Eräänä iltapäivänä

Stellagee ja Anna ovat jutustelleet hellepukeutumisesta, jospa määkin vähän.

Helteisessä kaupungissa (tai oikestaan kaupungeissa, vietin viikonlopun Turussa) tallustellessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että monilla nykynuorison edustajilla on tapana verhoilla jalkansa paksuihin mustiin legginseihin tai peräti sukkahousuihin myös liki kolmenkymmenen asteen lämpötilassa. Mulla hikoo perse pelkästä ajatuksestakin.

Kuvittelen kuitenkin arvaavani, mistä kyseinen ilmiö johtuu - olen itsekin saanut itseni kiinni hautomasta mielessäni ajatusta siitä, että reiteni eivät ole esittelykelpoiset eikä Aikuisen Naisen ole sopivaa näyttäytyä julkisilla paikoilla liian lyhyissä helmoissa tai lahkeissa. Mutta kuka lopulta kieltää? Aivan niin, minä itse. Minun reisissäni tai polvissani ei oikeasti ole mitään sellaista vikaa, minkä muut huomaisivat (ja mitä väliä, vaikka huomaisivatkin) ja veikkaan, että niin on aika monen leggins-nuorenkin laita. Kyse on taas niistä kuuluisista möröistä omien korvien välissä.

Eri asia tietenkin on, jos esimerkiksi työpaikalla katsotaan karsaasti paljaita reisiä, mutta silloinkin mieluummin pidentäisin lahjetta tai hameenhelmaa kuin kiskoisin nylonia alle. Nyt, kun vaatimus sisäsiistiydestä ei enää rajoita omaa pukeutumistani, olen päättänyt heittää Aikuisen Naisen päähänpinttymillä ns. vesilintua ja pukeutua just niin lyhyisiin shortseihin kuin haluan. Ihan hotpants-osastolle en aio edelleenkään mennä, mutta nämä Beamin alesta löytämäni A.P.C. -shortsit ovat just hyvät:

Shortsit A.P.C., toppi Marimekko, arskat Miu Miu ja sandaalit Bernhard Willhelm X Camper

Aina sentään löytyy joku pukeutumista rajoittava tekijä, mulle se on tällä hetkellä jälkikasvun ruokkiminen, joka estää mekkojen käyttämisen. Pitää siis keksiä muuta, vaikka tällaisia shortsit ja hulmuava toppi -yhdistelmiä. Väliaikainen työelämästä poistuminen tuo lahkeen- ja helmanpituuden lisäksi muitakin vapauksia pukeutumiseen, nyt voin nimittäin käyttää myös rypistyviä materiaaleja ilman huolta siitä, miltä perspuoleni näyttää kahdeksan tunnin (hikisen) toimistolla istumisen jälkeen.

Vähän aikaa sitten oli puhetta nettikauppojen palvelusta. Olen aikojen kuluessa tilannut aika paljon kaikenlaista erilaisista nettikaupoista - yleensä ulkomaisista, mutta viime aikoina myös kotimaisista, koska äitiystarvikkeita on ollut kätevästi saatavilla myös täältä. On aika itsestäänselvää, että kaupan itsensä pitää olla helppokäyttöinen, selkeä, informatiivinen, tuotteiden varastotilanteen pitää olla ajan tasalla jne., jotta ostaminen on mielekästä ja onnistuu kätevästi, joten en nyt lähde ruotimaan sitä puolta sen enempää. Sen sijaan tällä hetkellä tuntuu kovasti ajankohtaiselta pohtia, mitä tapahtuu sitten, kun tuote on maksettu.

