Eräänä iltapäivänä

Edellisessä viestissäni mainitsemani putkilomaiset neulekaulurit herättivät kiinnostusta, joten kerron vähän tarkemmin, mitä olen puuhaamassa.
Minulla on siis mallina viime vuonna ostamani Marimekon kauluri, se on halkaisijaltaan 25cm (eli ympärysmitaltaan 50cm) ja pituudeltaan 36cm. Se on kaulaliinan korvaajaksi aivan sopivan kokoinen.
Aloitin kaulurin ensimmäisen version eilen, kaivoin kaapista muutaman sinne unohtuneen kerän mustaa alpakka-lampaanvillasekoitelankaa. Langan tiheys on […]

Vähän aikaa sitten kerroin Albertosta, berliiniläisestä design-pehmolelukissasta, joka muutti meille vähän aikaa sitten (tehtyään ensin pienen mutkan Barcelonan kautta).
Alberton tekijä pyytää kaikkia tekemiensä pehmolelujen uusia omistajia kertomaan, mitä otuksille kuuluu ja missä ne nykyään majailevat. Minäkin tein niin, ja nyt minun Albertoni on osa isompaa tarinaa, joka kasvaa pikkuhiljaa Alberton perheen blogissa.

Tämänpäiväisestä Hesarista löytyvässä Marimekon mainoksessa on tuttu tyyppi tuossa etuvasemmalla:

Siivosin tätä blogiani vähän, heitin tagipilven mäkeen (se alkoi turvota turhan suureksi ja sekavaksi) ja laitoin vanhan kunnon kategorialistauksen takaisin paikoilleen. Vaihdoin samalla verhot, oikein keväisen harmaat.
Innostuin myös pitkästä aikaa ostamaan lankaa (muunkin kuin sukkien) neulomista varten. Tässä muutama keväisen tummanharmaa vyyhti (mikä ihmeen juttu se on, että kevään väriskaala on aina joko hempeää […]

Alberton kaverina Barcelonasta Helsinkiin matkusti pieni lintu:

Ketjussa roikkuva pyöreä tyyny, johon on piirretty lintu on Emedemartan tekemä kaulakoru, jonka siis ostin Duduá-nettikaupasta. En ole ihan varma, mikä lintu tuo on, mutta se kyllä näyttää talitiaiselta.
Linnut kuuluvat kevääseen, ja ovat inspiroineet minua viime aikoina muutenkin. Kvaakun esittelin teille jo aiemmin, mutta tällä kertaa mukana on […]

Jos nyt olisi syksy, ihastuisin kovasti näihin neuleputkiloihin. Ne ovat persoonallisia ja erikoisia, ja näyttävät myös aika lämpimiltä.
Olisi kiva tehdä vastaavia juttuja itse. Ei tietenkään suoraan matkien, mutta soveltaen. Neulominen on mukavaa ja rentouttavaa, mutta inspiraatio siihen katoaa minulta nykyään yhä helpommin. En tykkää paksuista neuleista ja ohuita en jaksa neuloa, mutta tuollaiset erikoisemmat […]

Helsinki on hiljainen. Kävellessäni perjantai-iltana kymmenen aikaan kotiin kuulin sumun keskeltä yhden auton, ohi kulkevien ihmisten puheensorinaa ja laivan sumutorven (se on ääni, joka kuuluu aivan erityisesti Helsinkiin). Sunnuntai-iltapäivänä sohvalla istuessani kuulin eristävien kolminkertaisten ikkunoiden takaa lokkien kirkunaa (toinen ääni, joka erityisesti kuuluu Helsinkiin), lisää laivojen sumutorvia ja ohi lentävän pienlentokoneen. Muuten on varsin hiljaista.
New […]

Olen löhönnyt koko päivän sohvalla villapeiton alla ja kuunnellut tuulen kuminaa peltikatossa ja yltyvää sadetta ikkunoissa, vuorotellen läppärin ja virkkuutyön kanssa. Värikkäät langat tekevät pimeästä päivästä valoisamman:

Tuo valmistui pari päivää sitten, nyt on työn alla satunnainen otus vaalean harmaansinisestä langasta. Luulen, että sillä tulee olemaan piitkät korvat ja tupsuhäntä.
*
Eilinen päivä oli teemaltaan kreikkalainen. Päivällä kävelyä […]

Enpäs ostanutkaan eilen Ramones-kirjaa, vaan säkillisen mustaa villalankaa ja lisää The Nationalin levyjä. Kuuntelen niitä ja neulon:

Jonain päivänä, toivottavasti, minulla on musta, palmikkokuvioinen villatakki, jossa on lyhyet hihat ja leveä kaulus. Pitää tehdä itse, kun kaupoista ei löydy Juuri Sellaista.

Lapsuudenkotini kätköistä löytyi tällä kertaa tällaisia:

Nuo ovat molemmat minun, suunnilleen 80-luvun puolivälistä. Tuon ompelurasian olen saanut syntymäpäivälahjaksi kummisedältäni, kassalippaan olen ostanut itse. Parhaalla kaverillani oli vaaleanvihreä samanlainen. Avaimella ja numerolukolla suljettavassa lippaassa salaisuudet olivat piilossa! (Ainakin kuvitteellisessa, tuo lukko nimittäin on sellaista hiuspinnillä avattavaa mallia, ja numerolukonkin saa auki vain pyörittelemällä.)
Lippaan sisäpohja on irtonainen […]