Sunnuntaina 9. elokuuta 2009
Into the flood again, same old trip it was back then
Anna kyseli jo ajat sitten blogikansan syysinspiksiä. Itse olen hikoillut ympäriinsä surffipummiasusteissani enkä edes tajunnut kesän loppuvan joskus, ennen kuin mieheni palasi kesälomaltaan takaisin töihin ja aika asettui taas perinteiseen uomaansa. Tällaiselle lapsikeskeistä kestolomaa viettävälle kaikki päivät ovat samanlaisia, joten en aina tiedä, kuinka mones päivä on ja mikä viikonpäivä on (ja ne päivät menevät näköjään aika vauhdilla, minkä huomaa bloggaustahdista - edellisestä kerrasta onkin jo vähän aikaa), työläisten lomat ja varsinkin niiden loppuminen sen sijaan aina rytmittää kesän varsinaiseen kesään ja syksyn odotukseen.
Tänä syksynä, kuten aina syksyisin ja välillä kesäisinkin, haen innoitusta kulahtaneiden villapaitojen ja kolhittujen maihareiden maailmasta. Veikkaan syyksi sitä, että syksyisin muistan aina itseni koulussa ja erityisesti lukiossa, jota kävin silloin, kun grunge teki ensimmäisen tulemisensa. Det känns som när jag kom hit way back i nittiotre.
Olisin tahtonut fiilistellä perinteiseen tapaan Nirvanan Lithium-videon parissa (siitä löytyy inspistä paitsi pukeutumiseen, myös tanssiaskeliin eli holtittomaan pogoiluun), mutta se on kadonnut kokonaan YouTubesta. Valitsen siis tilalle toisen klassikon:
Tällä kertaa olen niin onnellisessa tilanteessa, että vaatekaapissani on jo melkein kaikkea tarvittavaa. Tai ilmaistaanpa asia toisin: en välttämättä tarvitse mitään uutta, mutta jos satun löytämään pari haaveilemaani juttua just sellaisina kuin olen ne itselleni kuvitellut, saatan joutua tekemään investointeja.
Antakaa siis vinkkejä, jos näette jossakin mustan villatakin, joka on silleen kivasti muodoton, että sen voi kiskoa päälleen miten sattuu ja kuroa kiinni hakaneulalla. Mä jään sillä aikaa odottamaan Camperin syysmalliston varsinaista julkaisua, josko olisivat tehneet näistä bootseista tai näistä nilkkureista kivamman värisiä vaihtoehtoja. Mallit ovat kummassakin kohdallaan, värit eivät.
(Asos-verkkokauppakin muuten kertoo meille, että the grunge girl is back ja Nirvana on hot, mutta oonko mä vaan vanha ja niuho, kun mun mielestä noissa Asoksen virityksissä ei ole mitään grungea eikä varsinkaan Nirvanaa? Noo, voihan se olla, että kyseessä on tulkinta ja mä en vaan tajuu.)
Sunnuntaina 9. elokuuta 2009 klo 20:01
Hui halvattu miten ruman värisiä onkin nuo kengät!
Oikein semmonen halpa ruskea noissa bootseissakin.
Malli olisi kiva.
Sunnuntaina 9. elokuuta 2009 klo 21:18
Mun mielestä on kuin huonon Guns’n'Roses-coverbändin keikkabussista karanneita pissaliisoja noi Asoksen “tulkinnat”, emme arvosta. Näin noi samat ja tulin niistä oikein vihaiseksi päivänä muutamana tässä.
Mulle grungen idea on siinä, ettei se ole valmiiksi halvan paskan näköistä, vaan (alunperin) arvokkaampaa ja sit luovasti yhdisteltyä. Kenkiä, joita ei saa käveltyä loppuun, vaikka kuinka kuluttaisi, reikäisiä VILLApaitoja, ei akryylifeikkejä, silkkialusmekkoja ja niin päin pois. SInä sen tiiät, jos kuka!