Itse arvostan kotiinkuljetuksessa nopeutta ja sitä, että minut pidetään ajan tasalla siitä, mitä on tapahtumassa. Ensimmäinen ehto toteutuu aika monessa verkkokaupassa, mutta jälkimmäisen kanssa on vähän niin ja näin. Yllättävän harva kauppa kertoo etukäteen, millä välineellä paketti lähtee liikenteeseen, ja se voi joskus aiheuttaa yllätyksiä - kuvittelen, että paketti on tulossa postissa, mutta yhtäkkiä saankin ihmettelevän puhelun kotioveni takana seisovalta kuriiripalvelun lähetiltä. Lähettämisen hinnasta voi tietysti päätellä jotain, mutta ei aina. Lähetin kyydissä kulkevaan pakettiin kuuluu olennaisena osana myös rahtikoodi ja seurantapalvelu, jonka avulla voin seurata netin kautta, missä pakettini vaeltaa ja milloin voin odottaa sen saapuvan. Lähettien kanssa asioimiseen liittyy myös usein pientä säätämistä, lähetit kun jakavat pakettejaan yleensä vain virka-aikaan, siinäkin mielessä olisi hyvä tietää asiasta etukäteen. Usein on kätevämpää merkitä postitusosoitteeksi esimerkiksi työpaikan osoite, jolloin ei tarvitse itse päivystää lähetin tulon varalta.

Jotkut putiikit hoitavat homman postin kautta ja homma toimii hyvin, kun tuotteet ovat kooltaan pieniä ja rahalliselta arvoltaan vähäisiä, silloin ne kulkevat postissa tavallisina kirjeinä kotiovelle. (Paitsi jos kirje katoaa, silloinhan sitä ei tietenkään välttämättä löydy enää mistään). Kotimaiset äitiyskaupat ja ulkomaiset kirja- ja leffakaupat (kuten Play.com ja The Book Depository) hoitavat homman tällä tavalla.

Isompien pakettien kotiinkuljetus taas on Postille haastavampi homma, Postin lähetit kun tuntuvat aina kompastuvan kaupunkien betoniviidakon suurimpaan ja haastavimpaan esteeseen, eli ovikoodiin. Sellaisen takana asuva saa siis yleensä hakea pakettinsa postitoimistosta, vaikka olisikin maksanut kotiinkuljetuksesta.

Kuten jo aiemmin totesimme, esimerkiksi Edunin nettikaupan toimituspuoli pelaa sutjakkaasti. Sunnuntaina tehty tilaus lähti liikenteeseen maanantaina (ja ehdin vielä maanantaiaamuna sumplia asiakaspalvelun kanssa tuotteiden kokoja, ja toivomani muutos ehti mukaan tilaukseen) kirjattuna kirjeenä ja saman viikon torstaina postilta tuli tieto, että kirje on saapunut postitoimistoon.

Vastaavasti myös Camperin nettikauppa on nopea, sieltä tosin paketti tulee suoraan kotiovelle DHL:n kuriirin kantamana parissa kolmessa päivässä tilauksen tekemisen jälkeen. (Olen myös kerran palauttanut kamaa Camperin kauppaan ja homma sujui muuten kätevästi, mutta vastaisuudessa tiedän, että kannattaa pitää varansa sen kanssa, millaisessa paketissa täkäläinen posti kehottaa palautuksen lähettämään. Tietämättömyyttäni valitsin myyjän suosituksesta jonkun etanapostin, ja ehdin jo moneen kertaan luulla, että koko lähetys on kadonnut, ennen kuin se päätyi perille. Seuraavalla kerralla haluan sellaisen postipaketin, johon kuuluu seurantakoodi.)

Viime viikon keskiviikkona tilasin paketin ranskalaisen vaatekaupan A.P.C.:n nettikaupasta. Paketti saapui Suomen maaperälle eilen, mutta ovikoodi taklasi Fedexin kuriirin - joka ystävällisesti toimitti paketin ovelleni uudemman kerran tänä aamuna. Yhteydenpito kuriirifirman kanssa tökki hiukan kenties siksikin, että tämä kauppa kuului juuri niihin tapauksiin, jotka eivät kertoneet etukäteen, kuka paketin kuljettaa, enkä myöskään saanut paketin seurantakoodia ennen kuin kuuntelin lähetin minulle jättämän puhelinvastaajaviestin. Toisaalta kyllä odottaisin, että lähetti osaisi soitella perään uudemmankin kerran, jos ei pääse ovikoodista ohi.

