Tiistaina 26. toukokuuta 2009
Housukausi alkaa!
Hyvästi kuminauhavötärö! Kuten Sugar Kanen blogissa uhosin, olen ostanut ihan oikeat housut. Ja otin päivän asu -kuvankin, teemalla latte-mamma lähdössä päiväkävelylle jälkikasvunsa kanssa.
Housut Rodebjer, neuletakki Filippa K, laukku Swedish Hasbeens (kiitoksia Stellageelle vinkistä, laukku on just sopivan kokoinen kaupungilla flaneeraamiseen ja muuhun kalenterittomaan elämään!), ballerinat Nilson (ja vaunut Emmaljunga - joko tuli tarpeeksi monta ruotsalaista merkkiä?). Huivi on Töölö Fashion Instituten pötkylä.
Valkoisesta t-paidasta pitää erikseen mainita, että olen vihdoin löytänyt ratkaisun t-paita-ahdistukseen: Edunin Basic-malliston t-paidat ovat sekä edullisia että laadukkaita. Kuvan valkoinen paita on Gal’s Essential Tee. En muuten edes muista, koska olen viimeksi käyttänyt tavallista valkoista t-paitaa - vaihtelu virkistää!
Housuja sovitellessani huomasin, että raskauden jäljiltä oman vartalon ulottuvuudet ovat vähän hakusessa. Valitsin ensin hyllystä koon M, mutta sitten sovituskopissa huomasin, että S-koko on sittenkin edelleen se mulle sopiva. Kuten aiemmin totesin, en edelleenkään mahdu vanhoihin farkkuihini, mutta olen alkanut aavistella, ettei kyse olekaan pelkästään ylimääräisistä kiloista (joita on vielä jäljellä muutama, mutta ovat onneksi katoamaan päin), vaan lantion muodon muuttumisesta. Raskauden aikanahan lantio levenee jonkun verran (minulla ilmeisesti aika paljonkin, liitoskivuista päätellen) ja farkkuni ovat niin tyköistuvia, että jo pieni leventyminen on saattanut tehdä niistä liian pieniä. Saas nähdä, vetäytyvätkö luuni koskaan takaisin vanhoille paikoilleen, vai onko muutos pysyvää.
Mutta minunhan piti esitellä nuo housut: ohutta puuvillaa, porkkanamalli, vajaamittainen lahje - loistavat kesähousut! Ja on tosiaan jännää pitää vaihteeksi päällä alaosaa, jossa on ihan oikea vyötärökaitale ja napitus, on heti paljon ryhdikkäämpi olo.
On muuten aivan mahtavaa, että kelit ovat vihdoin sellaiset, ettei tarvitse käyttää sukkia.
Keskiviikkona 27. toukokuuta 2009 klo 10:42
Hienot housut!! Ja valkoinen teeppis on ihanan raikas; pitääkin varmaan tilata pari tuollaista Edunin peruspaitaa kun olen ollut niihin printillisiinkin kyllä ihan tyytyväinen.
Mä luulen että jos lantio levenee raskauden aikana, se tosiaan on sitten pysyvää - lantio ikäänkuin “asettuu” vähän uudelleen. Mulla lantio ei muuttunut mihinkään suuntaan (tai sitten muutos oli niin älyttömän vähäinen, ettei sitä esim. vaatteissa huomaa mitenkään). Oikeastaan olin siihen vähän pettynyt, sillä olin toivonut että raskaus toisi lantiooni (jota mulla ei juuri ole) vähän täyteläisyyttä. Sen sijaan olin tosi iloinen siitä, että rinnat pysyivät entisissä mitoissaan - pelkäsin sitä että ne jäisivät lopullisesti aikaisempaa isommiksi. Mutta ei, sama 70C tässä ollaan kuin ennenkin.
Lattemammoista vielä, et hyvä meininki (ja tutun näköiset vaunut!)!! Missäs te muuten latteilette?? Voi kun voitais yhdessä mennä lattemammailemaan! :)
Keskiviikkona 27. toukokuuta 2009 klo 12:35
Miksi noin tuima ilme? :)
Keskiviikkona 27. toukokuuta 2009 klo 16:31
Go, latte-mamma! Tavallinen valkoinen t-paita on omassakin pukeutumisessani hämmentävän uusi juttu, ja välillä just niin raikas. Ihanat housut.
Keskiviikkona 27. toukokuuta 2009 klo 17:59
näyttää hyvältä! ihan kaikki erikseen ja yhdessä.
ja olen myös tohkeissani siitä, kun pakollinen sukkakausi on ohi…
Keskiviikkona 27. toukokuuta 2009 klo 19:50
Anna, mä olen kyllä kuullut joiltakin, että liitoskipuja voi tulla uudelleen parin kuukauden päästä synnytyksestä, kun lantion nivelsiteet jotenkin vetäytyy takaisin nippuun. Saas nähdä… tajusin just, että mullahan on kaapissa myös lähes käyttämättömät Margielan resorilahjehousut, jotka ei mahdu päälle. Pah.
Me ollaan latteiltu (tai oikeesti cappuccinoitu) tähän mennessä lähinnä kaupungin puistoissa ja kotona Sis. Delin valikoiman voimin (ja käyty Kalevankadun Sis. Delissä mehuilemassa), mutta tarkoitus olisi laajentaa reviiriä pikkuhiljaa, peräti Turun kahviloihin asti.
Seireeni, toi on mun perusilme. :) Vähemmästäkin vetää vakavaksi, kun yrittää kuvata itseään ajastinlaukaisijalla kotipihalla ja samalla väistellä uteliaita naapurinsetiä….
sugar kane, mä kans ihmettelen, missä valkoinen t-paita on ollut mun elämästä kaikki nämä vuodet. Sehän on tosi kiva ja nimenomaan raikas.
stellagee, kiitoksia! Sukat tosiaan kahlitsee ihmisen, kesällä sitä tuntee jotenkin vapautuvansa.