Keskiviikkona 1. heinäkuuta 2009
Permanent vacation, osa 2
Stellageen blogissa puhutaan olkatoppauksista. Kuten kuvasta näkyy, multa löytyy olkapäitä omasta takaa sen verran leveälti, ettei toppauksia juuri tarvita. Rintavarustustakin löytyy, varsinkin tällä hetkellä, ja siksikään en halua erityisesti lisätä volyymia ylävartalooni.
Lantionseutu sen sijaan on mulla aika kapea, ja siksi mieluusti korostankin sitä - ja jalkoja muutenkin - hartioiden sijaan. Julkaisemistani kuvista käy varmaankin aika nopeasti ilmi yleinen tyylillinen linjani: yksinkertaisia ja yksivärisiä (mustia…) yläosia ja jotain jännää ja vähän runsaampaa alaosassa.
Tänään on vuorossa eilisen lomapussihousumeiningin ns. sisarasu. Keväällä esitellyt Martin Margielan pussihousut toimivat oivallisesti leveiden hartioiden tasapainottajina:
Housut Martin Margiela 6, toppi American Apparel, lipsut Havaianas
Noissa pöksyissä on leveä vyötärökuminauha, joka hakeutuu aina kropan kapeimmalle kohdalle. Ne siis istuvat niin, että luovat mukavasti illuusiota vyötäröstä, joka on mulla ylempänä kuin yleensä itse kuvittelen.
Olen näköjään kesän kunniaksi päättänyt ruveta lähes koruttomaksi. (Toivottavasti vain väliaikaisesti) kasvaneen rinnanympärykseni takia en enää osaa pitää kaulakoruja, varsinkaan pitempiä riipuksia, joita suurin osa mun kaulakoruista on, koska ne tuntuvat vain jäävän hassusti killumaan tissien päälle. Muutenkaan ne eivät just nyt tunnu oikeilta, kun pukeudun enimmäkseen kaksiosaisiin asuihin. Riipukset kuuluvat yhteen mekkojen kanssa, niillä pystyy kätevästi korostamaan pystysuoraa ja kapeaa siluettia. Nythän mun siluetti leikkautuu keskeltä poikki, ja kaulakorujen pitäisi olla toisenlaisia. Rannekoruista en tykkää kesällä, koska ne hiostavat. Nappikorviksilla siis mennään, sormuksia en edes laske koruiksi.
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 0:48
Oi että mitkä housut taas! Mää melkein kadehdin teitin Margiela-osastoa, mut oikeesti oon iloinen kun sulla on noin hienoja ja sun näköisiä juttuja (vaiks noi vois kyllä olla ihan munkin näköiset, oijjoi).
Empiiristen ihmiskokeiden perusteella oon tullut vähän siihen tulokseen, et se on just rintavarustus, joka tekee hartioiden korostamisesta haasteellisen. Mä oon kuvitellut olevani hirveän leveäharteinen, mut en ookaan, ja itseasiassa näytän viksummalta kun hartioita korostaa. Tosin kesällä siihen saa riittää hihattomat topit. Esim. sellaiset hihat kuin sun siinä (niissä) Marimekko-topissa viime asussa tekee mun hartioista onnettoman luisut - ja käsivarsista löysät. Mitä ne siis ei tietenkään ole…
Sen hartiakorostuksen pitää olla jotenkin “kapea ja terävä”, ei ainoastaan levenevä, siis hyvä leikkaus on a ja o. Peruskirppis-kasari-puhvihihoissa esim näytän hullulta ruustinnalta, mutta jos se puff on tehty kapealinjaisesti, siit tuleekin selkeyttä profiiliin. Olen esim. sovittanut yhtä John Gallianon jakkua jossa oli niiiiiin överit lampaanreisihihat ja todella vyötäröä korostava leikkaus, ja se teki kropalle ihmeitä. Valitettavasti siten leikattujen jakkujen lähtöhinnat on kohtuu korkeat. Etenkin jos niissä on sulkia…. Mut siis toi hrtioiden korostus vaatii mun kropalla ns. minimoivia rintaliivejä, muuten se suhde vaan on höhlä.
