Eräänä iltapäivänä

Tein viime vuoden malliin listaa tästä vuodesta. Tajusin juuri, etten ole tänä vuonna käynyt kertaakaan leffassa enkä yhdelläkään keikalla, alkuvuodesta olin liian pullea ja sen jälkeen on ollut muuta tekemistä. Historiallista sinänsä - olen käynyt ainakin muutamalla keikalla joka vuosi varmaan viisitoistavuotiaasta lähtien. En myöskään poistunut kotimaan maaperältä kertaakaan, hyvä jos Helsingistä - Turun lisäksi olen reissannut vain Espoossa, Vantaalla ja Naantalissa.

Se muu tekeminen - eli huhtikuussa syntyneen pienen ihmisen hoivaaminen - on tosiaan vienyt lähes kaiken aikani, niinkuin kuuluukin. Elämänmuutos on hämmentävän suuri, mutta samaan aikaan hyvin luonteva ja juuri oikealta tuntuva. Itse en koe muuttuneeni kovin paljon, pikemminkin olen tutustunut itseeni paremmin.

Mutta nyt se lista:

Levy: Alice in Chains: Black Gives Way to Blue.

Taidepläjäys: Lomo ja mustavalkofilmi.

Artisti: Hertta Kiiski.

Kaupunki: Helsinki. Olen kuluneen vuoden aikana ehtinyt koluta kaikki eteläisen kaupungin sivukujat lastenvaunuja työnnellen.

Katu: Viiskulma.

Kirja: Paul Auster: Mies pimeässä / Matkoja kirjoittajankammiossa. En ole vielä lukenut tätä Austerin uusinta suomennosta loppuun, mutta tähän mennessä se vaikuttaa taatulta Austerilta - ja ainakin se on parempi kuin se toinen tänä vuonna lukemani kirja. (En ole juuri kerinnyt lukemaan, kun on ollut muuta tekemistä…)

Vaate: housut, ihan yleisesti.

Laukku: Swedish Hasbeens -satulalaukku. (Tällä hetkellä työn alla on suunnitelma, miten yhdistetään ei-olkalaukku ja vaunujen työntäminen. Vielä en ole keksinyt ratkaisua.)

Investointi: kaikki hankkimani klassikoiksi luokiteltavat vaatteet, joista uusin on vielä esittelemättä… vaatekomeroni on pikkumustaa vaille valmis.

Väline: pyöröpuikko.

Karkki: Makeidonin mentholkarkit. (Olen viettänyt jouluni piparminttu-, menthol- ja anishuuruissa.)

Ravintolaelämys kotimaassa: Mamin lounaat. Ei meillä Helsingissä vaan tuollaisia, tuohon hintaan.

Uutuus: Turun Kahvipaahtimon kahvit.

Ruoka-aiheinen ylläri: Porkkanakakkuaddiktio.

Hetki: eräs varhainen maanantaiaamu Naistenklinikalla huhtikuun lopulla.

Tunne: ensin hämmennys, sitten onni ja yhä kasvava rakkaus.

Meidän Pariisin Anna haastoi listaamaan 2000-luvun parhaita levyjä. Tässä oma listani, joka on peräti jonkinlaisessa paremmuusjärjestyksessä - yritin järjestää levyt sen mukaan, miten paljon olen kutakin levyä kuunnellut. Yritin myös ensin valita vain yhden levyn per artisti, mutta huomasin sen toivottomaksi.

On muuten aina vaikeinta valita viimeinen listalle pääsevä. Tälläkin kertaa arvoin useamman levyn välillä pitkään, enkä vieläkään ole ihan varma.

1. Interpol: Turn on the Bright Lights
2. The National: Boxer
3. Interpol: Antics
4. Kent: Du & Jag Döden
5. Low: The Great Destroyer
6. Radiohead: Hail to the Thief
7. Queens of the Stone Age: Songs for the Deaf
8. Coldplay: Parachutes
9. Nick Cave & The Bad Seeds: No More Shall We Part
10. Tom Waits: Alice
11. Thom Yorke: The Eraser
12. Coldplay: A Rush of Blood to the Head
13. Tom Waits: Real Gone
14. Magenta Skycode: IIIII
15. Placebo: Sleeping with Ghosts
16. PJ Harvey: Stories from the City, Stories from the Sea
17. Tool: 10.000 Days
18. Low: Drums and Guns
19. Editors: The Back Room
20. Sonic Youth: Rather Ripped
21. Nick Cave & The Bad Seeds: Nocturama
22. Radiohead: In Rainbows
23. Calexico: Carried to Dust
24. Julian Plenti is… Skyscaper
25. Alice in Chains: Black Gives Way to Blue

