Keskiviikkona 5. marraskuuta 2008
Then we take Berlin
Oonko se vaan mä vai tuntuuko muistakin siltä, että ns. katumuotiblogit ovat nykyään enimmäkseen jumalattoman tylsiä ja epäinspiroivia? Jotenkin vaikuttaa siltä ikäänkuin ihmiset poseeraisivat liikaa ja näyttäisivät valinneen kuteensa sen mukaan, että toivoisivat tulevansa kuvatuiksi sen sijaan, että oikeasti pukeutuisivat oman tyylinsä mukaan.
Ainoa katumuotiblogi, joka edelleen jaksaa kiinnostaa minua edes jotenkin, on ennenkin hehkuttamani Stil in Berlin. Mutta kyseistä blogia parempi tapa tutustua Berliinin katumuotiin on tietenkin paikan päälle matkustaminen! Uskollinen blogikommentaattorini Anna voinee vahvistaa asian, sillä vietimme hänen kanssaan muutaman päivän toissa viikonloppuna. Reissu koostui hyvästä ruoasta, itäisissä kaupunginosissa ympäriinsä patsastelusta, ihmisten ja mestojen katselusta ja hyvin maltillisista vaateostoksista. Varsin onnistunut kaupunkiloma siis.
Berliiniläisten tavassa vaatettaa itsensä on jotain samaa kuin länsinaapureillamme tukholmalaisilla, mutta berliiniläiset ovat jotenkin rennompia, boheemimpia ja omaperäisempiä. Villakerroksia, maiharitakkeja, pitkiä saappaita, kapeita siluetteja ja pitkiä hiuksia. Ja niillä, keille se sopii, erikoisia esimerkkejä paikallisesta avantgarde-muodista (joka on tietenkin kallista, mutta upeaa ja sitä löytyy kaupungista hämmentävän paljon). Naiset ovat kauniita, mutteivät mitenkään perinteisellä tavalla naisellisia, vaan juuri sellaisella persoonallisella kukin-omalla-tavallaan, mistä määkin tykkään.
Tänä syksynä Stil in Berlin on päivittynyt vähän laiskanpuoleisesti, joten on turvauduttava arkistoihin ja etsittävä inspiraatiota viime syksyn kuvavalikoimista:
Pillihousut kuin Robert Smithillä ja muuten jotenkin ihanan muodottomat vaatteet.
Ja sitten kun puhutaan muodottomuudesta, jotkut osaavat vetää sen hyvällä tavalla överiksi…
(Kuvat: Stil in Berlin)
Itse olen viime aikoina viihtynyt Rodebjerin mustassa, pitkähihaisessa, polvipituisessa viskoosimekossa, jossa on napaan asti ulottuva v-kaula-aukko, satunnaisessa (mustassa) topissa, mustissa bambuviskoosikalsareissa, vanhoissa, ruskeissa ysärisaappaissani ja pari vuotta vanhassa Marimekon pitkässä villasilkkitakissa. Ulos mennessäni kiskon päälleni vielä mustan villakaulurin ja ihanan pehmeän ja lämpimän Margiela-takkini ja viihdyn oikein hyvin.
Sain Sugar Kanelta plakaatin, koska kuulemma olen kulttuurisia, eettisiä ja ties mitä arvoja ynnä luovaa kirjoitusta harrastavakirjoittaja. Kiitän kauniisti! Sugar Kane pisti huomionosoituksen eteenpäin juuri niille kirjoittajille, joille minäkin olisin sen laittanut, joten kurkatkaa linkit Sugar Kanen puolelta.
Ja lopuksi vielä minunkin Virallinen Turkismielipiteeni: lammas käy, sekä uutena että vanhana ja karva sisään- tai ulospäin, miten vain. Krimilammas (se kiharakarvainen mummoturkis) ei kuitenkaan kelpaa lammasturkiksi, vaan menee osastolle “muut”. Muut eivät käy.
