Lauantaina 4. heinäkuuta 2009
On a woman, a pot belly is very sexy. The rest of you is normal. Normal face, normal legs, normal hips, normal ass, but with a big, perfectly round pot belly.
(Koko kohtaus on pitempi, mutta Fabiennella on erityisen painavaa asiaa välillä 0:30-1:50. Sama läppä löytyy tekstitettynä tuolta.)
Buttermilk Bisquitsin blogissa keskustellaan siitä, kuinka ääliömäisiä kanssaihmiset voivat pahimmillaan olla - nykypäivänä ollaan ilmeisesti menty hoikkuusihanteiden kanssa niin pitkälle, että ihan normaali naisen pömppövatsa herättää uteluita mahdollisesta raskaudesta. Puuttumatta siihen, miten typeriä ja tahdittomia tuollaiset kyselyt ylipäätään ovat, niiden yleisyydellä on varmaakin tekemistä sen kanssa, ettei pömppövatsa ole ns. huudossa, vaan siitä eroon pääsemiseksi tai ainakin sen peittämiseksi voidaan nähdä kovastikin vaivaa. Ajat, jolloin pömppövatsa oli yksi naisellinen kurvi muiden joukossa, taitavat olla kaukana takanapäin.
Itselläni on aina ollut jonkinlainen pömppövatsa, ja se on joskus häirinnyt kovastikin paljon. Jossain vaiheessa tajusin, että vaatteiden leikkauksella on aika paljon tekemistä sen kanssa, miten vatsa tulee niiden alta esiin - esimerkiksi matalalantioiset housut usein työntävät pömppövatsan makkaraksi housunkauluksen yläpuolelle, mikä ei tietenkään näytä ollenkaan hyvältä. Sen sijaan vähän korkeampi vyötärö armollisesti nielaisee pömppövatsan sisäänsä niin, ettei se näytä ollenkaan yhtä häiritsevältä.
Itse olen välttynyt vatsaa kommentoivilta ääliöiltä - jopa niin pitkälle, etten juuri joutunut uteluiden kohteeksi edes silloin, kun olin oikeasti raskaana ja vatsa alkoi näkyä. Esimerkiksi työkaverit pohtivat asiaa tykönään huomattavan pitkään, ja kommentoivat tyyliin “no mä vähän epäilin” vasta sitten, kun itse kerroin heille tilastani. (En myöskään törmännyt yhteenkään vatsantaputtelijaan, vaikka sellainen on kuulemma ihan yleistä, ehkä olen riittävän kiukkuisen näköinen jo valmiiksi.)
Nyt raskauden jälkeen pömppövatsani on entistä isompi, mutta se häiritsee minua entistä vähemmän. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen onnistunut suhtautumaan raskauden aiheuttamiin vartalomuutoksiin asiaan kuuluvina ja väistämättöminä. Venynyt vatsanahka (joka toki on mennyt parin kuukauden aikana aika paljon kasaan siitä tyhjentynyt rantapallo -muodosta, jossa se oli heti synnytyksen jälkeen) on ikäänkuin muisto tapahtuneesta.
Pitkän paidan-on-oltava-housunkauluksen-päällä-kauden jälkeen on taas virkistävää sulloa paita housuihin vähän samaan tapaan kuin viimeksi 80-luvulla. Housunvyötärön korostaminen tuo tietysti pömppömahankin eri tavalla esiin. Olen ajatellut tästedes suhtautua siihen naisellisena elementtinä muuten suht kurvittomassa kropassani, se tuo pehmeyttä muuten aika kulmikkaan androgyyniin tyyliini. Mahdollisiin raskausuteluihin (joita tosin en usko kovin paljon tulevan, koska olen jo perheellinen - ihmisiä tuntuvat kiinnostavan erityisesti lapsettomien lisääntymisasiat) viittaan ns. kintaalla. Tungettelevien kysymysten uhreille suosittelen “pelastakaa meidät ääliöiltä” -kampanjaa: kertokaa vain rohkeasti kysyjille, mitä mieltä olette tuollaisista kysymyksistä. Ehkä jonain päivänä ihmiset oppivat kiinnostumaan enemmän omista asioistaan.
