Eräänä iltapäivänä

Löytyyhän niitä kivankin värisiä lastenvaatteita, kun vähän (tai oikeastaan paljon…) penkoo. Harmaa on raikas vaihtoehto tyttöpoikapastelleille ja perusväreille, ja meleeratun harmaat sporttiverskat ovat jo klassikko - mainiota, että niitä löytyy myös juniorikoossa.

Lyhythihaiset bodyt American Apparel, harmaat plyysipussihousut Småfolk, meleeratut verskat H&M, Miami Vice -henkinen sukkavalikoima H&M.

Jos taivaalta sataisia rahaa, saattaisin riehaantua shopping frenzyyn ja hankkia ison kasan vaatteita noissa väreissä itsellenikin. Olen alkanut haaveilla varsinkin tuosta mansikkajäätelön sävyisestä hailakasta vaaleanpunaisesta (joka on miljoona kertaa kivampi väri kuin sellainen perus-vauvapinkki), se vaalentaisi mustaharmaan olemukseni kesäksi kauniisti. Onneksi voin sentään käyttää energiaani pikkuihmisen vaatteiden kanssa puljaamiseen, hän kun oikeasti tarvitsee uusia vaatteita vähän väliä, toisin kuin minä.

Olen taas uudenlaisten pukeutumishaasteiden edessä. Meillä asuva nuori tyyppi ei oikein perusta vaunuissa matkustamisesta (ihmekös tuo, kun sieltä ei näe mitään hereillä ollessaan ja jostain minulle tuntemattomasta syystä siellä ei voi nukkua), joten kannan nykyään lähes päivittäin mukanani uudenlaista asustetta, kantoreppua. Manducan reppu on ergonominen sekä kantajalle että lapselle ja lapsi viihtyy siellä hyvin, mutta etupuolella keikkuva reppu ja siellä istuskeleva, kaikkea mielellään nakerteleva matkustaja asettavat hiukan vaatimuksia kantajan pukeutumiselle:

- Korkeavyötäröisten housujen vyötärö jää repun lantiotuen alle, joten sellaisia käyttäessään pitää miettiä, missä järjestyksessä itsensä pukee ja pitääkö repun kanssa esimerkiksi istuskella jossain.
- Villatakkien pitää olla niin isoja, että ne voi kiskoa repun olkahihnojen päälle, jotta takin saa tarvittaessa pois päältä riisumatta reppua.
- Paidanrintamukseen pitää keksiä jotain, jotta välttyy kuolatahroilta. Itse olen ratkaissut asian kiertämällä American Apparelin mustan trikoohuivin rintakehäni ympärille ja solmimalla sen selkäpuolelta, joustavana se istuu napakasti ja se on helppo pestä aina tarvittaessa.
- Olkalaukussa pitää olla tarpeeksi pitkä hihna, jotta sen saa pudotettua repun alapuolelle - onneksi Swedish Hasbeens -laukkuni toimii tässä.
- Paidan olkapäissä ei saa olla nappeja, toppauksia tms. asioita, jotka jäävät repun hihnojen alle ja painavat.
- Mukana pitää olla kasa hoitotarvikkeita. Viralliset Hoitolaukut ovat tärkeä osa lastentarvikebisnestä, mutta ne ovat paitsi kalliita, ihan liian hoitolaukun näköisiä - siihen tarkoitukseen nyt käy ihan mikä tahansa sopivan kokoinen laukku, jota on hyvä kantaa. Löysin taannoin Wunderin aletangosta KTZ:n ostoskassin, jossa on mahtavat kasarifiilikset (pastellisävyinen printtikuosi mustalla pohjalla), ja se toimii tässä tarkoituksessa aivan hyvin (kuvaa seuraa myöhemmin…).

Reppu toimii ok barcelonalaisesta hippikaupasta ostettujen haaremihousujen ja Marimekon neuletakin kanssa.