(Paketin sisällöstä lisää joskus myöhemmin…)

Sillä aikaa toisaalla, eli Saksanmaalla: toissa sunnuntaina (eli 29.3.) American Apparelin verkkokaupassa tekemäni tilaus ei ole vieläkään lähtenyt liikenteeseen - en ainakaan ole saanut vielä lähettipalvelulta vahvistusta siitä, että paketti olisi heidän hoivissaan. AA kertoo sivustollaan, että tilausten “käsittelyaika” on 3-5 työpäivää, minkä jälkeen kuriiri kiikuttaa pakettia noin 2-4 päivää. Tiedustelin ystävällisesti toissapäivänä, onko kaikki ok, kun viisi päivää on jo kulunut, ja sain vastaukseksi tuon saman litanian. Sen verran osasivat kertoa lisätietoa, että tilaukseni on laskutettu 2.4. (eli neljä päivää sen tekemisen jälkeen - monet muut kaupat saavat lähetyksen jo perille tuossa ajassa…). Minulle jäi vähän epäselväksi, alkaako tilauksen “käsittely” sen vastaanottamisesta vai laskuttamisesta.

Muistin virkistämiseksi pengoin sähköpostiarkistoistani edelliseen, vuoden takaiseen AA-tilaukseeni liittyviä viestejä. Ja onpa ihmisen muisti lyhyt - vuosi sitten kävi niin, että 23. toukokuuta tekemäni tilaus oli perillä lopulta 16. kesäkuuta. Tuota tilausta tosin viivästytti se, että “käsittely”ajan pituuden takia luottokorttini ja sen myötä myös kortin numero ehti vaihtua (kesäkuun puolella tosin - olin ollut liian optimistinen ja kuvitellut, että tilaus ehdittäisiin käsitellä toukokuun aikana), mikä tietenkin keskeytti tilauksen “käsittelyn”. Asia selvisi vasta, kun olin kaksi kertaa itse ottanut yhteyttä heidän asiakaspalveluunsa. AA ei siis näköjään ole lyhytpinnaisten eikä nopeaa - tai edes sujuvaa - palvelua arvostavien asiakkaiden kauppa.

Kehuskelin eilen, että olen saanut siivousprojektini alkuun järjestämällä korut. Minulla on koruja kahdessa paikassa: käytössä olevat korut ovat olleet hujan hajan yöpöydällä (niiden on oltava esillä, sillä muuten en muista käyttää niitä) ja loput on arkistoitu yöpöydän laatikkoon.

Yritin jonkin aikaa hillitä yöpöydällä vallitsevaa sekamelskaa käyttämällä kasariaarre-kassalipasta korurasiana, mutta siellä ketjut ja korvikset menivät suloisesti solmuun keskenään. Kassalipas on nyt yöpöydän laatikossa toimittamassa arkistoitavien korujen säilytysvälineen virkaa (ne eivät todellakaan kaikki mahdu siihen, mutta on siitä jotain apua), ja yöpöydälläni pitää koruja järjestyksessä isäni vuosia sitten tekemä puinen lokerikko:

Lokerikko on paitsi kaunis sisustusesine, myös varsin oivallinen tarkoitukseensa. Seuraavaksi ohjelmassa lokerikon sisällön lähempää tarkastelua:

Puinen bambi-riipus pitkässä ketjussa ja kankainen linturiipus Emedemarta. Punainen akryylimuovinen pisarariipus Sirena con Jersey. Posliininen avainriipus Veera Kulju. Kasan päällimmäisenä uusin löytöni, kullanvärinen nahkainen ranneke tekstillä Of course nothing else than another additional something, Bless (tuo teksti iski huumorintajuuni välittömästi).