Mitäs vielä… Ainiin, mä koen myös omakseni sen, että lantio korostuu, tai ainakin tykkään pitää “alaspäin pussittavia” housuja. Mulla on vissiin aika samanlevyiset hartiat ja lantio, joten melko pitkänä olen päätellyt, että mun varteen mahtuu molempien korostaminen samalla kertaa…
Vyötärön korostus taas on mulle ongelma. Mullakin se on korkealla, mut tila kylkien ja lonkkien välillä on armottoman lyhyt, ja kaikki yritykset yhdistää vaikka väljä mekko ja vyö vyötäisille tekee musta vain muumipapan mallisen. Samalla hartiat katoavat. Ehkä tästä lähteekin mun kytevä viha väljiä tunikoita sun muita mekkuleita kohtaan, mä en vaan saa niitä toimivaan kiinnostavasti päälläni…
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 8:37
noi housut on mielettömät! hienoa, että päätit pitää ne… (tai no “hienoa”, koska me oltiin annan kanssa jo valmiita järjettömään huutokauppaan…) täältä päästä löytyy vähän vastaava tulkinta, mangosta, ja pidempilahkeisena.
mä komppaan tuota rintavarustustraumaa ja riipuksia. mä en osaa käyttää pitkiä kaulakoruja juuri siitä syystä, että ne tuntuu heiluvan härskisti tissien päällä, vaikka mä en olekaan mitenkään erityisen tissikäs… mutku haluisin olla katemoss.
rannekoruista mulla toimii tällä hetkellä sopivan löysä blessin tekstinauha (sullahan on sellainen, eikö?), joka luonnonvärisenä ruskettuu mun kanssa samaa tahtia. hillitön empiirinen koe!
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 9:26
sugar kane, mä olen investoinut muutamiin Margiela-vaatteisiin, lähinnä housuihin, jotta mulla sitten olisi jotain laadukasta ja aikaa kestävää. Ennakoin sitä, että jos jään hoitovapaalle, mun tulot pienenevät murto-osaan entisestä, ja silloin ei niin vain ostella uusia juttuja, vaan pidetään vanhoja.
Hartioiden överikorostuksesta ja Margielasta tulee mieleen ne Margielan jakut, joita oli New Yorkin Margiela-liikkeessä ja joita on nähty viime vuosina mm. Roisin Murphyn päällä… enpä sovittanut, mutta olisi ehkä pitänyt.
Mulla tosiaan on ainakin ennen ollut alakroppa numeroa pienempi kuin yläkroppa, joten alakropan korostamiselle on kyllä tilaa. Mä olen sen verran lyhyt, että näytän helposti lumiukolta, jos korostan molempia - varsinkin, jos yritän korostaa vyötäröä samaan aikaan. Vyöt ei sovi mullekaan, varsinkaan mekon kanssa, ne ahistavat ja tekevät musta jotenkin tanttamaisen näköisen.
stellagee, nämä eivät olleet ne housut, jotka olivat välillä liian pienet… näitähän mä kävin sovittelemassa ollessani 8. kuulla raskaana ja hyvin menivät päälle. :) Ne ongelmatapaukset ovat pitkälahkeiset ja kapealinjaiset.
Pitkät kaulakorut sopivat tissien päälle valuvalinjaisen mekon kanssa, mutta jos kropan linja katkeaa vyötäröltä/lantiolta kun päällä on paita ja joku alaosa, se näyttää usein vähän hölmöltä.
Mulla taitaa olla samanlainen blessin ranneke kuin sulla, tosin kullanvärinen. Pitäisikin ottaa se käyttöön taas, tuskin se hiostaa enempää kuin kellon hihna.
