Perjantaina 30. lokakuuta 2009
I know the way you are, I know you’re sleeping with your dolls
Siellä täällä blogeissa on näkynyt tällaista “seitsemän asiaa minusta, joita ette tienneet” -listauksia. Vielä jokin aika sitten se taisi olla “kuusi satunnaista asiaa minusta”. En silloin ehtinyt mukaan, joten tämä lista on jotain noiden kahden väliltä.
1. Olen vasenkätinen, mutta käytän mm. saksia, virkkuukoukkua ja leipäveistä oikealla kädellä. Olen aikoinaan oppinut neulomaan vasenkätisesti eli vasemmalta oikealle ihan itsekseni, ja tajusin asian vasta, kun koulussa käsityötunnilla opettaja sotki tekeillä olleen työni neulomalla sitä välillä toiseen suuntaan. Olen sittemmin opetellut neulomaan myös oikeakätisesti. Ihan kätevää, voin neuloa sileää neuletta vain oikealta puolelta.
2. Opin neulomaan joskus kymmenenvuotiaana, ja olen väsännyt kaikenlaista käsilläni siitä lähtien. Kuten edellisessä postauksessani paasasin, tekninen taito on avain luovuuteen, joten minäkin neuloin asioita suoraan ohjeista vuosikaudet ennen kuin aloin suunnitella mallini itse. Ne, jotka sietävät pettymyksiä paremmin kuin minä, voivat toki oikoa näissä asioissa. (Itse joskus ihmettelen, miksi olen käsitöiden suhteen niin perfektionisti, kun muussa elämässä en todellakaan ole…)
Ihan ensimmäiset värkkäilyni koulussa ala-asteella olivat jostain käsittämättömästä syystä ilman minkäänlaisia ohjeita ja mitään käsitystä mistään tehtyjä (jälkeenpäin ihmetyttää, mitä ne opettajat siellä tunneilla tekevät…) ja olivat kyllä sen näköisiäkin. Äidilläni on tallella tekemäni vauvahaalari, joka on noin kolmivuotiaan lapsen kokoinen.
Nykyään ihmettelen, miksi nimenomaan ne, jotka osaavat, tuntuvat harvemmin miettivän pukeutumista kokonaisuutena, vaan neuleet ovat usein yksittäisiä ja irrallisia vaatekappaleita. Tämä koskee sekä netissä näkemiäni ohjeita että (kotimaisia) käsityölehtiä.
3. Silmäni ovat vihreät, mikä miellyttää minua suuresti. Veikkaan mieltymykseni punaisen ja vihreän vastavärikontrastiin juontavan juurensa silmieni väristä, olen tottunut korostamaan silmien vihreyttä vaaleanpunaisella luomivärillä.
Toinen väri, joka yllättäen korostaa hienosti silmien vihreyttä, on petroolinsininen. En vain just tällä hetkellä tunne sitä omaksi värikseni.
4. Joskus suunnittelin itselleni yleensä maksimissaan kuuden sävyn väripaletteja, joita noudatin pukeutumisessani, kunnes kyllästyin ja pistin kaiken taas uusiksi. Sen jälkeen mulla oli pitkä musta kausi, minkä jälkeen olen taas tehnyt paluuta väreihin. En aio enää rajoittaa värinkäyttöäni paleteilla, aion vain pitäytyä väreissä, joista oikeasti pidän. On varmaan jo käynyt selväksi, että punainen ja vihreä ovat suosikkejani, enkä erityisesti pidä sinisestä (paitsi siniharmaasta) ja ruskeasta.
Talvisempiin keleihin pukeutuminen tuntuu yllättävän epäinspiroivalta, kun melkein kaikki talvivaatteeni ovat mustia. Yritän korjata tilannetta asusteilla (ja silä hulluna neulomisella), koska en kuitenkaan aio pistää taas vaatekaappia uusiksi.
