Eräänä iltapäivänä

Mustavalkofilmille kuvatessa koko juttu pitää miettiä uusiksi. Varsinkin, kun tykkään käyttää mahdollisimman jyrkkäkontrastista ja herkkää filmiä, jolloin kuvista tulee miltei kirjaimellisesti mustavalkoisia ja mukavasti rakeisia (tyyli, jonka olen oppinut suuresti fanittamaltani Anton Corbijnilta). Koska lopputuloksessa ei välttämättä näy yksityiskohtia, pitää keskittyä valoon ja varjoon - miettiä, millainen sommitelma niistä syntyy.
On virkistävää nähdä tutut tienoot […]

Edellisessä kirjoituksessani esittelemäni Pikku-Hysse sai yllättäen uuden kodin - esikuvansa luota:

On kivaa, kun itse tehdyt asiat alkavat joskus elää omaa elämäänsä ja saavat oman tarinansa. Toivottavasti Hysse ja Mini-Me tulevat juttuun keskenään.

Tämä kaveri syntyi erään kuvista päätellen varsin mainion Hysse-nimisen tyypin inspiroimana, kun satuin löytämään lankakaupasta kerrankin tuollaista tasaisen harmaata lankaa (yleensä harmaat villalangat ovat meleerattuja) juuri sopivan sävyisenä:

Tätä otusta värkkäillessäni tulin miettineeksi, että tekstiilitaide (jollaiseksi luen myös amigurumit) on aina ollut niinsanotusti sydäntäni lähellä. Ja tarkennetaanpa vielä, että pidän nimenomaan vähän pop-artsummasta tekstiilitaiteesta - olen […]

Ötökkäfarmin kesätauko venähti vähän pitkäksi, juhannuksesta viime viikkoon, mutta inspiraatio syntyi taas kuin itsestään, kun huomasin lankakaupassa suosikkilankani uudet syysvärit.
Saanko esitellä, Samppi:

“Täällä on sitten mukana tällaisia ihan hurjia roolivaatteita”, sanoo museon opas perässään kulkevalle pienelle ryhmälle ja osoittaa Anton Corbijnin Star Trak -sarjan kuvaa, jossa alaston, epämuodostunut Chris Cunningham istuu pyörätuolissa. Opas ei kerro, että roolihahmo on Rubber Johnny, kellariin lukittu friikki hämmentävässä lyhytelokuvassa, joka on Cunninghamin ohjaama ja käsikirjoittama ja pohjautuu Aphex Twinin musiikkiin.
Yritän pakoilla […]

Vähän aikaa sitten kerroin Albertosta, berliiniläisestä design-pehmolelukissasta, joka muutti meille vähän aikaa sitten (tehtyään ensin pienen mutkan Barcelonan kautta).
Alberton tekijä pyytää kaikkia tekemiensä pehmolelujen uusia omistajia kertomaan, mitä otuksille kuuluu ja missä ne nykyään majailevat. Minäkin tein niin, ja nyt minun Albertoni on osa isompaa tarinaa, joka kasvaa pikkuhiljaa Alberton perheen blogissa.

Tämänpäiväisestä Hesarista löytyvässä Marimekon mainoksessa on tuttu tyyppi tuossa etuvasemmalla:

Jag önskar jag var där nu: Duduá -galleriassa Barcelonassa on meneillään hieno näyttely.
Voisin jo melkein sanoa, että Pietari Posti on uusi lemppariartistini/kuvittajani. Tykkään erityisesti nimenomaan noista Duduássa esillä olevista Giants! -sarjan kuvista. Niissä on upeat värit, kaupunkifiilistä ja hienoja elukoita.
(Jos hyvin käy, olen kohta yhden tuollaisen eläinkuvan onnellinen omistaja! Lisää inspiraatiota omiin elukkateoksiin. Voisinkin […]