Aivo ei edelleenkään toimi kunnolla, mutta onneksi Katapultti auttaa. En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut ruoasta, ja meemin kautta aihetta on helppo lähestyä.
Miten haluat munasi?
Lättytaikinan seassa. Tai jos pitää syödä sellaisenaan, molemmin puolin paistettuna, ruisleivän päällä ja keräsalaatin kera.
Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Espressojauhatusta maidon kanssa, eli cappuccino, jonka yleensä haen delistä tai juon kahvilassa. Joskus kun laiskottaa, keitän kotona mutteripannulla espressoa (maitoa ei yleensä kaapista löydy, joten se juodaan raakana). Tavallista kahvia en juo ollenkaan.
Sattuneesta syystä olen viime aikoina vähentänyt kahvin juomista aika radikaalisti, muutama kuukausi meni kokonaan ilman ja nyt juon 1-2 kupillista viikossa, kun ennen meni saman verran päivässä.
Teetä en juurikaan juo, joskus harvoin rooibosta tai vihreää teetä. Musta tee värjää hampaat ja on liian hapanta.
Suosikkiaamiaisruokasi?
Arkiaamuisin heti tajuihini tultuani en ole kovin nälkäinen, joten kotona syön vain hedelmiä ja mehua (ja kalaöljy- ja kalsiumkapseleita) ja töihin päästyäni lautasellisen puuroa. Suosikkipuuroni on ruishiutalepuuro.
Viikonloppuisin tykkään väsätä jotain vähän spesiaalimpaa, kuten itse puristettua appelsiinimehua, hyvää leipää (Cochonin tumma maalaisleipä on tämänhetkinen suosikkini) sun muuta.
Yksi aamiaissuosikkini on sellainen, jota ei tarvitse laittaa itse – kuten esimerkiksi tämä setti eräässä berliiniläisessä kahvilassa:
Maustamaton luomujugurtti, mysli ja sekaan paloitellut hedelmät ovat muutenkin loistava tapa aloittaa päivä. Tosin joskus (kuten tänään) syön mysli-jugurtti-hedelmiä myös päivälliseksi.
Maapähkinävoi?
Liian suolaista ja jotenkin tympeän makuista.
Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Jonkun sitruuna- tai appelsiinimehupohjaisen. Yleensä tosin syön salaatin ilman kastiketta.
Colaa vai Pepsiä?
Ei kumpaakaan, vaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Rio Colaa. Se maistuu samalta kuin Malacon colapullokarkit eikä siinä ole kofeiinia (kofeiini otetaan tarvittaessa kahvista).
Laiskottaa, mitä teet?
Lämpimiä voileipiä (ylikypsää saunapalvikinkkua, tomaattia ja juustoa) tai tomaattikeittoa.
Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
En mitään tilaa, vaan käyn Vespassa syömässä Quattro Stagionin (parmankinkkua, artisokkaa, tuoreita herkkusieniä ja mustia oliiveja). Voisin syödä myös hyvän rucola-pizzan, jos jostain saisi.
Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Milloin mitäkin, mutta aina mahdollisimman simppeleistä ja puhtaista raaka-aineista. Arkisin nopeasti ja viikonloppuisin fiiliksen mukaan joskus pitemmänkin kaavan mukaan. Yleensä olen aika laiska ja haluan päästä helpolla, mutta joskus innostun hauduttelemaan.
Tykkään kotimaisesta, välimerellisestä ja meksikolaishenkisestä sapuskasta. Itämaisista käy erityisesti nepalilainen ja vietnamilainen keittiö. Ensinmainittua käyn syömässä ravintolassa ja jälkimmäistä ikävöin Berliinistä (koska täällä ei vietnamilaisia ravintoloita ole).
Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?
Grillattu kana, riisi ja currykastike oli lapsuuden juhlaruokaa. Sitä syötiin mm. silloin, kun pikkuveljeni oli juuri syntynyt, mummo laittoi ruokaa kun äiti oli synnytyslaitoksella.
Monet muut ruoat herättävät muistoja, oikeastaan useimmat, ihan makkaraperunoita myöten…niitä on syöty monien hyvien bileiden jälkeen ja festareilla.
Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kanaviillokki (jonka seasta metsästettiin polvilumpioita, ja niitä aina löytyi), (virttyneen kumisesta lihasta valmistettu) tilliliha ja “silakkaa talon tapaan” (eli ketsuppiin tukehdutetut silakat) tuovat jo pelkkinä sanoina mieleen yläasteen ruokalan ja sen keittäjätädin, jota kutsuttiin lempinimellä Kenwood (nimi juontui tädin tavasta annostella ruokaa). Onneksi ei ole tarvinnut syödä yhtäkään noista ruokalajeista kouluaikojen jälkeen.
Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Olen oppinut useiden eri ruokien tekemisen joltain läheiseltä, ystävältä tai tuttavalta ja niiden valmistaminen ja syöminen tuo aina mieleen heidät. Ja jotkut ovat hehkuttaneet tiettyjä ruokia niin, että ne tuovat aina mieleen heidät.
Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Pärjään hyvin ilman hanhenmaksaa. En myöskään söisi valaanlihaa, jos jostain syystä päätyisin Japaniin.
Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Lihamureke ja tomaattikastike (lihamureketta ei edelleenkään voi syödä ilman kastiketta, tai jotain tuntuu puuttuvan), keitetyt perunat.
Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Vihasin jossain vaiheessa suunnilleen kaikkia ruokia, paitsi perunaa ja lauantaimakkaraa.
Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat?
En välttämättä haluaisi lauantaimakkaraa vaikkapa pihvin korvikkeeksi.
Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
Syön hedelmiä säkkikaupalla, vähintään pari kolme päivässä. Minulle kelpaa melkein kaikki avokadosta viinirypäleisiin ja kiivistä granaattiomenaan. Tällä hetkellä olen erityisesti addiktoitunut tuoreeseen ananakseen, Jaffa Sweetieihin (greipin tapainen pallero, mutta vihreä eikä yhtä hapan) ja appelsiineihin. Odotan innolla Ruby Red -greippien kautta, ne tulevat kauppoihin joskus vuodenvaihteen jälkeen.
(Tässä vaiheessa pitää kiittää Iso-Roban K-kauppaa, kun olivat laittaneet Bioska-pusseja hedelmäpusseiksi hedelmäosastolleen. Ne pienet muovipussit ovat ärsyttäneet minua jo pitemmän aikaa, kun niille ei ole oikein ollut kunnon korviketta.)
Vihanneksista ja juureksista käyvät kaikki muut paitsi selleri (pahaa sekä varsi- että juurimuodossa) ja parsakaali (en tykkää sen koostumuksesta, varsinkaan höyrytettynä). Lemppareita ovat punajuuri (pannulla paistettuna, basilika-kermaviilin kera), peruna (rosamundaa uunissa foliokääreessä), retiisi, pinaatti (voissa haudutettuna lisukkeena tai lämpimän perunasalaatin seassa), tuore maissi (ensin keitettynä ja sitten grillattuna) ja salaateista rucola ja keräsalaatti. Mung-pavun idut aiheuttavat satunnaista addiktiota.
Onko kirsikka hedelmä vai marja? Joka tapauksessa ne ovat suurta herkkuani, ja onneksi vanhempieni pihalla kasvaa satoisa kirsikkapuu. Samalla pihalla kasvaa myös kriikunapuita, jotka tuottavat valtavan hyviä hedelmiä, mutta eivät sateisina kesinä (sellaisina kuin viime kesä).
Lempiroskaruokasi?
Hesburgerin kanahampurilainen. Salainen paheeni on varsinainen rasvaläystäke, Pizza Hutin seafood-pizza, jota on pakko saada kerran pari vuodessa.
(Tarkennetaan tässä vaiheessa vielä, että Oikeat Hampurilaiset ja laadukas kebab eivät ole roskaruokaa.)
Lempivälipalasi?
Pågensin kardemummakorput tai säkillinen hedelmiä.
Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Addiktoituminen tiettyihin ruokalajeihin tai yksittäisiin aineksiin. Voin syödä viikon tai kaksi samaa ruokaa (tai samaa karkkia joka päivä) samaan tapaan kuin voin kuunnella viikon samaa levyä.
Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
En ole dieetillä (ikinä ollut).
Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Tässä haetaan ilmeisesti jotain ns. tuhdimpaa sapuskaa? Pihvi mustapekkajuustolla ja (uppo)paistetuilla perunoilla.
Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Syön mieluummin nepalilaista kuin intialaista (ainakin täkäläisissä ravintoloissa). Enkä halua kovin tulista ruokaa – chilin kuuluu olla mauste eikä peittää muita makuja alleen. En tykkää kivuliaasta ruoasta.
Saako olla jotain juotavaa?
Vettä, vähintään litra-puolitoista päivässä. Aamuisin tuoremehua (Valion greippi- tai kolmen hedelmän mehu). Piimää joskus kun vatsa kaipaa tasapainoa, maitoa en juo.
