Eräänä iltapäivänä

Anna kirjoitti hellepukeutumisen vaikeudesta. Mulle helteessä ongelmallisinta on se, että ilman ollessa kuumaa mä haluan pukeutua mahdollisimman vähän, jotta kuuma ilma saisi vapaasti tuntua ihollani. Se on helteessä parasta ja sitä kaipaan aina talvisin! En kuitenkaan halua näyttää rantabarbilta, joten jonkinlainen säädyllisyys ja ei-sporttisuus on hyvä säilyttää. Tänään aamulla mylläsin vaatekaappini kertaalleen läpi ja päädyin varsin simppeliin yhdistelmään:

toppi American Apparel, hame Monki, lipsut Havaianas, laukku KTZ, aurinkolasit ysäri-Benetton

Monkin lyhyt ja hassutaskuinen trikoohame on helteellä yllättävän miellyttävä, se on puuvillan ja viskoosin sekoitetta (mustassa versiossa oli viskoosin tilalla polyesteria, mistä kyseistä puotia nuhdeltakoon). Aurinkolasit ovat vuosikerta-Benettonia omista ysäriarkistoistani ja tuntuvat virkistävän kevyiltä vuosikausien paksusankaisuuden jälkeen. Havaianakset ovat luottokesäjalkineet, niillä pärjää myös monsuunisateen yllättäessä ja niillä pystyy testatusti kävelemään tuntikausia helteessä erinäisissä suurissa kaupungeissa - mikä oikeastaan onkin paras tapa viettää hellettä. American Apparelin holtittoman iso one size fits all -toppi kuroutuu paremmin istuvaksi, kun sen olkapäille tekee solmut (ja se on asiaankuuluvasti rypyssä helteessä touhuamisen jälkeen).

Kaikkien aikojen hellekesäbiisi löytyy YouTubesta:

Toisin kuin suomalaiset, minä tykkään helteestä. Tämä tuntuu ihan mahtavalta.

Tein heräteostoksen, joka on monella tavalla hämmentävä. 1) Minähän en yleensä tee heräteostoksia, 2) vaate ei ole musta, harmaa, valkoinen tai pastellisävyinen, 3), se on kuviollinen, 4) se on ruotsalaisesta halpisketjusta (tällä kertaa Monkista), 5) se on LEIKKIPUKU. Se tulee kuitenkin tarpeeseen, koska olen kaivannut jonkinlaista kesämekkoa with a twist - tällä kertaa siis lahkeet ovat se twist.

Päästyäni kotiin uuden pukuni kanssa ihmettelin hetken, mitä oikein olen mennyt ostamaan. Henkarilla roikkuessaan ja väärin asustettuna (esimerkiksi ballerinojen kera) vaate näyttää siltä, että olen lähdössä päivätansseihin 40 vuotta liian aikaisin. Ehdin jo tarkistaa ostokuitista, että puvun saa palauttaa, mutta sitten muistin lapsuuden sankarini (kelailkaa sinne videon loppupuolelle, niin löydätte pointin):

Lättänäsandaalien, pamppaantuneen villatakin ja jonkun satunnaisen huivin kera puettuna tämä on just täydellinen lady grunge -mekko (vaikkei se oikeasti olekaan mekko, mutta Kurtin leninkikin taitaa olla juoponnapissa)! Tietenkään hellepuku ja paksu villatakki eivät oikein sovi yhteen, mutta kesäyöt ovat olleet viileitä viime aikoina. Ehkä löydän kaapista vielä jonkun ohuemmankin neuleen, joka palvelee samaa tarkoitusta, ja ihan oikealla helteellä tietty mennään ensimmäisen kuvan mukaisesti reteesti asustamatta.

(Tajusin muuten just, että nuo Bernhard Willhelm -sandaalit ja Kaksi-Två-laukkuni ovat molemmat hyvin samaan tyyliin sahalaitaisia.)

Kesää odotellessa tuli mieleen, että välillä voisi pukeutua vähän vähemmän verskapukuun ja enemmän asiallisesti. Havaitsin myös, että nyt mulla on taas koko vaatevalikoimani käytössäni, eikä mun tarvitse aina käyttää niitä muutamaa vaatetta, jotka olivat ainoat vaihtoehdot evakkoretken aikana. Kaapeistani löytyy edelleen myös liian vähälle käytölle jääneitä juttuja - esimerkiksi viime kesänä ostamani samettijakku, jota en ollut käyttänyt tähän päivään mennessä vielä yhtään.