Torstaina 6. marraskuuta 2008 klo 11:26
Juu, Berliini on tosiaan mahtava mesta! Viihtyisä ja kiinnostava, ihmiset on mukavia ja palvelutarjonta kadehdittavaa. Ah niitä sunnuntaibrunsseja Prenzl Bergissa!
Ja oli muutenkin oikein kivaa: mulla oli tätä aikaisemmin kokemusta “naisten kesken” matkoista lähinnä lyhyiden päivä Tukhlomassa -piipahdusten kautta. Tällainen hieman pitempikin tyttömatka oli oikein mukava - varsinkin kun mulla ja Anulla intressit käyvät niin hyvin yksiin. Anu on muuten ilmiömäisen hyvä suunnistamaan kaupungissa! Olin ihan ihmeissäni. :)
Berliiniläisten tyyli on tosiaan (ainakin siellä Mittessä, Prenzlauer Bergissa jne.) hyvin kiinnostavaa ja kivasti avantgardeakin. Sellainen kovasti puhuttelee tällaista taidetätiä. Mustakin Tukholmassa katumuoti on tylsempää, sillä musta ne on tooosi trendihakuisia yleensä, ja kadulla näkee lähinnä niitä hypertrendikkäitä (mutta keskenään aika samanlaisia) kaunottaria. Berliinissä on tosiaan rennompaa ja ihmiset pukeutuvat jotenkin persoonallisemmin. Ja naiset ehostavat niukasti ja mun makuun kauniin eleettömästi - ja ilahduin myös siitä, että siellä näkyi myös tosi paljon ihania lyhyitä tukkia naisilla noiden Anun mainitsemien pitkien lisäksi. Niitä tulee katsottua kun itselläkin on.
Torstaina 6. marraskuuta 2008 klo 14:22
Berliini on jo iät ja ajat ollut yksi must-see kohteistani ja tuolla blogissa käväiseminen vain vahvisti fiilistä. Ihanan persoonallisia tyylejä, eikä aina sitä iänikuista makkarankuori leggingsit/pillit hohhoijaa pikkutunikan kanssa ja merkkilaukku käsikynkässä -yhdistelmää. Ei sillä että noissa sinänsä vikaa olisi, mutta kun tuntuu että muunlaisia vaatteita tahi tyylejä ei enää ole olemassakaan!
Mutta ensin pitää koluta Rooma :)
Torstaina 6. marraskuuta 2008 klo 19:05
Kertokaa Anu ja Anna lissää matkastanne!!! oon kyllä aika samaa mieltä katutyylibloogien alennustilasta, vaikka niitä kyttäilenkin, etenkin Nuoriso on jotenkin väkinäisen oloisesti erikoista joissain lontoo, tukholma ja feishuntter-sivustoilla. Mä en ainakaan jaksa inspiroitua hippajengistä, tarvin lisää berliiniä, lisää taidetätejä (iästä ja sukupuolesta riippumatta)!
Torstaina 6. marraskuuta 2008 klo 23:04
Anna, Berliinissä suunnistamisessa auttoi se, että olen käynyt kaupungissa kaksi kertaa aiemminkin ja se on aika selkeä kaupunki ruutukaavaltaan. :)
Tuo niukka ja kauniin eleetön ehostus jäi multa mainitsematta, mutta se tosiaan pitää paikkansa ja on aika hieno juttu.
Katja, noita leggins/pikkutunika/laukku -osaston tyyppejä taitaa löytyä nimenomaan Tukholmasta. Rooman katumuodista en osaa sanoa, mahtaako niillä olla blogeja?
sugar kane, tarkoitus on kirjoittaa lisää, kunhan tässä keritään! Taidetätejä tosiaan löytyy Berliinistä roppakaupalla.
