Tiistaina 22. syyskuuta 2009
Come as you are, as you were, as I want you to be
Juuri kun pääsin saarnaamasta, etten halua pukeutua univormumaisesti, huomasin tänään pukeutuneeni aivan viralliseen grungeunivormuun:
Raitapaita, check. Viisnollaygöset, check. Pamppaantunut villatakki, check. All Starit, check.
Puolustuksekseni totean, että kyseessä on kuitenkin ns. aikuinen versio grungesta - kaikki vaatteet ovat ehjiä ja villatakki on, ilmaistakseni itseäni alkuperäisellä äidinkielelläni ja Jaakkoa lainatakseni, äärest avantgardee eikä ihan perussettiä. Leukapartakin puuttuu eikä tukka ole tarpeeksi sekaisin.
Komppaan Jaakkoa siinä, että tässä iässä vaatteiden olisi hyvä olla arvokkaasti elämää nähneitä eikä teinikapinatyyliin rikkinäisiä tai likaisia. Farkut saavat kulua käytössä (se on aina parempi kuin valmiiksi kulutettu farkku), mutta villatakista poistetaan siihen mahdollisesti ilmaantuvat nypyt ja t-paita korjataan, jos sen helma alkaa repsottaa (korjaus voi tarkoittaa myös koko reunapäärmeen irrottamista).
Ja aikuisella on tietenkin aina huolletut ja ehjät kengät. Tästä periaatteesta on kaksi poikkeusta: Converse-tossut ja maiharit. Ne ovat ainoat kengät, jotka saavat vain lisää katu-uskottavuutta siitä, että ovat käytetyn näköiset.
Tiistaina 22. syyskuuta 2009 klo 22:12
Oi, olen niin samaa mieltä!
Poikkeuksen tuohon sääntöön tekee omalla kohdallani vanha rakas nahkatakkini, joka on 70-luvulta ja siten samanikäinen ellei jopa vanhempi kuin minä, paljon ja monessa käytetty, jonka punainen vuori on ajan kuluessa niskasta ja muualtakin mustunut, ja molemmissa taskuissa reiät. Mutta nahka on vielä ehjä, joskin kulunut, ja harkitsen vakavasti vuorin vaihdattamista, takista kun on tullut vuosien myötä melkein mukavampi kuin oma nahka…
Keskiviikkona 23. syyskuuta 2009 klo 20:00
Mä olen kanssa sitä mieltä, että populaarikulttuuriviittausten muoto, määrä ja tulkinta muuttuvat ihmisen muuttuessa (myös ikääntyessä!).
Vaatteiden likaisuutta en kestä minäkään (en ole oikeastaan koskaan kestänyt), rikkinäisyydestä olen ehkä vähän eri mieltä. Musta rikkinäinen (esim. osin purkautuva neule, puhkikuluneet farkut jne.) vaate saattaa olla hyvinkin esteettinen ja epätäydellisyydessään kiinnostava pukine tällaisella Täti-ihmiselläkin. Mutta tietenkin se vaatii aina harkintaa ja on tapauskohtaista.
Converse-tossujen ja maihareiden lisäksi kolhiintuneisuudesta paranevat mielestäni myös sellaiset saappaat kuin nuo uudet Shabbiesini. Ronskissa saappaassa kolhut ja naarmut ovat ihania - suorastaan välttämättömiä!
Grunge hivelee mun silmää tällä hetkellä vallan tavattomasti! Syy on varmaan osittain sun. :) Grunge ja syksy vaan ovat täydellinen pari.
Torstaina 24. syyskuuta 2009 klo 14:04
mahtava setti i must say vaikka grunge on mulle samaa sarjaa ku hippi.. mul ei koskaa auennu grunge, nirvana tai cobain jos nyt täs luettelee nää asiat mitkä varmaa yleisesti yhdistetää grungee. molin just löytäny curen ja hagenin ja oli hankalaa koittaa räpistellä viel lisää uusii hyllyyn madonnan viereen..
ja niin samaa mieltä, converset ja maiharit saa (ja pitää..?) olla elämää nähneen näkösii ja sit alan komppaamaan katjaa et nahkatakki on kans usein aika nätti ku on hiukan tullee vekkii ja kulumaa. mut toisaalta sen pitää taas mahtuu kuluneisuudessaan tähän aikuisen tyylikkäästi kuluneeseen settiin. se on veteen piirretty viiva..
Torstaina 24. syyskuuta 2009 klo 19:14
Katja, nahkatakki on tosiaan vaate, joka paranee ikääntyessään. En osannut itse ajatella sitä, koska mulla ei ole tällä hetkellä sellaista. Jos nahkatakin vuori on niin risa, että se alkaa haitata käyttöä, se kannattaa kyllä vaihdattaa, niin saa takille lisää käyttöikää.
Anna, siinä on toki eroa, onko vaate tarkoituksella rikki vai onko se vain rikki. Sugar Kanen puretut paidat ovat ihan eri juttu kuin katkenneet ja repsottavat ompeleet tavallisen t-paidan helmassa - tapauskohtaista siis, niinkuin sanotkin.
Saappaiden lisäksi kolhiintumisesta katu-uskottavuutta saavien asioiden listalle voitaisiin lisätä vielä tietynlaiset nahkaiset laukut - esimerkiksi satulalaukut näyttävät paremmilta vähän patinoituneina ja elämää nähneinä.
Grunge ja syksy ovat olleet täydellinen pari jo vuodesta -91. :)
jaakko, sä et varmaan oo menettänyt mitään, vaikka grunge ei olekaan auennut sulle, sun juttusi löytyvät muualta.
Tyylikäs kuluminen on tosiaan hankala asia, se on tasapainottelua rönttöisyyden ja katu-uskottavuuden välimaastossa.
Tiistaina 29. syyskuuta 2009 klo 10:47
mulle tuli tuosta asusta heti kotoisa olo. en mä osaa muuta sanoa. kivaa.
Tiistaina 29. syyskuuta 2009 klo 19:09
Juu, se on tosiaan kotoisa. Rento ja mukava.