Eräänä iltapäivänä

Muisti palailee pätkittäin. Istuskelin (mustalla nahka)sohvalla lukemassa eiliseen viestiini tulleita kommentteja ja niinkuin nykyään tapanani on, jäin välillä tuijottamaan olohuonettamme hallitsevaa Manhattania. Yhtäkkiä muistin taas yhden unohtuneen ikuisen inspiraation lähteen: Tim Burtonin ohjaaman Batman-elokuvan vuodelta 1989.
Pidän elokuvasta kokonaisuudessaan, mutta varsinaisen vaikutuksen siinä teki kulissi, jossa tarina tapahtuu - Gotham City. Elokuvan production designer Anton Furst […]

Arkistojen kätköistä löytyi tällaisia aarteita:

Kumpienkin hankinta ajoittuu historiassa noin vuodelle -95. Vihreät rasvanupukkimaiharit on piti käydä ostamassa Tukholmasta, koska siihen aikaan Suomesta ei löytynyt mitään kivaa (maailma muuttuu, onneksi, ja nykyään on se internetkin). Kummatkin ovat edelleen aivan hyvässä kunnossa (mitä nyt sisäpohjat ovat vähän koppuraiset, niin ilmeisesti tapahtuu paljon käytetyille kengille, kun ne arkistoidaan […]

Sugar Kane pukeutuu mustiin nahkahousuihin ja Meidän Pariisin Anna etsii inspiraatiota aavikkogooteista. 90-luvun alun tapahtumista johtuen gootit ovat ikuisesti lähellä sydäntäni, joten inspiroidunpa minäkin vähän.
Gootteja on - tai oli ainakin 90-luvulla - oikeastaan aika monenlaisia. Yritin miettiä, onko mitään, mikä yhdistäisi erilaisia gootteja, mutten keksinyt mitään mustaa väriä lukuunottamatta. Sekään ei tosin pidä paikkaansa, […]

Juuri kun pääsin saarnaamasta, etten halua pukeutua univormumaisesti, huomasin tänään pukeutuneeni aivan viralliseen grungeunivormuun:

Raitapaita, check. Viisnollaygöset, check. Pamppaantunut villatakki, check. All Starit, check.
Puolustuksekseni totean, että kyseessä on kuitenkin ns. aikuinen versio grungesta - kaikki vaatteet ovat ehjiä ja villatakki on, ilmaistakseni itseäni alkuperäisellä äidinkielelläni ja Jaakkoa lainatakseni, äärest avantgardee eikä ihan perussettiä. Leukapartakin puuttuu […]

Pengoin vaatekaappiani kartoittaakseni sieltä löytyviä asioita, joita voisi luonnehtia jonkinlaisiksi klassikoiksi. Sattuneista syistä kaapistani ei löydy twinsettejä tai kilttihameita, mutta sieltä löytyy kyllä erinäisiä katutyyliin ja eri alakulttuureihin liittyvän pukeutumisen klassikoita. Jotkut ovat jääneet jemmaan menneiltä vuosilta lähinnä menneiden muistelua varten, mutta osaa käytän edelleen jatkuvasti, tosin usein esikuviinsa verrattuna hiukan päivitettyinä versioina.
Vaikka otankin […]

Vielä vähän lisää Lennyä, MTV Unplugged -versio Are You Gonna Go My Way:sta vuodelta 1994:

En oikein osaa päättää, kumpi on parempi, tämä juureva blues-versio vai alkuperäinen. Tykkään kovasti siitä, että Lenny on sovittanut biisinsä reippaasti uusiksi unplugged-keikkaansa varten.
Edellisen viestini kommenteissa Maire mainitsi, että Lenny on aina kolissut hänelle myös ulkoisesti. Noissa 90-luvun videoissa Lenny on […]

Anna kirjoitti lavakarismaattisista tyypeistä, ja hänen tekstisä toi mieleeni erään suurimmista näkemistäni sellaisista, Lenny Kravitzin. Lennyn musa on enimmäkseen kesäistä perusrokkia, mutta lavalla hän on Diiva isolla D:llä, ja täytti karismallaan Hartwall Areenan ihan kevyesti kesällä 2005, kun olin häntä katsomassa.
Kuuntelin Lennyä enemmän hänen läpimurtonsa aikoihin, rrrakkauden kesinä 80-90-lukujen vaihteessa (jolloin kuljin leveälahkeisissa […]

Syysbiisejä listatessani unohdin yhden tärkeän, joka on seurannut minua syksyisin jo vuodesta 1991. Se tuli mieleeni, kun luin, kuinka kauniisti Rokkihomo puhui U2:sta ja surullisista lauluista, ja olen kuunnellut sitä nyt pari päivää repeatilla.
U2:n huikein ja upein levy (ja oikeastaan ainoa, jota jaksan edelleen kuunnella) Achtung Baby ilmestyi syksyllä -91 (marraskuussa). Sen viimeinen raita on […]