Sunnuntaina 13. syyskuuta 2009
Where will we be when the summer’s gone?
Olen jo pitkään katsellut sillä silmällä erilaisia prätkäsaappaita, ja kerran toisensa jälkeen todennut ne liian univormumaisiksi ja raskastekoisiksi itselleni. Camperin nettikaupan season preview -valikoimasta löysin nilkkapituiset saappaat, jotka muistuttivat prätkäsaappaita olematta kuitenkaan sellaiset, ruskea väri ei vain sopinut värimaailmaani.
Nettikauppaan ei syysmalliston ilmestyttyä tullut muunvärisiä versioita, joten olin jo päättänyt unohtaa koko saappaat ja etsiä jotain muuta. Sitten löysin täkäläisestä kenkäkaupasta nämä - samat kengät, mutta mustina:
Nyt sain samalla kertaa paitsi prätkäsaappaat with a twist ja naisellisemman lestin kera, myös jo viime syksynä haaveilemani nilkkurit. Yritin miettiä, millaisiin yhdistelmiin pukisin ne tulevana talvena, mutten vielä onnistunut, ulkona on liian lämmintä ja kuljen edelleen sukattomana. Asukuvia seuraa siis myöhemmin.
Olen istunut kolmena perättäisenä päivänä lempparikahvilani Espresso Edgen kadunvarsiterassilla Kruununhaassa ahmimassa porkkanakakkua cappuccinon kera ja nauttimassa suorastaan eteläeurooppalaisesta syyskelistä - aivan samanlainen sää oli Barcelonassa, kun pistäydyin siellä loka-marraskuun vaihteessa kaksi vuotta sitten. Aamuisin oli jo kylmä ja päivälläkin tuuli oli viileä, mutta auringonpaisteessa tuli kuuma ja valo oli kirkasta ja terävää. Jag önskar jag var där nu, tai ainakin sitten kuukauden päästä, kun siellä on edelleen eteläeurooppalainen syksy ja täällä on säkkipimeää.
Syksyn kunniaksi olen pikkuhiljaa saamassa täydellinen vaatekaappi -projektini päätökseen. Olen jäämässä vuodenvaihteen jälkeen joksikin aikaa hoitovapaalle, mikä tarkoittaa sitä, että tuloni kutistuvat varsin pieniksi, ja nekin vähät tarvitaan todennäköisesti muuhun kuin vaateostoksiin. Olenkin pikkuhiljaa kuluneen vuoden mittaan hankkinut puuttuneita tarpeellisia vaatekappaleita ja klassikkoja (mm. yllä mainitsemani saappaat, jotka olivat viimeisten joukossa listallani), ja homma alkaa olla hallussa (paitsi että Meidän Pariisia lukiessani tajusin just, ettei mulla ole mustia housuja, ja se pikkumustakin uupuu edelleen, ärk…). Poverty Deluxen Jaakolla on aika lailla samansuuntaisia suunnitelmia, joten tulemme varmaankin toimimaan vertaistukena toisillemme (ja mä neulon ja Jaakko ompelee).
En siis suunnittele mitään ideologista ostoslakkoa, aion vain testata, onnistunko pärjäämään jonkin aikaa sen kanssa, mitä mulla jo on. Tavoitteenani on ollut jo pitkään, että voisin pukeutua suunnilleen kiskomalla kaapista päälleni, mitä sieltä nyt sattuu käteen osumaan, ja kaikki vaatteet sopisivat yhteen toistensa kanssa. Olen jo aika lähellä tavoitettani.
Sunnuntaina 13. syyskuuta 2009 klo 20:09
Oi! Onkohan Edgen listalla edelleen maailman paras leipä, joka vielä kymmenen vuotta sitten (!) kulki nimellä California Club.. Kultaisena vuonna 1999 monta päivää kului Ruoholahden Espresso Edgessä kaveriremmin, nahkasohvien ja jääteen seurassa. Heh, mutta porkkanakakku oli jo silloin ensiluokkaista. Vaikken ollut muita porkkanakakkuja ennen maistanutkaan :)
Sunnuntaina 13. syyskuuta 2009 klo 21:56
Heh, ostin juuri nuo samaiset kengät viime viikolla. Ainakin kapeiden farkkujen kanssa ne näyttivät täydellisiltä. :-)
Sunnuntaina 13. syyskuuta 2009 klo 22:00
Noi saappaat ovat tosi päheet, ja very you.
