Sugar Kanen blogissa pohditaan jälleen kerran pukeutumismieltymyksiä. Lainaan vähän Meidän Pariisin Annaa, joka kommentoi viisaasti näin:
Mullahan on varsin samat mieltymykset. Maskuliiniset lainat, kontrastit, luonnollinen look, rento eleganssi: siinähän se hyvin pitkälti on. Itse lisäisin ehkä vielä “yllätyksellisyys” ja “rohkeus rikkoa omiakin sääntöjä”, niin listani olisi siinä.
Rohkeus rikkoa omiakin sääntöjä on tällaiselle innokkaalle tyylinrakentajalle joskus vähän kova pala. Kehitellessään omalle tyylilleen jonkinlaisia suuntaviivoja tulee helposti juuttuneeksi niihin vähän turhan tiukasti, ilman mitään järkevää syytä. Itselleni tällaisia turhan tiukkoja sääntöjä ovat olleet esimerkiksi yksivärisyys ja värien käyttö yleensä – yksiväriset vaatteet ovat olleet hiukan turhan usein pelkkää mustaa.
Jokasyksyisessä grungeinspiraatiossani päätin niinsanotusti tarttua härkää sarvista ja eksperimentoida sekä väreillä että kuoseilla. Meidän Pariisissa juteltiin, että raitakuosit kuuluvat kevääseen, mutta minusta raidat kuuluvat nimenomaan syksyyn – käytetyistä väreistä riippuen toki, merimiesraidat ovat pirtsakkuudessaan tietysti keväisiä. Raidathan ovat grunge-estetiikkaa parhaimmillaan, ja grunge jos mikä on syksyistä maihareineen ja villapaitoineen.
Jokasyksyistä on myös neulomisinto, joka herää ensimmäisen viileän tuulenvireen myötä. Tänä vuonna aivokapasiteettini ei sattuneista syistä riitä monimutkaisiin neulekuvioihin, joten päätin sitten pelkistää koko rahan edestä ja neuloa suoraa putkea. Idealähteenäni toimi vähän aikaa sitten fiilistelemäni Sonic Youthin Sugar Kane -video, jossa vilahtelee tyylikkäitä grunge-henkisiä raitapipoja. Lankakaupassa asetin itselleni ehdon, että mustat kerät jäävät hyllyyn, ja valitsin vaihtoehtoiset lempivärini harmaan ja fuksianpunaisen.
Olen yllättänyt itseni viime aikoina myös himoamalla Marimekon tasaraitaa. Onneksi raitakuosisten paitojen malleissa on nykyään valinnanvaraa – Ilma ei ole niin kapea ja kuristava kuin perinteinen tasaraitapaita ja siinä on venepääntie, josta tykkään kovasti.
Villainen leveä raita ja puuvillainen kapea raita pelaavat ihan hyvin yhteen…
…mutta viileneviä kelejä ajatellen jotain puuttuu. Vanha uskollinen Vibskov-huivini sopii väreiltään sekä pipoon että paitaan, ja huivin kolmiokuosi on raitojen seassa just sopivan yllätyksellinen (lankakaupassa ollessani en edes muistanut tuota huivia, vasta kotona huomasin, että valitsemani langat ovat sen kavereita):
Lähitulevaisuudessa saatan riehaantua ja yhdistää fuksianpunaisen kylmäsävyiseen viininpunaiseen (olen aina kammonnut viininpunaista, mutta nyt löysin sävyn, joka ei näytä ihoani vasten jonkun sisäelimen väriseltä eikä siitä tule enää edes lappuliisaviboja, koska ne pukeutuvat nykyään tummansiniseen) ja ehkä vielä valkoiseenkin! Olen vihdoin päässyt värien makuun, eikä tältä tieltä ole paluuta.
Mahtava myssy! Mä oon ennenkin ollut havaitsevinani, että just oikein asetetut raidat ja ruudut ovatkin yhdessä hurjan rauhallisia, vaikka samalla kiinnostavia, niinkuin nyt tässä.
Kiva myssy ja sopii todellakin hyvin ruutujen kaveriksi.
Oma neulomisinto on yltynyt myös: kaksi huivia on jo valmiina ja puikoilla harmaa, pappavillatakki. Ohjeet on yksinkertaisia, joten neulominen on hyvin rentouttavaa.
