Tiistaina 11. marraskuuta 2008
Tarinat ovat parhaimmillaan, kun ne täydentyvät
Edellisessä kirjoituksessani esittelemäni Pikku-Hysse sai yllättäen uuden kodin - esikuvansa luota:
On kivaa, kun itse tehdyt asiat alkavat joskus elää omaa elämäänsä ja saavat oman tarinansa. Toivottavasti Hysse ja Mini-Me tulevat juttuun keskenään.
Keskiviikkona 12. marraskuuta 2008 klo 17:28
Söpöä: lähes juuri noilla postauksesi otsikon sanoila mieheni ilmaisi aikanaan iloaan tyttäremme syntymästä. :)
Tiedän että on ärsyttävää kun ihmiset jaarittelevat omista muksuistaan. En silti malta olla kommentoimatta että lapseni haluaa joka päivä useita kertoja käydä katsomassa flickrissä sun amigurumi-setin slide showna (voiskohan tän sanoa jotenkin paremmalla suomen kielellä???). Että älä ihmettele kun katselukertoja tulee sinne nyt aika tahtia. Hän on myös varsin ihastunut Hysseen. :)
Keskiviikkona 12. marraskuuta 2008 klo 22:17
Hih, hauskaa, että otsikko tuottaa tuollaisia mielleyhtymiä. :)
Täällä saa kyllä jaaritella muksuista, varsinkin, kun ne ovat sukua. Tuo Flickr-slideshowhan (mikä onkaan suomeksi) on oivallinen online-kuvakirja, se vielä päivittyy silloin tällöin. Muksun pitäisi kyllä päästä näkemään kuvien otukset livenä, se voisi olla vielä hauskempaa.
Torstaina 13. marraskuuta 2008 klo 15:05
Slideshow tosiaan on mahtava kuvakirja! Flickrissä on tietysti kuvia ihan loputtomasti, mutta tädin elukat ovat ehdoton hitti. :)
Muksu on kyllä vihjaillut että hän lähtisi mielellään pienelle kotimaanmatkalle. Jossain kohtaa varmasti pakkaudumme junaan ja tulemme katsomaan amigurumejanne! Kuvien joukossa on toki myös niitä, jotka hän voi tunnistaa omikseen tai minun elukoikseni - ja tämä tuottaa aina erityistä iloa. “Minun eläimeni netissä!” :)
Torstaina 13. marraskuuta 2008 klo 19:58
Juu, tervetuloa vaan!
Jos tädin elukat alkavat joskus kyllästyttää, amigurumi-kuvaryhmiäkin on Flickrissä monta erilaista.