Ja aina, kun oma peilikuva ihmetyttää, kannattaa muistaa Fabiennen elämänviisaus:
I don’t give a damn what men find attractive. It’s unfortunate what we find pleasing to the touch and pleasing to the eye is seldom the same.
Sunnuntaina 5. heinäkuuta 2009 klo 13:05
Joo, jos ihmisellä on kapea vyötärö, tai ylipäätään vyötärö, on sillä yleensä pikkuinen vatsakin - tarvii niiden sisäelimienkin jonnekin mahtua. Sanoo nimimerkki Kesämaha-09. (En oo kyllä ikinä sulla mitään pömppövatsaa havainnut, olet varmaan sit aina osannut pukeutua itselles sopivimmin, taitava teikäläinen!)
Noin yleensä, oon vähän hämilläni tästä pömppävatsa- ja raskausutelukeskustelusta, et mikä se pömppis oikein on. Toisaalta se tosiaan on se pikku kumpu vyötärön alla, toisaalta se näyttäis olevan taas yksi Suomen paisuvan kansan eufemismikäyttöön ottama termi, vrt. luonnollinen pyöreys ja isoluisuus. Kainaloista lanteille ulettuva mahareppu tai vararengas ei mun mielestä ole söpö “pömppävatsa”. Ja toisaalta superhoikat nuoret tytöt keskustelee rannalla, kellä on isoin maha (kun sitä vatsaa ei ole, ja muistan kyllä itsekin hoikkana tyttösenä olleeni ihan samanlainen). Että nää määrittelyt on nykyään kovin haasteellisia.
Noin omalla kohdallani tervehdin kyllä “vyötärötietoisempaa” muotia ilolla. Mun kropalle kun sattuu sopimaan vaatteet, joissa vyötärö on oikealla paikallaan ja joissa vatsalle on kangasta. Matalaksi leikattu vyötärö tekee mulle armotta lonkkaluiden päälle makkarat, enkä mä halua ehdoin tahdoin näyttää tukevalta ja lyhytjalkaiselta. Sit ihan toinen asia on se, että joskus korkeavyötäröiset housut on vaan niin kiva kiskoa alas. Mulle henk.koht. näin muodostuva laskettu haarus on paljon kiinnostavampi poikamaisessa meinigissään kuin lantiohousujen 10 sentin sepalus, jonka päälläpysymistä joutuu jännäämään.
Mut näiden provinssikaupunkien katukuvan perusteella ilmeisesti suurin osa suomalaisista tytöistä ja tädeistä on lähtemättömän rakastunut matalaan vyötäröön, jopa Turuus. Ehkä enemmistön mielestä “love handles” on sexympi kuin “pot belly”? Mää kyl äänestän jälkimmäistä.
Sunnuntaina 5. heinäkuuta 2009 klo 21:09
Joo, mun mielestä pömppövatsa on se naisellinen pieni kumpu, ja vatsamakkara on kokonaan eri asia. Nää eufemismit lienee tulleet käyttöön sitä mukaa kuin käsitys ns. normaalista naisvartalosta (jossa siis on hajontaa aika paljon) on hämärtynyt, kun kansan ja mallien vartalotyypit ovat etääntyneet toisistaan. Ja tunika-leggins-yhdistelmään on helppo hukata sekä vatsa (sekä pömppö että makkara), vyötärö että lantio…
Mä kans tykkään kovasti “vyötärötietoisemmasta” muodista. Mulle on tuottanut oman vartalon mittasuhteista eniten päänvaivaa just vyötärön ja lantion alue, koska mulla on lyhyt selkä enkä oikein ole tiennyt, missä mun vyötärö oikein on. Ja sehän oli tossa välillä kokonaan kadoksissa pallovatsan alla, sen jälkeen on pitänyt taas miettiä asiaa uusiksi. Nyt oon tajunnut, että mun vyötärö on oikeasti paljon ylempänä kuin olen kuvitellut, eikä leikkauslinja todellakaan mene keskeltä pömppövatsaa.