On aika ilahduttavaa huomata, että sentään jotkut viime vuosisadan suosikkini, kuten Tom Waits ja Nick Cave, ovat edelleen 2000-luvulla tehneet varsin hyvää kamaa (samaa ei voi sanoa muutamasta muusta bändistä, joiden soisi jo jäävän eläkkeelle…). Suurin yllättäjä lienee kuolleista noussut Alice in Chains, joka ei sorru huippuaikojensa uudelleenlämmittelyyn, vaan pitää grungea ihan oikeasti hengissä yhä edelleen. Olen myös onnistunut löytämään 2000-luvulla ihan uusia suosikkeja, joten minua ei voida syyttää jämähtämisestä nuoruuteni vuosikymmenelle.

Kun katson iTunesini Top 50 soitetuimmat -soittolistaa, tämän listan viisi ensimmäistä levyä käytännössä täyttävät sen kokonaan. Ne siis nousevat kirkkaasti erilleen muista listan levyistä.

Innostuin näistä listoista niin, että aloin väsätä myös 25 parhaan biisin listaa. Jatkoa siis seuraa, ja jatkossa myös enemmän selityksiä.

EDIT: Lisäsin listaan Spotify-linkit niille levyille, jotka sieltä löytyvät.

Anna kyseli jo ajat sitten blogikansan syysinspiksiä. Itse olen hikoillut ympäriinsä surffipummiasusteissani enkä edes tajunnut kesän loppuvan joskus, ennen kuin mieheni palasi kesälomaltaan takaisin töihin ja aika asettui taas perinteiseen uomaansa. Tällaiselle lapsikeskeistä kestolomaa viettävälle kaikki päivät ovat samanlaisia, joten en aina tiedä, kuinka mones päivä on ja mikä viikonpäivä on (ja ne päivät menevät näköjään aika vauhdilla, minkä huomaa bloggaustahdista - edellisestä kerrasta onkin jo vähän aikaa), työläisten lomat ja varsinkin niiden loppuminen sen sijaan aina rytmittää kesän varsinaiseen kesään ja syksyn odotukseen.

Tänä syksynä, kuten aina syksyisin ja välillä kesäisinkin, haen innoitusta kulahtaneiden villapaitojen ja kolhittujen maihareiden maailmasta. Veikkaan syyksi sitä, että syksyisin muistan aina itseni koulussa ja erityisesti lukiossa, jota kävin silloin, kun grunge teki ensimmäisen tulemisensa. Det känns som när jag kom hit way back i nittiotre.

Olisin tahtonut fiilistellä perinteiseen tapaan Nirvanan Lithium-videon parissa (siitä löytyy inspistä paitsi pukeutumiseen, myös tanssiaskeliin eli holtittomaan pogoiluun), mutta se on kadonnut kokonaan YouTubesta. Valitsen siis tilalle toisen klassikon:

Tällä kertaa olen niin onnellisessa tilanteessa, että vaatekaapissani on jo melkein kaikkea tarvittavaa. Tai ilmaistaanpa asia toisin: en välttämättä tarvitse mitään uutta, mutta jos satun löytämään pari haaveilemaani juttua just sellaisina kuin olen ne itselleni kuvitellut, saatan joutua tekemään investointeja.

Antakaa siis vinkkejä, jos näette jossakin mustan villatakin, joka on silleen kivasti muodoton, että sen voi kiskoa päälleen miten sattuu ja kuroa kiinni hakaneulalla. Mä jään sillä aikaa odottamaan Camperin syysmalliston varsinaista julkaisua, josko olisivat tehneet näistä bootseista tai näistä nilkkureista kivamman värisiä vaihtoehtoja. Mallit ovat kummassakin kohdallaan, värit eivät.

(Asos-verkkokauppakin muuten kertoo meille, että the grunge girl is back ja Nirvana on hot, mutta oonko mä vaan vanha ja niuho, kun mun mielestä noissa Asoksen virityksissä ei ole mitään grungea eikä varsinkaan Nirvanaa? Noo, voihan se olla, että kyseessä on tulkinta ja mä en vaan tajuu.)