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 10:26
voi, mä sekoitin housut… noita mä kyllä olin koko ajan huutamassa. ja nyt mä pohdin kivenkovaa, että millaiset ne toiset ovat… hmmmm.
mä tunnen muuten oloni valuvalinjaisissa mekoissakin liian rintavaksi; jotenkin se vaikutelma on samanoloinen kuin pitkien kaulakorujen kansa… tissitrauma.
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 10:30
Anu ja Stellagee, mulla on samat ongelmat koskien pitkiä kaulaketjuja. Tai niiden pitäisi olla vaan paljon pidempiä, niin ei jäis tissi päälle killumaan. Ja juu, Stellagee, siksi kai mäkään en viihdy valuvalinjaisissa mekoissa, ja niissä tulee myös vatsakas olo.
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 11:43
Mä sit taas rakastan pitkiä kaulaketjuja - mut siis OIKEESTI pitkiä (napapitkiä) vielä enemmän kuin tissipitkiä. Mut mulle käy kyllä tissipitkätkin sillä jos johonkin mä oikeesti olen kropassani tyytyväinen, niin tisseihini (tai siis pikemminkin siihen, et niitä ei juuri ole…) Kun mä olen muutenkin siro ja pieni se olisi traagista jos luonto olisi kuormittanut mua isolla povella: se ei sopisi mun tyyliin, ei sitten hiukan hiukkaa. Oon joskus ajatellutkin postata tästä “millaiset tissit on mun tyyliä” -aiheesta, sillä on aina kiehtovaa pohtia sitä, millaiset rajoitukset ja mahdollisuudet kroppa muodostaa tyylin kehittymiselle - ja tissit on tietty naisella varsin merkittävä ja merkityksellinen (monella tapaa) ruumiinosa tässä suhteessa. Siis esim. se, et jos haluis tyylinsä olevan androgyyni, ei vain onnistu jos on valtavat tissit. Ja toisaalta mä en esimerkiksi olisi kovinkaan onnistunut klassinen fiftari-nainen tällä olemattomalla figuurillani (en kyllä haluiskaan olla, mut miten tylsää olis, jos haluisin!).
Mä olen melko kapea niin ylhäältä kuin alhaaltakin, joten korostan asussa yleensä aina jompaakumpaa. En kuitenkaan ikinä korosta molempia yhtäaikaa, siihen mä olen liian lyhyt ja pieni. Vyötäröä korostan harvemmin, joskus kuitenkin. Jotkut korkeavyötäröiset housut sopivat siihen tarkoitukseen mainiosti.
Sugar Kane on muuten oikeassa kuvaillessaan noiden kasaripuhvihihojen ongelmallisuutta: ne näyttää jopa tällaisen kananhartian päällä yleensä tosi typerältä. Ne oli kyllä jotakin vähemmän onnistunutta kasarimeininkiä… Olkatoppaukset ovat varsin jees kunhan leikkaus on oikeesti mietitty, mut sellaisia löytyy tosiaan ikävä kyllä lähinnä sieltä kalliimmasta hintaluokasta. Joskus tosin onnistaa kirpparillakin, olen mä löytänyt halvalla esim. yhden “olkatoppauskuningas” Aujardin jakun.
Mä tykkään noista sun pussihousuista: ne on mageet. Tykkään muuten niistä toisistakin Margieloista (mä muuten tiedän siis Stellageetä paremmin, mistä vaatekappaleesta huutokauppaa oltiin pitämässä! :)).
