Tein viime vuoden malliin listaa tästä vuodesta. Tajusin juuri, etten ole tänä vuonna käynyt kertaakaan leffassa enkä yhdelläkään keikalla, alkuvuodesta olin liian pullea ja sen jälkeen on ollut muuta tekemistä. Historiallista sinänsä – olen käynyt ainakin muutamalla keikalla joka vuosi varmaan viisitoistavuotiaasta lähtien. En myöskään poistunut kotimaan maaperältä kertaakaan, hyvä jos Helsingistä – Turun lisäksi olen reissannut vain Espoossa, Vantaalla ja Naantalissa.
Se muu tekeminen – eli huhtikuussa syntyneen pienen ihmisen hoivaaminen – on tosiaan vienyt lähes kaiken aikani, niinkuin kuuluukin. Elämänmuutos on hämmentävän suuri, mutta samaan aikaan hyvin luonteva ja juuri oikealta tuntuva. Itse en koe muuttuneeni kovin paljon, pikemminkin olen tutustunut itseeni paremmin.
Mutta nyt se lista:
Levy: Alice in Chains: Black Gives Way to Blue.
Taidepläjäys: Lomo ja mustavalkofilmi.
Artisti: Hertta Kiiski.
Kaupunki: Helsinki. Olen kuluneen vuoden aikana ehtinyt koluta kaikki eteläisen kaupungin sivukujat lastenvaunuja työnnellen.
Katu: Viiskulma.
Kirja: Paul Auster: Mies pimeässä / Matkoja kirjoittajankammiossa. En ole vielä lukenut tätä Austerin uusinta suomennosta loppuun, mutta tähän mennessä se vaikuttaa taatulta Austerilta – ja ainakin se on parempi kuin se toinen tänä vuonna lukemani kirja. (En ole juuri kerinnyt lukemaan, kun on ollut muuta tekemistä…)
Vaate: housut, ihan yleisesti.
Laukku: Swedish Hasbeens -satulalaukku. (Tällä hetkellä työn alla on suunnitelma, miten yhdistetään ei-olkalaukku ja vaunujen työntäminen. Vielä en ole keksinyt ratkaisua.)
Investointi: kaikki hankkimani klassikoiksi luokiteltavat vaatteet, joista uusin on vielä esittelemättä… vaatekomeroni on pikkumustaa vaille valmis.
Väline: pyöröpuikko.
Karkki: Makeidonin mentholkarkit. (Olen viettänyt jouluni piparminttu-, menthol- ja anishuuruissa.)
Ravintolaelämys kotimaassa: Mamin lounaat. Ei meillä Helsingissä vaan tuollaisia, tuohon hintaan.
Uutuus: Turun Kahvipaahtimon kahvit.
Ruoka-aiheinen ylläri: Porkkanakakkuaddiktio.
Hetki: eräs varhainen maanantaiaamu Naistenklinikalla huhtikuun lopulla.
Tunne: ensin hämmennys, sitten onni ja yhä kasvava rakkaus.
Hyvää uutta vuotta!!
Mietin itsekin vastaavaa listaa, mutta se taitaa nyt jäädä muiden puuhien jalkoihin. Paljon hienoja juttuja viime vuosi kyllä piti sisällään: on ollut mahtavaa nähdä oman lapsen muuttuvan vauvasta pieneksi naiseksi, joka ilmaisee itseään hienosti ja monipuolisesti, on ollut mahtavaa nähdä oma kirjallinen tuotos ihka oikeana, kovakantisena teoksena, on ollut mahtavaa opetella ihan uudenlaista työtä ja tutustua moniin kivoihin uusiin tyyppeihin. Ja tietenkin sinun listallasi komeillut huhtikuinen maanantaiaamu oli eräs vuoden mahtavia asioita kaikille meille läheisille! On ollut suuri ilo saada uusi pieni perheenjäsen! :)
Jees, hienoja juttuja voi pohtia täällä kommenttiosastollakin, ei niistä oo pakko tehdä listoja. Pienestä perheenjäsenestä riittää kyllä iloa kaikille läheisille!