Arkistojen kätköistä löytyi tällaisia aarteita:
Kumpienkin hankinta ajoittuu historiassa noin vuodelle -95. Vihreät rasvanupukkimaiharit on piti käydä ostamassa Tukholmasta, koska siihen aikaan Suomesta ei löytynyt mitään kivaa (maailma muuttuu, onneksi, ja nykyään on se internetkin). Kummatkin ovat edelleen aivan hyvässä kunnossa (mitä nyt sisäpohjat ovat vähän koppuraiset, niin ilmeisesti tapahtuu paljon käytetyille kengille, kun ne arkistoidaan vuosikymmeneksi pahvilaatikkoon) ja mahtuvat jalkaankin vielä. Käyttöön siis!
Yritin eilen käydä luottosuutarillani ostamassa uudet nauhat ja sellaista rasvaa, jolla rasvanupukkia rasvataan saadakseni nuo vihreät maiharit käyttökuntoon. Suutarinliikkeellä oli yllättäen uusi omistaja, joka myi minulle kohtuullisen hämmennyksen jälkeen aivan liian lyhyet nauhat eikä plankkia/rasvaa ollenkaan. Hmm, tarvitsisin varmaan uuden luottosuutarin. Saa antaa vinkkejä! Toivomukseni olisi, että se sijaitsisi eteläisessä Helsingissä, sillä kauas on pitkä matka.
apua, mistä suutarista puhut? olen edelleen luottosuutarin kaipuussa, sillä viiskulman suutari ei ole vakuuttanut minua estetiikantajullaan ihan täysin…
muistan tilanneeni omat gettagrip-maiharini noina samoina aikoina (oisko 94) jonkun helsinkiläisen putiikin (alkoi d:llä) kautta postimyyntinä, koska “siihen aikaan suomesta ei löytynyt mitään kivaa” – muistuttivat kovasti noita sun vihreitä. myin ne aikoinaan pois samoin kuin jotkut sen ajan martensinikin. ainakin yhdet steel cap -martensit kulutin ihan loppuun teiniklompsutteluissani ja yhdet vanhukset ovat vielä käytössä. havaitsin, että sisäpohjan lisäksi myös kengän kieli kuivuu laatikkosäilytyksessä… kummallista.
Kyse on tosiaan Viiskulman suutarista, ja minun asiointini tyssäsi aika jykevään kielimuuriin… kaikki kunnia ulkomaalaisille, jotka uskaltavat ryhtyä täällä yrittäjiksi, mutta se on tosiaan hiukan ongelmallista, ettei asioiden hoitaminen onnistu kielitaidon puutteen takia.
Se helsinkiläinen postimyyntiputiikki oli Dekadenz, ja se palveli kaikkia hörhöjä skinheadeista punkkareihin ja fiftareihin. Viiskulmassa nykyään sijaitseva Garageland vaikuttaisi olevan aika samantapainen putiikki.
upeat maiharit, wow!
Noi vihreet on ihan mielettömän hienot!!!!!!!! *kadekadekade*
onko nuo vasemmanpuoleiset Doc martensit kans+ mulla on samanlaiset violetit, jotka Kata lähetti saksasta. rakastan niitä, ovat nytkin jaloissa.
vihreät on kieltämättä päheet!
-minh-
Mulla on myös (olen vuosimallia ’76) teräskärkiset kymppireikäiset Docit ja niin ikään teräskärkiset ja kymppireikäiset Undergroundit, jotka molemmat kävin vasitella Helsingistä Dekadenzista ostamassa, ja siihen ne vaivalla mansikanpoimimisella kokoon kasatut rahat hupenivatkin… Docit investoin ensin, vuosi oli muistaakseni 1994 ja Undergroundit siitä vuoden päästä. Kun vaatteisiin ei enää ollut varaa, haalin niitä kierrätyskeskuksesta (silloin niistä sai vielä ilmaiseksi vaatteita ja vieläpä hyvää tavaraa, 1960- ja 1970-luvuilta) ja sukulaisten vinteiltä. Grungea kuuntelevalle se sopi muutenkin mainiosti.
