Torstaina 5. helmikuuta 2009
Her green plastic watering can for her fake Chinese rubber plant
Ihanan turhamaisuuden Kirsikka käynnisti mielenkiintoisen keskustelun vaatteiden eettisyydestä. Se innoitti minut poikkeamaan tavoistani ja julkaisemaan kerrankin päivän asun (pahoittelen kuvan hämäryyttä, mutta kun koko maailma oli vähän hämärä tänään):
Edunin lepakkohihainen, alpakkavillainen neulemekko Mint & Vintagen alennusmyynnistä. Mustat puuvillakalsarit, eikun legginsit H&M Mama. Saappaat (jotka ovat oikeasti ruskeat, vaikka näyttävät kuvassa melkein mustilta) kotimaista laatutuotantoa 90-luvun alusta. Vatsa on tuolla jossain mekon alla piilossa (ja kuvakulmakin häivyttää sen näköjään aika hyvin).
Ja sitten katsotaan vähän tarkemmin.
H&M Maman puuvillaisissa, mammamallin kalsareissa on 50% luomupuuvillaa, kuulostaa ystävälliseltä. Jotenkin vähemmän ystävälliseltä kuulostaa se, että ne ovat Made in Bangladesh ja maksoivat peräti 12,90 euroa, samoin se, että niiden saumat kiertävät. Ja vaikka ne ovat vatsaosastolta hyvinkin tilavat, ne ovat sääriosastaan niin piukat, etteivät vähänkään tuhdimmat pohkeet mitenkään mahtuisi niihin. Minun kapeat sääreni mahtuvat nyt juuri ja juuri. Kaavojen tekijä ei ilmeisesti ole tiennyt/jaksanut välittää, että jalkojen turvotus - josta en itse onneksi vielä kärsi - on aivan yleinen raskauden sivuoire.
Edun puolestaan on Bonon(!) ja vaimonsa Ali Hewsonin perustama vaatemerkki, jonka periaatteena on tuottaa vaatteita kehitysmaissa reilun kaupan meiningillä. Perussa tehty alpakkaneule vaikuttaa laadukkaalta, on ihanan tuntuinen päällä ja… pesulapussa lukee “dry clean only”.
Olen siis tehnyt omien periaatteitteni vastaisen ostoksen. Vasta ihmeteltyäni vaatetta kotona tajusin, että sehän tosiaan on nettiostosten ongelmana, ettei tuotelappuja pääse silmäilemään ennen ostamista. Kaupat kyllä useimmiten kertovat auliisti vaatteen valmistusmateriaalit ja joskus -maankin, mutta pesuohjeita harvemmin mainitaan tuotetiedoissa.
Mekko on kuitenkin sen verran hieno, etten aio palauttaa sitä - en tosin ole vielä päättänyt, kiikutanko sen aikanaan pesulaan vai otanko riskin ja kokeilen pestä sen itse. Villamateriaaleja ei onneksi tarvitse pestä kovin usein.
Henkkamaukan trikoot on siis tuotettu puoliksi luonnonmukaisesta materiaalista, mutta ne on valmistettu ties missä ja laadultaan ne ovat perushalpistasoa. Edunin mekko on reilujen perulaisten valmistama, mutta sen ohjeidenmukainen hoito ei tule olemaan kovin ympäristöystävällistä (ja käy vähän kalliiksi - pesulan vaihtoehtona voi sitten olla se, että tuotteesta tulee ns. kertakäyttöinen). Taitaa olla niin kuin jo Ihanan turhamaisuuden kommenteissa mainitsin, että ympäristöystävällisyys ja reilu kauppa harvemmin sopivat samaan tuotteeseen.
Täytyy myöntää, että viime aikoina olen käytännön pakosta joutunut vähentämään eettisten asioiden puntarointia vaatteita ostaessani, pääasia on ollut, että olen löytänyt jotain päälle mahtuvaa ja edes jotenkin oman tyylini mukaista. Nuo Henkkamaukan trikootkin olisin ostanut joka tapauksessa, oli niissä luomupuuvillaa tai ei, koska ne ovat ainoat mustat äitiysmalliset puuvillatrikoot, joihin olen tähän mennessä törmännyt. Toisena kriteerinä päällemahtumisen jälkeen on ollut se, että vaatteita voisi käyttää myös myöhemmin, vaikka kotivaatteina jos ei muualla. En edelleenkään pidä ajatuksesta, että ostaisin vaatteita vain lyhytaikaista käyttöä varten.