Vinyylilevystä tehty rannerengas, Secco. Sen alla harmaa ja musta muovirengas Cooee. Kauris-rintaneula Tatty Devine. Kuvasta katoava kissa -rintaneula on lahja, ostettu käsittääkseni Etsystä. Ruusukvartsisormus on 30-vuotislahja, Kalevala Koru.

Sydän- ja kissariipukset ketjuineen Aarikka. Nahkainen pussukkariipus Prodotyp. Pöllökorvikset lahja, ilmeisesti Etsystä. Vaaleanpunainen lasiriipus, lahja. Kultainen sydän on rippilahja!

Jotain aivan muuta on yhtä aikaa kultaisen nahkarannekkeen kanssa löytämäni toinen Bless-koru:

Kyseessä on siis harmaalla materiaalilla pinnoitettu iso hakaneula, vähän vastaava kuin ne, joita käytetään kietaisumallisissa kilttihameissa pitämään helmat aisoissa. Kuvassa se killuu neuletakin napinlävessä, mutta se saattaisi näyttää paremmalta jonkun löyhäpintaisemman neuleen rinnuksessa (tuosta neuletakista en uskaltanut tunkea sitä läpi, ettei jäisi reikää). Ja tietenkin sillä voi kiinnittää erilaisia asioita paidankauluksista kaulaliinoihin.

(Kun kerran aloitettiin, luetellaan nyt vielä vaatteidenkin merkit: neuletakki A.P.C. ja violetti toppi, jossa laskokset kauluksessa ja nauhakuja vyötäröllä O Belgium.)

Tavoistani poiketen en keväisen New Yorkin reissuni aikana kirjoittanut kovin tarkasti muistiin osoitteita ja paikkojen nimiä, kenties siksi, että NYC on ISO ja siellä on PALJON kaikkea ja minä näin siitä kaikesta vain pieniä murusia. Tässä siis yleisön pyynnöstä murusia New Yorkista.

Jos minulta kysyttäisiin kaupungin parhaista nähtävyyksistä, vastaisin, että niitä ovat itse kaupunki ja sen omaleimaiset kaupunginosat (jaksan hyvin harvoin kiinnostua monumenteista ja museoista). Yllättävän moni niistä oli yllättävän tutun näköinen, vaikken ollut koskaan ennen käynyt paikalla - New York on täällä kotonakin koko ajan läsnä elokuvissa, mainoksissa, uutisissa, televisiossa, muotikuvissa ja vaikka missä. Metrolla pääsee ja viikon lippu on edullinen - kannattaa siis pakata mukavat kengät mukaan!

Ruokapaikoista sen verran, että kannattaa todellakin skipata Starbucksit ja McDonaldsit, vaikka niitä onkin joka kulmassa. Lähistöltä löytyy aina joku paikallinen deli tai pizza slice -paikka, josta saa kahvia ja (pika)lounasta vähän aidommalla fiiliksellä. Myös burgereita ja southern fried chicken -osastoa tarjoavia dinereitä löytyy sieltä täältä, ja mikäs niitä amerikkalaisempaa (joskaan ei ehkä kovin newyorkilaista, mutta toki Onnenpäivien tunnelmalle on aina tilaa).

Manhattan

Soho ja Nolita
Kivoja alueita (mun lemppareita!), joista löytyy kahviloita, putiikkeja ja ravintoloita - Sohossa hinnakkaampia, Nolitassa vähän edullisempia.

Sohosta löytyy mm. Apple Store, Camperin kauppa, jossa myydään myös laukkuja ja A.P.C.:n putiikki, jossa on paitsi hienoja vaatteita, myös upea sisustus. (Yleisesti ottaen A.P.C.:n kaltaiset eurooppalaiset merkit tuntuivat olevan New Yorkissa kalliimpia kuin täällä, kun taas amerikkalaiset merkit olivat huomattavasti edullisempia - mutta aina kannattaa käydä katsomassa tyylikästä mestaa ja tietenkin NYC:n liikkeistä voi löytyä jotain sellaista, mitä ei ole Suomessa myynnissä.)

