Torstaina 8. lokakuuta 2009
Sheena is a punk rocker
Ensin oli aikuisgrunge ja sitten aikuisgootti, nyt on inspiraatiolistalla vuorossa aikuispunk:
parkatakki Zara, alpakkaneulemekko Edun, kauluri Marimekko, trikoot Monki ja maiharit Doc Martens
En ole itse koskaan ollut inessä punk-skenessä, mutta innoitun kyllä joistakin kyseisen genren edustajista, sekä musiikillisesti että etenkin tyylillisesti. Jaakko muistaa varmasti viime vuosisadan Turusta erään kauniin punkkaritytön, joka yhdisti ruskeaa ja pinkkiä leopardikuosia ja trikoota ja maiharia ja pukeutui aina hyvin näyttävästi. Sovitellessani uusia kalsareitani muistin hänet, ja ajattelin etsiä enemmänkin innoitusta hänen kaltaisistaan. En ehkä piirtäisi anarkiamerkkiä nahkatakin selkään, mutta kirjava trikoo (joka tosiaan - onneksi - näyttää enemmän klooripestyltä kuin batiikkivärjätyltä) ja maihinnousukenkä toimii aina.
Kalsarit ja maiharit (sekä kengät että takki) ovat oivallisia syysmyrskyntorjuntavaatteita, monot kestävät vettä ja lahkeet eivät kastu. Kalsarit ovat Mintun putiikista - muuten samat kuin Sugar Kanella, mutta viikunan väriset. Käytin Edunin alpakkaneulemekkoa viime talvena pallovatsan peitteenä, ja se onneksi sopii hyvin normaaleihinkin mittoihini.
*
Alpakka on yksi lempparimateriaaleistani, ja siitä tulikin mieleeni eri puolilla blogistania viime aikoina käydyt keskustelut vaatteiden materiaaleista - esimerkiksi Stellagee ja Issues-blogin Jan ovat kirjoittaneet aiheesta.
Etsiskelin netistä jotain kätevää tiivistelmää erilaisista kuiduista, ja löysin Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n kuituoppaan. Siitä löytyvät kaikki yleisimmin käytetyt kuidut simppelisti ryhmiteltyinä ja sen avulla käy selville esimerkiksi se, ettei sellainen usein kammotuksena pidetty asia kuin tekokuitu välttämättä ole niin huono juttu kuin miltä ensin kuulostaa, tekokuituja kun ovat myös esimerkiksi muuntokuidut, jotka ovat enimmäkseen varsin miellyttäviä.
Puhdas villakaan ei ole niin simppeli juttu kuin miltä ensin vaikuttaisi, se kun ei ole kovin kulutuksenkestävää ja villalankojakin on erilaisia. Löyhäkierteisestä langasta neulottu pusero jää kiinni ovenkahvaan ja kellonhihnaan ja puhdistamaton villa haisee lampaalle. Pieni määrä polyamidia (tai polyesteria, esim. suhteessa 75% villaa, 25% poly-jotakin) tekee esimerkiksi villasukkalangasta tai villakankaasta kestävämpää. Ja oma lukunsa ovat tietenkin huonolaatuiset tai käyttötarkoitukseen sopimattomat villalangat, joista tehtyjä riepuja kaupat ovat nykyään puolillaan. Ne nyppyyntyvät, vanuvat tai pistelevät.
*
Joskus käy niin, että laadukkaatkin kuidut käyvät hankaliksi. Esimerkiksi ihanan pehmeältä tuntuva silkkimohair-lanka, josta mun oli tarkoitus neuloa jokin rodartemainen verkkoasia, osoittautui äärest ärsyttäväksi neulottavaksi, se on liukasta ja joustamatonta ja takertuu puikkoihin ja silmukat kiristyvät niin pieniksi, että niitä on mahdoton neuloa. Silkkisen pehmeä bambuviskoosilanka taas oli niin luistavaa, etten millään pystynyt keksimään tapaa, jolla pystyisin jatkamaan lankaa kerästä toiseen ja huolittelemaan jatkokohdan pitävästi, mutta kuitenkin näkymättömästi.
Tällä hetkellä olenkin tykästynyt Rowanin puhtaaseen, konepestävään villalankaan, josta on tähän mennessä syntynyt grungepipo ja vauvanhaalari, ja kohta kenties jonkinlainen postmoderni kaulahuivi.
Torstaina 8. lokakuuta 2009 klo 9:51
Hei, eksyin tänne monien blogien kautta, täytyy sanoa, et tykkään sun tyylistä kirjoittaa.
Viikunakalsarisi on tosi hienot, yleensä batiikista tulee mieleen hippimeininki, mutta näissä on kyllä grungemainen tuntu.
Postmoderni kaulahuivi olisi kiva nähdä, toivottavasti otat kuvia kunhan saat sen valmiiksi :)
Torstaina 8. lokakuuta 2009 klo 20:31
Grr… olen ollut jo jonkin aikaa “tätä myöten” täynnä kaikkia mahdollisia leggareita, mutta noi näyttää tuon neuleen ja maihareiden kanssa niiiiin hyviltä ettei mitään rajaa! Tiedoksesi, aion tehdä parhaani kopioidakseni tuon tyylisi! ;)
Joskin mulla ei ole Martenseja, ja ne vähän vastaavat saappaat on Suomessa.. nyyh! Oeln yrittänyt etsiä jotain vastaavaa secondhandina täältä, mutta vielä ei ole tullut vastaan (kolmekutosen jalka ei täällä lännessä ole järin yleinen, näemmä). Terkut siis San Franciscosta!
