Sunnuntaina 6. syyskuuta 2009
Viikon hitit
1. Pressokahvi
En saanut ratkaistua kahvikupinkorvikeongelmaa tyydyttävällä tavalla eivätkä jokapäiväiset kahvinhakureissut, kolme euroa per kupillinen, tunnu pitemmän päälle oikein mielekkäältä tavalta tyydyttää kofeiininhimoa. Paitsi kofeiinia, kaipaan kahviltani myös makua ja vatsani tykkää vain tummasta paahdosta, joten perinteinen kahvinkeitin on poissa laskuista. Vanha mutteri-espressopannu sanoi taannoin sopimuksensa irti, joten uuden keittolaitteen hankinta tuli ajankohtaiseksi.
Pikkuveljeni ja Kaffecentralenin asiantunteva myyjä onnistuivat puhumaan minut ympäri ostamaan perinteisen mutteripannun (jolla ei oikeastaan edes synny kunnollista espressoa) sijaan pressopannun - ja sepäs vasta onkin oivallinen vehje! Sillä saa erinomaista kahvia, ja sen kautta kahvin maailma aukeaa ihan uudella tavalla. Oikeaan karkeuteen jauhetun kahvin hankkiminen edellyttää erikoiskaupoissa asioimista, joten samalla vaivalla voi antaa myyjien valistaa itseään tarkemmin erilaisten kahvien ominaisuuksista ja tukea kotimaisia pienyrittäjiä. Olen tähän mennessä keitellyt itselleni Turun Kahvipaahtimon Kenyaa ja Kaffa Roasteryn Rwandaa, molemmat oikein hyviä.
2. Kantarellipiirakka
En pääse tänä syksynä metsään, joten kävin sienestämässä Stockmannin vihannesosastolla. Vähintään kerran syksyssä on pakko saada tuoreiden paistuvien kantarellien tuoksua keittiöön, muuten en ala. En ole mitenkään kaksinen kokki tai leipuri, mutta sienipiirakan teko sentään sujuu. Tällä kertaa käytin apunani
Aamiainen - nautiskelijan ateria -kirjasta löytyvää sienipiirakan reseptiä (kirjassa tosin kantarellien tilalla käytetään torvisieniä). Eikä ruoanlaittokertaa ilman ylimääräistä eksperimentointia - löysin kaupasta täysjyväspelttijauhoja ja päätin kokeilla niitä piirakan pohjaan. Puolet vehnää ja puolet täysjyväspelttiä ja sekaan vielä hiukan leivinjauhetta turhan ns. jymäkkyyden välttämiseksi ja hyvää tuli!
Nyt seuraa vilpitöntä kaverikehua: mainitsemani opus on Meidän Pariisin Annan ensimmäinen kirjallinen teos, ja erinomaisen viihdyttävä sellainen! Paitsi herkullisia reseptejä, se sisältää faktatietoa aamiaisen historiasta ja tunnelmapaloja aamiaisista muilla mailla. Allekirjoittanut on osallistunut kirjan tekemiseen toimimalla kartanlukijana Berliinissä (enimmäkseen ilman karttaa…). Kirjan ainoa vika on, että sitä lukiessa tulee paitsi nälkä, myös ikävä aamukahvihetkiä Plaça de la Virreinan kahviloissa.
Sunnuntaina 6. syyskuuta 2009 klo 17:38
Annan kirja on mielettömän ihana! Odotan, että pääsen nautiskelemaan sitä kunnolla. Piirroskuvituskin tuntuis täydentävän fiiliksiä oivallisesti.
Omat sieniasiani ovat tänä syksynä erinomaisesti. Äitini poimii niitä jatkuvalla tahdilla, nyt niiden koko pakastin on jo TÄYNNÄ kantarellia (ja vähän suppilovahveroita). Ja minun vatsani TÄYNNÄ kantarelli-possu-kesäkurpitsa-tsettiä, nam nam. (Persilja muuten sopii kaikkeen, missä on sieneä.)
Mut niitä mustatorvisieniä - joita kans kuulemmaon ennätyssato tänä syssynä - ei sukuni silmiin vaan satu. Epistä.
Sunnuntaina 6. syyskuuta 2009 klo 17:48
Mä olen pari kertaa elämässäni löytänyt mustatorvisieniä - yhden kerran niin, että olin laskenut sienikorini sellaisten päälle säätäessäni jotain muuta, ja sitten korin nostaessani huomasin, että kas, siellähän niitä on. Ovat tosiaan hankalia löydettäviä.
Mä laitan rakuunaa kaikkeen, missä on sieneä.