Haaremihousuista en kuitenkaan luovu, vaan yhdistän ne aamulla ensiesittelynsä saaneeseen Kaksi-Tvån hapsulaukkuun ja hippijalkineisiin.

Jakku Cecilia Sörensen, raitapaita Marimekko, haaremihousut American Apparel, laukku Kaksi-Två

Koska kesätukkani on taas entistä lyhyempi, huomasin, että minun pitää ryhdistäytyä korvakorujen sun muiden naisellisten elementtien kanssa, etten ihan näyttäisi pojalta. Vaaleankeltaiset muoviset napit ovat omaa 80-luvun jäämistöäni, mistähän saisin lisää vastaavia?

Tulis lämmin, niin voisi alkaa käyttää mekkoa tai hametta. En haluaisi sortua legginseihin.

…löytyivät Claudia Cifun blogin kautta, ovat alunperin peräisin Style.com:ista ja ovat osa Thakoonin vuoden 2011 mallistoa:

Kuvia kytätessäni sain ahaa-elämyksen: mun kaapeistanihan löytyy jo kaikenlaista, mistä voisi koostaa tuollaisia asuja (ylemmän kuvan toppi on aika lailla Henkkamaukka-raitatoppini mallinen, alemman kuvan housut AA:n persikkahousuja vastaavat ja jakuksi kävisi viime vuonna hommaamani Cecilia Sörensen -samettitakki). Vain tuollainen hame puuttuu - olisi jo ehkä muutenkin korkea aika löytää hameet uudelleen.

Lupasin riehaantua pastellisävyjen kanssa, täältä siis pesee! Viimeisin pastelli- ja trikoohankintani, joka noudattaa omaksumaani rentoa linjaa, ovat American Apparelin persikanväriset, pikee-trikoiset byysat - just sopivan kasarit ja kesäiset. Ja ne sopivat loistavasti yhteen virallisten katalaanihippijalkineiden, menorcalaiskenkien kanssa. (Kuvan kengät olen ostanut Barcelonasta alunperin äidilleni, mutta ne ovat sittemmin päätyneet minun käyttööni.)

Valkoinen t-paita tuntuu tällä hetkellä liian kapealta, mutta housut toimivat myös moneen kertaan aiemminkin esitellyn Cecilia Sörensenin laskospuseron kanssa:

Vielä vähän aikaa sitten olin sitä mieltä, etten osaa ostaa mitään Hennes&Mauritzilta, samoin ainoa kaapistani löytyvä raitakuosi oli Marimekon tasaraitaa. Sitten menin Helsingin uusimmalle Henkkamaukalle ostamaan lapselle kesäpyjamia ja löysin raitapaitamekon:

Kamichan blogi on toiminut mulle suurena innoittajana kerrostamisen opettelemisessa. Raitamekko on mitä oivallisin vaate niihin harjoituksiin:

Kuten huomaatte, recessionista-kotiäiti on siirtynyt uusimmissa vaatehankinnoissaan lähes kokonaan halpaan trikooseen. Selkeästi ainoa asia, joka oikeasti pistää miettimään vaatteisiin käytettävän rahan määrää, on käytettävissä olevan rahan määrä. Kun piristää halvalla trikoolla kaikkea sitä, mitä vaatekaapit tursuavat ennestään (tai sitten kasaa kaiken uuden samaan asuun…), on käytössä jo melkoinen määrä yhdisteltävää.

persikanväriset housut, sitruunankeltainen ja mintunvihreä tank top, musta rinkulahuivi ja musta pitkähihainen pusero American Apparel, raidallinen kaulahuivi Marimekko, valkoinen t-paita Edun, musta raidallinen paita/mekko H&M, harmaa laskospusero Cecilia Sörensen, lipsut Havaianas

Alkaneen kesän kunniaksi jatkan loose on loose -linjalla, yhdistäen siihen katalaanihippiurbaanisurffipummimeininkiä viimevuotiseen malliin:

harmaa laskospaita Cecilia Sörensen, sen alla malvanvärinen hoppi American Apparel, haaremihousut American Apparel, lipsut Havaianas

Vasta kuvan ottamisen jälkeen tajusin, että asu näyttää sekä mielenkiintoisemmalta että tasapainoisemmalta, jos antaa alemman topin helman roikkua vapaasti housujen päälle. Alan pikkuhiljaa oppia kerrostamaan, vielä pitäisi muistaa kuvata kerrostumat silloin, kun niissä onnistun.