Edelleen sattuneesta syystä alkoholi on ollut viime aikoina pannassa, mutta jos nyt siltäkin osastolta pitää mainita jotain, niin votka- tai (vaalea)rommipohjaiset drinkit. On ikävä mojitoa, mutta onneksi sen alkoholiton versio toimii ihan hyvin, varsinkin jos laittaa kuplaveden tilalle ginger alea.
Punaista vai valkoista?
Niinku mitä?
Lempijälkiruokasi?
Italialaiset setit eli tiramisu ja pannacotta, tai sitten artesaanijäätelö. Tai jos pääruoka on ollut tuhtia, jotain kevyttä kuten hedelmäsalaattia.
Täydellinen yömyssy?
Neljä senttiä Unicumia.
Tähän lopuksi haluaisin vielä esittää toivomuksen: tahtoisin Helsinkiin (tai hätätapauksessa Turkuun) ihan oikean meksikolaisen ravintolan. Mitkään tex-mex-setit eivät kelpaa, sellaisia täällä on jo. Tahtoisin sellaisen, jossa tarjoiltaisiin pihviä suklaakastikkeella, järjettömän hyviä grillattuja asioita, three kinds of comestible insects ja guacamolea to die for, niinkuin eräissä ulkomaan ravintoloissa, joissa olen käynyt.
“Punaista vai valkoista?
Niinku mitä?”
Huomaa, että sä et juo viiniä… :D
Tää oli ihan mahtava meemi – mä nyt tykkään ruokajutuista muutenkin aina kovasti, mutta tää oli taas myös hyvä osoitus siitä, miten paljon ruoka meistä kertoo. Mäkin opin susta taas paljon uutta: kukapa ois uskonut että sulla on Pizza Hut -perversio! (Mitä muuten siihen tulee, että oikeat burgerit on jotain ihan muuta kuin roskaruokaa: en voisi olla enempää samaa mieltä!) Opin myös, että sinäpä olet esimerkillinen hedelmien syöjä. Mä en saa aikaiseksi syödä niitä juuri muuten kuin aamuisin – ja näin päivittäinen hedelmäsaldo jää usein yhteen jos siihenkään.
Olisi muuten hauska kuulla, mikä tai mitkä ruuat sulle tulee mieleen minusta? Mulle tulee susta (esimerkiksi) mieleen tonnikala-artisokkapizza, stifado sekä guacamole. :)
Kun kerrot että inhosit jossain vaiheessa melkein kaikkea…mun on niin kovin vaikea eläytyä tuohon, kun itselle on aina maistunut kaikki todella hyvin (siis kaikki HYVÄ ja kotona laitettu, esim. eineksiä tosin olen aina inhonnut). Oma lapsi on tosi kranttu, ja mä olen välillä ihan ihmeessä sen kanssa, en vaan ymmärrä yhtään. Voisitko ehkä selittää, mikä sellaisen kranttuilun taustalla voisi olla?? Sä oot vissiin asiantuntija. :)
Hmm, viini ei kyllä tullut mieleenikään noista vaihtoehdoista, kun Katakin kirjoitti tuossa kohtaa ketsupista ja majoneesista. :) Tosiaan en tykkää kummastakaan viinistä, joten eipä kukaan menettänyt mitään, vaikken ymmärtänyt kysymystä.
Mitä hedelmiin tulee, minä tosiaan syön niitä kaksi tai kolme kertaa päivässä – aina aamu- ja iltapalaksi ja välillä myös välipalana töissä. Toimistolla on onneksi yleensä aina hedelmiä tarjolla, joko ruokalassa tai muuten.
En kyllä osaa sanoa, mitä kranttuilun taustalla on, vaikka olen itse ollut sellainen – ehkä jotain epäluuloa kaikkea uutta kohtaan? Oma lapsesi taitaa kuitenkin tykätä lauantaimakkarasta? :) Ehkä sillä on vielä toivoa.
Eineksistä tuli muuten mieleeni yksi asia, jota olen syönyt lapsena mutta en kyllä enää pistäisi suuhuni, nimittäin verilätyt. Niitä tarjottiin koulussa einesversioina (mä olen käynyt kuusi ensimmäistä vuotta sellaisia kouluja, joissa kaikki sapuskat olivat eineksiä, koska niissä ei ollut omaa keittiötä).
Susta tulee mieleen ainakin joku hyvin laitettu aamiainen tai brunssi, paistettuine pekoneineen (jota en itse pystyisi syömään aamuisin, niinkuin en muutakaan lihaa). Pitää miettiä vielä lisää.