Samaan tapaan minäkin kaivoin nyt omalta vinniltä Docit, mutta auts, olin unohtanut, että toinen kenkä oli murtunut puhki teräskärjen vierestä, ja siitä reiästä tulee kaikki moska ja loska sisään. Undergroundien pitäisi olla ihan kunnossa, sillä niitä ehdin käyttää paljon vähemmän. En ole vielä kaivanut niitä esille. Itse asiassa mulla on muuten tuollaiset teräskärkiset kävelykenkädocitkin, mutta niitä en oikein koskaan oppinut käyttämään. Ne majailevat edelleen lapsuudenkodissani.
Sen sijaan yllätin itseni ja ostin uudet Martensit, tällä kertaa valkoiset kahdeksanreikäiset – kuorrutettuna kukilla! Jotenkin tuntuu, että ne sopivat kolmekymppiselle grungen jo kerran – voimallisesti, jos saan sanoa – eläneelle paremmin kuin ihan perustohtorit.
Dekadenz oli tuolloin 1990-luvun alkupuolella taivas, varsinkin kaltaiselleni pienessä pitäjässä Pohjanmaalla asuvalle. Postimyynnistä en tosin koskaan tilannut, vaan piti aina päästä reissun päälle aivan putiikkin asti. Helsingissä käyminen oli meikäläiselle tuolloin vallan uutta ja isoa. Garageland muistaakseni eriytyi Dekadenzista omaksi putiikikseen ja on sittemmin jäänyt henkiin toisin kuin iso D. Mahdankohan muistaa oikein?
ihanat löydöt :)
Jees, kiitoksia kehuista.
minh, nuo vasemmanpuolimmaiset ovat tosiaan Doc Martens -kävelykengät, tai siis ammattikielellä kolmireikäiset Martensit.
Vimps, oliko Dekadenzin liike jossain Forumin sisäpihalla? Muistan itsekin käyneeni siellä joskus… mutta useammin tosiaan tilattiin kamaa postimyynnistä, tai sitten mentiin kauas Tukholmaan hankkimaan maihareita. Siellä jossain Kungsgatanilla oli liike, jossa oli vaikka mitä.
Mulla on edelleen käytössä klassiset 10-reikäiset pehmeäkärkiset mustat Martensit, toimivimmat kengät tällaisilla säillä. Mä elin grungen myös aika voimallisesti silloin 90-luvulla, mutta mun mielestä on vaan kivaa, että klassikkomonot muistuttavat mua siitä.
Dekadenz oli tosiaankin Forumin sisäpihalla. Sieltä itsekin kävin hakemassa mm. hiusvärejä sun muuta, mitä ei meidän pikkukaupungista saanut 90-luvulla. En kyllä tiedä, saako vieläkään?
Turhaan poistit:)
Ja nyt huomasin keskustelun. Nisonen perusti Garagelandin Decadensin jälkeen. Kyseessä on mies joka edelleen viiskybäsenä osaa haistaa seuraavat nousevat alakulduuri villitykset.
Ee, juu, sieltä tosiaan sai punk-osaston hiusvärejä laidasta laitaan. Muistan edelleen postimyyntikatalogien värikartat.
katriina, kiitos tiedosta!
Jos Kallio ei ole liian kaukana, mun naapurissani Fleminginkadun ja Vaasankadun kulmakorttelissa Flemarin puolella on todella hyvä ja asiansa osaava suutari. Liikkeen tunnistaa fiftarityylisestä ikkunansomistuksesta.
Ja jälkikirjoituksena vielä, noi maiharit on aivan mahdottoman upeat!
Katja, kiitoksia! Mä käyn Kalliossa ehkä kerran puolessa vuodessa…
Kokeilepa Kasarminkadulla Kirraa vastapäätä mäessä pientä suutarinliikettä. Auki vähän miten sattuu mutta suutari on mukava ja tietää mitä tekee. Voi tietysti olla ettei sitäkään enää ole ei?
Mulla oli grungeaikoihin korkeavartiset pehmeäkärkiset dokkarit, ehkä 91-92 hankittu Dekadenzistä. Uh, kyllä niillä kuljettiin. Huippu oli varmaan 30 000 maiharijalkaa kolme päivää putkeen Hultsfredissä 93 sateessa ja kuumassa.
Pariisinneito, kiitoksia vinkistä! En muuten ole koskaan huomannut suutaria niillä nurkilla, täytyy käydä katsomassa, onko se edelleen siellä.