Tiistaina 2. helmikuuta 2010
Kierrätyksestä
Uudessa Mustassa keskustellaan energiajätteen keräämisestä ja hyödyntämisestä. Artikkelissa nousee esiin hyvälaatuisen energiajätteen laadun varmistaminen - hyötysuhteeltaan tehokkaammat voimalat kun eivät voi käyttää polttoaineenaan mitä tahansa. Laadun varmistamisessa nojataan aika vahvasti kuluttajien opastamiseen ja tiedottamiseen.
Kun ihmettelin ääneen, miten monimutkaista ja aikaavievää kierrättäminen jo nyt on, eräs kaverini totesi, että “olet vain laiska kierrättämään”. Vaan enpä ole, meidän keittiöstämme nimittäin löytyy jäteastiaa lähes joka lähtöön:
- Sekajäte, joka menee takapihalla sijaitsevaan jäteastiaan
- Biojäte, samaan paikkaan
- Paperi, samaan paikkaan
- Kartonki, samaan paikkaan
- Paristot, jotka menevät lähikaupassa sijaitsevaan keräysastiaan
- Pantilliset pullot ja tölkit, sinne samaan lähikauppaan
- Pantittomat lasipurnukat, joille on kaksi erillistä keräysastiaa parin korttelin päässä meiltä, kirkkaalle lasille omansa ja värilliselle omansa (esim. Turussa ollaan niin edistyksellisiä, että kaikenväriset lasit saa laittaa samaan astiaan)
- Metalliromu, jolle ei ole kierrätysastiaa mailla halmeilla, eli jemmaan sitä keittiön laatikkoon odotellen parempia aikoja. (Olen kuullut, että Kampin ostarin parkkihallin sisäänajoluiskalla on joku keräysastia, mutta sitä ei selkeästi ole tarkoitettu autottomille ja Kampin ostari on aika kaukana meiltä ottaen huomioon, että metallijäte on painavaa.)
- SER-jäte, jonka keräyspisteiden sijainti on vähintäänkin epäselvää - ilmeisesti ainakin loisteputkia saa viedä Punavuoren rautaan, mutta vastaanottavatko ne esimerkiksi rikkinäisiä kännyköitä?
Eli yhdeksän eri kasaa, joista kuskataan jätettä viiteen eri paikkaan (mikä on siis autottomalle välillä vähän haastavaa). Jos taloyhtiössämme (tai jossain lähiseudulla) kerättäisiin energiajätettä, kasoja tarvittaisiin kymmenen.
(Oma lukunsa ovat vielä isot roskat, kuten sohva, mutten nyt laske niitä mukaan.)
Kierrätystä koskevissa keskusteluissa heitetään hämmentävän usein pöytään “laiska kansalainen” -kortti. Laiskaa kansalaista voidaan aina syyttää siitä, ettei jätteiden kierrätys pelaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Väittäisin, että laiska kansalainen on myös luonnonvakio, josta ei päästä eroon, vaikka valistettaisiin kuinka. Kansalainen ei nimittäin välttämättä ole vain laiska, vaan myös tietämätön, välinpitämätön, hajamielinen ja kaikkea siltä väliltä. Itse myönnän auliisti, etten osaa suhtautua jätteiden kierrätykseen niin intohimoisesti, ettenkö hajamielisyyttäni välillä työntäisi väärää jätettä väärään astiaan (esimerkiksi silloin, kun jäteastioiden järjestystä takapihalla on yllättäen vaihdettu, niinkuin taannoin tapahtui…). Jos energiajätteen laadun varmistaminen olisi minun hartioillani, homma siis saattaisi välillä mennä ihan pieleen.
Jotta homma saataisiin pelaamaan, pitäisi siis toimia laiskan kansalaisen ehdoilla eikä laiskaan kansalaiseen kompastuen. On toki totta, että jokaisen kansalaisen pitäisi tuntea vastuunsa kuluttamisestaan, mutta silti monimutkaisen kierrätysjärjestelmän puolustaminen haiskahtaa enemmän ekoelitismiltä kuin oikeasti mielekkäämmän maailman rakentamiselta (kierrätyssulkeisiin osallistuvat voivat tuntea itsensä paremmiksi kansalaisiksi). Täällä Iltapäivässä on aiemmin keskusteltu siitä, kuinka ilmeisesti ainakin Lontoon kulmilla homma hoituu niin, että kaikki kierrätettävä jäte (biojätettä lukuunottamatta) kipataan samaan pönttöön ja joku muu tekee sille jotain. Luulisi, että sama voisi toimia Suomessakin - sillä tavoin ainakin polttoaineeksi kelpaavan jätteen laatu saataisiin varmistettua tehokkaammin kuin kansalaista hutkimalla.