Sohossa patsastellessa kannattaa bongata myös paikallinen arkkitehtuurinen erikoisuus, eli valuraudasta rakennetut talot.

Ravintolavinkki: Spring Street Natural (62 Spring St, Lafayetten kulmassa). Kevyttä, terveellistä, puhdasta ja mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa kauniissa tilassa.

Lower East Side
Toinen lempparini, joka oli arkisena aamupäivänä yllättävän hiljainen paikka verrattuna muuhun kaupunkiin (eli tänne voi mennä rauhoittumaan, jos Midtownin hälinä alkaa ahistaa). Kaikenlaisten artistien, nuorten suunnittelijoiden ja muusikkoiden suosima kaupunginosa, josta löytyy ravintoloita, kuppiloita ja (enempi kalliita kuin halpoja) putiikkeja.

Suosikkiputiikkini oli laukkuja sun muita asusteita myyvä Intrigue osoitteessa 151 Ludlow St - ostin sieltä hienon Laticon iltalaukun ja lompakon.

Union Square
Union Square tuntuu jotenkin luonnolliselta kaupungin keskipisteeltä, se on usean metrolinjan risteysasema ja sieltä pääsee näppärästi sekä Brooklyniin että ylä- ja ala-Manhattanille. Aukiolla on joka toinen päivä paikallisten farmareiden vihannesmarkkinat ja muuten siellä notkuu skeittareita ja muuta väkeä. Aukion laidalla on Virgin Megastore (iiiiso levykauppa) ja muita vastaavia rahantuhlauspaikkoja.

Aiemmin mainitsemani hyvän palvelun ja herkullisen ruoan meksikolainen ravintola Rosa Mexicano on Union Squaren lähettyvillä, osoitteessa 9 East 18th St (bet. Fifth avenue and Broadway). Jos tilaat alkupalaksi guacamolea, setä tulee ja tekee sen tuoreista aineksista suoraan pöydässä.

Union Squarelta löytyy myös hifi-kauppa Sound by Singer, joka myy legendaarisia, Brooklynissä valmistettuja Gradon kuulokkeita (18 East 16th St., Union Squaren ja 5th Aven välissä).

East Village
East Village oli 70-80-luvulla punkkareiden sun muiden epämääräisten artistien ja hipstereiden pesäke, mutta on sittemmin siistiytynyt (ja kallistunut). Siellä on edelleen baareja, kuppiloita ja ravintoloita ja jonkun verran pieniä putiikkeja. Yleisilmeeltään se oli yllättävänkin hiljainen (omiin ennakkokuvitelmiini verrattuna).

Central Park
Central Park on tietenkin ns. must-see, mutta jos haluat välttää hevosvankkurit ja muun turistihärdellin ja tutustua puistoon vähän rock-historiallisemmalla asenteella, suosittelen sukeltamista sinne länsipuolelta, 72nd St:n metroaseman kohdalta ja jatkamista siitä sitten valitsemaasi suuntaan.

Niillä nurkilla on Strawberry Fields, Yoko Onon ja New Yorkin kaupungin rakentama muistomerkki John Lennonille (jonka kuolinpaikka on ihan puiston vieressä, kotitalonsa Dakota Buildingin ovella W 72nd St:n ja Central Park Westin kulmassa). Ilmeisimmin puistossa asuvat sedät hoitavat maahan upotetusta mosaiikkirakennelmasta koostuvan muistomerkin jokapäiväisen kukittamisen kerjäämällä kukkakaupoista ylijäämäkukkia - meidän käydessämme paikalla muistomerkin päällä oli ruusuista rakenneltu peace-merkki.