Sadekelejä ja tulevia viileämpiä säitä ajatellen reppu saattaisi vaatia jotain lisävarusteita, kuten sade- tai lämpösuojaa. Selailin nettiä ja katselin, mitä on tarjolla - eipä juuri mitään, mitä voisin kuvitella itselleni. Lapsen kantaminen, vaikka onkin erityisesti kaupunkiolosuhteissa kovasti kätevää, näyttää valitettavasti edelleen olevan lähinnä hippien hommaa, joten kaikki tarjolla olevat tuotteet ovat sen mukaisia (tuo Manducan reppukin on tehty hampusta ja luomupuuvillasta… siinä sentään oli kivoja värivaihtoehtoja ja sen ulkonäössä on tosin se etu verrattuna muihin tarjolla oleviin kantoreppuihin, että se ei näytä yhtään hiukkaa sporttiselta - ilmeisesti hippien lisäksi lapsiaan kantavat vain urheiluhullut). En halua näyttää kaupungilla liikkuessani Nuuskamuikkusen äidiltä, joten pitää varmaan kehitellä jotain itse.

Kesäisen lämpimillä keleillä ja lyhyillä kaupunkimatkoilla reppu on siis mitä oivallisin väline - sen kanssa pääsee nopeasti joka paikkaan, toisin kuin vaunuilla. Pitkien talvitakkien kanssa reppu ei oikein toimi, mutta siitä siirryttäneen joka tapauksessa rattaisiin syksymmällä, kunhan lapsi oppii istumaan.

Stellageen blogissa puhutaan olkatoppauksista. Kuten kuvasta näkyy, multa löytyy olkapäitä omasta takaa sen verran leveälti, ettei toppauksia juuri tarvita. Rintavarustustakin löytyy, varsinkin tällä hetkellä, ja siksikään en halua erityisesti lisätä volyymia ylävartalooni.

Lantionseutu sen sijaan on mulla aika kapea, ja siksi mieluusti korostankin sitä - ja jalkoja muutenkin - hartioiden sijaan. Julkaisemistani kuvista käy varmaankin aika nopeasti ilmi yleinen tyylillinen linjani: yksinkertaisia ja yksivärisiä (mustia…) yläosia ja jotain jännää ja vähän runsaampaa alaosassa.

Tänään on vuorossa eilisen lomapussihousumeiningin ns. sisarasu. Keväällä esitellyt Martin Margielan pussihousut toimivat oivallisesti leveiden hartioiden tasapainottajina:

Housut Martin Margiela 6, toppi American Apparel, lipsut Havaianas

Noissa pöksyissä on leveä vyötärökuminauha, joka hakeutuu aina kropan kapeimmalle kohdalle. Ne siis istuvat niin, että luovat mukavasti illuusiota vyötäröstä, joka on mulla ylempänä kuin yleensä itse kuvittelen.

Olen näköjään kesän kunniaksi päättänyt ruveta lähes koruttomaksi. (Toivottavasti vain väliaikaisesti) kasvaneen rinnanympärykseni takia en enää osaa pitää kaulakoruja, varsinkaan pitempiä riipuksia, joita suurin osa mun kaulakoruista on, koska ne tuntuvat vain jäävän hassusti killumaan tissien päälle. Muutenkaan ne eivät just nyt tunnu oikeilta, kun pukeudun enimmäkseen kaksiosaisiin asuihin. Riipukset kuuluvat yhteen mekkojen kanssa, niillä pystyy kätevästi korostamaan pystysuoraa ja kapeaa siluettia. Nythän mun siluetti leikkautuu keskeltä poikki, ja kaulakorujen pitäisi olla toisenlaisia. Rannekoruista en tykkää kesällä, koska ne hiostavat. Nappikorviksilla siis mennään, sormuksia en edes laske koruiksi.

Vähän aikaa sitten oli puhetta nettikauppojen palvelusta. Olen aikojen kuluessa tilannut aika paljon kaikenlaista erilaisista nettikaupoista - yleensä ulkomaisista, mutta viime aikoina myös kotimaisista, koska äitiystarvikkeita on ollut kätevästi saatavilla myös täältä. On aika itsestäänselvää, että kaupan itsensä pitää olla helppokäyttöinen, selkeä, informatiivinen, tuotteiden varastotilanteen pitää olla ajan tasalla jne., jotta ostaminen on mielekästä ja onnistuu kätevästi, joten en nyt lähde ruotimaan sitä puolta sen enempää. Sen sijaan tällä hetkellä tuntuu kovasti ajankohtaiselta pohtia, mitä tapahtuu sitten, kun tuote on maksettu.

