Torstaina 20. marraskuuta 2008
Tuntemattomalla alueella
Vatsankasvatukseni on tosiaan siis edennyt siihen vaiheeseen, ettei mulla ole enää päällepantavaa. Housuja en ole käyttänyt enää muutamaan kuukauteen ja olen joutunut pikkuhiljaa luopumaan myös uskollisista Wolfordeista. Päälle mahtuvien ja ennen kaikkea mukavasti joustavien vaatteiden toivossa olen joutunut astumaan ennestään täysin tuntemattomalle vyöhykkeelle - äitiysvaatekauppoihin. Ja ne jos mitkä ovat omiaan aiheuttamaan niin sukkahousu- kuin muutakin ahdistusta.
Jostain syystä äitiysvaatteiden suunnittelijat näyttävät kuvittelevan, että raskaana olevat naiset haluavat näyttää ensisijaisesti tiineiltä. En todellakaan ole sitä mieltä, että muotoaan muuttavaa vartaloa pitäisi jotenkin peitellä - päinvastoin, minusta kasvava vatsa(ni) on kaunis! - mutta en kyllä silti koe tarvetta erityisesti korostaa tilaani, enkä varsinkaan tissejäni (suurin osa äitiysvaatteista tuo minulle tuntemattomaksi jäävästä syystä sekä vatsan että tissit hyvin korostetusti esille). Sen sijaan haluan pitää oman tyylini, niinkuin Minh edellisen kirjoitukseni kommenteissa uskoikin minun tekevän.
Uusi suosikkivaatemerkkini on Berliinistä bongaamani, harvinaisen ääliömäisesti nimetty ruotsalainen Boob, joka valmistaa kohtuullisen normaalin näköisiä vaatteita, asiaankuuluvine venykkeineen toki, kohtuullisen laadukkaista materiaaleista (mm. paksuja viskoosi-lycrasekoitteita ja kestävän oloista puuvillaa). Kyseisen merkin huonoihin puoliin kuuluu se, että sitä löytyy Suomesta varsin nihkeästi. Löysin yhden kaupan, jonka rekistä löytyi yksi paita - ja sekin oli kietaisumallia kukertavassa värissä ja hervottoman kokoisella kaula-aukolla (ns. antavat kaula-aukot selkeästi kuuluvat olennaisena osana tiineyteen, mutta itse olen toistaiseksi vielä jyrkästi sitä mieltä, että sorrun kietaisupaitoihin vasta sitten, kun muita vaihtoehtoja ei enää ole).
Käytyäni läpi ne muutamat harvat alan kaupat Helsingin keskustassa ja sorruttuani kurkkimaan jopa Henkkamaukan valikoimia vastaavien tuotteiden löytymiseksi (ensimmäisenä vastaan tulivat 9,90 euroa maksavat valmiiksi kulahtaneet trikoot, joiden tuotelapussa luki isolla “Made in Kambodzha”…) totesin homman toivottomaksi ja siirryin nettiostoksille. Kotimaasta löytyikin pari toimivaa nettikauppaa, joilla molemmilla on paitsi Boobin vaatteita valikoimissan, myös ihanasti ärsyttävä kanaemomainen nimi (ja joista toinen on valitettavasti juuri poistamassa odotusvaatteet valikoimistaan). Niistä sain tilattua sukkahousuja ja t-paitoja.
Parempien valikoimien toivossa etsiskelin Boob-kauppoja Ruotsin puolelta. Löysinkin yhden, josta tilasin pari vaatetta. Meni toista viikkoa, eikä tilauksesta kuulunut mitään, lähettelin sähköposteja perään eikä niihin vastattu. Alkoi jo tosissaan ärsyttää, kunnes paketti onneksi eräänä päivänä ilmaantui kynnysmatolle. Sisällä oli puolet tilauksesta ja ryppyinen kuitti, jossa ilmoitettiin, että minulle on hyvitetty takaisin osa tilauksen loppusummasta. Kuittiin oli kirjoitettu käsin kuulakärkikynällä “Sould aut”. Pari päivää myöhemmin sain vastauksen sähköpostiini, ihan yhtä vekkulilla kirjoitetaan-kuten-lausutaan-tyyppisellä englannilla kirjoitettuna. Nyt tiedän, että englanninkieliset nettisivut eivät aina välttämättä tarkoita englanninkielistä palvelua (olisin minä voinut sinne kyllä ruotsiksikin tankeroida, jos olisin tiennyt…) eikä se, että tuote on esillä ja (edelleen!) ostettavissa nettikaupassa tarkoita sitä, että sen todella sieltä saisi. Jätämme siis ruotsalaiset toistaiseksi rauhaan.
