Eräänä iltapäivänä

Stellagee ehti jo esitellä tämän videon, mutta tämä kyllä ansaitsee aina vain lisää hehkutusta. Syksyn hienoin biisi ja varsinkin video, Magenta Skycoden We’re Going to Climb:

Videota katsellessa alkaa tehdä mieli vastaavalle road tripille, ja varsinkin kohta, jossa lopulta vilahtaa Manhattan, aikaansaa instant-ikävän New Yorkiin. Niisk.
Kokonaisuuden hienoudesta kertonee sekin, että myös perheemme viiden ja puolen kuukauden […]

Eläköön Spotify ja pikkuveli, joka antaa vinkkejä, mitä sieltä kannattaisi etsiä - pysyy tällainen uutispimennossa oleva tätikin kartalla musamaailman menosta. En olisi muuten huomannut sitäkään, että eräs monivuotinen päiväunieni hämärä kohde on julkaissut levyn hupsun pseudonyymin takaa.
Julian Plenti on paitsi pilvenpiirtäjä (hänen levynsä nimi on Julian Plenti is… Skyscraper - miksi mulle tulee mieleen The […]

Kuten olemme jo useampaan kertaan todenneet, lokakuu on Leonard-kuu. Ja kuluva lokakuu jää historiaan kenties parhaana Leonard-kuuna ikinä - viime perjantaina kuulin ikisuosikkini Famous Blue Raincoatin livenä! Ja monta muutakin hienoa biisiä Suzannesta First We Take Manhattaniin.
74-vuotias Leonard-setä, todella herttainen ja suloinen pappa, tuli Hartwall Areenalle ja veti yhden parhaista keikoista ikinä. Biisit kuulostivat paremmilta […]

Syysbiisejä listatessani unohdin yhden tärkeän, joka on seurannut minua syksyisin jo vuodesta 1991. Se tuli mieleeni, kun luin, kuinka kauniisti Rokkihomo puhui U2:sta ja surullisista lauluista, ja olen kuunnellut sitä nyt pari päivää repeatilla.
U2:n huikein ja upein levy (ja oikeastaan ainoa, jota jaksan edelleen kuunnella) Achtung Baby ilmestyi syksyllä -91 (marraskuussa). Sen viimeinen raita on […]

Kuukauden teemabiisi on Nick Cave & The Bad Seedsin maanisen hieno vaeltavan sirkuksen kuvaus The Carny, koska siinä lauletaan sateesta ja se, niinkuin Cave itsekin, liittyy kuukauden teemakaupunkiin, joka sattuneesta syystä on Berliini.
80-luvulla Länsi-Berliinissä, Kreuzbergissä asunut Cave esittää julmetun upean tulkinnan kyseisestä biisistä Wim Wendersin ohjaamassa ikisuosikkileffassani Berliiinin taivaan alla (Der Himmel über Berlin). Huomioikaa […]

Hajanainen ajatusketju: luin eilen töissä sanomalehteä, jonka telkkariohjelmasivulla kerrottiin, että tv:stä tulee In Bed with Madonna. 90-luvun alun tötterörintaliivi-Madonnasta tuli mieleen Jean Paul Gaultier. Gaultierista taas muistin yhden kauneimmista elokuvista ikinä, vuonna 1995 tehdyn, Jean-Pierre Jeunetin ja Marc Caron ohjaaman Kadonneiden lasten kaupungin (alkuperäiseltä nimeltään La cité des enfants perdus).

Kuva: Flickr, Google-kuvahaun kautta
Jos ette vielä […]

“Täällä on sitten mukana tällaisia ihan hurjia roolivaatteita”, sanoo museon opas perässään kulkevalle pienelle ryhmälle ja osoittaa Anton Corbijnin Star Trak -sarjan kuvaa, jossa alaston, epämuodostunut Chris Cunningham istuu pyörätuolissa. Opas ei kerro, että roolihahmo on Rubber Johnny, kellariin lukittu friikki hämmentävässä lyhytelokuvassa, joka on Cunninghamin ohjaama ja käsikirjoittama ja pohjautuu Aphex Twinin musiikkiin.
Yritän pakoilla […]

Vietin ajankohtaan nähden kylmän, mutta sittenkin aurinkoisen sunnuntai-illan länsi-eikun lounaisrannikolla (no, Helsingistä katsoen lännessä) Ruisrockissa. Festareilla käynti oli ns. täsmäisku, eli tsekkasimme neljä viimeistä niityn puolella esiintynyttä bändiä, emmekä edes käyneet perinteisemmällä festarialueella rannan puolella.
José Gonzáles oli hyvä ja taidokas, mutta festareilla hiukan väärässä paikassa (telttalava tosin oli parempi kuin avonainen lava olisi ollut). Setti […]