Itse arvostan kotiinkuljetuksessa nopeutta ja sitä, että minut pidetään ajan tasalla siitä, mitä on tapahtumassa. Ensimmäinen ehto toteutuu aika monessa verkkokaupassa, mutta jälkimmäisen kanssa on vähän niin ja näin. Yllättävän harva kauppa kertoo etukäteen, millä välineellä paketti lähtee liikenteeseen, ja se voi joskus aiheuttaa yllätyksiä - kuvittelen, että paketti on tulossa postissa, mutta yhtäkkiä saankin ihmettelevän puhelun kotioveni takana seisovalta kuriiripalvelun lähetiltä. Lähettämisen hinnasta voi tietysti päätellä jotain, mutta ei aina. Lähetin kyydissä kulkevaan pakettiin kuuluu olennaisena osana myös rahtikoodi ja seurantapalvelu, jonka avulla voin seurata netin kautta, missä pakettini vaeltaa ja milloin voin odottaa sen saapuvan. Lähettien kanssa asioimiseen liittyy myös usein pientä säätämistä, lähetit kun jakavat pakettejaan yleensä vain virka-aikaan, siinäkin mielessä olisi hyvä tietää asiasta etukäteen. Usein on kätevämpää merkitä postitusosoitteeksi esimerkiksi työpaikan osoite, jolloin ei tarvitse itse päivystää lähetin tulon varalta.

Jotkut putiikit hoitavat homman postin kautta ja homma toimii hyvin, kun tuotteet ovat kooltaan pieniä ja rahalliselta arvoltaan vähäisiä, silloin ne kulkevat postissa tavallisina kirjeinä kotiovelle. (Paitsi jos kirje katoaa, silloinhan sitä ei tietenkään välttämättä löydy enää mistään). Kotimaiset äitiyskaupat ja ulkomaiset kirja- ja leffakaupat (kuten Play.com ja The Book Depository) hoitavat homman tällä tavalla.

Isompien pakettien kotiinkuljetus taas on Postille haastavampi homma, Postin lähetit kun tuntuvat aina kompastuvan kaupunkien betoniviidakon suurimpaan ja haastavimpaan esteeseen, eli ovikoodiin. Sellaisen takana asuva saa siis yleensä hakea pakettinsa postitoimistosta, vaikka olisikin maksanut kotiinkuljetuksesta.

Kuten jo aiemmin totesimme, esimerkiksi Edunin nettikaupan toimituspuoli pelaa sutjakkaasti. Sunnuntaina tehty tilaus lähti liikenteeseen maanantaina (ja ehdin vielä maanantaiaamuna sumplia asiakaspalvelun kanssa tuotteiden kokoja, ja toivomani muutos ehti mukaan tilaukseen) kirjattuna kirjeenä ja saman viikon torstaina postilta tuli tieto, että kirje on saapunut postitoimistoon.

Vastaavasti myös Camperin nettikauppa on nopea, sieltä tosin paketti tulee suoraan kotiovelle DHL:n kuriirin kantamana parissa kolmessa päivässä tilauksen tekemisen jälkeen. (Olen myös kerran palauttanut kamaa Camperin kauppaan ja homma sujui muuten kätevästi, mutta vastaisuudessa tiedän, että kannattaa pitää varansa sen kanssa, millaisessa paketissa täkäläinen posti kehottaa palautuksen lähettämään. Tietämättömyyttäni valitsin myyjän suosituksesta jonkun etanapostin, ja ehdin jo moneen kertaan luulla, että koko lähetys on kadonnut, ennen kuin se päätyi perille. Seuraavalla kerralla haluan sellaisen postipaketin, johon kuuluu seurantakoodi.)

Viime viikon keskiviikkona tilasin paketin ranskalaisen vaatekaupan A.P.C.:n nettikaupasta. Paketti saapui Suomen maaperälle eilen, mutta ovikoodi taklasi Fedexin kuriirin - joka ystävällisesti toimitti paketin ovelleni uudemman kerran tänä aamuna. Yhteydenpito kuriirifirman kanssa tökki hiukan kenties siksikin, että tämä kauppa kuului juuri niihin tapauksiin, jotka eivät kertoneet etukäteen, kuka paketin kuljettaa, enkä myöskään saanut paketin seurantakoodia ennen kuin kuuntelin lähetin minulle jättämän puhelinvastaajaviestin. Toisaalta kyllä odottaisin, että lähetti osaisi soitella perään uudemmankin kerran, jos ei pääse ovikoodista ohi.

