Sunnuntaina 19. heinäkuuta 2009
Some babies are bigger than others
Vanity sizingiä näköjään harrastetaan jo aivan vauvojenkin vaatteissa:
Alempi, Marimekon klassikkokuosinen body on kooltaan 60cm. Päällä oleva valkoinen body on Henkkamaukkaa ja kooltaan 62cm. Tasaraitabody on siis kooltaan pienempi, vaikka onkin H&M-bodyyn verrattuna mallia purje. Muutenkin linjana tuntuu olevan se, että kotimaisilla merkeillä vaatteet ovat isompia kuin ulkomaalaisilla. Meidän lapsellemme sopii kuitenkin paremmin henkkamaukkamitoitus.
Toki jotkut vauvat ovat pulleampia kuin toiset, ja on hyvä, että heillekin löytyy sopivia vaatteita, mutta aikamoista arpapeliä sopivien vauvanvaatteiden löytäminen näköjään on - varsinkin heille, jotka ostavat vaatteita lahjaksi. Paitsi että vaatteiden leveys vaihtelee rutkasti, niissä on välillä vähän kummia yksityiskohtia, kuten kaula-aukot, joista suhteessa kroppaan varsin suuri pää ei millään mahdu läpi.
Keväällä kuvittelin, että vauva ei äitiyspakkauksen, lahjaksi saatujen ja tuttujen nurkista löytyneiden käytettyjen vaatteiden lisäksi paljon muuta tarvitse, mutta tarvitseepa kuitenkin - paitsi että osa äitiyspakkauksen vaatteista on kuitenkin pikkuisen epäkäytännöllisiä, meidän vauvamme sattuu olemaan mallia viuhtova kuumakalle, eli helposti puettavia kietaisubodyja, puolipotkareita ja kevyitä kesävaatteita on pitänyt ostaa itse. Ja kuten täällä joskus aiemmin mainittiin, Henkkamaukan valikoimista löytyvät paitsi kestävimmät, myös kivoimman näköiset ja toimivimmat vaatteet parhaalla hinta-laatusuhteella. Meidän muksu hengaa kesän lyhythihaisessa kietaisubodyssa ja puuvilla-modaalisekoitteisissa haaremihousuissa.
(Olen monta kertaa ihmetellyt, miksi melkein kaikki vauvojen kesävaatteet ovat paksua ja kuumaa puuvillaa, missä ovat esimerkiksi viskoosista ja modaalista tehdyt vauvanvaatteet? Tähän mennessä olen löytänyt vain nuo housut.)
Sunnuntaina 19. heinäkuuta 2009 klo 19:47
Aikamoista, tohon ‘mekon bodyynhan humpsahtais helposti kaksikin vauvaa. Toki on vauvojakin eri paksuisia, mut eikö ne sit vois merkitä senttikoon sisällä vaikka S, M, L -merkinnöin?
Joku mun marimekko-juttua kommentoikin, että vihaks pistää, kuinka Marimekolla sössitään ton perus-trikoon - jonka PITÄISI olla firman ylpeyden aihe - kanssa. Tää antais osviittaa samasta. Ja se niiden paitatrikoo on ihmeellisen paksua, myös vähän isompien killien vaatteissa - tosin kolmevuotias kummipoikani hengaa ihan tyytyväisenä mm-paidoissaan, oversize sopii hänen henkeensä.
Sunnuntaina 19. heinäkuuta 2009 klo 20:21
Ai niin, unohdin lisätä tuohon, että kotimaiset merkit ovat mitoitukseltaan suurpiirteisempiä - niiden koot menevät kymmenen sentin välein 60-70-80cm, kun taas kansainvälisessä vauvanvaatteiden mitoituksessa (jota Henkkamaukka käyttää) koot menevät kuuden sentin välein 56-62-68 jne. Vauvalta kestää kuitenkin aika kauan kasvaa kymmenen senttiä (paitsi ihan pienenä), ja on ihan kiva, etteivät vaatteet aina ole ihan hillittömän isoja.
Tuon perus-trikoon mitoitus on tosiaan kummallista niin lapsilla kuin aikuisilla - mulle ei ole koskaan sopinut tasaraitapaita, koska ne on suunniteltu jälleen kerran kymmenen senttiä pitemmille ihmisille kuin minä. Eivät istu päälle ollenkaan.
Sunnuntaina 19. heinäkuuta 2009 klo 22:21
Juttelin tuosta Marimekko-mitoitusasiasta yhden ystävän kanssa (joka on töissä MM:llä), ja tasaraidoissa ei ole kyse vanity sizing -ilmiöstä, vaan siitä että ko. malli on aina ollut tuollainen tosi leveä ja reilu. Yhdessä sitten ihmettelimme sitä, miksi malli ALUNPERIN on suunniteltu tuollaiseksi, mutta siihen ei vastausta taida olla saatavilla.
Mun Tyttö on noita tasaraitojakin käyttänyt, mutta aina siten että on itse ollut rutkasti pitempi kuin vaatteen lapussa mainittu mitta. Mutta hän onkin mallia ruippana: vanhempieni Ranskasta tuomat lastenvaatteet ovat istuneet parhaiten, ja toki myös henkkamaukat, joiden puolesta olen lastenvaateasioissa koko ajan paasannutkin.