*
EDIT: unohdin pari jätekasaa ylläolevasta listasta:
10. Vanhentuneet lääkkeet, jotka palautetaan apteekkiin (eivät onneksi vie paljon tilaa)
11. Muut ongelmajätteet kuin SER-jäte tai lääkkeet (eli maalit, lakat jne.), joiden keräyspisteet ovat yhtä hämärän peitossa kuin SER-pisteet.
(Kai muuten muistatte, että myös kynsilakka (ja sen poistoaine) on ongelmajätettä - vai käytättekö aina kaikki pullot loppuun?)
Yllämainittujen lisäksi kierrätykseen menevät käytöstä poistuvat vaatteet, kirjat ja muut käyttökelpoiset tavarat, mutten laske niitä varsinaisesti jätteiksi. Mutta niiden kanssa touhuamiseen vasta meneekin aikaa.
Tiistaina 2. helmikuuta 2010 klo 13:16
Hämmästyin, kun yritin viedä kierrätyskeskukseen hyväkuntoista, täytteiltään ja alkuperäiseltä villaverhoilultaan täysin ehjää Martelan Kilta-tuolia. Ei kelvannut, koska oli tavaran vastaanottajan mielestä pölyinen! Sain ohjeen viedä tuolin ongelmajäteasemalle!
Tämä tapahtui Helsingissä, ja toisen kunnan kierrätyskeskukseen tuoli kelpasi oikein hyvin, onneksi. Tiedän kyllä, että kaiken tavaran tulee olla paitsi ehjää, myös puhdasta. Mutta viimeistään huolellisella imuroimisella tuolista saa aivan priiman… Eikä ehjää tuolia tarvitse heittää pois.
Tiistaina 2. helmikuuta 2010 klo 14:58
totta turiset: paitsi, ettei suomalaisia keittiöitä ole ainakaan tällä meidän asuinseudullamme mitoitettu kymmenelle lajitteluastialle, ei huolellinen erottelu edes auta oikean jäteastian saavuttamiseksi. heräsin tähän erityisen painokkaasti, kun vaihdoimme taloyhtiötä, jossa energia- ja metallijätettä ei enää kerätä, vaan astiat löytyvät paperille, pahville, bio- ja sekäjätteelle. lasit kuskaan samaan puistoon kuin sinä. energiajäteastia muuten helpotti elämää suunnattomasti: se nielee sisäänsä monia noista muista, joten aidosti laiskan tarvitsee erotella paljon vähemmän jos haluaa päästä helpolla.
ja joo, minähän haluan.
Tiistaina 2. helmikuuta 2010 klo 19:37
Man Ray, täälläpäin on ilmeisesti käytetyistä huonekaluista niin paljon ylitarjontaa, että vastaanottajat ovat aika nirsoja. Onhan se toisaalta ymmärrettävää.
stellagee, ohjesääntö taitaa kuitenkin sanoa, että jos on olemassa erikseen keräysastia esimerkiksi pahville, sitä ei saisi laittaa energiajäteastiaan (koska pitää suosia uudelleen käyttöä ennen tuhoamista). Eli periaatteessa homma ei helpotu, mutta laiska tietenkin oikoo mistä voi.
Tiistaina 2. helmikuuta 2010 klo 22:03
Kiitos hyvästä jatkopohdinnasta! Mutta mutta: toimiihan se kierrätys Lahdessa usean kunnan alueella ja Pietarsaari-Kokkolassakin - ja ihan juuri sen sinnikkään tiedotuksen voimalla. Miksi sama ei onnistuisi Helsingissä?
Tiistaina 2. helmikuuta 2010 klo 22:42
Minun pointtini oli lähinnä kysyä, miksi kierrätyksen pitää olla monimutkaista, jos sen voisi tehdä helpommaksikin? Ei tarvitsisi tuhlata aikaa ja rahaa sinnikkääseen tiedotukseen, jos laijittelun voisi hoitaa keskitetysti. Silloin voitaisiin päästä vielä parempaan onnistumisprosenttiin kuin Lahdessa tai Kokkolassa ja ihmisille jäisi keittiöihinsä tilaa muullekin kuin jäteastioille.
