Sunnuntaina 9. elokuuta 2009
Into the flood again, same old trip it was back then
Anna kyseli jo ajat sitten blogikansan syysinspiksiä. Itse olen hikoillut ympäriinsä surffipummiasusteissani enkä edes tajunnut kesän loppuvan joskus, ennen kuin mieheni palasi kesälomaltaan takaisin töihin ja aika asettui taas perinteiseen uomaansa. Tällaiselle lapsikeskeistä kestolomaa viettävälle kaikki päivät ovat samanlaisia, joten en aina tiedä, kuinka mones päivä on ja mikä viikonpäivä on (ja ne päivät menevät näköjään aika vauhdilla, minkä huomaa bloggaustahdista - edellisestä kerrasta onkin jo vähän aikaa), työläisten lomat ja varsinkin niiden loppuminen sen sijaan aina rytmittää kesän varsinaiseen kesään ja syksyn odotukseen.
Tänä syksynä, kuten aina syksyisin ja välillä kesäisinkin, haen innoitusta kulahtaneiden villapaitojen ja kolhittujen maihareiden maailmasta. Veikkaan syyksi sitä, että syksyisin muistan aina itseni koulussa ja erityisesti lukiossa, jota kävin silloin, kun grunge teki ensimmäisen tulemisensa. Det känns som när jag kom hit way back i nittiotre.
Olisin tahtonut fiilistellä perinteiseen tapaan Nirvanan Lithium-videon parissa (siitä löytyy inspistä paitsi pukeutumiseen, myös tanssiaskeliin eli holtittomaan pogoiluun), mutta se on kadonnut kokonaan YouTubesta. Valitsen siis tilalle toisen klassikon:
Tällä kertaa olen niin onnellisessa tilanteessa, että vaatekaapissani on jo melkein kaikkea tarvittavaa. Tai ilmaistaanpa asia toisin: en välttämättä tarvitse mitään uutta, mutta jos satun löytämään pari haaveilemaani juttua just sellaisina kuin olen ne itselleni kuvitellut, saatan joutua tekemään investointeja.
Antakaa siis vinkkejä, jos näette jossakin mustan villatakin, joka on silleen kivasti muodoton, että sen voi kiskoa päälleen miten sattuu ja kuroa kiinni hakaneulalla. Mä jään sillä aikaa odottamaan Camperin syysmalliston varsinaista julkaisua, josko olisivat tehneet näistä bootseista tai näistä nilkkureista kivamman värisiä vaihtoehtoja. Mallit ovat kummassakin kohdallaan, värit eivät.
(Asos-verkkokauppakin muuten kertoo meille, että the grunge girl is back ja Nirvana on hot, mutta oonko mä vaan vanha ja niuho, kun mun mielestä noissa Asoksen virityksissä ei ole mitään grungea eikä varsinkaan Nirvanaa? Noo, voihan se olla, että kyseessä on tulkinta ja mä en vaan tajuu.)