Tässä vaiheessa tajusin myös sen, että kuten muistakin vaatteista, myös äitiysvaatteista tuotetaan vuoden aikana kaksi mallistoa, syys- ja kevätmallistot. Koska nyt on marraskuu, syysmallistot on myyty loppuun ja kevätmallisto tulee tietenkin joskus helmikuussa. Pitäisi siis ymmärtää olla oikeaan aikaan liikkeellä.
Onneksi oma vaatekaappi pelastaa tälläkin kertaa, ainakin osittain. Pengoin villapaitahyllyni läpi ja löysin muutaman väljän puseron, ja tankokaapissa killuu muutama viimevuotinen, edelleen mukavasti mahtuva trikoomekko. Ja hieno uusi takki tietenkin pelastaa päivän jos toisenkin! Kunhan sukkahousuosasto on kunnossa ja kaapista löytyy muutama tarpeeksi pitkä ja joustava toppi mekon alle puettavaksi, asiat ovat oikeastaan varsin hyvin.
Perjantaina 21. marraskuuta 2008 klo 10:12
Mä en erityisemmin nauttinut raskaana olosta aina muutenkaan (olo oli kuin puolen vuoden kestoisessa krapulassa :)) mutta äitiysvaateosasto sai aikaan erityisen suurta ärsytystä. (mainittakoon nyt kuitenkin, että olin toki äärettömän onnellinen pitkään odotetusta raskaudestani, ihailin kaunista vatsaani ja olen kaikin puolin sitä mieltä että se oli mitä suurimmassa määrin WORTH IT. SIlti en voi ymmärtää niitä, jotka kehuvat raskaana olemisen olevan “elämänsä parasta aikaa”.) Äitiysvaatteet ON kamalia, suurimmaksi osaksi. Lisäksi mulle tuli sellainen olo, että äidiksi tulemisen jotenkin ilmeisesti oletetaan muuttavan ihmistä tissitissi- ja kietaisupaita-ihmiseksi. Ei helevetissä! Mä oon ihan yhtä tyylikäs ja MINÄ vaikka äiti oonkin.
En onnekseni paisunut mitenkään järkälemäisiin mittoihin, joten mahduin varsin pitkään omiin vaatteisiini - mulla on kuitenkin kestomieltymys myös pussittaviin - ja jonkun mielestä varmaan säkkimäisiin - taidetätivaatteisiin. Kietaisupaitoihin en onneksi joutunut siis lainkaan turvautumaan. :)
Mä itse asiassa käytin lähinnä juuri noita sun parjaamia h&m:n äitiystrikoita. En tiedä ovatko muuttuneet parissa vuodessa kehnommiksi (tai sit mä en vaan jaksanut välittää?), mutta ostin parit mustat pitkät trikoot sekä joitakin mustia, valkoisia ja harmaita perustoppeja ja pärjäsin ihan kohtuullisesti näillä.Yksi pointti mulla oli noissa hankinnoissa myös se, että tapojeni vastaisesti ajattelin kerrankin, ettei noiden vaatteiden tarvitsekaan kestää: äitiysvaatteiden käyttöikä on oikeesti vain muutama kuukausi. Luksushankintoihin kuului oikeastaan vain ystäväni taiteilema ihana (oikeasti tyylikäs ja kaunis) äitiysmekko, yksi juhlava silkkitoppi ihan “perusmallistosta” sekä väljän a-linjainen S-J Kosken suunnittelema taidetätijakku (tavallisesta mallistosta tämäkin). Mulla oli tietty se etu, että olin suurimmillani loppukeväästä ja kesällä, joten esim. neuleita, kunnon takkeja tai “oikeita” housuja en tarvinnut mammamallissa lainkaan.
Perjantaina 21. marraskuuta 2008 klo 10:24
Minäkään en ollut missään vaiheessa erityisen valtava. Pari Boobin puseroa (t-paitaa) investoin ja niiden päällä käytin sitten tavallisia ei-mammamallin neuletakkeja. Sukkahousuilla ei tarvinnut päätä vaivata, kun isovatsaisin kausi ajoittui loppukesään. Huomasitko muuten, että Boobilla on oma nettikauppa, joka toimittaa myös Suomeen?
Perjantaina 21. marraskuuta 2008 klo 13:42
Anna, tuo tissitissi-meininki tosiaan ihmetyttää minuakin yhä edelleen. En tajua, mitä sillä haetaan. Eihän se (tuleva) äitiys ole koko ihminen, vaikka se aika kokonaisvaltainen asia tässä vaiheessa onkin.