Musta on tosi hienoa, että pystyy toteamaan vaatekaapin olevan (lähitulevaisuudelle) nyt tässä. Ettei pakonomaisesti, tavan vuoksi keksi uusia tarpeita, “koska mää oon nainen ja me naiset halutaan aina jotain uutta!!!”
Mulla on edelleen haussa joitakin pitkän ajan haaveita (ylipolven saappaat, statementin tekevät mustat, kävelykelpoiset korkonilkkurit, se oikea maihari), mutta ne tulevat vastaan kun tulevat. Muuten mullakaan ei ole tunnetta, että jotain oleellista puuttuu, enempi mun huolenaiheena on, osaanko käyttää kaikkia ihania juttujani niiden ansaitsemalla tavalla? Ettei jäis oranssit silkkipaidat ja ruskeat nahkashortsit talveksi makaamaan. (Uskon, että molemmat näyttää mageilta talvisemmissakin tarinoissa.)
Tosin, kyl mulle aina tuntuu jotain uutta tarttuvan, tänään esim.kirppikseltä sininen mokkahame ja kaksi silkkipaitaa, yhteensä vitosella. Nekin ostin vasta tarkan harkinnan ja visioinnin jälkeen!
Maanantaina 14. syyskuuta 2009 klo 10:08
Saappat näyttää tosi makeilta!! Ihan sun näköiset!
Mulla on itse asiassa kanssa uudet bootsit, joita en vielä ole kerinnyt esittelemään - täällä on ollut niin satumaisen lämmin, että olen unohtanut monet syysjutut vielä ihan kokonaan. Mutta nyt inspiroiduin kyllä ottamaan kameran käteeni. Uudet saappaani täyttivät pitkään klassikkolistalla olevan puutteen: ne ovat ronskit grungebootsit. :)
Se, että koet vaatekaappisi “valmistuneen”, on hienoa. Mun vaatekaappi sen sijaan ei taatusti ikinä ole valmis, sillä löydän erityisesti second handina varmaan tulevaisuudessakin juttuja jotka haluan hankkia. Ja toisaalta tiedän innostuvani aina myös (joistakin!) uusista jutuista, joilla haluan piristää mieltäni. ;) Silti luulen että mullakin ostaminen vähitellen vähenee, kun vaatekaapistani alkaa löytyä jo niin paljon kaikkea kivaa. Tunnistan täysin myös tuon Sugar Kanen mainitseman ongelman siitä, että jo olemassa olevat vaatteet pitäisi saada entistäkin loistokkaampaan ja monipuolisempaan käyttöön. Hmm…voisin postata omallakin tontilla tätä sivuavista aatoksista.
Maanantaina 14. syyskuuta 2009 klo 19:39
sc, täytyypä tarkistaa tuo leipä ensi kerralla kun käyn Espresso Edgessä. Harvemmin syön siellä leipiä, joten en muista tarkkaan, mitä valikoimissa on.
Espresso Edgen porkkanakakku on ihan kuin itse tehtyä, ja tosiaan erinomaista.
terhi, olemme siis samikset. :) Hyvä maku sulla!
sugar kane, mä olen huomannut sen aika vapauttavaksi, ettei tarvitse aina haluta jotain lisää, enkä juuri enää edes välitä shoppailemisesta, edes kirppiksillä (Helsingin kirppiksille ei kannata edes mennä enkä yleensä Turussakaan jaksa vaivautua, vaikka siellä valikoimaa olisikin paremmin).
Mulla on se (lyhyt) lista asioista, joita tarviin, ja pyörittelen sitä mielessäni. Ja ostan vasta sitten, kun oikeasti löydän sellaisen kuin haluan. Muutama juttu on ollut listalla jo vuosia ja on edelleen löytämättä, kuten mustat 80-luvun henkiset nahkasaappaat, eli sellaiset, joissa on suora varsi, siro lesti ja matala pohja eikä korkoa.