Marimekolla muuten ON modaalitrikoota lapsille - ja noissa vaatteissa on mitoituskin ihan erilainen kuin tasaraidoissa. Tytöllä on ollut ainakin Piprut paprut -kuosinen body, jonka matsku oli ihanaa, ohutta modaalitrikoota. (Ja tuli mieleen, että annoin silloin joskus teidän Pienelle ne punaiset Marimekon vintagepotkarit - ja vaikka itse sanonkin, niin ne oli musta aika ihastuttava Mari-lapsen vaate. 70-luvulla Marimekon potkarit oli aikas kapoiset - ja niiden materiaali on muistaakseni puuvilla-viskoosisekoitetta.)
Tasaraidasta muuten vielä se, että aikuisten mitoitus ko. vaatteessa on tosiaan IHAN outo - ja se on syynä siihen, etten oikeastaan koskaan ole tuolle klassikolle lämmennyt. Jopa pienin koko on mulle kummallisen iso - ja varsinkin ihan liian pitkä. Myös Jokapoika on meitsille ihan väärän mallinen.
Maanantaina 20. heinäkuuta 2009 klo 9:53
Anna, ranskalaisissa lastenvaatteissa taitaa olla samantapainen mitoitus kuin espanjalaisissa, sieltäpäin löytyy paremmin noita kapeita malleja.
En ole Marimekon tämänhetkisiin lastenvaatevalikoimiin vielä juuri tutustunutkaan, lähinnä siksi, että tähän asti tuo lapsi on kasvanut sellaista vauhtia, että olen katsonut järkevämmäksi ostaa vähän edullisemman hintaluokan vaatteita. Marimekko on vaihtoehto siinä vaiheessa, kun vaatteet sopivat päälle pidempään kuin muutaman viikon.
Ne Marimekon vintagepotkarit ovat tosiaan nätit ja aivan eri mitoituksella kuin tuo body. Onkohan niitä ollut aikoinaan tarkoitus pitää yhtä aikaa… ne alkavat itse asiassa nyt olla sopivan kokoiset meidän pienelle, tosin täytyy vielä odottaa vähän viileämpiä kelejä, näin lämpimillä henkselipotkarit ovat useimmiten vähän liikaa.
Nuo sekoitemateriaalit olisivat hyviä lastenvaatteissa siinäkin mielessä, että niistä tehty vaate pysyy usein toistuvissa pesuissa vähän paremmin kuosissaan, puuvilla muuttuu helposti kovaksi tai kulahtaa.
Tasaraita on tosiaan ollut mullekin aina liian pitkä. Ja vielä jotenkin sen mallinen, että se piukottaa lantiosta, vaikka olisikin ylhäältä sopiva. Johtuu varmaan just tuosta liiasta pituudesta.
Torstaina 23. heinäkuuta 2009 klo 11:12
Olen ihan tuore blogisi lukija, joten en tiedä, mitä kaikkea olet kirjoitellut lasteenvaatteista ja niiden kokomerkinnöistä ja mitoituksista. Itse olen huomannut ja vaatemyyjiltä kuullut, että pohjoismaisen 60-70-80 jne. mitoituksen idea on se, että esim. 60-senttinen vaate sopii lapselle hänen ollessaan 60-69-senttinen. Siihen kun vielä lisätään vielä pohjoismaisen käytännöllinen “pitää olla kasvunvaraa” -ajattelu, menee vaate useimmiten vielä pidempäänkin. Tämä koskee siis paitsi Marimekkoa, myös monia muita pohjoismaisia merkkejä kuten Lingon&Blåbär.
Pienellä vauvalla liika kasvunvara on ainakin minun mielestäni kuitenkin vähän huono juttu, koska se hankaloittaa vauvan käsittelyä. Sitten isompana löysemmät vaatteet ei välttämättä niin haittaa, koska lasta ei tarvitse pyöritellä enää niin paljon sylissä (ellei sitten esteettisiä arvoja lasketa;)). En siis juurikaan käyttäyt esim. Marimekkoa pojallani vauvana, nyt jo enemmän.
Kasvunvarasta seuraa se, että vaate on tarkoituskin olla isompi kuin 62-cm-merkitty, jonka on kai tarkoitus olla sopiva lapsen ollessa 62-68 cm. Ainahan kokomerkinnät ovat tietysti suuntaa antavia ja lapsen todellisen pituuden ja kokomerkinnän suhde riippuu tosi paljon esim. siitä, onko lapsi hoikka vai pyöreämpi.
Kiitokset muuten tosi mielenkiintoisentuntuisesta blogista, laitan kirjanmerkkeihin:)
Torstaina 23. heinäkuuta 2009 klo 15:43
Karin, kiitoksia kehuista ja tervetuloa kommentoimaan! Mun onkin tarkoitus kirjoittaa vielä vähän lisää tuosta kasvunvarasta, koska selkeästi Suomessa ajatellaan niin, ettei ole niin nuukaa, jos vaate on liian iso - vaikka niinkuin sanot, liian isoihin vaatteisiin puettua vauvaa on vaikea käsitellä ja vauvan itse on hankala liikkua liian isossa vaatteessa. Kymmenen sentin pituushaarukka on noin pienillä kuitenkin varsin suuri.
Mutta taidan kirjoittaa tästä oman postauksen.