Torstaina 8. lokakuuta 2009 klo 21:04
Sit kun mulla on se alpakkafarmi, saat niin paljon lankaa kuin sielu sietää ja sitten teetän itselleni alpakkavaatteita. Nytkin himottaisi just joku neulemekko tai- takki alpakanvillasta, mutta en ole tykännyt oikein mistään näkemistäni malleista enkä väreistä. Toisin sanoen: alpakkafarmilleni on tilaus!
-minh-
Torstaina 8. lokakuuta 2009 klo 23:08
Siinä on punk-Ari! Tykkään hurjasti yhdistelmästä, tuo punertava versio leggareista sopii sulle kuin laama kainaloon. Mun mielestä näitten kalsareitten kuosi on hyvin edullinen ihmisen säärille, ja muutenkin ihanan helppo pitää huomiotaherättävyydestään huolimatta/sen takia.
Punk varmaan toimii parhaiten just joissain (epä)väreissä, pehmentää tai pikemminkin syventää.
Perjantaina 9. lokakuuta 2009 klo 8:39
ilona, kiitoksia! Noiden kalsareiden eduksi täytyy sanoa, että ne eivät ilmeisesti ole oikeasti batiikkivärjätyt, vaan niissä on batiikkivärjäystä imitoiva painokuvio, joka onneksi ei ihan muistuta alkuperäistä esikuvaansa (ainakin mun mielestä näyttää siltä, että olisi noin, ainakin jos vertaa siihen, millaisia batiikkivärjätyistä jutuista itse tehtyinä tulee - olen joskus sellaisiakin kokeillut).
Kaulahuivista tulee kuvia aikanaan….
Katja, ole hyvä vaan. :) Ja terveisiä San Franciscoon! Päästäpä sinne joskus…
minh, mä näin viime lauantaina alpakoita Korkeavuorenkadulla, niitä oli kolme karsinassa sen alpakkavaatekaupan edessä. Mä olen jo pitkään suunnitellut, että jos olisin rikas, ostaisin Meripuiston ja perustaisin sinne alpakkafarmin, siinä saisi turistimagneetin ja villaa samalla vaivalla.
Toi Edunin alpakkamekko on väljä ja lepakkohihainen, oikein kiva malli. Siinä on myös kätevästi vetoketjuin säädeltävä venekaulus.
(Tajusin muuten just, että vetoketjujen vetimet ovat viikunanlehden muotoiset, sopivat hyvin mun kalsareiden värin kanssa. Tosin mun mielestä ne näyttää enemmän hampunlehdiltä, mutta ajatus kai on tärkein…)
sugar kane, kiitoksia! Toi asu on tosiaan mulle hämmentävänkin epävärinen, yritän just ottaa tuollaisia himmeämpiä värejä haltuun. Sellanen neonvärinen punk-tyyli olis jo ehkä vähän liian alleviivaavaa, ihan kirjaimellisesti.
Mä kans tykkään noiden kalsareiden materiaalista ja kuosista, sopivan särmikäs mut ei kuitenkaan liian.
Lauantaina 10. lokakuuta 2009 klo 5:28
Joo, tää paikka on monin tavoin taivas… Monimuotoisuus toteutuu täällä niin monilla eri tavoilla, sekä kaupunkinäkymässä kuin kaupungin ulkopuolella, luonnossa! Ehdottomasti suosittelen, pieksee NYCin 16-0 eikä edes jatsia puutu! Ihmiset on _reilusti_ ystävällisempiä, tulevat jopa juttusille ihan noin vaan (viimeksi tänään Crossroadsilla jonne poikkesin treenin jälkeen ja josta aivan vahingossa löysin niin ässän villapaidan tuohon tyylin kopiointiin, tai sanoisinko, tyylistä inspiroitumiseen), siis muutkin kuin pummit… muutenkin meininki on, ainakin mulle paljon sopivampi ja parempi. Enkä ees aloita säästä, joka hipoo täydellisyyttä kaikin tavoin…
Lauantaina 10. lokakuuta 2009 klo 19:30
Ihan huippuja nämä aikuiset asennepukeutumisjutut! Itsekin juuri kaivoin 10v vanaht maiharit kaapista…
Sunnuntaina 11. lokakuuta 2009 klo 11:16
Katja, nyt se kääntää veistä haavassa… mutta kiitos kuulumisista kuitenkin! :)
bubble, kiitoksia! Joskus tuntuu siltä, että aikuisten asennepukeutuminen on vähän aliarvostettua, joten pitää yrittää itse näyttää mallia.
Sunnuntaina 11. lokakuuta 2009 klo 19:40
hei, olitko sunnuntai ilta(päivä)nä pasilan asemalla? Jos olit, bongasin oikein! :)
Trikoot ovat oikein hauskat, harmi etten käynyt monkin liikkeessä tukholmassa ollessani..
Maanantaina 12. lokakuuta 2009 klo 10:13
Mä kyllä pysähdyin Pasilan asemalla sunnuntaina, mutta junan sisäpuolella…
Noita Monkin trikoita saa ostaa netistä, ei tarvitse raahautua Tukholmaan asti.
Maanantaina 12. lokakuuta 2009 klo 19:46
Mainiota, juuri tuollaista kuituopasta olen yrittänyt googailla, mutten vielä löytänyt. Kiitos linkkivinkistä!
Keskiviikkona 14. lokakuuta 2009 klo 0:26
Hienoa, aikuisgootteja lisää tänne pimeään Suomeen.
Joo ja kuituoppaasta iso kiitos :)
Keskiviikkona 14. lokakuuta 2009 klo 18:09
Ee, ole hyvä vain.