Sitten sama, mutta astetta nelikulmaisemmin:

tasaraitapaita Marimekko, haaremihousut American Apparel, jumppatossut Camper

Meidän Pariisin Anna jutteli vaikeasta suhteestaan lenkkitossuihin. Mulla on vähän samaa ongelmaa - lenkkarit ovat mulle turhan sporttiset ja kumitossuista (siis Converse-Vans-osastosta) en tykkää, silti haluaisin kävellä mukavissa kengissä. Mun valintani ovat jo pitkään olleet Camperin jumppatossut, joita ennen myytiin mallinimillä Left ja Right. Nykyään vastaava malli on Colibri, joka valmistajansa mukaan on samaan aikaan ballet pump ja sporty moccasin. Uudet tohvelit siis ensiesittelyssä jälkimmäisessä asukuvassa, ja ihan kohta myös lähikuvassa.

Kenkien suhteen olen ollut viime vuosina erityisen merkkiuskollinen, ja kun lapselle piti saada ensimmäiset omat kävelykengät serkun vanhojen, jo liian pieneksi jääneiden tilalle, valinta osui kuin sattumalta samaan merkkiin…

Nyt on kummallakin kunnon jalkineet urbaaniin flaneeraukseen.

Julistin Meidän Pariisissa, että olen hiomassa omaa tyyliäni entistä simppelimmäksi. Suorat linjat ja yksityiskohtien olemattomuus tuntuvat jotenkin tuoreilta nyt, kun epäsymmetrisiä leikkauksia sun muita riekaleita tursuaa jo melkein kaikkien ruotsalaisketjujenkin näyteikkunoista.

Vietän tulevan kesän edelleen oloneuvoksettarena, ja päätin ottaa asiasta ilon irti. Jos ei kerran ole pakko pukeutua asiallisesti, voi ihan rohkeasti suosia trikoota, joka on oivallinen materiaali puistossa istuskeluun! Päätin myös jalostaa Meidän Pariisin Annan urbaaniksi kehumaa katalaanihippi-kesätyyliäni hiukan eteenpäin: vähän aikaa sitten uhkailin riehaantuvani pastellisävyjen kanssa, eikä American Apparelin pastelliteemaviikonloppu (kaikki pastellisävyiset vaatteet -15%, sävyjen joukossa sellaisia herkullisuuksia kuin lemon, mint, apricot ja mauve) olisi voinut osua parempaan saumaan.

koko asukokonaisuus American Apparel, lipsut Havaianas

En muistanutkaan, miten hyvä väri sitruunankeltainen on. 80-luvulla mulla oli sitruunankeltainen neulepusero, tykkäsin siitä kovasti ja muistelen olleeni erityisen tyytyväinen siihen, miten se sopii ihoni ja hiusteni väriin. Taisin hukata pastellit siinä vaiheessa, kun aloin värjätä hiuksiani lukion loppupuolella.

Avauduin Sugar Kanelle Facebookissa jokakeväisestä aiheesta “mulla ei oo kunnon päällystakkia”. Sen sijaan mulla oli muutama takki, jotka olin jo päättänyt viskata kirppislaatikkoon saadakseni kaappiin tilaa talvitakeille (jotka lisääntyvät ilmeisesti jotenkin suvuttomasti joka talvi). Otin kirppissäkin sisällön tarkasteluun vielä kerran ennen sen viemistä ulos ja löysin sieltä pari vuotta sitten ostamani Marc O’Polon takin. Se oli saanut tylyn tuomion siksi, että sen vetoketjun päällä olevat tereet ovat niin pitkät, että jäävät aina vetoketjun väliin, kun takkia kiskoo huolimattomasti kiinni.

FB-tilityksessäni olin maininnut, että en halua parkaa, vaan jotain kasarimpaa. Ja siinähän se on - väljää ja kiiltävää tuulitakkifiilistä. Eikä vetoketjun kanssa tarvitse kamppailla, kun pitää takkia auki!

takki Marc O’Polo, rengashuivi American Apparel, neulosjakku Marimekko, t-paita Edun, pussihousut Miriam Ponsa, sukkikset H&M, kengät Camper, laukku KTZ

Kevään tullen olen ottanut taas uskolliset pussihousut ja jumppatossut käyttöön. Ne sopivat niin täydellisesti urbaaniin flaneeraukseen.