Lauantaina 14. helmikuuta 2009
Man bleibt im Kiez
Mondon Berliini-matkaoppaassa kerrotaan, että Berliinissä eri kaupunginosien asukkaat pysyvät tiukasti omilla kotikulmillaan, eivätkä helposti lähde muihin kaupunginosiin edes treffeille. “Man bleibt im Kiez”, niinkuin paikalliset sanovat. Olen ollut huomaavinani, että Helsingin eteläisessä kantakaupungissa asuminen aiheuttaa samankaltaista asennetta.
Täältä Ullanlinnasta harvemmin tarvitsee lähteä kovin kauas - en edes muista, koska viimeksi olisin asioinut esimerkiksi Kalliossa. Lähinurkilla asuvien tuttujen kanssa joskus vitsailemme siitä, kuinka etelä-helsinkiläinen ei koskaan käy Stockmannin pohjoispuolella. Sehän ei tietenkään pidä täysin paikkaansa, mutta kertoo kyllä jotain piirien pienuudesta ja siitä, että täällä palvelut ovat lähellä. Tai ainakin suurin osa niistä.
Kemikaalicocktail -blogissa manataan tietynlaisten jätteiden kierrätyksen vaikeutta. Kommenttiosastolla jotkut tarjoavat ratkaisuksi viitseliäisyyttä ja vaivannäköä.
Minusta viitseliäisyys ei ole kovin hyvä vastaus, jos ja kun tarkoitus on etsiä keinoja, joilla kansalaiset saadaan kiinnostumaan jätteiden kierrätyksestä. Meillä taloyhtiö tarjoaa kierrätysmahdollisuuden paperille, pahville ja biojätteelle, ja lasinkeräyspiste on korttelin päässä, kahden eri kirppiksen vaatekeräyslaatikoiden lähistöllä. Lähikauppa vastaanottaa käytettyjä paristoja. Missään ei kuitenkaan näy metallinkeräyslaatikkoa, eikä SER-romun keräyspistettä ole lähimaillakaan.
Olen selvitellyt asiaa, ja paikallistanut lähimmän metallinkeräyslaatikon Etu-Töölöön. Sinne on pari kilometriä matkaa, ja se on suunta, jossa en juurikaan ikinä asioi - henkinen matka tuntuu siis pitemmältä ihmiselle, joka tykkää luuhata lähinnä omilla kulmillaan. Lähin SER-romun keräyspiste on Kyläsaaren kierrätyskeskus, joka sijaitsee viisi-kuusi kilometriä täältä koilliseen. (Sitten on tietysti erilaisia virallisia jätteenkäsittelypisteitä, jotka kaikki sijaitsevat jossain kehä kolmosen varrella, mutta autottomana keskusta-asujana en en aio edes mainita niitä tässä yhteydessä.) Olen käsittänyt, että jotkut kaupat vastaanottavat tietynlaista romua, kuten vanhoja elektroniikkavehkeitä tai energiansäästölamppuja, mutta siitä ei tietenkään tiedoteta missään erityisen innokkaasti. Tavallaan ymmärrettävää, kaupat tuskin tahtovat ruveta yleisiksi jätteenkeräyspisteiksi.
Myönnän suoraan, etten ole niin ekologinen, että jaksaisin raahautua kovin kauas omilta kulmiltani vain jätteitä kuskatakseni, varsinkaan sellaisiin suuntiin, joissa en juuri muuten liiku. Jätteiden kierrättäminen tuntuu mielekkäältä vain, jos se on mahdollista hoitaa ilman ylimääräistä säätöä, normaalien arkisten touhujen ohella. Tällä hetkellä heitän peltitölkit sekajätteen joukkoon, mutta SER-romun olen sentään kasannut kaapin pohjalle odottamaan parempia aikoja. Siellä lojuu mm. parin viikon takaisen eteisen lipaston siivouksen jäljiltä löytyneet neljä vanhaa, rikkinäistä kännykkää ja ainakin kuusi vanhanmallista kännykänlaturia, jotka odottavat pääsyä kännyköiden hautausmaalle.
Peltiromua voi tietenkin yrittää välttää valitsemalla kaupassa toisenlaisen pakkauksen, mutta siinäkin käy joskus niin, että joku kusettaa vihertävää kuluttajaa. Olen joskus vilkuillut kaupassa pahvipakkaukseen säilöttyjä papuja, joiden hinta oli noin nelinkertainen peltitölkkiin säilöttyihin verrattuna. Tietenkään kyse ei ole isoista summista, mutta periaatteessa ilmasta maksaminen ärsyttää.