Chelsea
Tajusin vasta jälkeenpäin, että eräs Chelseassa sijaitseva klassikko-diner, jossa ahmimme burgereita eräänä iltana, on ikuistettu ikuisen idolini Tom Waitsin Asylum Years -kokoelmalevyn kanteen. Empire Diner (ja monet muutkin vastaavat paikat) on muuten tilana varsin mielenkiintoinen rakennelma - ikäänkuin irtonainen pyörätön asuntovaunu, joka on jotenkin teipattu talon kylkeen. Empire Diner sijaitsee osoitteessa 210 10th Ave (at 22nd St.).

Chelseassa liikuskellessa voi bongata toisenkin klassikon - legendaarisen rokujen ja muiden hiippareiden pesäpaikan, sittemmin siistiytyneen Hotel Chelsean.

Meatpacking District ja Greenwich Village
Meatpacking Districtiltä löytyy (Sinkkuelämästä tuttuja) baareja ja ravintoloita ja huippumerkkien putiikkeja (mm. Stella McCartney ja Alexander McQueen) erikoisessa miljöössä, vanhalla teurastamoalueella - siitä alueen kiehtova nimi.

Greenwich villagessa majaili beat-kirjailijoita ja muuta boheemikansaa joskus 50-luvulla ja folk-jengiä 60-luvulla, mutta nykyään se on pahasti keskiluokkaistunut ja kallistunut. Siellä voi käydä ihmettelemässä Mark Jacobsin ja vastaavien designereiden liikkeitä.

Näiden kahden kaupunginosan välimaastossa, osoitteessa 803 Greenwich St. sijaitsee kertakaikkisen tyylikäs ja hillittömästi sisustettu Martin Margielan liike (juu, taas eurooppalainen suunnittelija vieraalla maalla, mutta jostain syystä sellaiset puhuttelevat minua usein enemmän kuin paikalliset).

Midtown
Midtown on ns. klassista New Yorkia, juuri sitä elokuvista tuttua: pilvenpiirtäjiä ja leveitä teitä täynnä keltaisia takseja. Sieltä löytyy kaikenlaista Disney Storesta huippudesign-putiikkeihin ja Macy’s -tavaratalosta Tiffany & Co -kultasepänliikkeeseen. Samankaltaiset liikkeet tuntuvat hakeutuvan toistensa seuraan, joltain kadunpätkältä löytyy pelkkiä kultasepänliikkeitä (Diamond Row) ja joltain toiselta pelkkiä soitinkauppoja.

Pakollinen pyhiinvaelluskohde Apple-uskovaisille ja muille hyvän designin ystäville löytyy osoitteesta 767 Fifth Ave (melkein Central Parkin kulmassa). Siellä on Applen lippulaivamyymälä, aina avoinna oleva kummallinen lasikuutio, jonka alla on hienoja tietokoneita ja gadgetteja ja myyjiä, joiden paidassa lukee “I could talk about this stuff for hours”.

Midtownissa sijaitsee myös Times Square, joka tietenkin pitäisi mainita oleellisena nähtävyytenä, mutta minusta se oli liian iso annos ahdistavaa hulinaa, ihmis- ja autopaljoutta ja meteliä ja valomainoksia pakattuna liian pienelle alueelle. Tietysti sitäkin kannattaa käydä kurkkimassa, niin tietää käyneensä.

Financial District
Financial Districtillä ei ole sinänsä kovin paljon nähtävää kauppojen sun muun puolesta, mutta arkkitehtuuri on siellä aivan omanlaistaan: KORKEITA pilvenpiirtäjiä vieri vieressä ja niiden välissä hämärään jääviä kapeita katuja, joilla haisee raha. Sinne tänne on unohtunut joku vanha pieni rakennus, joka näyttää taivaaseen jatkuvien lasiseinien seassa kerrassaan eksyneeltä. Täällä haahuilun voi yhdistää Staten Islandin keikkaan, lautta lähtee ihan Financial Districtin liepeiltä Manhattanin eteläkärjestä.