Yllättävän usein on kuitenkin tullut vastaan jonkinlaisin ystävällismielisin vivahtein varustettuja vaatteita, vaikken ole sellaisia erikseen etsinyt. Kaapistani löytyy öko-tex-standardin mukainen viskoosihame - joka on nyppyyntynyt käytössä - ja luomupuuvillainen äitiyspaita - jonka saumat paukkuvat epäilyttävästi aina, kun vaatetta vähän venyttää. Jotenkin tuntuu siltä, että erilaiset eko- ja luomuasiat ovat tällä hetkellä aika usein vain viherpesua, jonka on tarkoitus houkutella ns. tiedostavia kuluttajia tekemään ekotekoja haalimalla itselleen kasoittain ystävällisiä vaatteita.
Itse ajattelen, että kun kerran ollaan vaivauduttu kasvattamaan puuvillaa luonnonmukaisesti, se ansaitsisi tulla käytetyksi laadukkaan vaatteen raaka-aineena. Viljelyn edut menevät hukkaan, jos vaate kestää käyttöä vain muutaman kuukauden.
Uskon kyllä, että oikeasti eettiset vaatteetkin tulevat vielä - tai siis, onhan niitä nytkin jossain, mutta ne ovat hankalasti löydettävissä kaiken vihreäksi pestyn kaman seasta. Täytyy vain odottaa, että eettisyys menee pois muodista.
Torstaina 5. helmikuuta 2009 klo 22:11
Hyvä kirjoitus! Eikä juuri lisättävää: olen itsekin pettynyt viime aikoina muutamaan kertakäyttöiseen, kalliiseen viherpestyyn tuotteeseen (pääasiassa öko-trikoita).
Luulenpa kyllä etteivät eettiset vaatteet mene äkkiäkään pois muodista - länsimaissa kulutus on pääasiassa turhaa, ylimääräistä ja “pientä kivaa itselle” tyyppistä, joten tarvinnemme lohtua ja huojennusta omatunnoillemme jatkossakin. Eettisille tuotteille povataan ymmärtääkseni koko ajan kasvavia markkinoita - toivoa sopii että meininki kehittyy aidosti kestävään ja laadukkaaseen suuntaan yhä useammalla merkillä.
Mekko on hieno!
Torstaina 5. helmikuuta 2009 klo 23:59
Tyylikästä mammamuotia :-)
Tuohon pesumerkintöjen puuttumiseen nettikauppojen sivuilta olen itsekin törmännyt viime aikoina. Harmillista, kyllähän perusbulkkikaupat, kuten H&M ja Ellos ilmoittavat pesuohjeet nettikaupassaan. Miksi siis eivät laadukkaammat ja tyylikkäämmät nettipuljut?
Oletko muuten päässyt viime aikoina Mint&Vintagen nettisivuille? Minulla sivut eivät jostain syystä ole toimineet miesmuistiin.
Ai et ole törmännyt mustiin äitiystrikoisiin? Just äsken hinnoittelin kirppikselle menemään mustat Lindexin mammatrikoot. Olisit saanut ihan ilmaiseksi :-)
Perjantaina 6. helmikuuta 2009 klo 10:02
Anna, tuo taitaa tosiaan olla ongelma, että eettisiä juttuja on helppo tarjota omantunnon puhdistamiseksi, kun varsinainen ongelma kuitenkin on se, että tavaraa kulutetaan liikaa. Se, että trendivaatteet on tarkoitettu lyhytaikaiseksi iloksi, ei kuitenkaan muutu miksikään, vaikka ne kuinka olisi tehty luomupuuvillasta ja ilman myrkyllisiä kemikaaleja.