Tosi hieno ja onnistunut tuo eripaksuisten ja -väristen raitojen sekä ruutukuosin kombi! Ruudut ja raidat toimivat minusta usein hienosti yhdessä – lopputulos on rauhallinen mutta kuitenkin tuore ja yllättävä. Ennustan muuten, että kun taas ole värien makuun päässyt, niin et niistä enää helpolla luovukaan. Niin kävi ainakin mulle, kun pitkän mustan kauden jälkeen (itse asiassa lapsen synnyttyä!) löysin värit uudelleen. Ne tuo niinku väriä elämään, sano. Ja sullehan sopivat upeasti monet syvät värit (kuten just fuksia) ja toisaalta kalpeat pastellit, kuten vaalea vaaleanpunainen esmes.
Hyvält näyttää sulla tuo Ilma – kiva että malli oli mieluinen!
Olet tosiaan ihan oikeassa tuossa raita = grunge -asiassa. Mä kanssa inspiroiduin nyt haluamaan raitaa!! Ja tuo pipo! Oi kun tuollaisen saisi! Harmaa-raidallinen olisi esim. mun vanhan epävärisen H&M-pompan kanssa aikas cool! :)
Kiitoksia kaikille kehuista!
sugar kane, joo, kaikki on kiinni sävyistä.
ruut, yksinkertaiset mallit on toki rentouttavia, mutta mä toisaalta tykkään (ja rentoudun) myös haastavampien juttujen kanssa – tai tykkäisin, jos kykenisin keskittymään sellaisiin. :)
Anna, saattaa tosiaan käydä niin, että värit alkavat viedä naista. Värit ovat kyllä siitä kummallisia, että ne tulevat aina jostain alitajunnasta – yhtäkkiä joku väri vain alkaa miellyttää niin, että sitä on pakko saada päälleen. Omasta mielestäni mulle sopivat kylmät sävyt monista voimakkaista väreistä. Värien sopivuus on sekin korkeampaa salatiedettä, osin ulkonäkö- ja osin persoonakysymys.
Saattaa olla, että noita pipoja putkahtelee maailmaan lisää aina joskus…
Hei, ihana myssy!
Olisiko mahdollista saada tänne blogiisi ohjeet tuon myssyn tekemiseen? Olen itse neulonut muutaman samantyylisen pipon, mutta niistä puuttuu se “jokin”, eivätkä ne siksi ole päässeet kovaan käyttöön. Josko ohjeillasi onnistuisi tällainen tuhertajakin. :)
Heidi, kiitoksia. Ei mulla oikein ollut tuohon mitään ohjetta – otin vanhasta sopivasta piposta mitat, laskin sitten silmukkamäärän käytettävän langan tiheyden mukaan (tuossa on 110 silmukkaa, kun lankana on Sandnes Smart) ja neuloin suoraa oikeaa putkea 40cm pyöröpuikolla sopivaan pituuteen asti (sovittelin päähäni aina välillä). Päättelin pipon samaan tapaan kuin sukan kärjen.
Tuo on ihan tasan tarkkaan sellainen pipomalli, jota itsenikin tekisi mieli kokeilla. Pitkähkö, josta tulee mukavasti massaa takaraivolle. Raitojen ja ruutujen yhdistelmä on kuvissasi herkullinen!
Kamicha, rohkeasti neulomaan vain! Raitojen ja ruutujen yhdistelmästä tuli mieleen, että pitääpä joskus kokeilla neuloa ruudullinen pipo.
mahtava kotsa!! ja mäkin olen huomannut eri kuosien yhdistelemisen toimivan välillä yllättävän hyvin; omalla kohdalla raita ja pallo ovat löytäneet toisensa, mutta voisi kuviesi perusteella koetella myös raitoja ja kolmioita/ruutuja. ja multahan löytyy tuo sama huivikin – kiitos muistutuksesta, pitää ottaa se taas käyttöön.
sama juttu muuten viininpunaisen kanssa: mullakin tulee mieleen sisäelimiin kietoutuminen, kun koitan asetella sitä päälleni eli ei toimi. odotan innolla kuvia sun viininpunaisesta löydöstä!
stellagee, hyvä kun muistutit pallokuosista, sellaista löytyy munkin kaapista! Täytyypä kokeilla taas sitäkin.
Viininpunainen on tosiaan siitä kummallinen väri, että se helposti jotenkin muuttuu ruskeammaksi ihon vieressä. Täytyy valita tarpeeksi kylmä sävy, ettei niin tapahdu.
Pingback: No limits, no rules « Meidän Pariisi