Tiistaina 1. syyskuuta 2009
Ah, the last time we saw you you looked so much older, your famous blue raincoat was torn at the shoulder
Jaa niin, löytyy mun kaapista yksi naisklassikkokin - trenssi. Unohdin sen, koska en ole oikein osannut käyttää sitä. Erityisen vaikeaa on ollut löytää sen pariksi sopivat kengät - ballerinat tai muut avokkaat ovat sen kanssa liian naismaiset (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan - sellaista liian perinteistä meininkiä) ja kumitossujen kanssa se näyttää jotenkin väkisin nuorennetulta. Mielikuvissani trenssi on ollut kevättakki, ainakin niitä on kaupoissa aina keväisin, mutta minusta pitkä takki ja kevät eivät oikein sovi yhteen. Kaipaan silloin jotain kevyempää.
Päätin siirtää trenssin syksyyn - syyssateilla pitkää takkia tarvitaan, eikö? - ja kokeilla sitä Depeche Mode -klassikkokenkien eli Martensien kanssa. Se toimii heti paremmin:
Trenssi Twist&Tango, housut Filippa K, t-paita Marimekko, huivi Henrik Vibskov, maiharit Doc Martens
Kuviokokeiluni jatkuvat myös edelleen. Stellagee muistutti pallokuviosta, ja löytyyhän mun kaappieni perukoilta sellaistakin - vieläpä klassisen Marimekko-kuosin muodossa. Tällä kertaa yhdistin pallot isoihin ruutuihin, Henrik Vibskovin Bauhaus-huivin kuviot (joissa on kaikkia mun tämän syksyn lempivärejä: mustaa, valkoista, punaista ja jotain purppurantapaista) ovat niin laajoja, että huivi melkeinpä vaihtaa väriä riippuen siitä, miten sen taittelee kaulaansa.
Mainitsin löytäneeni hyvän viininpunaisen, ja myös se näkyy kuvassa. Filippa K:n chinos-housuissa on paitsi upea väri, myös pudotettu haara, joka muuttaa vartalon mittasuhteita mukavasti pidentäen selkää ja lyhentäen jalkoja.
(Nimimerkki En edelleenkään omista kokovartalopeiliä ottaa itsestään kuvia selvittääkseen, millätavoin maiharit kannattaa pukea kapealahkeisten housujen kanssa ja ihmettelee, mikseivät peilit kävele itsekseen kaupasta kotiin.)
Tiistaina 1. syyskuuta 2009 klo 13:57
ekaksi: sulla on toi huivi!! mä halusin sen, mietin ja sit se meni… aaargh!
tokaksi: en osaa käyttää trenssiä. siinäpä klassikko, joka varmaan jääkin puuttumaan mun kaapista. syynä ei tosin ole naisellisuus vaan se, että isokaulunksissa takeissa näytän helposti e.t.:ltä: pitkä kaula ja pieni pää korostuvat liiaksi.
kolmanneksi: mahtava asu, kuviokokeilusi toimivat hienosti. ja myös isommat väriläiskät näyttävät todella raikkailta.
neljänneksi: kokovartalopeilin puuttuminen johti mulla vuosikausien ajan paljon kiinnostavampiin kokonaisuuksiin, kun hulluttelin ja pääsin vasta hississä katsomaan miltä näytän. blessing in disguise.
Tiistaina 1. syyskuuta 2009 klo 14:44
Mä tykkään kovasti! Itselläni on samoja ongelmia ollut trenssin pukemisen kanssa, helposti näytä ihan naiselta. Kapeiden housujen ja just erilaisten saappaiden - johon kategoriaan Martensitkin voi ajatella - kanssa se menee.
Mun ongelma siivojen naisklassikkovaatteiden käytön kanssa on ehkä yleisemminkin se, että ne puetaan liian yksi yhteen. Trenssi mekon päällä on helposti rouvamaisen homssu, etenkin jos kolttu näkyy tiukkaan napitetun takin alta. Jotenkin tuollaiset jutut pitää ottaa enemmän haltuun, kääriä hihoja, nostella kauluksia, jättää napittamatta, tai jtn, ja sit tosiaan yhdistää äijjempiin juttuihin. Mekon ja hameen ja avokkaiden kanssa sit ehkä mieluummin vaika se paljonpuhuttu pitkä parka…
Ainiin vielä, hyvät housut, väristä lähtien!
Tiistaina 1. syyskuuta 2009 klo 18:11
stellagee, mä ostin mun huivin saksalaisesta Azita Store -nettikaupasta, sitä näyttäisi olevan siellä edelleen alennuksessa. Myös Backgammon-huivia löytyy.
Trenssin ostin muutama vuosi sitten lähinnä siksi, että olisi yksi ns. siistimpi takki, jos sellaista sattuisi tarvitsemaan. Ei näköjään satu, joten päätin yrittää keksiä sille arkisempaakin käyttöä.
Väri- ja kuviokokeilut selkeästii toimivat, kunhan malttaa pitää väriskaalan aika rajallisena. Kolme-neljä väriä on maksimi, ja niidenkin pitää sointua toisiinsa hyvin.