2. Anu, Lindexillä ei ole enää mammavaatteita valikoimissaan ollenkaan. Eipä tullut mieleen, että jollain voisi olla vielä ylimääräisiä trikoita kaapissa…
Noista pesuohjeista vielä sen verran, että kuten olen aiemmin täällä purnannut, vaikuttaa siltä, että nimenomaan laadukkaammat ja tyylikkäämmät vaatevalmistajat useammin kieltävät vesipesun kokonaan kuin nuo halpisvalmistajat. Siksikin olisi kiva saada tietää pesuohjeesta etukäteen.
Ja mulla nuo Mint & Vintagen sivut toimivat kyllä ihan ok.
Perjantaina 6. helmikuuta 2009 klo 11:19
Moikka Anu!
Linkkasin sut mammamuodin esittelijäksi ;), tämä asu on niin kaunis, kyllä hyvin leikatuilla vaatteilla on niin erilainen ilme.
ps.Vihaan jostain syystä sanaa mammamuoti? Tuleeko se ruotsista sitten vain vai onko se jotenkin hellittelevää, en ymmärrä!
Perjantaina 6. helmikuuta 2009 klo 11:56
Joy, moikka vaan ja kiitoksia linkkauksesta. :)
Minäkin kammoan kaikkia “mamma”-alkuisia sanoja, niistä tulee ehkä jotenkin liian tätimäinen vaikutelma.
Perjantaina 6. helmikuuta 2009 klo 22:05
…in the fake plaa-aaastic earth…
Tiistaina 10. helmikuuta 2009 klo 0:00
kivaa, kun linkkasit tuon kaupan, kiitos!
en ole törmännyt eduniin netissä, vaikka vahingossa rogania etsiessäni vuosia sitten se tuli eteen (roganin tyyppi on jotenkin vastuussa edunistakin) ja silloin sitä sai euroopassa peräti selfridgesiltä tai harvey nicsiltä. vielä olisi kivempaa, jos mallistoa saisi enemmän jostakin… ehkä etsiskelen vielä.
mekko on upea. ja varmaan sen uskaltaa varovasti pestäkin…
Tiistaina 10. helmikuuta 2009 klo 7:34
Edunin oma sivusto http://www.edunonline.com/ näyttää myös myyvän heidän vaatteitaan, mutta siellä ei ollut alennusmyyntiä… (nyt näyttäisi olevan, muttei yhtä isoilla prosenteilla kuin Mint & Vintagessa.)
Veikkaan itsekin, että tuo mekko kestää vesipesun. Se, mikä sen varmaankin “estää”, on hartialinjassa kulkeva vetoketju, ne kun voivat mennä vesipesussa kuhmuraisiksi. Mutta siitä selviää höyryttämällä mekon varovasti viileällä silitysraudalla.
Tiistaina 10. helmikuuta 2009 klo 11:30
kiitos linkistä! olin oikeasti melkein unohtanut koko edunin ja nyt laitoin tilauksen menemään… pari teepaitamekkoa on tulollaan; toivotaan, että sopivat.
Perjantaina 20. helmikuuta 2009 klo 19:15
Villaa ei kyllä tarvi oikeastaan pestä juuri koskaan, jos nyt ei satu jotain onnettumuutta (punaviiniä syliin tai muuta ikävää), tuuletus ja tahrojen poisto kostealla hellävaraisesti painellen pitäisi riittää. Villa puhdistaa kyllä itse itsensä, kunhan pääsee pihalle aina välillä muutamaksi tunniksi. Itselläni on villapaitoja, jotka ovat olleet käytössä vuosia, eikä niitä ole koskaan pesty, vaikka ovatkin ihan perus seiskaveikasta neulottuja, joten ne voisi hyvin pestä vaikka koneessa. Ja itse ainakin pidän villavaatteiden alla aina jotain aluspaitaa ihan mukavuussyistä, joten sekin helpottaa hoitoa, kun vaate ei joudu ihon kanssa kosketuksiin. Oikeastaan ainota villavaatteet joita pesen ajoittain ovat kengissä hautuvat villasukat.