Tuota tonnikala-artisokkapizzaa pitää vielä tarkentaa niin, että siinä pitää olla tilliä ja sipulia. Ilman tilliä ja sipulia tonnikalapizzaa ei voi syödä.
Juu, silleen sipulilla ja tillillä (eli sun ohjeen mukaan) mäkin tonnaripitsan laitan. Tonnari sais lisäksi mieluiten aina olla Alboa.
Heh, jos musta tulee mieleen pekoni, niin se on ihan jees. Mä diggaan pekonista (erityisesti Jokiselta irtomyynnistä hankitusta) ja kaikista aamiaissafkoista. Munista myös! Siinä kohtaa mun ja sun maku eroaa kyllä. Sähän et juuri munia syö, mulle sen sijaan maistuu kokkelit, uppomunat (NAM!), munakkaat jne. Kunnon aamiaista (mieluiten cavalla tai cremantilla ryyditettynä) ei voita mikään. Oli muuten ilo syödä mainioita aamiaisia kanssasi Berliinissä. :)
Verilätyistä: ne oli ennen ainoita eineksiä, joita kykenin syömään. Nykyään en niitäkään: söin niitä yliannoksen raskausaikana. (syynä ei siis ollut mikään outo himo, vaan se että hemoglobiini oli vähän alhaalla mutta mitkään rautavalmisteet ei käyneet mulle. verilättyjä kun söi puolukkasurvoksen kera kerran-pari viikossa, nousi hempat ihan kohilleen. mutta einesverilätyistä sai tarpeekseen tämän elämän osalta.)
Kotona tehdyt verilätyt on toisaalta suunnilleen parasta mitä on. Ne on mun ihanimpia lapsuusmuistoja jumalaisen tillilihan ohella. Mun isoäiti oli ja on mainio kokki!
Joo, ehkä lapseni vielä oppii syömään. Totta puhuen sen syömiset on aika paljon parantuneet viimeisen kuukauden aikana. Nyt kelpaa jo aika monet jutut: eilenkin syötiin koko perheen voimin kasvis-kanavokkia chileineen ja inkivääreineen, ja hyvin maittoi. Parhaiten tuntuvatkin (yllättäen) maistuvan mausteiset aasia-ruuat.
Tosta nojitosta vielä: pitääkin kokeilla myös ginger alella. Kesällä se on musta hyvää ihan vissystäkin valmistettuna, mutta näin talvella mintut on niin paljon mauttomampia, että juomaan kaipaisi vähän lisäaromia.
Sun kannattaisi matkustaa Madridiin, siellä jostain syystä suosittiin munia aamiaisella. Joissain kahviloissa niitä oli joka ainoassa aamiaisvaihtoehdossa, kasvisleivissäkin yhtenä ainesosana oli huevos revueltos…
Hmm, tuosta hemoglobiinista tuli mieleen, että mullakin se on laskusuunnassa. Neuvolantäti käski juoda Kräuterblutsaftia, mutta sen väljähtyneen ja vähän pilaantuneen, sappinesteellä maustetun viinirypälemehun maku ei oikein puhutellut mua. Pitäisiköhän yrittää väkisin niellä vähän verilättyjä?
Mojitoon voisi ajatella sekaan myös sitruunasoodaa, sellaista löytyy ainakin Laitilan valikoimista.
Kyl mä siinä mielessä suosittelisin kokeilemaan verilättyjä, että ovat edullisia ja oikeasti tosi hyvä raudan lähde (ja mun maha sieti niitä ihan ongelmitta toisin kuin rautavalmisteita). Kun vielä syö runsaasti puolukkaa niiden kanssa, puolukan c-vitamiini auttaa rautaa imeytymään. Mulla jo (??) pari lättyateriaa viikossa nosti hempat ihan hyvälle tasolle.
Siinä mielessä on tietty hyvä pitää huolta hemoglobiinista, että se on lapsenkin kannalta tärkeää. Ja mua ainakin väsyttää ihan pirusti jos on raudanpuutosta. Hmm…viime aikoina onkin taas väsyttänyt enemmän. Pitäisköhän syödä verilättyjä taas?
Ooh miksi mainitsit Unicumin. Nyt tuo pullo tuolla kaapissa alkoi tuijottamaan minua!
Anna, einesverilätyt (niinkuin verilätyt yleensäkin) aiheuttaa mielikuvana pienehkön börk-reaktion, mutta ehkä sen kestää hyvän tarkoituksen takia. Katsotaan nyt.
Kata, Unicum-pullolla on vain yksi silmä ja sekin ristissä, mutta tuijotus on silti hyvin intensiivinen! Varo vain!