Lauantaina 14. maaliskuuta 2009
Zara-parka
Just ehdin avautua Stellageen blogissa siitä, kuinka en ole pitkään aikaan tuntenut omakseni mitään vaatekauppaketjua. Niissä on aina liikaa jotain - liikaa ihmisiä, liikaa vaatteita, liikaa kaikkea laadutonta, liian kovalla soivaa musaa, liikaa teinejä, liikaa neonvaloja tai liikaa spandex-trikoota (American Apparel on aiheuttanut mulle spandex-trauman).
Mutta kuinkas sitten kävikään - eilen kaupungilla haahuillessani päädyin puoliksi sattumalta Stellageen suosimaan Zaraan, ihan vaan katsomaan, löytyisikö sieltä jotain. En tietenkään pystynyt käsittelemään niin suurta määrää vaatteita yhdellä kertaa, mutta eräästä rekistä ihan läheltä ulko-ovea pisti silmään vaatekappale, jollaista olen etsinyt jo pitkään.
Olen kaivannut kevättakiksi jonkinlaista armeijatyylistä maiharia tai parkaa, ja yrittänyt etsiä sellaista lähinnä ylijäämäkaupoista. Niissä kuitenkin on yleensä tarjolla vain aika äijämäisiä malleja ja kokoja. Yllättäen Zarasta löytyi kalanpyrstöparkan naisellisempi versio, joka on kooltaan ja malliltaan mulle huomattavasti virallista armeijaosastoa sopivampi.
Erittäin lady grunge, jos multa kysytään, varsinkin johonkin (kevyeen mustaan viskoosi)mekkoon yhdistettynä.
Lauantaina 14. maaliskuuta 2009 klo 19:40
Erittäin hyvä löytö! Samoilla kriteereillä minäkin olen etsinyt takkia, mutta tähän asti olen joutunut tyytymään vanhaan Ranskan armeijan maiharitakkiini, joka on laatikkomainen ja tylsä, mutta niin lämmin ja rakas. Ehkäpä käyn Zarassa kurkkaamassa…
-minh-
Lauantaina 14. maaliskuuta 2009 klo 20:35
Hehee, otsikossa on hauska kaksoismerkitys - ensin olin ihan kaffella, et mitä postaus käsittelee. :) Ja takki on hieno!
Mut siis: uskomatonta! Mä olin nimittäin myös eilen Zarassa ekaa kertaa piiiitkään aikaan, kun tapoin aikaa ennen B-synttäreiden alkua. Ja mä näin tuon samaisen parkan - ja ajattelin välittömästi sua! Siis se oli (tai on!) niin sun näköinen vaate! Meinasin jopa tekstata sulle siitä, mut sitten ajattelin, et jospa niitä ei Hesan Zarassa olisikaan (ja lisäksi aattelin, etteivät ketjukaupat sua yleensä niin hirveästi ole kiinnostaneetkaan). Mut siis sähän olit ostanut samaisen takin varmaan just silloin kun mä zoomailin sitä täällä!
Sunnuntaina 15. maaliskuuta 2009 klo 17:56
hehee, onnittelut!! hieno takki, erittäin lady grunge ja kivaa, että mun jorinoiden seurauksena kohtasit takkisi.
anna, mulla on tapana bongata zarassa kavereille sopivia vaatteita ja tekstailla ja jopa ostaa niitä, kun olen varma, että ne on just loistokkaita. yleensä on osunutkin ihan nappiin.
Sunnuntaina 15. maaliskuuta 2009 klo 19:45
minh, löydön hyvyys testataan sitten, kun ilmat ovat sellaiset, että sitä voi käyttää… nyt on vielä liian kylmä, tuo kun on siis kokonaan vuoriton. Armeijan ylijäämäkauppojen valikoimat ovat nykyään tosi ankeita, ei ole aikoihin näkynyt mitään perinteisiä Ranskan tai Saksan armeijan takkeja ainakaan täkäläisissä kaupoissa.
Anna, unohdin kirjoittaa tuohon juttuuni, että oikeastaan päädyin Zaraan siksi, että opiskelija-aktivistien mielenosoitus (uutta yliopistolakia vastaan) tukki tien Aleksanterinkadun yli kun yritin mennä Stockalle ja piti mennä johonkin pois tieltä vähäksi aikaa. Voin siis kiittää nuorisoa löydöstäni. :)
stella, sun jorinasi tosiaan saivat mut lopulta pistäytymään kyseisessä putiikissa. Tuo takki on mun mielikuvissani jotenkin tosi epä-zaramainen, olen aina kuvitellut Zaran sellaiseksi mekko-jakku-kaupaksi.
Maanantaina 16. maaliskuuta 2009 klo 11:54
Tavallaan on siis myös minun ansiotani, että löysit takkisi: olin kenties juuri samaan aikaan tukkimassa Aleksanterinkatua mielenosoitusjoukoissa. ;)
Kirjoituksesi otsikko oli tosiaan aika hämmentävä, koska luin juuri äsken esseetä, jossa käsiteltiin Zara-nimistä henkilöhahmoa.
Maanantaina 16. maaliskuuta 2009 klo 19:25
Anu, heh, aktivismista ei koskaan ole haittaa! :)
stella: onneksi mä en tullut ostaneeksi Anulle tuota takkia; muutenhan sillä olisi jo kaksi! :)
Mut on tietty aina hausta huomata et tuntee hyvien kavereiden makua näinkin hyvin; se tuntuu jotenkin kivan henkilökohtaiselta.
Maanantaina 16. maaliskuuta 2009 klo 22:02
Siren, otsikko on tosiaan hämmentävä ihan tarkoituksella - mun mielestä on vaan niin hassua, että tuo takki on nimeltään parka, varsinkin kun se suomeksi tarkoittaa ihan muuta.
Anna, tuo on tosiaan jännää, miten sitä pikkuhiljaa oppii tuntemaan kavereittensa makua. Hommaa tulee harjoiteltua varsinkin matkoilla, kun miettii tuliaisia, mutta mikä ettei sitä voisi miettiä näitä asioita useamminkin.
Perjantaina 3. huhtikuuta 2009 klo 15:59
Aluksi pidin Espritin vaatteista niiden käytännöllisyyden vuoksi.
Sitten aloin kyllästyä niihin.
Nyt olen löytänyt ko. merkin uudestaan. Nettikauppa on edelleen mielestäni BOOOORIIING, mutta myymälöissä viihdyn paremmin kuin loistavasti.
“Kotimyymäläni” sovituskopeissa soi melodista ja hyväntuulista musaa valtavirran ulkopuolelta. Vaaterekit ovat siistejä. Yleensä asiakkaitakin on vähän. Lompakkoni laihtuu joka kerta reilulla 100 eurolla. Hups.