Sunnuntaina 6. syyskuuta 2009 klo 19:19
[…] Anu kahvittelee: “Pikkuveljeni ja Kaffecentralenin asiantunteva myyjä onnistuivat puhumaan minut ympäri ostamaan perinteisen mutteripannun (jolla ei oikeastaan edes synny kunnollista espressoa) sijaan pressopannun – ja sepäs vasta onkin oivallinen vehje! Sillä saa erinomaista kahvia, ja sen kautta kahvin maailma aukeaa ihan uudella tavalla. Oikeaan karkeuteen jauhetun kahvin hankkiminen edellyttää erikoiskaupoissa asioimista, joten samalla vaivalla voi antaa myyjien valistaa itseään tarkemmin erilaisten kahvien ominaisuuksista ja tukea kotimaisia pienyrittäjiä. Olen tähän mennessä keitellyt itselleni Turun Kahvipaahtimon Kenyaa ja Kaffa Roasteryn Rwandaa, molemmat oikein hyviä.” (Mari Koo) Jaa kirjoitus: […]
Sunnuntaina 6. syyskuuta 2009 klo 20:23
Hei kiitos tuhannesti kauniista sanoistasi! Ja Sugar Kanelle myös kiitoksia! Kiva jos tykkäätte kirjasta. :)
Sienisato on tosiaan oivallinen. Itse en ole metsään kerinnyt, mutta isäni kantaa meille koko ajan kanttarelleja, torvisieniä (joiden sato on tosiaan ihan käsittämätön tänä vuonna, kenties parempi kuin milloinkaan tunnetun historian aikana!) ja herkkutatteja. Torvisientä löytää ihan mahdottomasti kunhan tuntee oikeat paikat ja tietää missä kohtaa kannattaa laskeutua konttaamaan ja maastoa tihrustamaan (mä myös yleensä haistan ne! torvisieni tuoksuu voimakkaasti.). Isälläni on hallussa apaja poikineen. :)
Ja pressokahvi on loistavaa. Mä olen täysin koukussa Turun Kahvipaahtimon taivaallisiin tuotteisiin. Haluisin kokeilla myös noita Kaffa Roasteryn kahveja: piipahdetaanpa ostoksilla, kun tulen taas mestoille!
Sunnuntaina 6. syyskuuta 2009 klo 21:13
Hmm, mäkin tarttisin jonkun, joka kantais mulle sieniä… vapaaehtoiset saavat ilmoittautua!
Mä ostin kokeeksi vasta yhdensorttista Turun Kahvipaahtimon kahvia, pitäis testata jossain vaiheessa niitä muitakin.
Maanantaina 7. syyskuuta 2009 klo 0:57
Hei, Anu.
Onnea kahvin maailman löytymisestä ja avautumisesta. Elämykset ovat varmasti vertaansa vailla, mutta vastaisen varalle ajattelin täsmentää pari seikkaa keittiövälineistä:
Pannu on sellainen astia, jota lämmitetään ulkopuolelta. Kahvipannua ja mutteripannua (mokkapannua) lämmitetään hellalla tai nuotiolla tai missä nyt milloinkin. Valmistusmateriaalit ovat monet.
Kannu on sellainen astia, jota ei lämmitetä ulkoa, vaan siihen kaadetaan valmiiksi lämmitettyä (tai jäähdytettyä) juomaa. Pressokannu on sellainen vempele, niin myös termoskannu ja muut kannut.
Keittiössä voi tavata monia muitakin merkillisiä astioita, mutta pressopannusta en ole koskaan kuullutkaan. Ja sitten jos mennään espressopohjaisten kahvijuomien erilaisiin ulkomaankielisiin nimiin, niistä ei ota poliisikaan selvää…
Maanantaina 7. syyskuuta 2009 klo 9:12
Sellainen harvinaisuus kuin pressoPannu löytyy kyllä suomenkielisestä Wikipediastakin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pressopannu
Englanniksikin se näyttäisi olevan ennemmin press pot kuin press can tai jug.
Mulle on sinänsä se ja sama, onko se kirjain P vai K, kunhan kahvi on hyvää ja kaverit ymmärtävät, mistä puhutaan.
Maanantaina 7. syyskuuta 2009 klo 20:45
Anu, ajattelin vain vielä vihjaista, että isäni just tänään poimi ämpärillisen torvisieniä eräälle tyttärensä hyvälle ystävälle, jolla on pieni vauva sienireissuja hankaloittamassa. :)
Ja mitä pressoPannuun muuten tulee, niin kyllä suomeksi vakiintunut käsite on nimenomaan pressoPannu (tästä olen ihan kielen ammattilaistenkin kanssa keskustellut). Se johtunee siitä, että kielessämme kahviin yhdistyy yleensäkin pannu-sana (teen yhteydessähän puhutaan kannusta). Että varmaan pressokannu on tavallaan teknisesti ottaen oikeampi termi, mutta pannu kylläkin kielellisesti parempi ja käytetympikin.
Keskiviikkona 9. syyskuuta 2009 klo 18:22
Suomen kielen opiskelijana täytyy sanoa, että sanan merkityshän on juuri se, minkä kielen käyttäjät sille antavat, eikä ole olemassa mitään absoluuttisia totuuksia sanojen merkityksistä - etenkään, jos valtaosa kielenkäyttäjistä ei näitä merkityksiä hahmota, esim. juuri kannu-pannu. Sanakirja ei tunne merkityksiä niin hyvin kuin kielenkäyttäjät. Ugh.
Olen vähän fanaattinen näiden kielenhuoltoasioiden kanssa ;)
Keskiviikkona 30. syyskuuta 2009 klo 23:42
Minä vaan huomaan rakastavani pikakahvia kuuman maidon kanssa, se on kunnon espresson jälkeen seuraavaksi paras. PressoPannulla eikä mutteripannulla saa niin hyvää kuin murukahvi tai oikealla espressokoneella tehty kahvi.
Mustia torvisieniä keräsin viimeksi landella melkein viisi litraa ja nyt on myös kantarelleja pakastin täynnä, suppilovahveroita puskee joka viikko miehen äidiltä, että sieniasiat on kyllä kohdallaan ja jos puutos iskee niin minulta voi kysäistä, kyllä sieniä löytyy ympäri vuoden, jaettavaksikin:)
-minh-