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 16:25
[…] Anun tontilla on käyty jälleen kiinnostavaa keskustelua tyylistä, vartalon mittasuhteista sekä niiden korostamisesta. Kuten niin usein aikaisemminkin, keskustelu sivuaa myös rintoja. Ne ovat tärkeä osa naisruumista – se, millaiseksi figuuri murrosiän myötä muodostuu on luullakseni tavalla tai toisella hyvin merkittävä asia jokaiselle naiselle. […]
Torstaina 2. heinäkuuta 2009 klo 20:38
Mä taas koen ongelmalliseksi pitää valuvia kaulakoruja, koska ne ei asetu mitenkään mun katemoss-osaston rintakehän päälle. Ehkä tähänkin löytyy selitys korvien välistä eikä kuppikoosta…
Olen vasta viime aikoina tajunnut urheilulliset hartiani (ja hei ylipäätään urheilullisen kroppani noin viisitoista vuotta liian myöhään - pitkät jalat ja pienet rinnat - mustahan ois voinut tulla vaikka mikä lie maileri) ja todennut, että niitä kannattaa korostaa. Vie huomion pois pienistä rinnoista ja olemattomasta vyötäröstä. Mutta vielä edelleenkin omien mittasuhteiden tunteminen on ajottain vaikeaa, vaikka suuria muutoksia ei ole vuosikausiin tapahtunutkaan.
Mutta joo, ihanat housut!!!
Perjantaina 3. heinäkuuta 2009 klo 17:55
[…] Kesäisten kelien ansiosta olemme saaneet ihastella monien bloggareiden (Anu, Sugar Kane, Salka, Stellagee…) tulkintoja shortsilookeista ja muista makeista kesähousuvirityksistä. Minäkin esittelin kermanvaaleita silkkishortsejani (rakastan niitä!), mutta on myönnettävä että arjessa päälläni nähdään yleensä vähän muunlaisia shortseja. Valkoinen silkki on mahdollisimman arka materiaali; kaksivuotiaan Tytön äidin on usein välttämätöntä pukeutua vähän käytännöllisemmin. Juttelimmekin jo vähän hiekkalaatikkopukeutumisesta (kiitos inspiraatiosta tähän postaukseen, murphy!), ja totesin suosivani leikkikentällä kestäviä ja pestäviä perusvaatteita. Kuitenkin hiekkalaatikollakin haluan näyttää itseltäni! Onneksi esimerkiksi farkkushortsit tai simppelit perustopit ovat sekä rennon käytännöllisiä että kivan näköisiä. […]
Perjantaina 3. heinäkuuta 2009 klo 19:35
stellagee, ne toiset housut varmaankin ilmaantuvat johonkin asukuvaan tässä kohta.
Anna ja Svea, ehkä tää kaulakorujuttukin tosiaan on taas joku olematon vartalotrauma, koska se ei taida lopulta olla ollenkaan kiinni rintojen koosta….
Mun ei onneksi tarvitse vaivata päätäni kasaripuhvihihoilla, kun en tosiaan tykkää toppauksista ensinkään. :)
Se on kumma juttu, miten omat mittasuhteet ajoittain katoavat mielestä, vaikka eivät muuttuisikaan miksikään. Ehkä kyse on siitä, että kun muoti ja sitä myöten kaupoissa myytävien vaatteiden mallit välillä muuttuvat, mittasuhteet pitää aina miettiä uusiksi.
sugar kane, vatsakkuudesta on kirjoitettu muissakin blogeissa viime aikoina, taidan itsekin kohta puuttua asiaan.
Perjantaina 10. heinäkuuta 2009 klo 14:16
Hei, vähän tällainen offtopic-kysymys, mutta oon metsästäny mustia perustoppeja ja tuo toppi näyttää melko hyvältä (ei liian avonainen eikä liian lyhyt). Löytyyköhän tuota mallia AA:n nettikaupasta (en itse oikein osaa sanoa että mikä tuo niitten malleista olisi)? Kiitän :)
Perjantaina 10. heinäkuuta 2009 klo 20:06
S, tuo toppi on nimenomaan tilattu nettikaupasta, se on nimeltään Baby Thermal Scoop Neck Tank:
http://store.americanapparel.eu/t308.html
Vaikuttavat olevan kooltaan aika pieniä, mun paitani on kokoa L (yleensä olen kokoa S).