Kuvittelisin myös, että erilaisten jätteenkeräyspisteiden pystyttäminen ja niistä huolehtiminen (ja se tiedottaminen) tulee kunnille aika kalliiksi, muutenhan varmaan täällä pääkaupunkiseudullakin olisi jo homma hoidettu paremmin.
Tiistaina 2. helmikuuta 2010 klo 23:36
Ja vielä: ei ole kovin järkevää tai kustannustehokasta valjastaa koko maan väestöä puljaamaan jätteiden kanssa, koska he voisivat tehdä siihen kuluvalla ajalla jotain mielekkäämpääkin.
Ja mitenkähän ympäristöystävällistä se on, että jokaista jätelaatua kohti on omat keräysautonsa (tästä on tietysti niitä lahtelaisia poikkeuksia, jotka vaativat kansalaisilta lisää puljaamista), jotka kiertävät samaa reittiä poimien oman osuutensa?
Keskiviikkona 3. helmikuuta 2010 klo 11:45
Helpommaksi tekeminen olisi siis nimenomaan keskittämistä esimerkiksi niin, että joku yritys lajittelisi kuluttajien roskapussien sisällöt? Eli vaikka pk-seudulla asuvan yli miljoonan ihmisen lajittelu siirrettäisiin sanotaanko sadan ihmisen tehtäväksi? Kiinnostava näkökulma. Olisitko valmis maksamaan verorahoista kyseisen yrityksen toiminnan? Minä tietysti en halua siitä maksaa koska katson, että jätteiden lajittelu on velvollisuuteni kuluttajana. Olisiko kyseessä sitten yksityinen firma, jolta palvelun voisi ostaa? Tässä voisi olla markkinarako. Pitäisi tietenkin laskea vaikka viiden vuoden aikavälin kustannukset lajittelufirman pyörittämisen ja tiedotuskampanjan välillä.
Keittiöiden tilaongelmasta olen samaa mieltä, mutta jätteiden kanssa “puljaamiseen” menevästä ajasta olemme eri linjoilla, sillä mielestäni on ihan yhtä nopeaa laittaa roska sekajätteeseen kuin energiajätteeseen - jos vain taloyhtiössä on keräysastiat eikä niitä tarvitse roudata esimerkiksi lähinpään kauppakeskukseen. Lajittelussakin harjaantuu. Kun osaa katsoa pakkausjätteen merkinnät, homma sujuu nopeasti.
Jäteautoja on muuten sellaisia joihin saa omiin lokeroihinsa eri jätelajit - siitä ei siis jää kiinni jos vain tahtoa löytyy. Minun nähdäkseni pk-seudun jätehuollolla vain oli ihan muut syyt jättää tiedotus pois kuvioista.
Keskiviikkona 3. helmikuuta 2010 klo 14:14
jäin miettimään tuota lajiteltujen jätteiden laatua.
asun nimittäin alueella, jossa aika suuri osa asukkaista on tullut kiinasta, intiasta, bangladeshistä, venäjältä, valkovenäjältä, jne. kuka mistäkin. näissä perheissä läheskään kaikki eivät osaa suomea (tai edes englantiakaan) ja monesti juuri se heikoiten kielitaitoinen vaikuttaisi olevan vastuussa kodinhoidosta jätehuoltoineen. suomenkielinen tiedotus jää siis heiltä lukematta ja roska-astioihin liimatut ohjetarrat ymmärtämättä.
paikallista alkuperäisväestöä edustavia ihmisiä asuu täällä myös, mutta heistä suuri osa vaikuttaisi olevan eläkeiässä. havaintojeni mukaan myöskään heille eivät roska-astioiden väliset erot ole täysin selviä. eikä tätä varmastikaan auta se, että ne tosiaan saattavat vaihtaa paikkaa sattumanvaraisesti.
kumpaakaan porukkaa ei auta yhtään tiedotus, joka tulee muutaman A4:n muodossa, joilla on mahdollisimman pienellä fontilla tiheään painettua tekstiä ilman mitään kuvitusta. ja siis vain suomeksi.
ja sitten ovat tietenkin kaltaiseni laiskimukset, jotka lajitteluepätietoisuuden hetkellä turvautuvat “kyl tää varmaan tonne kuuluu”-ratkaisuun.