Sunnuntaina 9. elokuuta 2009 klo 21:52
Kati, jep. Mulle kelpaisivat nuo bootsit mustina tai harmaina tai nuo nilkkurit jossain jännässä vähän 80-luvun henkisessä värissä.
sugar kane, mahtavaa, en siis ole ainoa äkäinen ErKi, joka vaalii periaatteita. Ja tiivistit asian vielä hyvin.
Grungen repaleisuus on tosiaan käytössä syntynyttä, ei valmista ja huonosta laadusta johtuvaa. Ja kerroksellisuus sattumanvaraista eikä valmiiksi sovitettua. Määhän sen tiiän, kun kokeilin vuonna ‘93. :)
Sunnuntaina 9. elokuuta 2009 klo 22:23
Niinhän se on, että kaikki palaa ikuisessa kiertokulussa aina takaisin - harmi vaan, että usein jotenkin kummasti vesitettynä, valmiiksi pureskeltuna purkkapallona. Yksi mitä mä en oo koskaan tajunnut, on valmiiksi revityt vaatteet. Revityt farkut, paita tms. sopii tiettyyn tyyliin loistavasti, mutta mun mielestä siinä pitää näkyä, että vaate on kulunut ja riekaleet on itse aiheutettuja tavalla tai toisella. Ja just niin kuin sugar kanekin kirjoitti, että lähtökohtana pitäisi olla jotain aitoa ja hyvää :) Valmiiksi revityt on jotenkin niin kliinisiä, että koko ajatus revityistä vaatteista kumoutuu.
Pitäisiköhän munkin alkaa diggailemaan tollaisia matalia kenkiä? Nykyisin lapsen perässä juoksentelu ja herkkikseksi heittäytynyt selkä kun eivät oikein puolusta koroissa kulkemista. Mutta kun tykkään korkeista koroista niiiiiin paljon ja lyhyet jalkani saavat kivasti mittaa. Tarviin vielä aikaa prosessoida tätä juttua.
Vauvan kanssa sitä tosiaan menettää otteensa ajasta sellaisena kuin sen aiemmin käsitti. Älä siitä stressaa, se kuuluu asiaan ja siitä voi jopa nauttia:)
Maanantaina 10. elokuuta 2009 klo 12:35
Karin, ei huolta, mä olen vain tyytyväinen siihen, miten aika kohdallani käyttäytyy. Just vähän aikaa sitten huomasin, miten onnellinen ihminen voi olla, kun sen ei tarvitse olla missään tekemisissä Microsoft Outlookin kanssa. :)
Mä olen jo pitkään suosinut matalapohjaisia kenkiä, lähinnä siksi, että vaikka pidänkin kovasti koroista, en ole koskaan oppinut sellaisissa kulkemaan. Ja ne ovat tosiaan vähän epäkäytännölliset, varsinkin paljon ja lasten kanssa liikkuvalle.
Ja tuo on tosiaan totta, mitä sanot revityistä vaatteista - valmiiksi rikkinäiset vaatteet ovat epäaitoja jo ihan periaatteen tasolla, plus usein käytännön toteutus on vielä niin köyhä, ettei se pelaa edes tyylikeinona.
Maanantaina 10. elokuuta 2009 klo 13:35
Campereista: oonks mää nyt vähän outo kun musta noi kengät on ruskeenakin aika mahtavia? :) No, mullahan on kyllä tää ruskea kausi meneillään… (Ehkäpä muuten siksikin diggaan, et mulla on joskus viistoista vuotta sitten ollut tosi paljon sellaiset bootsit kuin nuo sun tässä esittelemät bootsit! Ne oli ihan supermahtavan näköiset, mutta kävelin ne ihan totaalisesti hajalle. Vagabondit ei silloinkaan olleet laadulla pilattu…) Mistäs mä löytäisin maiharit - ne on yks klassikkoa joka multa ehdottomasti puuttuu!