Financial Districtiltä löytyy Century 21 -tavaratalo (22 Cortland St., bet. Church and Broadway), joka myy halavalla design-merkkien vanhoja mallistoja. Tämä Manhattanin liike tosin on aika lailla kaoottinen härdelli ja turistien kansoittama, Sugar Kanen mainitsema Long Islandin liike saattaa olla parempi.

Staten Islandin lautta
Lautan kyytiin pääsee ilmaiseksi ja sillä matkustamalla voi tehdä ns. kolme kärpästä yhdellä iskulla -keikan: ensin vapaudenpatsaan ihailua (sen näkee lautalta hyvin eikä tarvitse jonotella Liberty Islandin lautalle), sitten pieni kävelykierros Staten Islandilla ja paluumatkalla Manhattanin eteläkärjen ihailua.

Harlem
“Te eurooppalaiset haluatte aina ostaa niin piukkoja vaatteita”, sanoi musta kaupansetä miehelleni Dr. Martin Luther King Jr Boulevardin varrella sijaitsevassa miestenvaatekaupassa, missä mieheni sovitteli omalaatuisesta karvaisesta kankaasta tehtyjä pikkutakkeja. Afroamerikkalaiseen tyyliin sovitettavaksi tuotiin pari numeroa liian iso takki ja kaupan valikoima oli melkoista pimp-daddy-osastoa täkäläisiin miestenvaateliikkeisiin verrattuna (kyseessä oli kuitenkin ihan aikuisten miesten kauppa). Harlemissa tallustelu on varsin hämmentävää, siellä tosiaan tuntee olevansa kauempana Euroopasta kuin muualla New Yorkissa.

Harlemin alueelta löytyy useampia soul foodia tarjoilevia ravintoloita, joista kuuluisimpia on esim. Sylvia’s (328 Lenox Ave bet. 126 ja 127 St). Me tosin emme päässeet sellaista maistamaan, koska olimme liikkeellä lauantai-iltana ja kaikki kohdallemme osuneet ravintolat olivat jonoksi asti täynnä.

Ja vielä pari Pakollista Nähtävyyttä
Empire State Building on tietenkin pakko käydä tarkistamassa, koska se nyt vaan on niin KORKEA. Katon näköalapaikalta on todella upeat näköalat koko New Yorkiin ja vielä New Jerseynkin puolelle. Minulle kerrottiin vinkkinä, että jonottamisen välttämiseksi siellä kannattaa käydä joko heti aamulla rakennuksen auetessa tai sitten yöllä - me kävimme siellä eräänä kirkkaan aurinkoisena (ja tuulisena…) aamuna, ja kyllä kannatti! Empire State Building on hieno myös sisältä ja nähdessään sieltä alas vasta tajuaa, minkä kokoiseen kaupunkiin on tullut.

Toinen klassikkorakennus jonkun matkaa Empire Statesta alaspäin edelleen 5th Avenuen varrella on Flatiron Building. Se on just se omituinen kolmikulmainen, nimensä mukaisesti silitysraudan näköinen, jota näkee vanhoissa postikorteissa ja sen sellaisissa. Hotellimme oli lähellä Flatiron Buildingia, joten valitsimme aamiaispaikaksemme italialaistyyppisen kahvilan rakennuksen naapurista. Aamukahvitellessa saattoi katsella joko silitysrautaa tai viereistä, jättiläisoravien kansoittamaa Madison Square Parkia.

Sinkkuelämän alkuteksteissä näkyvä art deco -henkinen pilvenpiirtäjän latva kuuluu Chrysler Buildingille, joka näyttää kauempaa hienommalta kuin ihan läheltä. Se kannattaa käydä katsomassa Empire State Buildingista käsin, sieltä näkyy se upea katto.