5. Pääsen ensi vuonna harjoittamaan köyhäilyn jaloa taitoa, kun jään hoitamaan lastani kotiin kotihoidontuella, joka ei ole kovin häävi summa rahaa kuukaudessa. Mieheni toki elättää minua, mutten aio pistää häntä maksamaan kerskailevaa elämäntyyliäni. Olen jo jonkin aikaa toteuttanut täälläkin ruotimaani ryhtiliikettä, jonka tarkoituksena on laittaa vaate- ja muut kaapit järjestykseen ja sen jälkeen lopettaa tavaran haaliminen lähes kokonaan, jos mahdollista. Pikkuhiljaa alkaa olla siinä mielessä valmista, että olen onnistunut haalimaan melkein kaikki tarpeelliset perusasiat - viimeisimpänä vaatehankintanani mustat housut. (Enää puuttuu joku hieno toppi niiden pariksi juhlatilaisuuksiin…)
6. Äitiys on muuttanut eniten ulkoista tyyliäni - paljon enemmän kuin esimerkiksi arvojani tai maailmankatsomustani, jotka ovat lopulta muuttuneet hyvin vähän. En osannut odottaa tätä.
Lauantaina 31. lokakuuta 2009 klo 17:48
Yksi syy tuohon käsitöiden ja oman pukeutumisen väliseen ristiriitaan voisi olla se, että niitä omaan tyyliin sopivia juttuja on tylsä tehdä. :-) Näin on ainakin mulla. Pukeudun melkein pelkästään mustaan ja harmaaseen ja yksinkertaiseen, ja ne neulejutut, joita voisin itse kuvitella käyttäväni, ovat tosi tylsiä kutoa. Pitäisi hankkia neulekone, jotta voisi päästellä parin metrin verran jotain sileää tuubia. Ja mulle käsityöt on jotain muuta, tykkään tehdä värikästä, vaikken sitä osaa päälläni pitääkään. Nyt alkaa kyllä olla oma perhe ja suku jo vaatetettuja…
Mutta siis, samaa mieltä olen kanssasi. Mulla on vaatehuone täynnä omituisia neuleita, joita en koskaan pidä. Mutta niitä oli kiva tehdä! :-)
Lauantaina 31. lokakuuta 2009 klo 22:58
[…] Anu valmistautuu taloudellisen tilanteen muutokseen: ”Pääsen ensi vuonna harjoittamaan köyhäilyn jaloa taitoa, kun jään hoitamaan lastani kotiin kotihoidontuella, joka ei ole kovin häävi summa rahaa kuukaudessa. Mieheni toki elättää minua, mutten aio pistää häntä maksamaan kerskailevaa elämäntyyliäni. Olen jo jonkin aikaa toteuttanut täälläkin ruotimaani ryhtiliikettä, jonka tarkoituksena on laittaa vaate- ja muut kaapit järjestykseen ja sen jälkeen lopettaa tavaran haaliminen lähes kokonaan, jos mahdollista.” (Mari Koo) […]
Sunnuntaina 1. marraskuuta 2009 klo 19:28
Minulle vain yksinkertaisesti eivät paksut neuleet, joita jaksaisin neuloa, istu yhtään. On ollut pakko pitäytyä kaulahuiveissa, villasukissa ja virkatuissa jutuissa.
Tästäkin huolimatta vannon neulomisen meditatiivisen vaikutuksen positiivisuuden nimiin!
Maanantaina 2. marraskuuta 2009 klo 9:35
Minulla on myös ollut pukeutumisessa todella pitkä musta kausi… …mutta sitten tunnustin itselleni, että en kuulu niihin kurinalaisiin ikityylikkäisiin, jotka pystyvät pitämään vaatekaapin minimalistisessa väriskaalassa. Oikeasti rakastan värejä! Mutta musta ja valkoinen ovat rakkaita nekin.
Jouduin opettelemaan tuon väärään suuntaan neulomisen ihan varta vasten tiettyjä neulemalleja varten, melko kankeaa se on mutta jos työtä täytyy kääntää muutaman silmukan takia käy homma nykyisin kuitenkin nopeammin tuolla tyylillä.