En jaksanut (anteeksi) edes käydä Asoksen grungetulkintoja katsomassa, mut ihan näin näkemättäkin Täti voi arrogantisti nyrpistellä: ei ne mitenkään voi olla grungea! Ei mitään halpisketjujen uudelleen tuotetut “punk” tai “grunge” jutut ikinä pärjää aidolle asialle!
Mulle grungea on vain oikeat ysärimuistot ja -kirpparilöydöt (kuten vaikkapa mahtis flanellipaita, jonka just skoretin Miehelle Uffilta syksyä varten!) tai sitten riittävän hyvällä asenteella ja meiningillä suunnitellut ja tehdyt uudet jutut (kuten oma, hiljattain löytynyt Owens-kietaisuvillatakki. Pidän muuten silmät auki sun villatakkitarpeiden varalta!). Grunge on mahtavaa, mut nää uutuustulkinnat saa minut aika harvoin innostumaan. Oon sen sijaan lueskellut viime aikoina paljon 90-luvun alun muoti- ja musalehtiä - ja niistä se inspiraatio mulla löytyy.
Ihmettelen muuten tuota Asosen fiilistelyä vielä vähän: eikös grunge ole ollut trendikästäkin jo ties miten monena syksynä peräkkän? (En siis meinaa sitä, et jollain trendikkyydellä tai epätrendikkyydellä ois mitään väliä, tarkoitan vaan, et aika perässä nuo on, jos kuitenkin yrittävät jotenkin olla pintatrendeissä kiinni?)
Ja siis: NIRVANAHAN ON AINA - JA IKUISEST - HOTI!
Maanantaina 10. elokuuta 2009 klo 13:56
Anna, musta jotenkin tuntuu siltä, että tänä syksynä trendikästä on nimenomaan ns. high street -grunge, eli siinä missä muotilehdet tyyliin i-D julistivat (taas) grungen uutta tulemista muutama vuosi sitten, ketjuliikkeet - ja suomalaiset trendilehdet, olen nähnyt niissäkin grunge-fiilistelyä - ovat tapansa mukaan vähän jäljessä.
Uusimmassa Trendi-lehdessä muuten kerrotaan, että muotibloggaajat pitävät grungen hengissä ja että 90-luvun hottispariskunnassa Johnny Deppissä ja Kate Mossissa tiivistyy aikakauden estetiikka… i-D:ssä sentään aikoinaan viitattiin Kim Gordoniin ja Courtney Loveen, niinkuin kuuluukin.
Mulle 10-reikäiset DrMartensit ovat tietenkin ainoat oikeat maiharit. Ne tosin maksavat nykyään holtittomasti enemmän kuin 90-luvulla, mutta niinhän kaikki muukin. Mulla on pehmeäkärkiset, mutta koska sulla on pienempi jalka, teräskärkisetkin näyttäisivät sulla hyviltä (ja ne ovat noista kahdesta ne aidot klassikot). Aitoon fiilikseen kuuluu se, että yritetään torjua hankaumia villasukilla (Martensit ovat siitä kiehtovat jalkineet, että jos ne kalvavat, se ei ikinä lopu, vaikka niitä käyttäisi kuinka paljon).
Martenseja myydään paljon käytettyinäkin (esim. Helsinki10:ssä on iso valikoima), mutta itse en ehkä lähtisi ostamaan niitä jonkun vanhoina. Ne ovat varsinkin kesäaikaan vähän hiostavat kengät kuitenkin…
Martensit eivät sinänsä ole mikään pelkästään grungeen sidottu klassikko, niitä käyttivät 90-luvulla monien muidenkin alakulttuurien tyypit, varsinkin eriasteiset mustahuulet. Ja aito resupetteri ei tietenkään olisi maksanut kengistä niin paljon.
90-luvulla flanellipaidat ostettiin Citymarketista tai Ruokavarastosta, mahtaakohan vastaavissa paikoissa nykyään olla sellaisia tarjolla?