En osaa sanoa, onko henkkamaukkatrikoiden laatu laskenut vai onko kyse edelleen siitä, etten vain kykene ostamaan mitään heikkolaatuista ja väliaikaista. En siis osaa ajatella asioita siltä kantilta, että näitä vaatteita on tarkoitus pitää vain hetki (ja todennäköisesti ainakin t-paidoista tulee myöhempien aikojen kotivaatteita).
Ja mä tulen olemaan suurimmillani melko kylmään vuodenaikaan, joten ongelmia saattaa tulla. Tuo uusi takkini esimerkiksi ei ole ollenkaan riittävä -20 asteen pakkasilla, en tiedä mitä teen, jos tulee sellaisia.
2. Anu, enpä huomannutkaan, että niillä on oma kauppa! Näköjään se meni ohi siksi, että luin tuolta Boobin sivustolta vain englanninkielistä osiota ja linkki kauppaan on ruotsinkielisellä puolella. Kiitoksia vinkistä! Tilaus kyllä onnistuu minulta ruotsiksikin.
Perjantaina 21. marraskuuta 2008 klo 16:16
Äitiys on kokonaisvaltainen juttu juu: kun sitä on, niin sitä sitten on kuolemaansa asti - ja vielä sen jälkeenkin. Se on mulle myös se tärkein rooli (tietenkin mieheni elämänkumppanin roolin ohella!), en ole kovin urakeskeinen ja itseäkin on välillä hämmästyttänyt, miten iso asia äitiys on mulle ollut. Silti “äitiys” on myös tosi ristiriitainen sana mulle, sillä enimmäkseen siihen liitetään jotakin sellaisia (sekä ulkoisia että sisäisiä) ominaisuuksia, joita itsessäni ei ole - eikä tule. Äitiyden määrittelyyn kaipaisi tuuletusta. Äidit voi olla pullantuoksuisia kietaisupaitaihmisiä (ja siis kaikki kunnia heille!) mutta myös mustiinpukeutuvia, kirjoittavia haahuilijoita, kuten meikäläinen.
En vuodata enempää, lupaan! :)
On hyvä lähtökohta, ettei hommaa mitään kertakäyttöperiaatteella! Sitä mäkin kaikilta osin pyrin kannattamaan ja toteuttamaan. En vaan varmaan kanssa jaksanut selata läpi nettikauppoja yms. siinä raskausväsymyksessä. Henkkamaukat on muuten toimineet kyllä kotitoppeina ihan ok raskauden jälkeenkin. :)
Tuo sun takkiasia voi tosiaan vielä muodostua pulmaksi: toivotaan leutoa talvea!! Jos pakkaset kuitenkin iskevät, voit tietty tutustua vaikka second handien valikoimiin. Sieltä voi löytyä sopivan väljää a-linjasta villakangastakkia tai vastaavaa sopuhintaan - ja voit laittaa liian ison takin huoleti uudelleen kiertoon kun et enää sitä tarvitse. Mä oon itse löytänyt tosi hienojakin takkeja kirppareilta, ja varsinkin pieniä ja isoja kokoja on aika hyvin tarjolla.
Perjantaina 21. marraskuuta 2008 klo 17:54
Nopeasti tuohon takkiasiaan, kannattaa tosiaan tarjkistaa kirppareita ja second handeja! Oma lämåimin talvitakkini on suomalaista Kaunotar-merkkiä, ja tällaista 60-luvun ihan alun rouva-mallia (silloinhan muotia olivat tosi kotilomaiset takit lyhyillä hihoilla yhdistettynä muuten siroon ja kapealinajiseen meininkiin), ja näitä tuntuis olevan tarjolla pilvin pimein. Tän sisään mahtuis niin iso vatsa, että täytyykö mun nyt hankkiutua raskaaksi, kun takki on jo? Tai siin ensi talveksi…
Lauantaina 22. marraskuuta 2008 klo 0:27
Miehenä uskaltaudun sanomaan (mitenkään väheksymättä pukeutumisongelmia), että raskaana ollessa naisen rinnat ja maha ovat kauneimmillaan, silleen selittämättömällä tavalla vetoavalla pyöreydellä. Ehkä suunnittelijat ovat oivaltaneet tämän?