Myös noissa käsityöjutuissa olen kokenut samaa - ja osaltaan tuo ristiriita johti neuleblogin toistaiseksi jatkuvaan taukoon. Terhikin on asian suhteen oikeilla jäljillä… …vaikka omien neuleideni ei tarvitse aina olla harmaita ja mustia, on kiinnostavissa (neulottavana) neuleissa usein ihan liikaa detaljia (käytössä) omaan makuuni - ja neulevaatteiden siluetit ovat todella usein tylsän tavanomaisia. Yritän nyt vähitellen etsiä neuloen sitä omaa juttua, josko sitten jaksaisi palailla neulebloginkin kimppuun.
Kiinnostaa muuten tietää, millä tavalla äitiys on muuttanut tyyliäsi? Käytännöllisemmäksi? Värikkäämmäksi? Pidän kovasti vaatevalinnoistasi, niissä on sellaista hieman androgyyniä estetiikkaa, joka viehättää omaa silmääni todella paljon.
Maanantaina 2. marraskuuta 2009 klo 12:01
Käsitöistä: mä en ole käsityöihminen (enemmänkin kynäilijä ja musiikkityyppi), ja syykin on nyt alkanut tämän käsilläolevan käsityöprojektin myötä hahmottua. Mä nimittäin en erityisemmin pidä toiminnasta itsestään, mä pidän vain aikaansaamastani lopputuloksesta (jos pidän, hehheh! tässä tapauksessa vaikuttaa kuitenkin kerrankin ihan lupaavalta!!). Siis meinaan, että neulominen ei jostain syystä ole minusta terapeuttista tahi rentouttavaa toimintaa, vaan jotakin, jota tehdään, jotta saataisiin VALMISTA (tää on muuten vähän kuin purjehtiminenkin mulla: matkanteko sinänsä ei kiehdo tai palkitse, mä haluan heti PERILLE). Ja valmista pitäisi tietenkin saada mahdollisimman pian - olen ihan hirveän kärsimätön! En millään jaksaisi esim. treenata vuosikausia neulekäsialaa toivotunkaltaiseksi. Ja tämäkin on musta tosi outo havainto, kun kuitenkin olen jaksanut treenata esim. pianonsoittoa aikoinaan yli 15 vuotta!
Yksi myös, mikä tuntuu ihan mahdottomalta, on purkaminen. Mä en kykene siihen! Mä en voi purkaa jo kerran tehtyä! Hmm… Tää lienee vähän tällainen persoonallisuuskysymys, ehkä?
Mut mä ihailen kovasti teitä käsityötaitureita, ja arvostan teidän taitoja! Anu loihtii kerrassaan upeita juttuja!!
Sit vielä tuosta muuttumisesta: mua ei itse asiassa yllätä lainkaan tuo huomiosi siitä, että äitiys muutti lähinnä ulkoista olemustasi. Mulla kävi nimittäin täsmälleen samalla tavoin. (Omalla kohdallani se tarkoitti lähinnä sitä, että tyylini on muuttunut entistäkin värikkäämmäksi, eklektisemmäksi ja tavallaan “överimmäksikin”: mä en oikeastaan mieti enää ikinä, onko tää nyt jotenkin liikaa tai liian kreisiä tms. Antaa mennä vaan. :))
Maanantaina 2. marraskuuta 2009 klo 12:27
terhi ja Linnea, minäkin kyllä tunnistan tuon ongelman, että on kiva neuloa juttuja, joita ei sitten kuitenkaan itse haluaisi pitää ja toisaalta tykkää itse sellaisista neuleista, joita on tylsä neuloa (itse tykkään isoista ja ohuista, sileistä neuleista, joita en tietenkään lähtisi käsin neulomaan). Siinä onkin haastetta, miten saisi oman vaatemaun kohtaamaan mielekkään neulomisen!
Mä olen myös haaveillut neulekoneesta, sillä pystyisi tekemään sileää putkea vaivattomammin. Toisaalta käsin ja koneella neulominen ovat kaksi täysin eri juttua.