On kyllä aika hassua, ettei kotinurkilta tarvitse juuri poistua haaliakseen itselleen tavaraa, mutta käytetyistä ja rikkinäisistä tavaroista tai niiden pakkauksista eroon pääseminen ympäristöä kunnioittavalla tavalla vaatii välillä huomattavasti enemmän harrastuneisuutta ja matkoja muualle.
*
Aiheeseen liittyen päivän elintarvikevinkki: Pirkka-sarjasta löytyy pahvipakkauksiin säilöttyjä tomaattiasioita, kuten tomaattimurskaa ja paseerattua tomaattia, joissa on markkinoilla oleviin kilpailijoihinsa verrattuna muutama erityinen etu. Käytettyä pakkausta ei tarvitse raahata Etu-Töölöön, se on just sopivan kokoinen ja sisältöön ei ole valmiiksi lisätty suolaa eikä E-alkuisia asioita. Valmiiksi suolatut tuotteet ovat ärsyttäviä, ja jos kerran Pirkka-tomaatit pärjäävät ilman suolaa ja lisäaineita, miksi ihmeessä niitä on suunnilleen kaikkien muiden merkkien tuotteissa?
Lauantaina 14. helmikuuta 2009 klo 18:01
Älä vielä hävitä niitä vanhoja kännyköitä. Ne ovat oikein mieluisia leikkikaluja sille tulevalle beibille. Ainakin meidän jälkikasvu iski kännyköiden kimppuun heti kun silmä vältti.
Lauantaina 14. helmikuuta 2009 klo 19:41
Tuo olikin hyvä idea, kiitoksia! Meiltä taitaa löytyä parikin rikkinäistä ns. kumipuhelinta, eli muutaman vuoden takaista “iskunkestävää” Nokian mallia. Ne eivät lopulta olleet kovin kestäviä… mutta sellainen sopisi kyllä hyvin muksun leluksi. Siitä ei irtoa akku kovin helposti ja se pysyy hyvin kädessä.
Lauantaina 14. helmikuuta 2009 klo 20:13
Meiän taloyhtiöss’ä saa kierrätettyä kaiken muut paitti muovin ja paristot, mutta niittenkään kierrätysastioille ei oo pitkä matka. Sekajätettä tuleeki nykyään tosi vähän:)
Ja pienet ne on piirit täälä Oulussaki, eipä keskustasta tuu juuri muualle lähettyä, kaikki palvelut on ihan kotikulmilla:)
Lauantaina 14. helmikuuta 2009 klo 20:48
Oulun keskusta taitaa olla sen verran pienempi, että se vastaa tunnelmaltaan Helsingin kantakaupungin kaupunginosia. Se on tosiaan kätevää, että piirit ovat pienet, tuntee itse viihtyvänsä paremmin eikä tarvitse matkustella palveluiden perässä.
Muovin kierrätysastioita en ole täälläpäin ikinä nähnytkään, ja YTV:kin (pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta) sanoo, ettei muovia pääkaupunkiseudulla kerätä. Kaikki muovit siis menevät meillä sekajätteeseen.
Sen sijaan täällä kerätään satunnaisesti energiajaetta, johon kuuluu osa muoveista, vaikka täällä ei ole energialaitosta, joka sellaista hyödyntäisi… ilmeisesti sitä kuljetetaan täältä jonnekin muualle.
Energiajakeen keräysastioita olen nähnyt lähinnä jossain kaupoissa, enkä ole oikein koskaan tiennyt, mitä niihin pitäisi laittaa. YTV:n ohjeiden perusteella sen lajittelu käykin jo melkein työstä…
Lauantaina 14. helmikuuta 2009 klo 22:21
Jaa-a, ei energiajakeen lajittelu sentään työstä käy. Nyrkkisääntö on, että siihen käy oikeastaan kaikki muu paitsi pvc, eikä tavallisessa talousjätteessä juuri pvc:tä taida olla. Yllätys tuossa listassa oli disketit ja cd-levyt - en olisi uskonut. Sekajätettä kertyy loppujen lopuksi todella vähän, kun lajittelee erilleen energiajakeen, metallin, kartongin ja paperin. Energiajae viedään meillä ehkä kerran viikossa lähimpään keräyspisteeseen muiden reissujen yhteydessä. Metallia kertyy sen verran vähän, että se saattaa lojua tiskikaapissa jopa parikin kuukautta. Kieltämättä en itsekään viitsisi kierrättää, jos jätteet pitäisi varta vasten viedä jonnekin, missä ei tulisi käytyä muilla asioilla.