kun tähän sitten vielä lisää sen että kierrätysastiat vaikuttavat tosiaan olevan piilotettuina mitä mielikuvituksellisimpiin ja vaikeapääsyisimpiin paikkoihin, vaatii koko touhusta selviäminen paitsi kielitaitoa, tarkkaa näköä ja erehtymätöntä muistia, myös hyvää suunnistustaitoa, erinomaista lihaskuntoa ja uskomatonta sinnikkyyttä.
olen anun kanssa samoilla linjoilla siinä, että lajittelu ja kierrätys pitäisi tapahtua “laiskan” ihmisen ehdoilla. tuolla laiskuudella on monet kasvot, aina se ei johdu pelkästä viitseliäisyyden puutteesta, enkä oikein keksi, miten tiedotus tuota asiaa muuttaisi.
Keskiviikkona 3. helmikuuta 2010 klo 14:14
Mun täytyy kyllä olla samaa mieltä Katjan kanssa, lajittelussa harjaantuu ja se roska sujahtaa ihan yhtä nopeasti sille tarkoitettuun laatikkoon kuin sekajätteeseenkin. En siis oikein ymmärrä nillitystä kierrätyksen vaikeudesta. Ja taidan olla sen verran luterilainen, että mun mielestä sen kuuluukin olla vähän työlästä (ja jos saisin päättää niin kierrättämättä jättäminen vois olla sakolla rangaistavissa), että me länsimaiset kermaperseet hoksattais vähän miten täällä oikein eletään.
Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin sähän teet niitä vaunulenkkejä, semmoisella reissulla saa kätevästi vietyä vaikka metallit. Töölössä on keräyspiste siinä Manalaa vastapäätä, Jaskan grillin takana. Sinne mäkin kuskaan purkkini täältä Punavuoresta, ei mikään kohtuuton matka todellakaan.
Keskiviikkona 3. helmikuuta 2010 klo 17:43
Väännetäänpä nyt oikein rautalangasta:
1) Minä teen vaunulenkkejä, joten saan “kätevästi” vietyä metallit useamman kilometrin päähän kotoani. Työssäkäyvä, autoton naapurini sen sijaan menettää ison siivun rajallista vapaa-aikaansa raahatessaan jätteitään ympäriinsä. Ja siinä vaiheessa kun minä en enää tee vaunulenkkejä, minunkin roskareissuni mutkistuvat.
2) En ole luterilainen, joten luterilaisen kärsimyksen logiikka ei oikein pure minuun. Minusta ekologisen elämän ei pitäisi olla vaikeampaa kuin elämän ilman ekologisia valintoja eikä siihen pitäisi tarvita erillisiä katumusharjoituksia, joiden kautta tullaan paremmaksi ihmiseksi.
3) En usko, että työläys parantaa kierrätysprosenttia, pikemminkin päinvastoin.
4) Kierrätysastioiden tuominen keskustassa asuvien autottomien ihmisten lähietäisyydelle ei olisi ihan ilmaista sekään. Ei liene sattumaa, että kierrätyspisteet ovat yleensä ostareiden ja automarkettien parkkipaikoilla, siellä liikkuu tarpeeksi paljon ihmisiä tarpeeksi suurien (autoilla kuljetettavien) jätemäärien kanssa, jotta jätteiden kerääminen on kustannustehokasta. Eli tällä hetkellä kierrätysmahdollisuus kulkee käsi kädessä autoistumisen kanssa, onko se sitten erityisen ekologista?
5) Minä olisin veronmaksajana valmis maksamaan jätteiden keskitetystä lajittelusta (joka tapahtuisi KONEELLISESTI, ei ihmisvoimin), koska uskon, ettei se tulisi mitenkään erityisesti kalliimmaksi kuin nykyinen systeemi (joka sekin maksaa veronmaksajile rahaa), ennemminkin päinvastoin. Jätteenlajittelijoita valmistavia firmoja on jo olemassa, ks. esim.
http://www.soininvaara.fi/2009/10/31/bmhlle-suurkauppa-thaimaahan/
http://www.soininvaara.fi/2009/10/31/ref-ja-massapoltto/
Soininvaaran mukaan myös massapolttolaitos hyötyisi polttoaineen teollisesta lajittelusta.
Yhteenveto: minusta ekologisuuden pitäisi olla eräänlainen elämän perusasetus, ei aatteellista toimintaa. Vain sillä tavoin saadaan mahdollisimman suuri osa kansalaisista mukaan.