Kamicha, tervetuloa kommentoimaan tänne! Kahteen suuntaan neulominen tosiaan helpottaa tiettyjen mallineuleiden tekemistä, samoin kuin sileän oikean neulomista. Mulla vaan on se ongelma valmiiden mallien seuraamisessa, että kun mä oletuksena ja sujuvammin neulon “väärään” suuntaan, mun täytyy mielessäni aina kääntäää ohje peilikuvaksi. Se vaikeuttaa erityisesti englanninkielisten ohjeiden tulkitsemista, ja välillä suomenkielisissäkin menevät kavennukset väärin päin.
Mulla on myös oman jutun etsintä käynnissä, ja ajattelin etsiä sitä ensin asusteiden kautta.
Mun oma tyyli on äitiyden myötä lähinnä selkiytynyt, nykyään tiedän entistä tarkemmin, miltä haluan näyttää. Se on myös muuttunut mustan kauden jälkeen värikkäämmäksi, ja entistä androgyynimmäksi - kirjoitinkin jo aiemmin siitä, miten en enää koe androgyynin tyylin tai lyhyiden hiusten uhkaavan naiseuttani niinkuin joskus aikaisemmin.
Anna, käsitöistä innostuminen taitaa olla jonkinlainen luonnekysymys, ja innostuksessakin on vielä tasoeroja… mä tykkään neulomisesta ja koen sen terapeuttiseksi touhuksi (samoin kuin virkkaamisen), mutta haluan kuitenkin myös saada hommat joutuisasti valmiiksi, enkä jaksaisi nyhrätä monimutkaisia kuvioita pienillä puikoilla.
Purkaminen ei taida olla helppoa kenellekään. :) Joskus se vain on välttämätöntä, jos ei halua sietää virheitä valmiissa työssä.
Tuo tyylin muuttuminen oli tosiaan yllättävää, mä jotenkin odotin, että muutokset olisivat olleet jotenkin “henkisempiä”. Ilmeisesti mä olin jo tietämättäni “henkisesti” sopivalla aaltopituudella.
Maanantaina 2. marraskuuta 2009 klo 13:57
Mä ihmettelen myös tota neuleasiaa, siis sitä, että ne usein ovat… jotenkin tyylillisesti epäkoherentteja.
Sitten on tietty meitä, jotka ei osaa ja joiden hermo ei kestä opetella, mutta tiedetään, mikä näyttäisi hyvältä.
Maanantaina 2. marraskuuta 2009 klo 19:44
sugar kane, se epäkoherenttius johtuu varmaankin siitä, ettei mitään tyyliä oikeastaan ole. Neulelehdet varsinkin esittelevät neuleet erillisinä vaatekappaleina (usein nmustia vaatteita vasten), eivät osina asukokonaisuutta.
Perjantaina 6. marraskuuta 2009 klo 4:07
Moi! Vielä toinen lehtivinkki, jos et ole jo törmännyt! http://www.metrodotpop.com/
Sunnuntaina 8. marraskuuta 2009 klo 3:35
Moi!
Jotenkin löysin itteni noista. vasen kätinen ja vihreet silmät. muistakin kohdista löysin itteni. vaikka ei ole lapsia vielä ainakaan.. onhan täs koko elämä aikaa… :)
Suvi
Sunnuntaina 8. marraskuuta 2009 klo 3:39
vaihtu toi web-ossa just niin nyt on uus päivitetty tohon (:
Tiistaina 10. marraskuuta 2009 klo 11:20
Katja, kiitos lisää!
Suvi, onko minulla siis kaksoisolento jossakin? :)
Tiistaina 10. marraskuuta 2009 klo 23:41
En tiedä voi olla, mutta mulla ei ole lapsia ja ihanaa kesäpaikkaa… ootko käynyt thinglinkistä kattoo mun töitä niin ja kuvaa jos tulis jtn mieleen kun kävin tampereen käsityömessuilla juttelee sulle sillon kun olit ite siellä neulomas jtn kivaaa (:
Keskiviikkona 11. marraskuuta 2009 klo 9:36
Taidat kyllä nyt erehtyä henkilöstä - mullakaan ei ole kesäpaikkaa enkä ole ikinä käynyt Tampereen käsityömessuilla, en neulomassa enkä edes katselemassa.