Matala vyötärö on oikeasti paljon armottomampi vartalolle kuin korkea, mikä näkyy myös katukuvassa.
Maanantaina 6. heinäkuuta 2009 klo 17:20
Mä olen ollut jo niin pitkään (huomaan, et ainakin kolme-neljä vuotta) niin yksinomaan korkean vyötärön kannattaja, et tällä hetkellä matalammat ratkaisut tuntuu itsellä vaihteeksi taas aika kivalta ja raikkaalta. En siis meinaa mitään “pajatso vilkkuu” meininkiä, mut jos katsot vaikka mun jätti-Levis kuvia viimeisimmässä postauksessa, niin tavoitat mitä tarkoitan. Kiskon ne ihan lanneluitten päälle, ja diggaan roikkuvasta menosta! Luulen että tää on kanssa jotakin, mikä näin kesällä erityisesti puhuttelee: matala(hko) lantio kun on jotakin mikä ehdottomasti ns. poikaystävien tyyliin kuuluu.
Mut kyllä toki käytän edelleen paljon korkeaa vyötäröäkin. Enempi tosin siksi että se pidentää jalkoja kuin siksi että peittelisin vatsaa. Mulla on vatsa (siis todellakin; mä lihon nimenomaan vatsasta enkä sitten juuri muualta lihokaan!), mut jostain syystä en koskaan ole kiinnittänyt paljoa huomiota kumpuuni. Olen aina kait vaan harrastanut joko korkeaa vyötäröä tai sitten matalampien housujen kanssa hiukan pidempiä yläosia, ja molemmathan peittää kyllä mahaa, joten en sit vissiin ole itsekään mahaani koskaan huomannut. :) Eipä sitä kyllä muutkaan ole tainneet huomata; en ole ikinä saanut mitään kommentteja vatsastani (paitsi viimeisilläni raskaana, joo. Moni oli silleen,et “miten noin pienellä ihmisellä voi olla noin iso toi maha??” Hmm??). Mut jos joku kommentoisi vatsaani, pyytäisin epäilemättä pitämään huolen omista asioistaan!
Tiistaina 7. heinäkuuta 2009 klo 13:14
Ei sentään mikään uusi juttu ole tämä. Mulla on ollut sekä vyötärö, että “notko” selkä ja näistäkin syistä korostunut pömppömaha koko ikäni, ja noita raskausuteluja on tullut 15-vuotiaasta asti! En minä vieläkään ole sinut juuri tuon vartalon osani kanssa, varsinkin PMS:n aikaan risoo kun se turpoaa entisestään ihan punkeaksi… :-/
Tiistaina 7. heinäkuuta 2009 klo 18:02
Anna, se on varmaankin sekä lantion että housujen mallista kiinni, miten matalalantioiset housut istuvat päälle. Leveälahkeisiin hippityylisiin farkkuihin matala lantio tietysti kuuluu ihan tyylillisesti, mutta jossain vaiheessa sellainen oli pillihousuissakin…
Huomasin just tänään, että mun keväällä ostetut porkkanalahkeiset housut ovat nykyään niin väljät (mun vartalo palailee vanhoihin mittoihinsa pätkittäin), että kohtuullisen korkea vyötärö roikkuu aika alhaalla, juuri tuohon Sugar Kanen mainitsemaan tapaan. Tykkään kovasti.
Katja, en yhtään epäile, etteivätkö ihmiset olisi ennenkin osanneet olla ääliöitä… nykyään asiasta varmaankin puhutaan enemmän ääneen, kun kyselyiden uhrit löytävät netistä vertaistukea.