Jokin aika sitten Stellagee listasi päivittäisiä välttämättömyyksiään. Olen kovasti yrittänyt miettiä omaa vastaavaa listaani, mutta tulin siihen tulokseen, että eipä niitä paljon ole. Lompakko-avaimet-puhelin ovat tietenkin aina mukana, kun lähden ovesta ulos, mutta eipä niissä niin kauheasti listaamista ole. Koruja en aina käytä, en kanna meikkejä mukanani ja nyt, kun en enää ole töissä, laukustani ei löydy edes kalenteria.
Sen sijaan Stellan lista jäi vaivaamaan mieltäni niin paljon, että sen innoittamana aloin käyttää uudelleen rannekelloa. Olen pitkään käyttänyt kännykkää kellonkorvikkeena, mutta nykyisessä luurissani (jonka hankin jäätyäni kotiin ja palautettuani työkännykkäni työnantajalle) on niin innokas näytönsäästäjä, että ruutu on lepotilassaan aina kokonaan musta ja kellonajan esiin saaminen vaatii näppäinten painelua.
Laatikoistani löytyi menneiden aikojen perintönä useampia rannekelloja, joista valitsin käyttöön tämän ainakin kymmenen vuoden takaisen, aikoinaan runsaasti käytetyn ja yllättävän hyvin säilyneen Swatchin:
Parin viikon käytön jälkeen muistan jopa katsoa sitä aina välillä.
Jotain pientä kivaa itselle -osastollakin tapahtuu edelleen, aiemmin esittelemäni pinkit (vai ovatko ne fuksianpunaiset) tossut ovat saaneet kaverikseen Töölö Fashion Instituten pötkylähuivin:
Huivi on koostettu jämätrikoopaloista, jotka ovat peräisin Nanson ja Daniel Palillon varastoista. Kerrankin oivallista käyttöä Nanson laadukkaille kankaille! Huivi ja tossut sopivat loistavasti yhteen vaikkapa mustan mekon kanssa, kunhan se kesä tosiaan tulee.
Voih, mulla ei ole edes laatikkoa mistä penkoa kelloa. Mulla ei ole ollut oikeastaan kuin YKSI sellainen rannekello, josta olen todella tykännyt. Tykkäisin siitä edelleen, mutta siinä on nikkeliä rannekkeessa, ja olen nikkelille niin allerginen, etten voi ajatellakaan sen käyttämistä. Ja se nikkeli on siinä sellaisessa paikassa ettei sitä osaa oikein voi vaihtaakaan.
Ja kaikki sellaiset kellot, joihin nykyään ihastun, maksaa ainakin viissataa. Eikä mul oo sellaista löysää rahaa. Mut siis rannekelloa kaipaisin mäkin pitkästä aikaa ihan tosissaan.
Huivi on hieno – ja värikäs ja kuosillinen! Sulla taitaa olla kevättä rinnassa, kun on pinkkiä ja ruusua (vai mikäs toi tossa huivissa on?) ja raitaa ja… :) Mä diggaan tuollaisista, se on vähän kuin tekstiilikoru ihan siinä missä huivikin. Mikäs tää Töölö Fashion Institute muuten oikein on?
Mulla on ainakin kuusi-seitsemän kelloa laatikossa jemmassa, kaikki ihan hyvälaatuisia ja nikkelittömiä, mutta osa vähän, hmm, turhan ysärin näköisiä käytettäviksi (siis ysärin loppupuolta, joka ei just nyt toimi). Hyvät kellot tosiaan maksavat usein maltaita, mutta mä olen joskus löytänyt ihan toimivia esim. Fossilin mallistoista, en tosin Suomesta…
Tuossa huivissa on tosiaan tuollaista mustavalkoista Nanson ruusukuviota, pinkkiä, luonnonvalkoista ja mustavalkoista raitaa. Tuo on tosiaan enemmän tekstiilikoru kuin oikea huivi, sen verran erikoinen viritys se on.
Töölö Fashion Institutelle ei taida löytyä virallista määritelmää mistään, mutta se on helsinkiläinen DIY-kollektiivi, joka järjestää mm. SaumuriRalli-tapahtumia, joissa tehdään tuollaisia huivipötkylöitä ja muuta vastaavaa vanhasta uutta -kamaa. Seuraavan kerran SaumuriRalli järjestetään parin viikon päästä Kaapelilla Kierrätystehdas-tapahtuman yhteydessä. TFI tiedottaa tempauksistaan yleensä Facebookissa (jonka kautta mä ostin tuon huivin) ja Liisa Jokisen Kutita-blogissa (http://www.kutita.net/).