Syy kokovartalopeilin puuttumiseen lienee siinä, että ilmankin pärjää. Kolme vuotta on jo mennyt, ja niinkuin sanot, peilittömyys kyllä auttaa pukeutumaan vapaammin.
sugar kane, tuo yksi yhteen pukeminen on just se ongelma, ja se ilmaantuu trenssin kanssa vähän liian helposti. Se on jotenkin niin hallitseva vaate ja tekee helposti asusta liian tylsän. Maihareiden tapaiset äijäjutut tosiaan rikkovat kokonaisuutta just sopivasti.
Mulla oli just tänään päällä ballerinat ja parka, ne jotenkin täydentävät toisiaan kaikessa ristiriitaisuudessaan.
Tiistaina 1. syyskuuta 2009 klo 20:27
hei, kiitos vinkistä. vaikutti muutenkin todella kivalta kaupalta!
Tiistaina 1. syyskuuta 2009 klo 21:16
Mää yhdistän trenssitakin niin vahvasti vanhoihin film noir -elokuviin ja vielä aikakauden maskuliinisiin miesnäyttelijöihin (Mitchum Out of the Pastissa, Dana Andrews Laurassa), ettei kyseinen vaatekappale ole ikinä tuntunut mitenkään liian naiselliselta. Tosin omat trenssitakkini ovat olleet lähinnä laimennettuja ja naisellistettuja versioita, esim. ilman epoletteja. Kiss Me Deadly -elokuvan alkukohtaus on saanut minut haikailemaan sellaisen oikein klassisen, beigen trenssin perään, mutta valitettavasti beige ei oikein sovi minulle, höh.
Tiistaina 1. syyskuuta 2009 klo 21:52
Hyvä lookki! Tykkään väreistä ja kuvioiden yhdistelmästä - ja on hauska nähdä sua myös näin värikkäässä, printtikylläisessäkin asussa (en siis tarkoita että kokomustissa jne. ois ollut mitään vikaa, päinvastoin!, mut tää antaa taas uuden kulman sun tyylistä).
Musta erityisesti nuo housut tekevät trenssistä jotenkin modernin näköisen tuossa kokonaisuudessa. Nythän on niin (kuten S-K:kin sanoo), että trenssi yhdistetään usein hyvin perinteisen naisellisesti (eikä lopputulos useinkaan ole silloin se paras mahdollinen) - ja juurikin se siistin naisellisen linjan rikkominen on siis tarpeen. Sen voi toki tehdä esim. maskuliinisilla tahi alakulttuurisilla elementeillä, mut toinen ihan mahdollinen tapa rikkoa perinteistä, klassista trenssiasua on juurikin valita takin kumppaniksi epäsovinnaisempia värejä. Kaiken kaikkiaan: asussa olevat värit ja merkitykset tekevät trenssistä tässä stailauksessasi hyvin tuoreen näköisen.
En oikein tiedä, voisiko trenssi olla mun juttu. Ehkä, jos löytäisin JUST oikean mallisen. Tähän mennessä ei oo vastaan tullut…ellei sitten lasketa sitä, et mulla on kymmenen vuotta vanha denim-trenssi! Sehän voiskin olla ihan käyttökelpoinen taas pitkän tauon jälkeen?
Keskiviikkona 2. syyskuuta 2009 klo 7:41
mulla on ikiaikainen halu löytää hyvä trenssi. mulla on niitä muutama ollu mut ei ihan kymppiä o löytyny viel. yks olis malliltaan ja kooltaan ihan perfect mut väri on selain kitti/epäväri ja kun mulla se musta aina vaan nostaa päätään ni se on jääny hiukan vähemmäl huomiol.
täytyy toivoa et löytyis joku hyvä joskus. mullakin trenssi on kyl enemmän syksyn takkeja.
ja hei kliffat kokonaisuudet. tykkään kovasti noist sun väreistä ja vaatteista.
Keskiviikkona 2. syyskuuta 2009 klo 11:44
stellagee, joo, tuo on ihan toimiva kauppa. Olen tilannut sieltä pari kertaa ja homma on hoitunut ok, toimittavat UPS:llä, joka taitaa olla nykyään ainoa täyspäinen kuriirifirma.
Nessu, aika jännä, miten erilaisia mielikuvia tietty vaatekappale voi herättää eri ihmisissä. Trenssihän voi tosiaan olla hyvinkin miehinen vaatekappale, ehkä mua vaan häiritsee siinä se aiemmin mainittu perinaisellinen tapa yhdistää se mekkoon sun muuhun klassiseen naisvaatteeseen.
Anna, tuossa mun yhdistelmässä on tosiaan sellainenkin ristiriita, että ainakin mä miellän trenssin osaksi sellaista siistimpää ja muodolilsempaa bisneshenkistä pukeutumista, kun taas chinos-housut varsinkin tuon värisinä ja tuollaisina pillilahjeversioina ovat hyvinkin epämuodollinen vaate.
Tuo mun trenssihän ei myöskään ole ihan perinteinen, siinä on pussittavat hihat, kiinniommeltu vyö ja vähän kellomaisesti alaspäin levenevä helma.
Denim-trenssi kuulostaa oivalliselta, heti päälle!
jaakko, täydellinen trenssi on varmaankin vähän kuin mikä vaan täydellinen vaate, ne saattavat antaa odottaa itseään vuosia. Mä en itse pidä kitistä/beigestä jne vaaleista epäväreistä, joita näkyy paljon varsinkin keväällä myytävissä trensseistä, joten siksikin trenssi on jäänyt mulle vähän oudoksi vaatteeksi.