Vielä vinkkinä noista puhelimista, että kannattaa olla tarkkana sitten kun hampaita tulee. Meidän antiikkikännykästä ainakin sai helposti ja hyvin nopeasti jyrsittyä sen kumipinnan pois. Hyviä leikkikaluja kuitenkin - niitä saa rauhassa hakata ja tutkia.
Lauantaina 14. helmikuuta 2009 klo 22:48
YTV:n sivuilta ei selviä, missä noita energiajakeen keräyspisteitä oikeastaan on, puhutaan lähinnä “halukkaista asuinkiinteistöistä” ja parista ostarista, jotka ovat kaukana täältä. En taida alkaa vaivata sillä päätäni sen enempää ennen kuin sen keräys jotenkin yleistyy.
Samalla sivustolla kerrotaan, että muovia ei kierrätetä siksi, että kotitalouksista tuleva muovi on sekalaatuista ja usein likaista. Muovipakkausten vähentämiselle olisi kyllä selkeästi tarvetta, jos kerran niistä tulee tuollainen riesa jälkeenpäin.
Mietin juuri tuota kännykän jyrsittävyyttä, sitä kun ei ole puruleluksi tarkoitettu, niin sitä ei varmaankaan ole tehty mitenkään erityisen myrkyttömistä materiaaleista. Eli täytyy toivoa, ettei muksu kiinnostu kännyköistä ennen kuin on päässyt jyrsimisvaiheen ohi. :)
Sunnuntaina 15. helmikuuta 2009 klo 13:02
On vähän outoa minusta ettei taloyhtiöllänne ole metallinkeräysastiaa; se nyt kuuluu musta aika vakioarsenaaliin. Meidän taloyhtiössä on astiaa joka lähtöön, mutta monien naapureiden hommat sen sijaan aiheuttavat jatkuvaa harmia. Muutamat naapurit kun kantavat KAIKKI jätteensä säännöllisesti kaatopaikkajätteen astiaan (joka tästä johtuen sitten pursuileekin koko ajan liian täynnä, sillä sitä ei tietenkään ole mitoitettu sellaista ajatellen; oikeasti kaatopaikalle kuuluvaa jätettähän on loppujen lopuksi aika vähän). Että haloo ihmiset!
Minusta on itsestään selvää, ettei kierrätyksen takia tule reissattua ympäri kylää - eikä niin edes oikeastaan pidä tehdä! Kierrätyksen on oltava niin helppoa, että se on luonteva osa arjen askareita, ei erityistä vaivannäköä vaativa toimi.
Mitä muuten vanhoihin kännyihin tulee: ne tosiaan ovat hitti pienten tyyppien keskuudessa. Mutta kyllä niitä taatusti pyritään jyrsimään: Tyttö kiinnostui kamalasti kännyköistä jo muutaman kuukauden ikäisenä, ja siitä eteenpäin kovaa jyrsimistähän riittää ainakin vuoden ikään asti, ja kyllä sen jälkeenkin… Että kyllä ne vaan suuhun etsiytyvät, kuten aivan kaikki muukin. Huokaus. :)
Sunnuntaina 15. helmikuuta 2009 klo 13:23
Mulla on sellainen käsitys, että pääkaupunkiseudulla metallia kerätään vain “aluekeräyspisteissä”, jollaisia kantakaupungissa ei ole ainuttakaan (lähin on Lauttasaaressa). Koko aluekeräyssysteemi on uusiutumassa parhaillaan, mutta muistelen Hesarissa mainitun, että kestää vielä vuosikausia, ennenkuin saavat homman kuntoon koko alueella. Kruununhaassa asuessamme lähistöllä oli metallinkeräysloota, mutta se on kuulemma sittemmin viety pois.