Anna, mä olenkin jo odotellut sun grungebootseja…
Enhän mäkään siis ole kokonaan uuden ostamista lopettamassa, mutta tosiaan ns. peruspilarit alkavat olla jo hallussa. Uusia juttuja voi kuitenkin kätevästi lisätä mukaan asusteina (esim. huiveina tai pipoina) tai sitten ostaa esim. värikkäitä t-paitoja.
Mulla on kyllä kans sitä ongelmaa, ettei kaikki vaatekaapissa majaileva tahdo päästä käyttöön, vaikka olenkin yrittänyt pitää vaatteiden määrän rajallisena. Juutun kuitenkin pitämään yksiä ja samoja suosikkejani ja unohdan, mitä kaikkea omistan.
Kiitoksia kaikille kenkäkehuista!
Maanantaina 14. syyskuuta 2009 klo 21:17
jeessii, aateluus velvottaa ja köyhyys pakottaa.
nimenomaan mua ei oikeen koskaan o innostanu “älä osta mitään”-päivät sinällään koska en usko ostamattomuuteen mä komppaan ihan hirveesti sitä sugar kanen ehdottamaa “”En ostakaan viikottaista kertakäyttövaatetta ketjuliikkeestä, vaan tuen ostoksillani laadukkaampaa tuotantoa ja paikallisia yrittäjiä” -päivää. eli mullakaan ei o mitään ideologiaa taustalla, pakon sanelema tilanne mut onneks oon kans siin tilantees et ei noi vaatteet ihan nyt pääse loppumaan. ja kenkiikin on ihan nyt riittämiin.
seuraava issue onkin kun ollaan puhuttu komppiksen kaa yhteenmuutosta et miten on, saako mun kaappeihin tilaa uuden asukaan tarpeiks tai tarviiks alkaa karsimaan.. (god what a horrible idea..)
ja sit varsinainen asia; äärest kliffat kengät, tai saapikkaat/nilkkurit. mulla olis kans tilausta ihan perusklassisil prätkäbootseil. mut ne maksaa maltaita ja enemmän mua huvittais koittaa säästää amerikkaa varten jos vaikka pääsis uudelleen kiertelemään sinne. sit vois ostaa nykist kauniit kengät ja friscosta tyylikkään takin.
Tiistaina 15. syyskuuta 2009 klo 10:15
Kiitos kun panit otsikoksi juuri tuon.
Biisi pitää kuunnella aina näihin aikoihin vuodesta.
Tiistaina 15. syyskuuta 2009 klo 21:13
koska mä olen pakon sanelemana ollut ostamatta ja huomannut, että se tervehdytti mut ainakin viikottaisen piristysrätin ostopakosta ja muutenkin rytkykauppojen tarjontaan torjuvasti suhtautuvaksi, niin valtava, jo olemassaoleva varasto vaatteita on ollut mun pelastus.
haluaisin samanlaisen tilanteen, jossa mikä tahansa käteen osuva olisi yhdistettävissä lähes kaikkeen, mutta kun mun mieli on heilahteleva ja oikukas eikä se jaksa samoja juttuja jatkuvasti, niin miten mielialamuutosten kanssa pärjää?
Tiistaina 15. syyskuuta 2009 klo 21:14
ja hienot bootsit. sä onnistut löytämään camperilta aina hienoja juttuja, kun mun silmään sieltä osuu vain ankanräpylöitä ja muka-hahhah-eriparikenkiä…
Keskiviikkona 16. syyskuuta 2009 klo 11:42
jaakko, elämä on tosiaan valintoja… luulen, että kannattaa mieluummin säästää Amerikkaa varten, sieltä todennäköisesti löytyy prätkäbootsitkin halvemmalla kuin täältä.
Ostamattomuudesta vielä sen verran, että ostolakko tuntuu usein toimivan tavallaan itseään vastaan siinä mielessä, että tavaran haaliminen - tai siis siitä pidättäytyminen - on edelleen maailman keskipiste. Mielekkäämpää olisi etsiä vähemmän ehdoton tapa suhtautua materiaan. Ostolakko myös helposti johtaa itsepetokseen, kun siitä kuitenkin lipeää ainakin ajatuksen tasolla.
