää lantiomittaista liiviä/mekkoa, joka joko mahtuu päälleni tai sitten vasta ensi talvena. Pääasia, että inspiraatio tulee käytettyä hyödyksi silloin, kun se iskee.

mohair

On muuten varsin mukavaa vaihteeksi viettää talviloma kotinurkissa. Kunto ja rahat eivät riitä kauemmas matkustamiseen (ensinmainitun katoaminen liittyy vatsassani majailevaan tyyppiin ja jälkimmäiset tarvitaan samaan heppuun liittyviin investointeihin), joten käytin lomani alkupuoliskon perheen kanssa seurusteluun ja loppupuolisko sujuu kotisohvalla makoillen. Olen havainnut myös orastavaa pesäntekovimmaa, ja olen ajatellut suunnata sen komeroiden siivoamiseen (säilytystilaa niille investoinneille). Jospa kerrankin päätyisin peräti suunnitelmista tekoihin.

Torstaina 31. heinäkuuta 2008

She’s dressed in black again

Vielä vähän lisää viime viikonlopusta ja B-butikin avajaisista, kun kerran löysin näin hienon sieltä otetun kuvankin:

Kuvassa allekirjoittanut (oikealla) ja ystäväni ja uskollinen kommentaattorini Anna (vasemmalla) virnuilemassa iloisesti kesän ja hienon putiikin kunniaksi.

Tästähän muuten syntyy samalla oivallinen päivän asu -postaus! Annalla Filippa K:n musta mekko, kengät Clarks. Minulla Twist & Tangon musta toppi ja Martin Margielan hame, toisen varvassandaalin merkki Tizziana ja toisen Unique (alkuperäinen merkkilappu on irronnut ja toinen paljastunut alta…). Kummankin kullanväriset metalliset asusteet Laitilan Wirvoitusjuomatehdas.

Putiikissa on siis tarjolla uutta ja vähän vanhaakin, nuorten suunnittelijoiden vaatteita ja koruja ja tyyliin sopivia vintage-kenkiä (joista varsinkin kauniin keltaiset Charles Jourdanit olivat nuorimman juhlijamme mieleen).

Kuvat poimittu Suunnitelma B:n Flickr-kuvavirrasta.

Maanantaina 28. heinäkuuta 2008

The weekend was here

Vietin helteisen viikonlopun Turussa (lämpötila kohosi siellä lauantaina yli +29 asteeseen!) rapsutellen kissaa, kiipeillen edelleen kirsikkapuussa, istuen lämpimässä kesäyössä terassilla Aurajoen rannalla kylmän oluen kera, muistellen nuoruutta Whisky Barissa ja juhlien sekä erästä touhukasta yksivuotiasta että B-butikin avajaisia. Mahtavan vauhdikas kesäviikonloppu siis!

Vinkkinä kaikille Turkuun matkaaville tai siellä asuville, että B-butik on juuri sellaista mitä Turusta on tähän asti puuttunut: putiikki, josta löytyy tyylikäs valikoima nuorten suunnittelijoiden vaatteita, koruja ja muita pikkuasusteita sekä kirjoja ja lehtiä. Itse investoin vielä yksiin mukaviin pussi- tai oikeastaan haaremihousuihin. Olen jo pitkään kadehtinut ystäväni omistamia Ilveksenkujan hienosti leikattuja ja kauniisti laskeutuvia trikoohousuja, ja nyt sain itselleni samanlaiset - tosin eri väriset, joten emme näytä ihan tekstiilikaksosilta, vaikka sattuisimmekin käyttämään housuja samaan aikaan samassa paikassa.

Vaalean violetti on itselleni ennestään outo väri, mutta oikeastaan varsin miellyttävä. Kun kaappeihini on näin yhtäkkiä alkanut kertyä erilaisia housuja, taitaa käydä niin, että tulevan syksyn pakko-saada-lista menee uusiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.