Perjantaina 5. helmikuuta 2010
Gotham City. Always brings a smile to my face.
Muisti palailee pätkittäin. Istuskelin (mustalla nahka)sohvalla lukemassa eiliseen viestiini tulleita kommentteja ja niinkuin nykyään tapanani on, jäin välillä tuijottamaan olohuonettamme hallitsevaa Manhattania. Yhtäkkiä muistin taas yhden unohtuneen ikuisen inspiraation lähteen: Tim Burtonin ohjaaman Batman-elokuvan vuodelta 1989.
Pidän elokuvasta kokonaisuudessaan, mutta varsinaisen vaikutuksen siinä teki kulissi, jossa tarina tapahtuu - Gotham City. Elokuvan production designer Anton Furst kuvailee kädenjälkeään seuraavasti:
We imagined what New York City might have become without a planning commission. A city run by crime, with a riot of architectural styles. An essay in ugliness. As if hell erupted through the pavement and kept on going.
(Lähde: Wikipedia)
Batman-sarjakuvien tekijän Dennis O’Neilin näkemys (sarjakuvien) Gotham Citystä välittyy niinikään Burtonin elokuvasta:
Batman’s Gotham City is Manhattan below Fourteenth Street at eleven minutes past midnight on the coldest night in November.
(Lähde: Wikipedia)
Riot of archtectural styles voisi kuvata omaa tyyliäni niin pukeutumisessa kuin sisustamisessakin: art decoa (Chrysler buildingin katossakin on vähän niinku laskoksia, eikö?), modernismea, funkkista, betonibrutalismia ja muutama satunnainen hökkelikylä sekaan.
Elokuvan nähneet muistanevat sen lopussa kaupungin yllä leijailleet Jokerin viritykset: suuret, myrkyllistä kaasua sisältävät, omituisia otuksia esittävät ilmapallot. Ne olivat vähän (tai oikeastaan paljon…) vinksahtanut versio Macy’s-tavaratalon kiitospäivän paraatista, jollaisia on järjestetty art decon ajoista lähtien. Emedemartan blogista löytyy valikoima kuvia menneiden vuosien oikeista ilmapalloista New Yorkin kaduilla. Ihan järjettömän hienoja.
Olen huomaavinani niiden ulkonäössä jotain yhtäläisyyttä näiden kavereiden kanssa.
Trailerista löytyy myös Jaakolle inspiraatiota vähän värikkäämpään miesten pukeutumiseen.
Perjantaina 5. helmikuuta 2010 klo 14:48
oi, miten mahtavia nuo pallot ovat! ja mielenkiintoinen rinnastus arkkitehtyyrin ja henk.koht. tyylin välillä.
Perjantaina 5. helmikuuta 2010 klo 19:29
Mun pesänrakennusvimmani on ajanut mut taas kiinnostumaan enemmän arkkitehtuurista, sekä sisustussellaisesta että talojen designista. Sieltä löytyy inspiraatiota pukeutumiseen ihan siinä missä muistakin taiteenlajeista.
Taisin unohtaa mainita tuossa jutussa, mutta se on varmaan sanomattakin selvää, että Gotham City toimi inspiksenä nimenomaan goottiaikojeni pukeutumisessa (siihen aikaan ostin sen edellisen postauksen puseronkin), ja sitä kautta se on jäänyt taustalle kummittelemaan pysyvästi.
Perjantaina 5. helmikuuta 2010 klo 20:18
Kuulostaa siltä että NYC on kaivautunut ihosi alle! Jos arkkitehtuuri on sydäntä lähellä on myös pohjoinen Kalifornia ihan vertaansa vailla inspiraation lähteenä. San Francisco on toki huikean kaunis, mutta todella päräyttävää on retkeillä kaupungin ulkopuolelle, maaseudun pikkuteille, jossa rakennukset vaihtelee välillä todella äärimmäisissä tyyleissä; vanhoista, kultaryntäyksen aikaisen tyylisistä puurakennuksista todella huikeisiin moderneihin virityksiin! Melko yleinen ratkaisu on tosi korkeat, ateljeemaiset ikkunat olkkareissa, mitkä tekee ulkopuolelta katselijalle liki kirkkomaisen olemuksen, mutta muodoissa löytyy muissakin. Viimeksi törmäsin puolipallon muotoiseen rakennukseen, kahdeksankulmioita olen nähnyt jo muutamia, ja toki materiaaleissa löytyy myös vaikka mitä punapuulaudasta ja paanusta mosaiikkiin. Villi länsi :)
Perjantaina 5. helmikuuta 2010 klo 23:20
Katja, argh, älä yllytä… mun ihon alla on jo Barcelona, Berliini ja NYC, ja mun nahka varmaan ratkeaa, jos sinne pitäisi mahduttaa vielä muitakin.
Sunnuntaina 7. helmikuuta 2010 klo 22:07
Minustakin tuo rinnastus arkkitehtuurin ja henkilökohtaisen tyylin välillä on hyvin kiintoisa! Pitäisikin miettiä, mitä se oman tyylin kohdalla mahtaisi tarkoittaa…
Eri kaupungeillahan on usein hyvinkin erilaiset ja tunnistettavat “tyyliprofiilit”: Milanossa ihmiset näyttävät tietynlaisilta, Berliinissä toisenlaisilta. Koko kaupunkikulttuuri on luonnollisesti vastuussa näistä kiehtovista tyylieroista ja -painotuksista - tämä on jotakin, joka viehättää minua suunnattomasti ja jota mietin tavan takaa - mutta enpä ole koskaan oikeastaan pohtinut sitä, mikä merkitys arkkitehtuurilla voisi olla kaupunkiin muodostuvalle muoti- ja tyylikulttuurille.
Maanantaina 8. helmikuuta 2010 klo 0:30
Anna, jään odottamaan sun pohdintojasi aiheesta!
Mä kyllä uskon, että arkkitehtuuri vaikuttaa kaupungin yleiseen fiilikseen ja sitä kautta myös siihen, millaista jengiä sinne pesiytyy. Esimerkiksi Barcelonassa asuu jotenkin ihan kaupungin näköistä jengiä (aika sekalaista ja vähän hipahtavaa). Aiemmin täällä mainitsemani Creative Space - Urban homes of artists and innovators -kirja on aika valaiseva tällaisten pohdintojen suhteen, jengin kämpätkin ovat eri kaupungeissa erilaisia (ja aika tietyn kaupungin näköisiä).