Kati, ole hyvä vain. :) Tuo biisi on mullakin yksi jokavuotinen rituaali.
stellagee, sugar kanen tuolla ylempänä mainitsema “me naiset halutaan aina jotain uutta” -ajattelutapa on varsin yleinen ja yllättävän helposti siihen on lähtenyt itsekin aikoinaan mukaan, juuri tuollaisten piristysrättien ja tilipäiväkenkien jne. muodossa. Ja se on itseäänruokkiva kehä - kun on tullut ostaneeksi kaappiin mitä sattuu, sieltä ei koskaan löydy mitään sopivaa ja taas pitää ostaa lisää. Pakkopysähdys on toimiva tapa ottaa vähän etäisyyttä asiaan.
Camperin valikoima tosiaan on kummallinen, suurin osa kenkiä on rumia lättänöitä ja seassa on sitten muutamia helmiä. Ja yleensä ne helmet eivät ilmaannu paikallisiin kenkäkauppoihin, vaan niistä löytyy vain tylsimmät perusmustat mallit. Mutta kerrankin mä kaipasin just sellaista nettikaupasta löytyvien värikkäämpien sijaan.
Keskiviikkona 16. syyskuuta 2009 klo 11:49
mä olen ilmeisesti oikullisuuteni kanssa aika yksin, kun mun mielialani eivät siis välttämättä huuda uutta, mutta ne huutavat monipuolisuutta siinä määrin, ettei selkeä, yhteensopiva vaatevarasto vain toimi. eli vaikka mä haluaisin ja voisin olla ostamatta uutta, mä tarvitsen silti sen ison varaston kamaa, josta valita kullekin mielialalle sopiva look.
eikö sulla ole päiviä, jolloin omannäköinen, harkittu ja selkeä tyyli ei vaan yksinkertaisesti toimi vaan tarvitset jonkun ihan toisen roolin?
Keskiviikkona 16. syyskuuta 2009 klo 17:16
toi ostamattomuus on.. tai mulla on nyt menny sen yli et huvittais es kiertää kaupoissa ku tietää kuitenki et ei jut nyt o varaa ostaa mitään. ja toisaalta oon aika tyytyväinen omaan kaappiini täl hetkel.
ja joo, toi ostoboikotti on nimenomaan sama ku jojo-laihduttajil et ku liika koittaa kärvistellä jossai välis repee ja syö 6 munkkii ja 3 pizzaa. ja kun mullakin se on nimenomaan.. tän hetkinen tilanne et mulla ei sinällää oo mitään ideologiaa taustalla. toisaalta must ihan mahtavaa testaa nyt elämää niillä puitteilla mitä on.
samassa kun tulee vastaan se täydellinen vaate mitä ilman elo ei jatku ja sattuu olemaan varaa siihen ni toki sen ostan, ei siinä sen kummempaa ole.
Keskiviikkona 16. syyskuuta 2009 klo 19:57
stellagee, mä en ole oikeastaan ikinä päässyt sisään rooliajattelun tuolla tavalla, että tarvitsisin toisistaan kovin eri näköisiä rooleja. Koen, että mä pystyn tekemään oman rajallisen vaatevalikoimani sisällä tarpeeksi erilaisia yhdistelmiä eri mielialoihin ja tilanteisiin.
jaakko, kyllä mäkin olen valmis investoimaan täydellisiin vaatteisiin, varsinkin jos ne ovat jotain sellaisia, joita olen kytännyt jo ikuisuuden.
Torstaina 17. syyskuuta 2009 klo 22:03
Mä olen tyylijutuissa hyvin samoilla linjoilla stellageen kanssa (eli et siis ole yksin, stellagee!! :)). Tää stellageen “mielialani eivät siis välttämättä huuda uutta, mutta ne huutavat monipuolisuutta siinä määrin, ettei selkeä, yhteensopiva vaatevarasto vain toimi. eli vaikka mä haluaisin ja voisin olla ostamatta uutta, mä tarvitsen silti sen ison varaston kamaa, josta valita kullekin mielialalle sopiva look” on niin suoraan se, miten haluisin asian muotoilla, että kopsaan sen vain röyhkeästi tänne. Mut juuri noin mäkin siis koen.