Brooklyn

Williamsburg
NYC-hipsterit hipstailevat nykyään täällä, Brooklynin puolella, kolmannella lempparialueellani. Williamsburgiin pääsee nopeasti Union Squarelta L-junalla, Bedford Ave on ensimmäinen asema Brooklynin puolella. Viihtyisän rauhallinen ja hipahtava alue, jolta löytyy ravintoloita, levykauppoja ja vaatekauppoja. Ostin useampaan kertaan mainitsemani saappaat kenkäkaupasta alla mainitsemani ravintolan lähettyviltä.

Tsekkaamisen arvoinen ravintola: Sea (114 N 6th St, b/w Berry St. & Wythe Ave), edullista ja hyvää thaimaalaista ruokaa upeasti sisustetussa mestassa (joka ilmeisimmin on ollut entisessä elämässään joku verstas tai vastaava).

Park Slope
Täällä voi käydä etsimässä Paul Austerin tarinoiden fiilistä ja ihailemassa kauniita hiekkakivitaloja ja asukkaiden rauhallista elämää. 7th Ave on alueen pääkatu, sieltä löytyy pikkukauppoja ja kuppiloita.

Dumbo
Dumbo on hip ja cool asuinalue kerrassaan kummallisessa paikassa, vanhoissa varastorakennuksissa Manhattan Bridgen ja Brooklyn Bridgen alla. Ihmettelin alueen meluisuutta jo keväisessä kirjoituksessani, mutta ilmeisimmin asukkaat viihtyvät hyvin ryminästä huolimatta. Alueelta löytyy myös muutamia putiikkeja, joissa myydään kalliimmanpuoleisia vaatteita ja luomuruokaa.

Dumbon ihmettelyyn voi yhdistää yhden kuuluisan nähtävyyden, Brooklyn Bridgen, bongaamisen. Maaliskuisessa viimassa emme viitsineet lähteä kävelemään sillan yli, mutta sehän kuuluisi tietysti tehdä. Viereinen kuva on otettu East Riverin rannasta, Brooklyn Bridge Parkista Manhattanille päin - aika upeat maisemat.

Matkaoppaista ja kartoista

Tarkempia osoitteita kauppoihin ja ravintoloihin jne. saa matkaoppaista. Kotimaisista paras lienee Mondon matkaopas, mutta itse huomasin käytössä oikein hyviksi myös Not For Tourists -oppaat, joita tilasin muistaakseni Amazonista (viikon reissulle riittivät New York Cityn ja Brooklynin oppaat, kauemmas ei olisi kerinnyt ja noissa kahdessakin jäi paljon näkemättä). Niissä on mukana kartat ja kaikki mahdolliset tarvittavat osoitteet. Yleensä olen tykännyt Rough Guiden kartoista (saman firman matkaoppaat sitten ovatkin vähän vähemmän “rough”…), ne ovat selkeitä ja muutenkin silmää miellyttäviä, mutta New Yorkin kartta ei oikein toiminut. Manhattan on alueena niin iso, että jakautuu kahteen osaan karttalärpäkkeen eri puolille, ja karttaa piti käännellä ja veivata edestakaisin. NFT-matkaoppaiden pieniä karttoja oli helpompi lukea.

Google Mapsin NYC-kartasta löytyy Street view -toiminto (nappula kartan ylälaidassa), jonka avulla pääsee katselemaan katunäkymiä melkein koko New Yorkista. Tuota voisi unohtua selailemaan tunneiksi…

Ja jos minun laillani ihmettelet Manhattanin kaupunginosien määrää ja sijaintia, tämä Wikipediasta löytynyt kartta auttanee. Todennäköisesti ne eivät ole itsekään selvillä kaikesta.

(Muistinkohan nyt kaiken olennaisen? Jos en, niin jatkan myöhemmin. Iso kaupunki, paljon asiaa.)