Perjantaina 7. marraskuuta 2008 klo 14:12
sugar kane, olemme tosiaan kirjoittamassa jossain kohtaa lisää Berliinistä, todennäköisesti jopa yhdistetyin voimin! :)
Anu: olet käynyt Berliinissä ennenkin, mutta tunnen toisaalta myös ihmisiä, jotka eksyvät kotikaupungissaankin (en tosin itse tunnustaudu ihan näin toivottomaksi suunnistajaksi. :)). Eli kyllä sinulla on myös erityisiä kykyjä tuolla saralla!
Katja: jäi kiinnostamaan, mikä on saanut sinut rakastumaan juuri Roomaan? En ole itse siellä koskaan käynyt, joten olisi kiva kuulla perusteluja ja kuvausta tuosta kaupungista. Toiset kun tuntuvat rakastavan sitä, toisille se ei kolahda lainkaan.
Lauantaina 8. marraskuuta 2008 klo 19:51
Anna, ehkä kyse on tosiaan siitä, että mulla muisti toimii aika lailla visuaalisesti, eli muistan eri asioiden sijainnit jotenkin niinkuin näkisin ne kuvassa. Juuri eilen muuten neuvoin yhtä Barcelonan Gràciassa seikkaillutta kaveria puhelimessa, kun hän yritti löytää alueelta jonkun kivan ravintolan. Hän päätyi lopulta online-ohjeistuksen avulla Cantina Machitoon ja kuulemma tykkäsi ruoasta. :)
Tiistaina 11. marraskuuta 2008 klo 16:21
Anna, ei minua mikään ole vielä saanut rakastumaan Roomaan, olen vasta menossa sitä valloittamaan :) Veikkaan tosin että kaupunki kolahtaa minulle. Olen näet vanhan arkkitehtuurin, sokkeloisten katujen, dekadenssin ja ei-niin-kliinisen meiningin suuri ystävä ja Roomasta jos jostain luulisi kaikkea näitä löytyvän, sen lisäksi että kaupungissa on aikakausikerrostumia limittäin ja lomittain kuin gobeliinissa langat… Ja niitä kenkiä tietty!
Tiistaina 11. marraskuuta 2008 klo 18:14
Katja, Roomasta löytyy myös kissoja (tsekkaa esim. Torre Argentinan löytökissahoitola Pantheonista pari korttelia etelään, katit elelevät antiikin Rooman raunioilla) ja erinomaista jäätelöä! Noin muuten se oli mun mielestä vähän liikaa iso ulkoilmamuseo.
Tiistaina 18. marraskuuta 2008 klo 17:44
En kerinnyt nähdä kommenttiasi ennen lähtöä joten löytökissahoitola jäi tutustumatta, mutta kyllä vain, Rooma vilisi toinen toistaan ystävällisempiä ja sosiaalisempia karvatassuja! Kuvasin heistä monia, ja viimeisenä iltana kamerani varastettiin, sinne meni noin 300-400 kuvaa! Olen katkera.
Rooman plussat: ruoka ja viini, kengät, keli ja ilmasto sekä kaupungin kauneus. Sanoinko jo kengät? Ja se kerroksittaisuus. Pidin siitä että kaksituhatta vuotta historiaa oli läsnä, joskin se myös tekee ulkoilmamuseon tunnun. Mua se ei tosin haitannut sillä karkuun pääsi helposti sillan yli Trasteveren puolelle, ja herrahan oli vain haltioissaan päästessään koluamaan museoita päivän toisensa perään!
Miinukset: ne ruusujen/lelujen/pashminoiden myyjät jotka tunkevat ihan iholle eivätkä usko että “ei” on ihan oikea vastaus. Mikään shoppailijan paratiisi Rooma ei ole, ellei kykene laittamaan suurempia summia rahaa vaatteisiin. Kaikki kohtuuhintaiset tuotteet tuntuivat poikkeuksetta olevan keinokuitusekoitteita joihin en aio verhoutua: polyakryyli, viskoosi-polyamidi jne.