Sit vielä toinen juttu mun kohdalla on se, et olen kyllä kieltämättä kauheen altis houkutuksille, vaikken tosiaankaan mitään “piristysrätti” ajattelua allekirjoitakaan. Mä vaan löydän yhtä päätä kaikennäköistä mielestäni oikeesti hienoa, joka tekisi mieli hankkia (voiko jotain YSL:n jakkua muka olla pelastamatta, jos kirpparilta sellaisen hienon löytää? tai voiko olla hommaamatta täydellistä Owens-neuletakkia, jos sen sopuhintaan löytää, vaikkei nyt IHAN VÄLTTÄMÄTTÄ sellaista tarvitsisikaan? mä olen vissiin vähän liian kova haluamaan kaikenlaista…). Siinä on mulle työsarkaa, myönnetään! :)
Maanantaina 21. syyskuuta 2009 klo 8:12
Musta taas on tullut pikkuhiljaa niin nirso, etten kovinkaan usein löydä mitään tarpeeksi hienoa - tai siis tarpeeksi hienoja sellaisia asioita, joiden ostamisen pystyn perustelemaan itselleni ja joihin mulla on varaa. Toki voisin ostaa jonkun Beamin tyhjäksi, jos mulla olisi määrättömästi rahaa käytössä, mutta koska niin ei ole, olen mielessäni määritellyt aika tiukat kriteerit sille, millainen vaate on ostamisen arvoinen. Nirsouteni aiheuttaa myös sen, että etsin tiettyjä ostoslistalla olevia juttuja vuosikausia ennen kuin löydän tarpeeksi hyviä.
Olen mäkin kova haluamaan kaikenlaista, mutta onneksi järki voittaa aika usein. Nytkin haluaisin Camperin Together-malliston Marie Blaisse -saappaat (sellaiset punaiset ryppyvartiset), mutta ne ovat a) liian kalliit, b) lestin rakenne on huono suomalaisia märkiä syyskelejä ajatellen, joten ostamatta jäävät.
Maanantaina 21. syyskuuta 2009 klo 22:25
Hiljainen lukijasi uskaltautuu avaamaan suunsa. Olen tykästynyt Campereihin ja valitettavasti en asu pääkaupunkiseudulla ja en pääse sovittelemaan eri malleja. Parhaimmat mallit löytyy tosiaan nettikaupoista ja kokojen kanssa vähän arveluttaa. Mulla on kolmet ittellä ja niissä menee koko 38, vaikka esim. vagabondilta kokoni on 37. Elikä osaisitko sanoa, että vaihteleeko camperen koko paljon eri mallien välillä?
Tiistaina 22. syyskuuta 2009 klo 19:05
Piksi, tervetuloa kommentoimaan!
Mulla on Camperin kenkiä varmaan 20 paria ja olen huomannut, että eri lestit muistuttavat niin pitkälti toisiaan, että sama koko käy melkein aina. Tosin joitakin kummallisia poikkeuksia on, nuo saappaat esimerkiksi: ne sain ostaa numeroa pienempinä kuin Camperin kengät yleensä, eli nettikaupasta olisin tilannut väärän koon.
Camperillahan homma menee siis niin, että mallinimi on yhtä kuin lestin nimi. Samalla lestillä tulee kenkiä useisiin perättäisiin mallistoihin, ja ne voivat olla aika toisistaan poikkeavan näköisiä.
Olen joskus tilannut nettikaupasta väärän kokoiset kengät (ne olivat sneakerit, ja nekin piti vaihtaa pienempiin) ja se hoitui ihan kätevästi. Paketti tosin kannattaa lähettää kirjattuna kirjeenä, jottei tarvitse jännittää, pääseekö se ikinä perille, joten siinä häviää hiukan itse taloudellisesti.