Tästä johtuen kannattaisi ehkä vain alistua asiantilaan ja ottaa raskaus - ja äitiys - sinä mitä se mitä suuremmissa määrin on. Eli muuttumisleikkinä. Ehtiihän sitä omaa tyyliä sitten taas, vaikka seuraavat 30 vuotta…
Maanantaina 24. marraskuuta 2008 klo 15:40
Anna, äitiyden määrittely on sellainen juttu, jossa naiset tuntuvat olevan kovasti innokkaita asettamaan raja-aitoja itselleen ja kampittamaan toisiaan. Se kyllä kaipaisi tosiaan tuuletusta.
sugar kane, mulla on vakava kirppariahdistus (olen kirjoittanut siitä aiemminkin), mutta ehkä mun tosiaan pitää yrittää päästä yli siitä, varsinkin, jos näyttää siltä, että tulee kylmä talvi.
Karhuherra, ymmärrän kyllä hyvin, että raskaana olevan naisen muodot ovat miesten - ja varsinkin sen oman miehen - mieleen, mutta sehän on juttu ihan erikseen. Minä mietin lähinnä arkista työpukeutumista, ja työpaikallani en haluaisi olla tissit tarjottimella kokonaisvaltaisesti tiineenä, koska siellä olen ihan muissa asioissa liikkeellä.
Ja tässä tilassa on kyllä muuttumisleikkiä ihan rittävästi jo ilman oman tyylin hukkaamistakin. Itse ainakin toivoisin, että voisin tuntea itseni koko ajan omaksi itsekseni kuitenkin.
Maanantaina 24. marraskuuta 2008 klo 16:10
“Itse ainakin toivoisin, että voisin tuntea itseni koko ajan omaksi itsekseni kuitenkin.” Näinhän se on - ja kuitenkin se on tavallaan myös mahdotonta - muuttumisleikkiä se tosiaan on, kuten sanotkin. Varmaan voit kokea itsesi omaksi itseksesi jatkossakin, mutta toisaalta voit päästä ihmettelemään myös aikamoista muutosta. Kyllä mä nyt taas koen enimmäkseen olevani ihan se sama minä kuin ennen lasta, mutta muutos oli kyllä varsinkin heti lapsen synnyttyä niin nopeaa, että en tosiaan tuntenut itseäni minuksi itsekseni kaiken aikaa. Paljon hyviä juttuja on tullut opittua: ei enää stressaa pienistä, osaa entistä enemmän iloita. Mutta joutuu myös luopumaan, omasta riippumattomuudestaan ja vapaudestaan muun muassa, eikä se ole ainakaan mulle ollut ihan helppoa aina.
Toisaalta elämä muuttaa ihmistä aina, oli sitten kyse lapsen tulosta tai vain ajan kulusta.
Tiistaina 25. marraskuuta 2008 klo 20:38
Juu, kyllähän ihminen muuttuu koko ajan. Tässä tietysti tulee iso muutos lyhyessä ajassa, siksi se tuntuu enemmän.
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 18:36
Oi Anu! Paljon paljon rakkaita onnitteluita!
Aitiysvaatevalikoimat…Lohdutonta. Omasta tyylista ei todellakaan tarvi luopua! Napakka aluspaita, tukevat sukkahousut ja siihen paalle jotain sellaista, joka on sinua ja josta itse tykkaat. Voisin laittaa sulle Thailandiasta fisherman pantsit postiin, niissa ainakin riittaa vyotaroa koko odotusajalle :) Oman raskausaikani pelasti secondhand; monet vintagemekot toimivat seka vatsalla etta ilman. Osattinkohan ennen vanhaan mitoittaa vaatteet useampaankin kuin yhteen elamantilanteeseen?
No, pian han sielta tulla tupsahtaa, ja ennen kuin huomaatkaan kuulet lauseen, joka kuittaa kaikki univelat: “Aiti on ihana”.
Tiistaina 2. joulukuuta 2008 klo 20:12
Mira, kiitoksia onnitteluista!
Fisherman pantsit kuulostavat hyvältä, ovatko ne sellaiset leveälahkeiset, edestä nyörillä sidottavat housut?
Ja taidat olla oikeassa tuossa, että ennen vanhaan varmaankin mitoitettiin vaatteet useampaan elämäntilanteeseen - silloin osattiin muutenkin yhdistää käytännöllisyys, tyyli ja säästäväisyys jotenkin paremmin kuin nykyään.
Keskiviikkona 3. joulukuuta 2008 klo 4:17
Juuri sellaiset, perinteiset kalastajien housut. Soljander on just taalla kaymassa, joten minapa laitan ne hanen mukanaan Helsinkiin. Sattuipa sopivasti!