Joskus olen itsekin ihmetellyt sitä, kuinka taloyhtiön sekajäteastia pursuilee pahvilaatikoita, vaikka vieressä olisi erillinen pahvinkeräysastia…
Sunnuntaina 15. helmikuuta 2009 klo 14:33
[…] Anu antaa vinkin tomaattisäilykkeistä: “Pirkka-sarjasta löytyy pahvipakkauksiin säilöttyjä tomaattiasioita, kuten tomaattimurskaa ja paseerattua tomaattia, joissa on markkinoilla oleviin kilpailijoihinsa verrattuna muutama erityinen etu. Käytettyä pakkausta ei tarvitse raahata Etu-Töölöön, se on just sopivan kokoinen ja sisältöön ei ole valmiiksi lisätty suolaa eikä E-alkuisia asioita. Valmiiksi suolatut tuotteet ovat ärsyttäviä, ja jos kerran Pirkka-tomaatit pärjäävät ilman suolaa ja lisäaineita, miksi ihmeessä niitä on suunnilleen kaikkien muiden merkkien tuotteissa?” (Mari Koo) Jaa tämä kirjoitus: […]
Sunnuntaina 15. helmikuuta 2009 klo 17:34
Juu nuo Pirkan tomaattimurskat on tosi hyvä vaihtoehto säilykepurkkimurskalle. Ja niissä on myös luomuvaihtoehto, joka ei ole pariakymmentä senttiä tavallista kalliimpi!
Meille tuli taloyhtiöön energiajakeen keräys syksyllä, eikä sen keräys ole hankalaa. Melkeinpä kaikki muovipakkaukset ja muu palava jäte sinne uppoaa. Erikseen kerätään myös bio, kartonki ja paperi. Sen sijaan lasia ja metallia joutuu raahaamaan parin kilometrin päähän, joten niitä ehtii kertyä nurkkiin pyörimään ennen kuin jaksaa/muistaa ottaa mukaan. Suurin ongelma kierrätyksessä onkin pienen kämpän tilanpuute.
Kännyköitähän kerätään välillä kampanjoilla, mutta keräyspaikat on olleet niin hankalia (just joitain kodinkoneliikkeitä kaukana kotoa) ettei toistaiseksi ole tullut vietyä. Meilläkin siis tällä hetkellä lapsen leluna…
Sunnuntaina 15. helmikuuta 2009 klo 19:39
muikku, juu, on kyllä aika harvinaista, että tavallisen ja luomuversion hintaero on noin pieni. (Eilen katselin kaupassa erilaisia tortillalastupusseja, tavalliset maksoivat 4 euroa kilo ja luomuversiot 17 euroa…)
Tuo tilanpuute on kyllä yksi tärkeä pointti. Kun säilöö nurkissaan paperia, pahvia, panttipulloja ja -tölkkejä, kierrätysastiaan menevää lasia, pattereita, biojätettä, tavallista jätettä ja ties mitä aina siihen asti, että on kertynyt tarpeeksi kamaa ulos raahattavaksi, siihen tarvitaan aika paljon tilaa. Meillä on parhaillaankin muutama vaatenyssäkkä eteisen nurkassa odottamassa kirppislaatikkoon viemistä…
Tiistaina 17. helmikuuta 2009 klo 20:18
Minä kävin Ulliksessa asuessani toisinaan Kalliossa baarissa tuttujen kanssa, ja pubivisassa. Mutta mitään muuta syytä asioida Stockmannin pohjoispuolisessa Suomessa ei tosiaankaan juuri ollut, paitsi toisinaan istua piilossa mittariauton takapenkillä matkalla lentokentälle.
Mutta kierrätys. Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Suomessa kierrätyksestä ja jätteiden lajittelusta on pitänyt tehdä ikävää ja vaivalloista. Joka helkkarin asialle on oma tynnyrinsä ja ei-niin-kauhean-tiedostava asukki kuten esimerkiksi minä, ei edes tiedä mikä kaikki kuuluu mihinkin. Ilmeisesti tässä on ajatuksena joku sellainen, että kun kaikki jätteisiin liittyvä on ikävää ja hankalaa, niitä mukamas synnytettäisiin vähemmän.
Ainakin Greenwichissä homma toimii niin, että ainoa lajittelu on biojäte/kierrätettävä/sekajäte.
Biojäte viedään joko tynnyriin tai pistetään jätemyllyn läpi viemäristä alas. Kaikki kierrätettävä, joka todellakin on melkein kaikki (lasi, metalli, paperi, pahvi, muovi, alumiini) viedään pihassa olevaan kierrätyspönttöön, ja Joku Muu lajittelee sen jossakin. Ja sekajäte säkkiin, jonka saa viedä kerran viikossa portin ulkopuolelle.