Maanantaina 10. elokuuta 2009 klo 20:28
hassua, mutta mä en ollenkaan yhdistä grungea laatutietoisuuteen. ehkä syynä on se, että mä olin hyvin teini enkä mä paljon tajunnut laadun päälle. tosin kirpparivaatteet olivat lähtökohtaisesti kai 90-luvun alussa laadukkaampaa tavaraa eikä polyester/akryylihirvityksiä myyviä high street -kauppoja ollut missään. hennesillekin piti lähteä tukholmaan asti…
Maanantaina 10. elokuuta 2009 klo 20:37
Oho. Melkein tunnen, kuinka Kurt kääntyy kuopassaan.
Voi elämä sentään, äiti hävitti vanhat flanellipaidat, kun multa meni pahin grungetus ohi. Nirvanan lippukaan ei säästynyt; mutsi jaksoi joka kerta huoneessani ollessaan kysyä, voisinko poistaa “tuon rään roikkumasta” seinältäni. Huokaus.
Maanantaina 10. elokuuta 2009 klo 20:51
stellagee, kirpparivaatteet tosiaan olivat 90-luvun alussa laadukkaampaa tavaraa, kolusin siihen aikaan kirppareita ja secondhand-kauppoja (Diverssikauppa, suuri rakkauteni…) ahkerasti. Siihen aikaan kierrossa olivat 60-70-lukujen vaatteet. Olen tullut siihen tulokseen, että tuossa on syy siihen, miksen nykyään jaksa käydä kirppareilla - muistan aina 90-luvun alun valikoimat ja ärsyynnyn nykyajan kuteiden laaduttomuudesta.
Mä olen käynyt elämäni ensimmäisen kerran Henkkamaukalla Hampurissa. 90-luvun alussa high street -tyyppisiä kauppoja olivat lähinnä Vero Modat, joissa niissäkin myytiin silloin laadukkaampaa kamaa kuin nykyään. Ja Stockmannin One Wayt, joissa myytiin sitä Stockan omaa merkkiä, mikä se nyt olikaan silloin nimeltään.
Ja Citymarketin ruutupaidat olivat varmasti laadukkaampia kuin nykyajan high street -kuteet - voivat olla vieläkin, en ole tarkistanut.
Hanna-Maija, eipä ole mullakaan kovin paljon jäljellä niiltä ajoilta, muutamia tarkoin valittuja vaatekappaleita vain.
Lauantaina 15. elokuuta 2009 klo 0:51
Hola! En tiedä noista bootseista väreineen, mutta aika kivan näköistä lapikasta oli El Ravalin Camperissa (vähän turhan paljon rahaa jätettiin jälkeemme siihen paikkaan :)
Jos tuon viimeisen linkin tytöllä on jotain tekoa grungen kanssa, sitten varmaan Mark Lanegankin ryhtyy kohta jonkun raittiuskampanjan mannekiiniksi. Kommenteista tuli mieleen, että Barcelonassa vähän harmitti jossain putiikissa, kun Martensit olivat puolta halvempia kuin kotimaassa (eikä mahista roudata moisia nyt mukanaan). Tänään kotipalatessa kesäillan viileydessä tuli kuitenkin hyvä fiilis, kun tajusin, että kohtahan on maiharikelit jo täällä. Syksy saa tulla.
Lauantaina 15. elokuuta 2009 klo 20:29
Karhuherra, olen itsekin asioinut useampaan otteeseen El Ravalin Camperissa…
Barcelonassa on yllättävän hyvin Martens-osastoa tarjolla, niitä löytyi silloinkin, kun ne eivät olleet erityisesti muodissa. Muistelen, että Barri Góticin kaupunginosassa lähellä rantaa on mod-kuteisiin erikoistunut liike, josta löytyy varsin iso valikoima. Nykyään tosin Helsingistäkin taas saa vaikka mitä, toisin oli 2000-luvun alussa, kun piti päivittää omat räjähtäneet maiharit uusiin.
Maanantaina 24. elokuuta 2009 klo 15:57
Blaah. Asos ja heidän “grunge” my ass.
Keskiviikkona 26. elokuuta 2009 klo 13:30
Kylläkyllä.