(Paketin sisällöstä lisää joskus myöhemmin…)

Sillä aikaa toisaalla, eli Saksanmaalla: toissa sunnuntaina (eli 29.3.) American Apparelin verkkokaupassa tekemäni tilaus ei ole vieläkään lähtenyt liikenteeseen - en ainakaan ole saanut vielä lähettipalvelulta vahvistusta siitä, että paketti olisi heidän hoivissaan. AA kertoo sivustollaan, että tilausten “käsittelyaika” on 3-5 työpäivää, minkä jälkeen kuriiri kiikuttaa pakettia noin 2-4 päivää. Tiedustelin ystävällisesti toissapäivänä, onko kaikki ok, kun viisi päivää on jo kulunut, ja sain vastaukseksi tuon saman litanian. Sen verran osasivat kertoa lisätietoa, että tilaukseni on laskutettu 2.4. (eli neljä päivää sen tekemisen jälkeen - monet muut kaupat saavat lähetyksen jo perille tuossa ajassa…). Minulle jäi vähän epäselväksi, alkaako tilauksen “käsittely” sen vastaanottamisesta vai laskuttamisesta.

Muistin virkistämiseksi pengoin sähköpostiarkistoistani edelliseen, vuoden takaiseen AA-tilaukseeni liittyviä viestejä. Ja onpa ihmisen muisti lyhyt - vuosi sitten kävi niin, että 23. toukokuuta tekemäni tilaus oli perillä lopulta 16. kesäkuuta. Tuota tilausta tosin viivästytti se, että “käsittely”ajan pituuden takia luottokorttini ja sen myötä myös kortin numero ehti vaihtua (kesäkuun puolella tosin - olin ollut liian optimistinen ja kuvitellut, että tilaus ehdittäisiin käsitellä toukokuun aikana), mikä tietenkin keskeytti tilauksen “käsittelyn”. Asia selvisi vasta, kun olin kaksi kertaa itse ottanut yhteyttä heidän asiakaspalveluunsa. AA ei siis näköjään ole lyhytpinnaisten eikä nopeaa - tai edes sujuvaa - palvelua arvostavien asiakkaiden kauppa.

Jo pitkään vaivannut putkiaivoisuus jotenkin tihentyy entisestään nyt, kun olen äitiyslomalla. Olen asioita touhutessani välillä peräti unohtanut sen, että internet on olemassa.

Kun ei tarvitse saada mitään järkevää aikaiseksi, voi käyttää vaikka koko päivän sen miettimiseen, miten saisi virkatun leijonan harjan näyttämään mahdollisimman hyvältä. Ja tulihan siitä ihan hyvä, loppujen lopuksi.

Internet, silloin kun sen muistaa, on toisaalta ihan hyvä olemassa, varsinkin kun alan olla jo siinä jamassa, ettei kaupungilla vaeltelu oikein onnistu eikä edes kiinnosta. Olen jatkanut jotain pientä kivaa itselle -projektiani tilaamalla kesäksi t-paitoja Edunilta ja toppeja American Apparelilta. Ensinmainitun palvelu oli niin hyvää ja nopeaa, että jälkimmäisen hitaus jo hiukan närkästyttää - Edunin tilaukseni oli jo perillä siinä ajassa, kun American Apparel vielä tuntuu miettivän, millaisessa paketissa kamat laitetaan postiin. Vaikka olen itse hiukan hidas, muutun hyvinkin malttamattomaksi silloin, kun odotan asioita rahaa vastaan.

Palvelusta puheen ollen, osaako kukaan suositella pesulaa, josta saisi ammattitaitoista, laadukasta, henkilökohtaista ja nopeaa palvelua ja joka sijaitsisi Helsingin eteläisen kantakaupungin alueella? Olen viime aikoina asioinut yhden sellaisen putiikin kanssa, joka ei täytä yhtäkään noista kriteereistä, ja nyt haluaisin palvelukseen pesulan, jonka huomaan voisin oikeasti uskaltaa jättää aarteeni (eli ennen kesävarastoon siirtämistä pesua kaipaavan talvitakin).