Näin ensinnäkin motivoidaan kierrätykseen, koska kierrätyskaman voi viedä ulos koska hyvänsä ja biojätteen myös, mutta sekajätteen vain kerran viikossa. Joten jos sekajätteeseen pistää jotain haisevaa, se haisee sisällä koko viikon. Ja jos kippaa kaikki purkit ja putelit sekajätteeseen, sitä syntyy aika paljon eikä se tahdo mahtua mihinkään.
Ja kun erityistä lajittelua ei tarvitse tehdä tuon tarkemmin, minulla yhden ihmisen taloudessa ei ole sitä ongelmaa, että olisi viisi eri pönttöä, joihin tulee jotain silloin tällöin. Nyt kierrätyspussi täyttyy muutamassa päivässä ja vien sen ulos ja joku muu tekee sille jotakin.
Suomessa en kierrättänyt kuin paperin, koska se oli helppoa. Tallinnassa en kierrättänyt mitään, koska kierrätyskama olisi pitänyt ajaa autolla johonkin jumalan selän taakse. Täällä kierrätän kaiken, koska se on aivan yhtä helppoa tai oikeastaan helpompaa kuin kaiken kippaaminen sekajätteeksi.
Tiistaina 17. helmikuuta 2009 klo 20:56
Täälläpäin on tapana tehdä kierrättämisestä hankalaa, ja sitten sättiä ei-niin-aktiivisia kansalaisia asennevammasta.
Täkäläisessä kaikki-eri-pönttöihin-kierrättämisessä on sekin ongelma, että mahdollisuus tehdä virheitä kasvaa - itse opin vasta jostain kotiin postin joukosta tulleesta kierrätysvihkosesta, ettei ruskeaa paperia saa laittaa paperinkierrätykseen. Tuollainen systeemi, jossa joku muu - yleensä kai ammattitaitoinen taho - hoitaa lajittelun, tuntuisi jotenkin toimivalta.
Miten ongelmajätteet muuten on hoideltu teilläpäin? Täällä sellaisiksi luokiteltavien kamojen kierrättäminen on tosiaan oma monimutkainen ohjelmanumeronsa, jota saa suorittaa yhä useammin, jos hehkulamput väistyvät energiansäästölamppujen tieltä.
Perjantaina 20. helmikuuta 2009 klo 19:32
Meillä täällä Newcastlessa Pohjois-Englannissa on hyvin samantyylinen systeemi kuin minkä Hannu tuossa yllä kuvaili. Ainoa ero on se, että sekajätteelle on myös oma pönttönsä, joten sitäkin voi viedä ulos milloin haluaa. Toinen ero on se, että valitettavasti biojätettä ei kerätä. Oman kompostin vois tietty hankkia, mutta kun talossa asuu vaan opiskelijoita, en oikein tiedä mitä me sillä mullalla tehtäis, kun ketään ei puutarhan hoito niin kauheasti kiinnosta, ja talo on muutenkin kesäisin lähes tyhjä. Ongelmajätteistä sen verran, että ainakin isompia juttuja (kuten vaikka pesukone) voi tilata jonkun Councilista (eli hallinnollisesti suunnilleen sama kuin kunta Suomessa) hakemaan sen pois sovittuna aikana. Pattereille on oma paikka siinä kierrätysroskiksessa. Muista ongelmajätteistä en oikein tiedä, kun ei ole tullut sellaisia vielä täällä asumisen (kohta kolme vuotta) aikana tuotettua.
Lauantaina 21. helmikuuta 2009 klo 17:30
Anni, taloyhtiön oman kompostin kanssa voisi tulla sellainenkin ongelma, että kun sitä kuitenkin pitää hiukan hoitaa (vahtia, että se pysyy käynnissä ja sopivan kosteana jne.), ei kukaan välttämättä haluaisi sitä vapaaehtoisesti tai pakollakaan tehdä.
Täälläkin saisi olla joku systeemi, että isompia ongelmajätteitä haettaisiin kotoa tai edes jostain kodin liepeiltä. Helsingissä kiertää kerran vuodessa joku sähköromua ja ongelmajätteitä keräävä auto, mutta se tosiaan on kerran vuodessa ja puoli tuntia per pysähdyspaikka, se ei oikein riitä.