Keskiviikkona 3. helmikuuta 2010 klo 21:30
Sinäpä sen sanoit - tai löysit oikeat sanat. Niin samaa mieltä kanssasi siitä, että ekologisuuden pitäisi olla elämän “perusasetus”. Miksi ihmeessä sellaisen elämän, jossa pyritään tekemään itselle, kanssaihmisille ja ympäristölle hyvää, pitäisi olla jotenkin vaikeampaa tai hankalia erityisponnisteluja vaativaa?
Keskiviikkona 3. helmikuuta 2010 klo 21:54
Niinpä. Mietin vielä lisää tuota ns. white man’s burdenia eli lajittelun työläyden itseisarvoisuutta, enkä kyllä keksi, mitä lisäarvoa se toisi lopputulokseen.
Torstaina 4. helmikuuta 2010 klo 6:10
Komppaan ajatustasi ekologisuudesta perusasetuksena, sillä tekemällä homma mahdollisimman helpoksi ja järkeväksi saadaan mahdollisimman moni kierrättämään jätteensä, mikä on kaikilta -ja erityisesti siltä ekologiselta- kannoilta katsottuna vain, ja ainoastaan positiivinen asia. Syyllistämismentaliteetilla saa aikaan vain negatiivisia vastareaktioita jotka eivät palvele mitään eivätkä ketään muuta paitsi hetkellisesti syyllistäjää, joka saa tuntea olevansa parempi ja viisaampi (as if).
Porkkana toimii aina paremmin kuin keppi, mun systerin skidikin sen tietää.
Torstaina 4. helmikuuta 2010 klo 6:18
Tämä jäi pois edellisestä: itse olisin valmis maksamaan veroina jätteiden lajittelun järkeistämisen ja keskitetyn lajittelemisen muualla kuin taloyhtiöissä. OLETTAEN, että niillä verorahoilla homma todella laitettaisiin toimimaan, eikä sijoitettaisi esim. hihasta repäistyyn ylimääräiseen byrokratiaan.
Torstaina 4. helmikuuta 2010 klo 8:26
Korjasin pienen asiavirheen edellisessä kommentissani: Soininvaaran mainitsema firma valmistaa jätteenlajittelijoita, laitteen pyörittäminen olisi varmaankin kunnan/jätehuoltofirman tms. hommaa.
Keskiviikkona 10. helmikuuta 2010 klo 17:33
“Täällä Iltapäivässä on aiemmin keskusteltu siitä, kuinka ilmeisesti ainakin Lontoon kulmilla homma hoituu niin, että kaikki kierrätettävä jäte (biojätettä lukuunottamatta) kipataan samaan pönttöön ja joku muu tekee sille jotain.”
Täällä Ranskassa on myös samantyyppinen systeemi, joskaan sekään EI ole aukoton, ja sen toiminta riippuu ihan alueesta / kaupungista.
Joissakin paikoin säilykepurkit kipataan kierrätykseen, toisissa paikoin ei . Joissakin paikoissa jaetaan kotiin säkkejä (keltaisia) joihin kierrätettävät laitetaan ja ne kerätään sitten kadulta kerran viikossa. Nykyisessä asuinpaikassa on vain pömpelit kadun varressa.
Pahinta on kuitenkin se, että “skandaaliuutiset” siitä, kuinka kuluttajan hyväntahoisesti oikeaan pömpeliin kiikuttama jäte onkin todellisuudessa kipattu kaatopaikalle, ovat ihan jokakuukautisia. Jossain vaiheessa kaupunki/lääni ei pääse roskayhtiön kanssa sopimukseen, ja uutta tarjousta odotellessa kaikki päätyy samaan paikkaan.
Ja kun noita uutisia kuulee tarpeeksi usein, niin “laiska kuluttaja” rupeaa vielä laiskemmaksi, “kun ei siitä mitään hyötyä kuitenkaan ole”.
Keskiviikkona 10. helmikuuta 2010 klo 20:15
Stazzy, täälläkin uutisoidaan välillä siitä, että biojätettä kipataankin kaatopaikalle tai jätetään kokonaan tiedottamatta siitä, mihin joku jäte varsinaisesti menee (esim. energiajaetta ei polteta pääkaupunkiseudulla, joten sitä rahdataan jonnekin toiselle puolelle Suomea). Tuo, ettei kuluttaja voi oikeasti tietää, mitä jätteelle tapahtuu, on kyllä ongelma ja kuten sanot, heikentää kierrätysintoa.